Olen seurustellut avovaimoni kanssa nyt kohta kolmisen vuotta. Aluksi kaikki oli tosi hyvin, ei juurikaan riitoja ensimmäiseen vuoteen. Nyt ollaan asuttu vuosi yhdessä, ja tappelu on ihan viikottaista. Riidat lähtevät yleensä jostain asiasta, jopa yksittäisestä sanasta mitä sanon, ja jatkuvat useita tunteja. Aluksi kun näitä riitoja tuli jostain merkityksettömästä asiasta, olin rationaalinen ja koitin selittää että "eihän tässä nyt ollu mitään, en mä tarkottanut yhtään mitään" -tyyliin. Olen huomannu että tuo rationaalinen omien motiivien selittäminen toiselle ei yhtään lyhennä riitoja, vaan asian pyörittely jatkuu aina tuntikaupalla vaikka olisin parikymmentä kertaa pyytäny jo anteeksikin sanomisiani (joilla en alunperinkään mitään pahaa tarkoittanut).
Noh, rauha kuitenkin tulee siitä että minä peräännyn ja aikani kuuntelen avovaimon asioita, jotka painottuvat 90%:sti siihen kuinka minä en kuuntele, enkä ymmärrä häntä. En siis ymmärrä enkä kuuntele hänen mielestään häntä, vaikka yleensä tajuan asian ensimmäisellä sanomisella ja voin sen hänelle asian puhumisen jälkeen kertoakin. Syynä riitoihin hänen mielestään on etten kuuntele enkä ymmärrä. Useimmiten syynä riitoihin tuntuu olevan yksinkertainen väärinkäsitys, jonka selvittää minuutissa. Riitahan ei kuitenkaan tähän lopu.
Nykyään näitä riitoja tulee vähintään kerran viikossa, ja yleensä ne kestävät useita tunteja, öisin, aamuisin yms. ja näin ollen häiritsevät nukkumista ja töihin lähtöä ja normiarkea yleensä. Mun riidanhaluisuus on 0, joten yleensä kun avovaimo jostain sanastani kipinän saa, olen mahdollisimman diplomaattinen ja sovitteleva ja anteeksipyytelevä ihan heti alusta saakka enkä edes yritä puolustella itseäni, se on yleensä nopein tapa saada riita unohtumaan.
Jos taas pidän kiinni sanomisistani ja seison mielipiteeni takana (johon mulla mielestäni on ihan täysi oikeus), on se varmin keino jatkaa riitaa tuntikausia. Kyseessä voi olla vaikkapa se, että kerron näkeväni viikonloppuna jotain kaveriani yhtenä iltana. Mun mielestä täysin normaali asia. Jos olen aikaisemmin sanonut että voidaan tehdä avovaimon kanssa viikonloppuna jotain yhdessä, se hänen mielestään tarkoittaa 100% viikonlopusta, jolloin kaverini näkeminen siis rikkoo aiemmin hänelle lupaamaani vastaan. Mä taas en näe, ettenkö voisi sekä olla avovaimoni kanssa, että nähdä kaveriani.
Koska en halua riidellä, useimmiten valitsen sen perääntymisen. Pidempään tätä jatkaneena kuitenkin olen tajunnut ettei tämä näin saisi mennä. Riidellä saa asioista, sitä en sano. En vain halua turhista asioista joka viikko monen tunnin riitoja jonka vuoksi yöunet jää parin tunnin mittaisiksi.
Kaipaisin vähän näkemyksiä asiaan ihmisiltä, koska oma perspektiivi on aika hämärtynyt asioista.
Noh, rauha kuitenkin tulee siitä että minä peräännyn ja aikani kuuntelen avovaimon asioita, jotka painottuvat 90%:sti siihen kuinka minä en kuuntele, enkä ymmärrä häntä. En siis ymmärrä enkä kuuntele hänen mielestään häntä, vaikka yleensä tajuan asian ensimmäisellä sanomisella ja voin sen hänelle asian puhumisen jälkeen kertoakin. Syynä riitoihin hänen mielestään on etten kuuntele enkä ymmärrä. Useimmiten syynä riitoihin tuntuu olevan yksinkertainen väärinkäsitys, jonka selvittää minuutissa. Riitahan ei kuitenkaan tähän lopu.
