Olen reilut 50 -kymppinen mies. Urheillut omaksi ilokseni säännöllisesti koko ikäni lapsuudesta asti. Nyt näinä "päivinä" on tullut eteen se tilanne, että paikat alkaa hajota. Tähän asti minulla ei ole käytännössä ollut mitään vammoja. Tietysti pikku sellaisia, mutta nopeasti parantuvia. Kaksi vuotta sitten meni olkapää kuntosalilla. Sitä kuntoutettiin oikein urakalla, mutta ei leikattu. Vieläkään ei uskalla kokeilla penkkiä. Hiihdosta tuli kipeäksi. Onneksi kipu katosi. Kuukausi sitten aloin lenkkeillä talven jälkeen. Nyt on akillesjänne kipeä, paksu ja jäykkä. Mikä eteen? Kova halua liikkua, mutta nämä kaksi vammaa sulkevat pois juuri ne lempilajini, joita olen harrastanut ja joita haluan harrastaa. Edes talven juoksemattomuus ei parantanut akillesjännettä, joka itse asiassa kipeytyi viime loppukesällä liian kovan ja nopean rasituksen lisäyksen takia. Pitääkö pieni tauko kaikesta ja käyttää sen jälkeen tukisidettä juosten hyvillä kengillä hiljalleen rasitusta noestaen. Vaiko lopettaa kuntoilu kokonaan? Jälkinmäistä en uskalla edesa ajatella. Tosi kinkkinen tilanne!
Paikat ei kestä!
Mitä teen?
4248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuntoilla voi muutenkin. Souda vaikka soutulaitteella tai aja pyörällä. Älä tee penkkiä vaan yhden käden pystypunnerrusta.
Vaikea pala niellä, kun on koko ikänsä juossut ja käynyt salilla ilman vammoja. Soutulaite on toki tehokas laite, mutta ei kesällä viitsi sisällä. Kesä on ulkona olemista ja kuntoilua vasrten. Pöyräillä en miljoonakaupungissa oiekin voi. Se on vaarallista ja saasteet syövät hyödyn. Pöyrän säilyttäminenkään ei ole niin yksinkertainen juttu kuin Suomessa.
Salilla olen tehnyt jalkoja ja selkää. Nämä luonnistuvat, mutta kaipaan kuitenki sitä ulkoliikuntaa täydentämään. Varsinkin aurinkoisilla säillä.
sauvakävelemässä.
Olen kohta 58. N. 15 sitten minulle tuli vastaavanlainen kierre. Se alkoi silmän sidekalvon tulehduksesta. Punttisali piti jättää, koska verenpaineen nousu koski silmässä. Myös lenkkeily piti ottaa varvasti samasta syystä, lisäksi silmä oli liki pari vuotta niin valonarka, että piti käyttää päiväsaikaa ulkona mustia laseja. Kun silmä parani, tuli rintanikamaan välilevyn pullistuma. Lääkärit eivät osanneet auttaa. Kiersin erikoislääkäreitä. Oikea käsi (ja olkapää) oli älyttömän kipeä. Pelkäsin invalidisoituvani. Lopuksi eräs kiropraktikko neuvoi hoitamaan kroonisen krampin pois ensin itse jäällä, 3h:n välein hereilläoloaikana. Vajaan viikon kuluttua kipu hellitti ja kiropraktikko niksautti loput. Lääketehtaiden mannekiinit eivät saaneet mitään aikaiseksi. Seuraava ongelma oli pohjukaissuoli. En voinut juosta kun pohjukaissuoli koski niin paljon. Punttisalillakin vatsa koski, ja lisäksi rintanikaman välilevy oli katkonut oikean käden hermotusta niin, että oikea käsi on nyt n. 30% heikompi kuin vasen. Ruokavalio ym paransivat pohjukaissuolen. Sitten heti perään kipeytyi polvi, juokseminen oli mahdotonta, kävely ja pyöräilykin vaikeaa. Otin uusiksi lajeiksi aikuismuodostelmaluistelun (rullaluistelun rinnalle) ja melonnan. n. Kuuden vuoden jälkeen on polvi alkanut kestää, ei juoksua mutta kaikkea muuta, jopa kevyttä jalkaprässiä. Melon, sauvakävelen, pyöräilen, hiihdän (tänä talvena enemmän kuin 30v:een).
Opetus: piti vain ottaa varovaisesti, huitaa vaivoja hankittujen pätevien ohjeiden mukaan, harjoitella niitä lajeja joita voi ja odottaa. Aika auttoi joka vaivaan, ainakin osittain. Nyt elämä ja treeni sujuu.. toivottavasti seuraavan 50v ajan.