Poronkäristystä tällä tavalla

En tiedä minkä alan kokki olet mutta tässä ohjeessa poron maku vain korostuu. Olut ja viski korvaa lihaliemen peittämättä poron omaa makua niinkun esim lihaliemikuutio tekee. Katajanmarjat korostaa riistan makua ja sipuli ja kerma antaa pienen lisän siihen. Onhan perinteinen poronkäristys hyvää mutta tämä ohje on vähän juhlavampi. Kokeile ennen kun tuomitset että ei maistu. Kyllä maistuu ja naisilta menee jalat alta.

Miksi se pitäisi siinä sen enempää maistua kun entrecotêeta naamariin vedellessä pitäisi sen härän sieltä maistua??

Kun pöydässä on 365 päivää vuodessa poroa, niin arvaa kiinnostaako syödä joka vitun ruokalajia tyyliin "katajanmarjat, puolukat, ripaus suolaa ja ah käristys ala poromies naturell".

Ehkä vähän kiinnostaa maustaa välillä toisinkin.

Et näköjään tiedä ruuasta mitään joten mene takaisin vain siihen ammattikoulun tuning palstalle juttelemaan toyotavirityksiä.

Käristystä tehdään usein pataruokana, niin että lisätään vettä sekaan. Siitä tulee usein erittäin hyvää ruokaa. Koulujen ja työpaikkaruokaloiden painajaiskäristykset tulevat myös samalla periaattella menettäen kuitenkin kaikki hyvät puolensa.

Lapinmiehet paistavat käristyksen kuumassa pannussa suolan, voin ja kuun kanssa.

Jälkimmäinen tapa on makuhermoille hyvin paljon miellyttävämpi.

Onko teillä aidoilla lappilaisilla aitoja valmistustapoja useimpiakin?
Minulle opetti lappilainen suolaläskiä pannulle niin että siitä rasvasulaa. Kuivat läskit pois pannusta ja kuukelille.
Rasvalle pannuun käristysliha käristäen, sipulia valkopippuria ja katajanmarjaa, hauduta kypsäksi. Syödään perunasoseen punajuuren puolukkahillon ja etikkakurkun kera.

Taavi kirjoitti:

Käristystä tehdään usein pataruokana, niin että lisätään vettä sekaan. Siitä tulee usein erittäin hyvää ruokaa. Koulujen ja työpaikkaruokaloiden painajaiskäristykset tulevat myös samalla periaattella menettäen kuitenkin kaikki hyvät puolensa.

Lapinmiehet paistavat käristyksen kuumassa pannussa suolan, voin ja kuun kanssa.

Jälkimmäinen tapa on makuhermoille hyvin paljon miellyttävämpi.

Lue lisää

Käristyksen tekoon on todellakin useita eri tapoja. Mielestäni on olennaista, että liha käristetään jäisenä kuumassa rasvassa (suolasilava on parasta). Kun liha on sulanut, vähän ruskistunut ja neste on haihtunut, lisätään suola (voidaan lisätä myös muutama pippuri), sipulia (itse pidän, mutta ei pakollinen)ja nesteeksi joko vettä tai olutta tai niiden sekoitusta ja sitten haudutetaan kypsäksi. Saamelaiset tekevät käristyksen käristämällä lihan poron kuussa ja lisäävät vain suolaa ja vettä. Se on mielestäni turhan pelkistetty versio.

Olen syönyt käristystä monessa eri paikassa, mutta itse tekemäni veroista en ole saanut missään ja monet muutkin ovat kehuneet. Suurtalouskeittiöiden käristykset eivät ole käristyksiä vaan suurustamattomia lihakastikkeita eikä niissä nykyään poronkäristystä saakaan vaan "käristys" tehdään riista-nimisestä eläimestä.

Kerma-viski haudutettu käristysliha kyllä houkuttelee, vaikkei se oikeaoppista käristystä olekaan. Mitä jos vaihtaisi kerman creme fraicheen.