Nykyään näitä riitoja tulee vähintään kerran viikossa, ja yleensä ne kestävät useita tunteja, öisin, aamuisin yms. ja näin ollen häiritsevät nukkumista ja töihin lähtöä ja normiarkea yleensä. Mun riidanhaluisuus on 0, joten yleensä kun avovaimo jostain sanastani kipinän saa, olen mahdollisimman diplomaattinen ja sovitteleva ja anteeksipyytelevä ihan heti alusta saakka enkä edes yritä puolustella itseäni, se on yleensä nopein tapa saada riita unohtumaan.
Jos taas pidän kiinni sanomisistani ja seison mielipiteeni takana (johon mulla mielestäni on ihan täysi oikeus), on se varmin keino jatkaa riitaa tuntikausia. Kyseessä voi olla vaikkapa se, että kerron näkeväni viikonloppuna jotain kaveriani yhtenä iltana. Mun mielestä täysin normaali asia. Jos olen aikaisemmin sanonut että voidaan tehdä avovaimon kanssa viikonloppuna jotain yhdessä, se hänen mielestään tarkoittaa 100% viikonlopusta, jolloin kaverini näkeminen siis rikkoo aiemmin hänelle lupaamaani vastaan. Mä taas en näe, ettenkö voisi sekä olla avovaimoni kanssa, että nähdä kaveriani.
Koska en halua riidellä, useimmiten valitsen sen perääntymisen. Pidempään tätä jatkaneena kuitenkin olen tajunnut ettei tämä näin saisi mennä. Riidellä saa asioista, sitä en sano. En vain halua turhista asioista joka viikko monen tunnin riitoja jonka vuoksi yöunet jää parin tunnin mittaisiksi.
Kaipaisin vähän näkemyksiä asiaan ihmisiltä, koska oma perspektiivi on aika hämärtynyt asioista.
Vastaukset 31
Vanhimmat
sujuu? voi olla syynä.
No tossa just pistin pyykkikoneen ja yleensä hoidan tiskauspuolen, ja avovaimo enemmän ruoanlaittoa. Siivous aika 50/50. Vuokrat ja laskut menee myös aika kristillisesti tasan. En ainakaan itse näe mitään ongelmaa tossa..
Mulla on aikuinen poika, joka kanssa ei halua riidellä koskaan. Hänellä on nykyinen kumppani myös kova haastaan riitaa ja just yöaikaan...Siitä sitten tuli kanssani puhe, kun ihmettelin silmien alla olevia pusseja ja poika kertoi avokin taisteluhaluiset riitelyt yöhön asti..
Poika tekee tarkkuutta vaativaa työtä, jossa ei lipsahduksia saa tulla joten huoli oli jo kova.
No kehoitin pojan ottamaan sen riskin, että loppu tulee jos tulee naisensa kanssa, mutta jyrähtämään isolla äänellä, että "turpa nyt kiinni" ja suuttumaan avokille!
Ja kuule kun tehosi! Itkiä pillitti avokki kuulemma aikansa, mutta poika pysyi kovana ja sanoi suoraan, ettei mitään haukkumisia enään kuuntele ja tuossa on ovi, jos ei vittuilut lopu!
Että töissä pitää pystyä kulkemaan ja tuolla menolla tulee potkut, kun nukahtelee työnsä ääreen, kun eukko valvottaa typerillä riidoillaan!
Siihen kuule loppuivat mäkätykset! Jos meinaa avokki aloittaa, poika ottaa heti jämerän asenteen ja sanoo, että nyt se ääni pienemmälle!
Pitäisikö sinunkin lopettaa se puolustelusi, kerran ethän ole mitään tehnytkään! Ei sun tartte mitään puolustella, et sä mikään toisen orja ja alainen ole omassa kodissasi!
Harrastat omia juttujasi ja tapaat kavereitasi välillä.
Monesti miehet just valittaa tuota, kun naiset vaan nalkuttaa..mutta voi mieskin olla mies ja jyrähtää ja käskeä sen nalkutuksen loppumaan! Muuten se ei lopu...pahenee vain iän myötä!
Niin että laidasta toiseen että nyt mukulasi alistaa vaimoaan ettei mitään saa enää sanoa tai tulee huutoa? Hienoja neuvoja anoppi, omaa vaimoani en ikinä kohtelisi noin.
me miehet olemme loogisia olentoja ja pyrimme järkevään selvittelyyn. Naisille se ei riitä. Tärkeämpi on saada nainen TUNTEMAAN että olet kuullut häntä. Ei mitään painoarvoa vaikka tieteellisesti labraolosuhtein todistaisit kyselylomakkein kuulevasi ja ymärtäväsi. Puhu ja kosketa niin et vaimo tajuaa. 90./. nonverbaalista.
