Olen pian 20 vuotta täyttävä nuori naisen alku. En ole elänyt erityisen onnellista lapsuutta tai nuoruuttakaan, mutta olen aina uskonut 'ongelmieni' olleen pieniä. Olen pitänyt ja pidän edelleen itseäni henkisesti vahvana ihmisenä, ja siksi olen käsitellyt asiat itsekseni. En ole esimerkiksi vanhempieni kanssa puhunut koskaan heidän (tai muunkaan ympäristön) minulle aiheuttamista tunteista taikka ahdistuksista. Joistakin asioista olen puhunut ystävieni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi vasta vanhemmalla iällä. Läheisimmät ystäväni ovat itsekin kokeneet vaikeita asioita nuorina ja on ollut jollain tapaa itsestäänselvyys, että "ymmärrämme" toisiamme.
Viimeisen puolen vuoden sisällä elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, ja olen löytänyt itsestäni uusia puolia, jotka juontavat vuosien takaisista tapahtumista. Jokunen aika sitten romahdin sellaisten ihmisten edessä, jotka eivät tunne minua pitkältä ajalta. He eivät tiedä, mitä asioita minulle on tapahtunut, kun olen ollut lapsi. Tällainen "romahtaminen", ei kuulu tyyliini, sillä näytän itsestäni mielelläni muille vain vahvan puoleni. Vastaan kysymykseen "mitä kuuluu" aina "hyvää", vaikka päivässä ei olisi mikään onnistunut. Eräs tätä "romahdustani" seurannut ihminen sanoi minulle, että "ehkä sinun täytyisi keskustella näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa".
Osaako joku sanoa, minkälaista apua minulle tarjottaisiin, jos haluan vain avata sisäisiä solmuja, jotka ovat tulleet tielleni vasta nyt vanhemmalla iällä ? Onko kyseessä tosiaan asia, jonka vuoksi kannattaisi 'hakeutua hoitoon'. En siis luonnollisesti koe tarvitsevani minkäänlaista lääkitystä, enkä ole varma koenko tarvitsevani ammattiapua. Mutta se, että joku kehottaa hakemaan 'apua', herätti minussa ajatuksia.
En edes tiedä, miten lähtisin hakemaan jotakuta, kelle tästä puhua.
Mikäli joku sai jotain selvää tästä pölötyksestä olisin mitä kiitollisin mahdollisista vastauksista :)
Viimeisen puolen vuoden sisällä elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, ja olen löytänyt itsestäni uusia puolia, jotka juontavat vuosien takaisista tapahtumista. Jokunen aika sitten romahdin sellaisten ihmisten edessä, jotka eivät tunne minua pitkältä ajalta. He eivät tiedä, mitä asioita minulle on tapahtunut, kun olen ollut lapsi. Tällainen "romahtaminen", ei kuulu tyyliini, sillä näytän itsestäni mielelläni muille vain vahvan puoleni. Vastaan kysymykseen "mitä kuuluu" aina "hyvää", vaikka päivässä ei olisi mikään onnistunut. Eräs tätä "romahdustani" seurannut ihminen sanoi minulle, että "ehkä sinun täytyisi keskustella näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa".
Osaako joku sanoa, minkälaista apua minulle tarjottaisiin, jos haluan vain avata sisäisiä solmuja, jotka ovat tulleet tielleni vasta nyt vanhemmalla iällä ? Onko kyseessä tosiaan asia, jonka vuoksi kannattaisi 'hakeutua hoitoon'. En siis luonnollisesti koe tarvitsevani minkäänlaista lääkitystä, enkä ole varma koenko tarvitsevani ammattiapua. Mutta se, että joku kehottaa hakemaan 'apua', herätti minussa ajatuksia.
En edes tiedä, miten lähtisin hakemaan jotakuta, kelle tästä puhua.
Mikäli joku sai jotain selvää tästä pölötyksestä olisin mitä kiitollisin mahdollisista vastauksista :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.