Kaarina kirjoitti:

Onko teillä aidoilla lappilaisilla aitoja valmistustapoja useimpiakin?
Minulle opetti lappilainen suolaläskiä pannulle niin että siitä rasvasulaa. Kuivat läskit pois pannusta ja kuukelille.
Rasvalle pannuun käristysliha käristäen, sipulia valkopippuria ja katajanmarjaa, hauduta kypsäksi. Syödään perunasoseen punajuuren puolukkahillon ja etikkakurkun kera.

Lue lisää

aito käristys vuollaan paistista,ohuita lastuja jäisenä,pata kuumennetaan,siihen sian suola läskiä,joka annetaan sulaa,siiheen ohuiksi vuoltu liha,ohuina kerroksina käristetään ruskeaksi,
kun lihat käristetty,sen jälkeen lisätään suola,vesi,ei kuitenkaan yli lihojen vaan hiukka alle lihapinan,
kiloiseen käristyksen,noin 200 gr kunnon voita ,ei mitään pippureita,eikä muitakaan mausteita,ainut 5 katajan marjaa,
annetaan hautua kannen alla noin 20-30 minriippuu onko nuorta vasaa vai aikuista pailakkaa,.
sitten puikuloista muusi,
käristys ja muusi nautitaan ainoastaan puolukkasurvoksen kanssa,
olen ikäni asunut lapissa ja syntynyt ,siellä missä poronlihaa syötiin joka päivä melkein erimuodoissa,.
alkuperäinen saamelainen resepti on tämä,.
perustuu siihen,koska kukaan ei kantanut talvipakkasilla sipuleita ynnä muita mausteita repussaan,kun olivat tuntureilla ettohommissa,.tämä on ainut ja oikea käristys,muut jotain mitä on,.
käristys käristetään eikä keitetä vedessä,,,aslakki,,,

Mikä perkeeleen "aito alkuperäinen"?

Kuka se on määritellyt?

Olen ikäni Lapissa asunut ja koko Lapin läpi kolunnut. Joka jätkä tekee vähän omalla laillansa käristyksen. Kenen käristys on muka se oikea? Miksi?

Häh? Kertokaa etelän varekset. Niitähän te "oikeaksi" määrittelijät kumminkin olette.

aslakki paatsjoella kirjoitti:

aito käristys vuollaan paistista,ohuita lastuja jäisenä,pata kuumennetaan,siihen sian suola läskiä,joka annetaan sulaa,siiheen ohuiksi vuoltu liha,ohuina kerroksina käristetään ruskeaksi,
kun lihat käristetty,sen jälkeen lisätään suola,vesi,ei kuitenkaan yli lihojen vaan hiukka alle lihapinan,
kiloiseen käristyksen,noin 200 gr kunnon voita ,ei mitään pippureita,eikä muitakaan mausteita,ainut 5 katajan marjaa,
annetaan hautua kannen alla noin 20-30 minriippuu onko nuorta vasaa vai aikuista pailakkaa,.
sitten puikuloista muusi,
käristys ja muusi nautitaan ainoastaan puolukkasurvoksen kanssa,
olen ikäni asunut lapissa ja syntynyt ,siellä missä poronlihaa syötiin joka päivä melkein erimuodoissa,.
alkuperäinen saamelainen resepti on tämä,.
perustuu siihen,koska kukaan ei kantanut talvipakkasilla sipuleita ynnä muita mausteita repussaan,kun olivat tuntureilla ettohommissa,.tämä on ainut ja oikea käristys,muut jotain mitä on,.
käristys käristetään eikä keitetä vedessä,,,aslakki,,,

Lue lisää

Ainoa mikä sulla meni oikein, oli loppulause: "käristys käristetään eikä keitetä".

Se on totta. Kaikki muu olikin sitten asenteellista paskaa.

Minäkin olen ikäni asunut Lapissa ja lisäksi mulla on järkikin tallela (ja sivistystä ja suvun perinnetietämys). Yli 500 vuotta on suku näitä palkisia asustanut.