Tarkennettakoon vielä: olen tässä riitojen jatkuessa käynyt aikalailla kaikki vaihtoehdot läpi. Suuttuminen mun osalta seuraa viimeistään sillon kun turhaudun jankkaamaan. Eli kyllä mä suutun, ja annan kyllä kuulua missä mun rajat menee. Olen kokeillut myös tuota "kaikki on ihan hyvin, ei mitään hätää" halauksia -linjaa. Ongelma onkin enemmän siinä että reagoin mä miten tahansa, riita jatkuu kunnes avopuoliso väsyy siihen. Ja sitten menee 5 päivää ja sama uudestaan, syy vain vaihtuu.
Sun pitää vaan nyt selvittää, että mikä sitä avovaimoa oikeasti hiertää. Se ei varmaan oo nyt ne pikkujutut mistä se kipinää ottaa, vaan joku asia mitä se ei syystä tai toisesta saa sanottua. Joku iso juttu todennäköisesti. Alat selvittää sitä silloin kun ei oo riitä päällä.
Tämä! Koska itse olen räjähdellyt avopuolisolle kaiken pienen takia siksi, että taustalla oli isompia ongelmia joita hän ei suostunut ratkomaan (muiden naisten salaa tapailua, valehtelua, seksittömyyttä)
Ota asia puheeksi silloin kun teillä on hyvä hetki. Suhteessasi on ongelma ja lähtisin purkamaan sitä siitä, että selvittäisin haluaako hän olla kanssasi oikeasti. Älä alistu, vaan tee selväksi, ettei suhde semmoisenaan voi jatkua. Oletteko yleensä onnellisia yhdessä? Onko avovaimosi henkisesti ihan vakaa ja tyytyväinen elämäänsä?
nainen henkisesti vakaa ja tyytyväinen elämäänsä. Jos ei elämässä ole ongelmia niitä keksitään tai itse aiheutetaan. Naiset haluaa riidellä ja AINA sanoa viimeisen sanan. Heitä akka pellolle. Saat rauhan elämääs.
Tässä ehtikin mennä jo kokonainen vuorokausi ilman mitään ongelmia. Nyt ongelma tuli tunti sen jälkeen kun lähdin palaveriin. Puhelin soi, ja totesin että nyt voisin käydä kaupassa pääsiästä varten. Avovaimo raivostui tästä. Syy oli:"ethän sä voi tietää mitä sä oot menossa ostamaan ku sä et voinu tulla eilen aikaisemmin kotiin että me voitais suunnitella ostoslistaa." Tästä seurasi n. puoli tuntia vittuilua ja raivoa siitä etten aio seuraavaan neljään päivään tulla ennen puolta yötä kotiin. Suunnitelmissani on siis olla pääsiäinen avovaimon kanssa, ja yhtenä iltana nähdä kaveriani, ja tästä on ollut hänen kanssaan puhetta. Tämä siis siitä että olin menossa kauppaan ostamaan ruokia pääsiäiseksi.
Totesin sitten kun tämä oli jatkunut riittävän pitkään että ei oo nyt reilua mua kohtaan tällanen turha vittuilu aiheesta kaupankäynti, joten menen nyt syömään ja lopetan puhelun. Lopetin puhelun tylysti siihen.
Noin 15min kuluttua puhelin soi monta kertaa uudestaan ja sama jatkui. Haukkuminen siitä että olen törkeä häntä kohtaan kun "sulla ei ole ollut aikaa suunnitella ruokaostoksia hänen kanssaan ja aiot olla pois kotoa koko pääsiäisen". Selitin hänelle etten aio olla pois kotoa pääsiästä, ja olen tulossa kuuden aikaan kotiin. Asia jatkui sillä että meidät oltiin kutsuttu kylään illaksi johon hän sanoi: "ilmotan niille että meen yksin koska sä oot tulossa vasta puolenyön jälkeen kotiin".
Sitten asia muuttuikin siihen että hän on kipeä, ja "miten sä voit kuvitella että mä kipeenä lähen kauppaan kantamaan hirveitä määriä ruokaostoksia yksin ja sen jälkeen oon koko pääsiäisen yksin". Selitin että olin menossa kauppaan hyvissä ajoin ostamaan kaiken mitä voin, enkä edelleenkään aio olla pääsiäistä pois.
Sitten asia muuttui taas: "mä en ehi kauppaan ku oon menossa illalla treeneihin, ja tuun vasta kymmenen aikaan kotiin". Äsken siis kipeänä ei voinut mennä kauppaan, mutta tässä kohtaa se pääsikin unohtumaan.
Tämän jälkeen aloin olemaan jo niin hermona että huusin asiani koska muuten en avovaimolta puheenvuoroa saanut. Annoin hänen kuulla kunniansa siitä kuinka tällainen keskustelun olosuhteiden manipulointi ja muuttelu ei ole reilua eikä vie asiaa eteenpäin. Kyse oli mun osalta siitä että olisin käynyt ajoissa kaupassa, jottei avovaimon tarvi kantaa kaikkia ostoksia ja että mä myöskin hoitaisin ennen ruuhkia kaupassakäynnin. Siitä asia sitten eskaloitui lisää, että olen ilkeä mies kun huudan hänelle vaikka itse olen se joka on loukannut ja tehnyt väärin häntä kohtaan.
Loppujen lopuksi kuuntelin n. 15min vuodatuksen avovaimolta siitä kuinka ilkeä häntä kohtaan olen kokoajan ja kaikissa asioissa mitä sanon ja teen (kuten kaupassakäynnin harkinta) ja kuinka hän ei saa sanoa mulle mistään asioista vaan kuulemma pitäisi vaan hymyillä ja olla ihana. Noh, vastasin että ASIOISTA saa kyllä sanoa, mutta kaupassakäynnistä eskaloituva vittuilufanfaari ei nyt ole niitä asioita mitkä on reiluja toista kohtaan. Enpä juuri enempää suunvuoroa saanut kun vuodatus jatkui, sitten hermostuin lopullisesti ja sanoin että haista vittu ja kuuntele. Luurin löi korvaan.
Ja mitä tästä taas opimme. Älkää hyvät ihmiset muuttako saman katon alle koska siitä se alamäki yleensä alkaa. Kai me saadaan vielä jatkoa tolle? Miten vaimokkees suhtautu tohon haista vittuun ja luuri kiinni?
Sen kyl sanon ettei moni mies kattelis tollasta. Sun naista pitäis pyöritellä vähän lumihangessa niin heräis tähän oikeaan elämään.
Siis ihan sekaisinhan se sun avovaimosi on ja todellisuudentaju hämärtynyt. Kieltäydy kuuntelemasta tuollaista. Ei kenenkään niskaan voi _jatkuvasti_ kaataa noin paljon paskaa. Joskushan ne naiset kiukuttelee, mutta tuo on järjetöntä. Suosittelen, että nostat kytkintä. Jos haluat taistella, niin hankkiutukaa parisuhdeterapiaan, jonka kautta voisit saada passitettua hänet yksilöterapiaan. Kyllä ne perimmäiset ongelmat on muualla kuin teidän suhteessa.
"Ja mitä tästä taas opimme. "
no mun mielestä opimme, että puhelimessa on punainen luuri, josta saa sammutettua puhelun.
itse tapellessani avokin kanssa töissä lyön kylmästi luurin kiinni. työni vaatii keskittymistä ja kotiriidat eivät saa päivääni häiritä, joten luuri vaimolle korvaan ja äänettömälle.
Avovaimosi käytös ei kuulosta normaalilta. Ja ilmeisesti et pysty keskustelemaan hänen kanssaan tilanteestanne ilman, että hän saisi suunnattomia raivareita. Jääkö paljon vaihtoehtoja? Itse lähtisin tuollaisesta suhteesta lätkimään. Mitä järkeä olla yhdessä, jos arki kuluu pääasiassa riidellen? Parisuhteen pitäisi antaa virtaa ja energiaa, sinun parisuhteesi vie vain voimia. Luulenpa, että arkesi olisi helpompaa ja onnellisempaa, jos eläisit yksin. Miksi siis jatkaisit enää yhdessä avokkisi kanssa?
Tänään oli puhe että huomenna lähtisin kaverini kanssa oluelle. Avovaimo alkoi puhumaan että "voisitko sitten mennä hyvissä ajoin niin voidaan tulla yhtä matkaa pois kaupungilta?". Mä siihen että ai säkin oot menossa jonkun kanssa johonki? Avovaimo toteaa että on menossa yksin baariin huomenna.