Miksi jossain Utsjoki-Nuorgamissa tehtäisiin juuri se "oikea" käristys? Porohan leelukkana luontaisesti viihtyy myös Metsä-Lapissa. Kainulaiset ovat myös pitäneet poroja, aivan yhtä kauan kuin ns. saamelaisetkin. Miksi käristys olisi saamelaisten "keksintö"? Entäpä jos se onkin kainulaisten keksintö? (käristys kun vaatii rautapadan ja saamalaisilla siihen ei ollut pääsyä - sen sijaan kainulaisilla, kauppamiehinä oli pääsy tarvittavaan teknologiaan)

Miksi puikuiloista? Miksi saamelainen niitä kanniskelisi mukanaan, mutta sipuloita ei? Entä mikä oli oikeaoppista käristystä ennen v. 1800? (perunaa kun ei nääs ollut, häh häh)

Entäs suovvas-liha? Sekö ei ole "oikeaoppista"? Vaikka osa saamelaisista ei muuta käytäkkään....ainakin Ruotsin puolen saamalaiset vannovat sen nimiin.

Eli jälleen totuuksia löytyy yhtä paljon kuin näitä aslakkejakin.

Ainoa mikä on "totta", on se, että käristyksessä liha käristetään RASVASSA keittäen. Ei vedessä! Eikä vettä pidä edes lisätä! Ei missään vaiheessa IMHO - mutta jos tykkää, voi toki lopuksi lisätä. Tosin sormipystyssä- viisastelijat voivat tässäkin taas päteä: vettä ei pidä lisätä. LUNTA lisätään. Eli taas meni perseelleen koko käristys, jos ei ole just sitä pakkaantunut Viddus-tunturin lunta saatavilla....hähhähää!

Jos nyt oikein viisasteellaan, että mikä on sitä OIKEAAA käristystä, niin mikään sähköhellan äärellä tehtyhän EI ikinä ole sitä. Ainoa oikea käristys on tehty perse jäässä kodassa, suovvas-aromia saaneeseen lihaan. Siellä se tehdään mahdollisimman alkeellisissa olosuhteissa, vilua ja nälkää nähden. Koska leikitään edelleen erämaaolosuhteita ja köyhää 1700 lukua, niin muita mausteita ei ole kuin jotain vanhaa ummehtunutta pippuria ja suolaa. Siinähän nautitte.


Elikkä ihmiset: RELAX. Kyllä teillä on lupa tuoda käristys 2100 luvulle. Ei tartte yrittää leikkiä "mikä on oikeaa" leikkiä. Käristys on hyvää safkaa ja se on lupa päivittää tälle vuosisadalle. Ettehän te ruokaakaan enää padan ääressä kodassa kokkaile, joten siitä vaan rohkeasti kokeilemaan.

Omaan arvoonsa nämä pellet, jotka haluavat yrittää museoida käristyksen joksikin 1800-luvun perinne-vihtahousu-spektaakkeliksi.

Minä itse käristän nykyään käristyksiä välillä jopa kookosmaidossa - ja maustan välillä thai-tyyliin, välillä texmex.

Perinnepelle-käristyksiä teen varsin harvoin. Ei ole tarvetta maistella "poron makua". Kun 40 vuotta poroa tullut "maisteltua" ympäri vuoden, niin sitä kyllä tietää miltä se maistuu. Ei tartte hifistellä.

Ei käristykshen, ainaskhan poron, tule mithän muuta ku vaikka lapaa ja poron omaa pintaa. Pinta otethan mielhuiten selästä, son parasta rasvaa se. Pintaa paistethan viis minuuttia, jonka jäläkhen pinnanriphet nakathan vaikka koiralle.Sitte vain hyväksi vuoltu liha nakathan panhun, käristethän taas viis minuuttia oikhen kuumalla, ja sitte hauvutethan ainaki tunti.

Maustheksi riittää pelekkä suola, mustapippuria voipi vähä pölhäyttää kans jos haluaa vähäsen sekhan. Ja jos se poronkisura on teurastetu oikhean aikhan, siihen pannulle ei tarvi lisätä ejes vettä,sen omat nesthet riittää. Ei helvetisä mithän kuutiojoita, kermoja, ja viinakki paras kaataa omhan naamhan ruvan pääle.