Aloin ihmettelemään tuota yksin baariin menemistä, ja kysyin että miksi hän menee yksin baariin. Vastasi että saahan hän tehdä mitä haluaa. Sanoin että tottakai saa, mutta miksi juuri yksin juuri baariin? Että eikö ole muita tapoja viettää omaa aikaa, kun ainakaan mun mielestä yksin baarissa oleminen ei kauheen mukavaa ole, ellei sitten ole seuraa hakemassa.
Sitten heitin että onkohan hän tulossa yksin baariin että hän voi sitten alkaa vaatimaan kotiinlähtöä kun hänestä siltä tuntuu. Eli narun kanssa mua ulkoiluttamaan. Heitin vielä että haluutko tulla pistämään mulle kotiintuloajan vai miksi ihmeessä yksin oot menossa. Tästäpä riita jälleen syttyi, ja huudot ja itkut samantien päälle avovaimolla. Sanoin lopulta että oon pahoillani ku sanoin noin, mutta edelleen -- eikö sulla tosiaan oo muita tapoja viettää omaa aikaa kun yksin baarissa.
Lopulta hän suuttui niin että lähti ovet paukkuen yksin jonnekin, en tiiä mihin. Huutaen kuinka oon ilkeä mies ja loukkaan häntä tahallani kokoajan. Koskaan en saanu vastausta miksi hän haluaa mennä yksin baariin samana iltana kun minä olen kaverin kanssa menossa. Semmosta tänään.
No kuulostaa, että tuossa oli lähinnä lapsellinen kosto kyseessä. "Kun sä kehtaat mennä kaverilles ja jättää mut yksin, mä meenkin yksin baariin istumaan, jotta sua ottaa päähän." Valitettavasti tais vaan sulta mennä tuo pointti ohi, eli ei mennyt "viesti" perille. ;)
Jokatapauksessa, avokkisi vaikuttaa hemmetin lapselliselta tapaukselta. Luultavasti elo olisi samalaista kiukuttelua, olisi hän suhteessa kenen kanssa tahansa. Paree olis, että hakisit itsellesi vähän fiksumman elinkumppanin. Ehkäpä tuo nykyinen tyttelisikin joutuisi jossain vaiheessa vähän aikuistumaan kun miehet tajuaisvat lähteä kälppimään neitokaisen saadessa kymmenennen itku-potku-kiukku-raivarinsa.
Aamulla nousin ylös, söin aamupalan ja avovaimo tuli keittiöön sanomaan että olisi halunnu mennä mun kanssa pääsiäisenä ulos. Sanoin että eilenhän sitä yritettiin, mutta siitä tuli ongelmia kun puhuttiin asiasta. Tai yritettiin puhua.
En oikein edes tiedä mitä sen jälkeen tapahtui, kävin suihkussa ja sitten avovaimo alkoi taas aiheesta mun kaverin näkeminen. Kaveri jota olen näkemässä, on hänen veljensä, ja veli oli sanonut eilen avovaimolle että jos oot kaupungilla niin voitais nähdä. Avovaimo alkoi tästä mulle että mitä hän sanoo veljelleen kun mä olen kuulemma kieltänyt tulemasta mukaan. No, sanoin etten todellakaan ole kieltänyt ketään tekemästä mitään, kysynyt vain miksi hän on menossa yksin baariin, ja että olisi voinut kyllä veljensä kysyessä kertoa että on menossa yksin baariin.
Tähän avovaimo takertui sitten ihan kunnolla, ja alkoi tivaamaan että mitä hän voi sanoa veljelleen kun hänen avomiehensä kieltää häntä näkemästä veljeään. Pysyin linjallani ja sanoin että eihän me olla edes keskusteltu voiko hän tulla mukaan vai ei, olen vain ihmetellyt miksi hän haluaa mennä yksin baariin.
Tämä sai jälleen hänet itkemään lohduttomasti ja hokemaan 'lopeta, lopeta' ja kuinka olin jälleen ilkeä mies kun tahallani häntä itketän näin paljon. Hetken päästä itku oli loppu ja hän tuli "selvittämään asiaa" kanssani. Sanoin että en tiedä lainkaan mitä tein väärin häntä kohtaan, ja ihmettelin että mistä asiasta hän nyt itki. Noh, olin tehnyt törkeästi häntä kohtaan kun olin sanonut ettei hän saa nähdä veljeään tai tulla meidän mukaan baariin, ja siinä samassa sitten mun katseet, eleet, kävely, kaapin oven aukaisemiset kuulemma viestittivät hänelle kuinka vihaan häntä.
Totesin hänelle ettei ole nyt ihan normaalia että tällaiset asiat kuten kaupassakäynti tai kaverin näkeminen laukaisevat näin järkyttävän pitkiä ja vaikeita riitoja. Enpä jaksa nyt sen yksityiskohtaisemmin kirjoittaa, mutta lopputulema oli jälleen piitkän keskustelun jälkeen, että minä olen se jonka täytyy pyytää anteeksi kun olen itkettänyt ja loukannut häntä. Syy on siis se, että olen kokoajan hänelle vihainen ja saan hänet tuntemaan että hän on tiellä ja kaikki mun elämän asiat menevät hänen edelle.
Myönnän kyllä että vuoden tätä katselleena, ja nyt kiihtyvissä määrin kun tätä tapahtuu, alan olemaan aikasen turhautunut siihen että mikä tahansa pikkuasia voi aiheuttaa tällaisen tuntikausien oopperan jossa on kaikki mahdollinen paha mitä ihminen voi toiselle tehdä. Mun pinna alkaa oleen niin kireellä että kyllä aika herkästi sitten itsekin suutun, joinakin päivinä jaksan katella pidempään ja toisina en juurikaan, ja silloin suutun. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä että suutun ja lauon asioita aika pahastikin välillä. On ristiriitaisia fiiliksiä siitä saisinko suuttua vai en, ylireagoinko vai onko sanomiseni oikeutettua jne.
Olen alkanut miettimään että olenkohan mä itse vain jonkin sortin tunnevammainen tai muuten päästä viallinen, kun tää yhteiselo on näin hankalaa. Avovaimo sitä kovasti mulle puhuu että mussa on jotain vikaa, empatian puutetta ja etten tajua tai kuuntele mitä hän mulle sanoo.
lopeta suhteesi..Naisia riittää ja kato seuraavalla kerralla sopiva.. ;)
Kuulostat harvinaisen ärsyttävältä mieheltä, en ihan totta hetkeäkään ihmettele että vaimollasi menee sinuun hermo jatkuvasti... Ja olen mies joka tämän sanoo.
liian paljo yhdessä, tila vois tehä ihan hyvää.
Mäkin tapailen pitkälti samanlaiselta vaikuttavaa naista. Aivan järkkyjä riitoja saa aikaan pienistä asioista. Ja aina vika minussa. Hyvinä aikoina mimmi on ihana, mutta sitten sillä naksahtaa. Nykyään liian tiheään, ei varmaan jaksa enää pitkän aikaa edes yrittää.
Kuten tuossa yllä oli todettu, ehkä ootte liikaa tekemisissä? Pieni etäisyys voisi auttaa.
Luultavasti ollaan liikaa yhdessä joo. Avovaimon mielestä tosin mä en ole koskaan hänen kanssaan, ja aina kun olen, haikailen kuulemma johonkin muualle ja saan hänet tuntemaan olonsa ylimääräiseksi ja tiellä olevaksi.
Etäisyys (silloin harvoin kun sitä tulee) auttaa kyllä muutaman päivän verran, mutta ei se ratkaise mitään.
tuon etusivun "järki vai tunteet" -keskustelussa olis aika hyviä pointteja jotka vois sisältää myös tähän.
... : Tuo on kun suoraan mun elämästä.Välillä menee helvetin hyvin.-varsinkin sängyssä aivan mahatavaa.Sitten kun sille päälle sattuu.-noin kerran kerran viikossa,niin kaivaa tikulla riidan aiheita,aivan uskomattomista asioista.Ja aina minun syy.
Käytännössä olis helppo heivata kun ei ole mitään yhteistä materiaa,puhumattakaan lapsesta (sillä on 1).
Helppo ulkopuolisten huudella että "ota toinen,sullehan niitä olis jonossa." Nää ei oo helppoja juttuja.Tsemppiä!
Jotain sen riitelyn taustalla pakko olla. Pahaa turhautumista suhteen tilaan? Halu erota mutta ei halua olla se lähtijä? Se on totta ettei etäisyys välttämättä mitään ratkaise. Eniten auttaa kai sillon jos syy pääasiassa liiassa yhdessäolossa eikä tilanne olisi päässy pahaksi. Toi on helvetin rasittavaa kun nainen hyökkäilee päälle eikä suostu näkemään vikaa itsessään vaikka asiat yrittäisi perustella miten hyvänsä. Että voi aikuinen ihminen olla epäkypsä.
Mä en osaa muuta vinkkiä antaa kun sen, että jos haluat jatkaa sen kanssa koita puhua sille ja selvitellä mikä vikana, tai sitten lähtee kävelemään. Mua itseäni tuollainen rasittaa niin paljon että se näkyy muussakin elämässä hiton selvästi. Yhä vaan useammin tulee mieleen miten paljon helpompaa elämä oli ilman naisen vaikeaa käytöstä. Helpompiakin naisia on olemassa. Vituttaa vaan kun on sillä hyvätkin hetkensä ja haluan vielä olla sen kanssa.
tosin ei noin pahana.
Aloin sitten soveltamaan sitä "nyt turpa kiinni" "ole jo vittu hiljaa"
ja ääritilanteessa sitten vielä parisuhteen ydinpommia:
"jos kuvittelet että tässä asiassa joustan niin olet kyllä väärässä, tuossa on ovi, voit ihan samantien lähteä tuosta käveleen jos kuvittelet pitävän oman pääsi"
ja hyvin toimi. mutta, mutta, tuollaista kieltä ei voi käyttää kuin ääritilanteissa, ei missään nimessä jokapäiväisessä elämässä. ja jos sattuu ylilyöntejä, niin sitten pitää pyytää anteeksi.
itse turvaannuin siihen kun samasta aiheesta alettiin haastamaan riitaa viidennen kerran parin viikon sisään. eli järki pitää olla kokajan mukana, kukaan ei jaksa katsella selkärangatonta nössöä, mutta sama koskee kotityranniakin.
käske avokkis vaihtamaan pillereitä tai jättämään ne kokeilun vuoksi hetkeksi pois.
ne tekee joistakin naisista ihan kahjuja. munki vaimo on rauhottunut kovasti ja osasyynä varmaan noi pillerit.
Kuinka teidän elämä VOI olla noin tyhjää?
Kuinka kukaan VOI käyttää lahjaksi saamansa tunnit noin ala-arvoiseen mielen tuhoamiseen?
Kuinka maailmassa sinä huolellisesti ja harkiten valitset tehdä elämästäsi noin saastamaisen hermoja repivän ja valita elää tuonlaisten ihmisten kanssa?
Lukijan on todella vaikea ymmärtää miksi et halua käyttää kaikista arvokkainta lahjaa joka meille kaikille on annettu, oikein. Nimittäin valitsemisen vapautta!
Sinulla on kaikki valta maailmassa valita elämänkumpanisi itse. Miksi siis huolellisesti ja harkiten olet valinnut tuollaisen seuralaisen jonka kanssa sinulla ei ole muuta kuin voimia viepää harmia?!
Onko koskaan tullut mieleesi poistaa tuon tason roskaihmiset elämästäsi? Eiko olisi paljon älykkäämpää ja mieltä rauhoittavampaa elää mieluummin yksin, viettää laatuaikaa ystävien kanssa ja sitten pujahtaa omaan tupaan, omaan lupaan aivan rauhalliseen ja rattoisaan eloon. Sinne sinä voit halutessasi kutsua ystäviäsi ja tehdä heidän kanssaan asioita, parantaa maailmaa.
Ilman tuollaista kertomaasi sairaan raivokasta henkistä riehumista.
Se että teillä on "hauskaa" muutama tunti viikossa on typerä peruste elää kuvaamanlaistanne elämää.
Erotkaa.
Teillä on kommunikaatio-ongelma, joka johtaa eroon ellei muutosta tule. Ensiksikin syyllistämättä teistä kumpaakaan, niin ap sinä tekstisi perusteella vähättelet vaimosi kertomaa. Sinun mielestäsi asiassa ei ole ongelmaa, mutta jos vaimosi mielestä joku asia on ongelma niin hänelle se on ongelma. Hän ei välttämättä todellakaan kaipaa teknistä ratkaisua ongelmaan vaan enempikin ehkä ymmärrustäsi, sitä että kuuntelet ja mahdollisesti tuet häntä. Pienillä jutuilla voi loppupeleissä olla suuret vaikutukset.