Oletteko kiinnostuneita sairauksista harrastuneisuuspohjalta?
Mikä innoitti teidät tuolle tielle?
Saatteko harrastuksestanne suurta tyydytystä?
Kuinka kumppaninne asiaan suhtautuu?
Mikäli vastasit ensimmäiseen kohtaan kieltävästi, niin miten kumppanina suhtautuisit valittusi sairaus-harrastukseen?
Mikä innoitti teidät tuolle tielle?
Saatteko harrastuksestanne suurta tyydytystä?
Kuinka kumppaninne asiaan suhtautuu?
Mikäli vastasit ensimmäiseen kohtaan kieltävästi, niin miten kumppanina suhtautuisit valittusi sairaus-harrastukseen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
"sairaalloisen kiinnostunut"
Uskotko sairaus-harrastajissa olevan enemmän naisia kuin miehiä?
Vaikea kyssä. Mä veikkaisin että naisia, sillä naisia nyt yleensäkin kiinnostaa kaikki inhimillinen (lue. juoruttava) enemmän kuin miehiä. Mies on jotenkin asiassa välinpitämättömämpi eikä ymmärrä tiedon arvoa, sen huumaavaa vaikutusta.
Oletteko kiinnostuneita sairauksista harrastuneisuuspohjalta? ~ mielenterveyteen liittyvistä sairauksista lähinnä
Mikä innoitti teidät tuolle tielle? ~ Lukioaikoina kiinnostuin psykologiasta, varmaan siks kun opettaja oli niin kiva ja osasi kertoa kaikkea niin ajatuksiaherättävästi. Niihin aikoihin luin myös paljon (kenties sattumalta) kirjoja, joissa käsiteltiin mm. skitsofreniaa ja erilaisia mielenhäiriöitä. Ne vaan on musta mielenkiintoisia. Koskaan en kuitenkaan ole ollut kiinnostunut esim. opiskelemaan tuota alaa tai mitään vastaavaa. Mun kiinnostukseni taso on vaan sitä että itse haluan ottaa selvää ja lukea aiheesta silloin kun itse haluan. Ei niin, että se muuttuisi jokapäiväiseksi ja pakolliseksi. Lääkärikirja on hyvinkin mielenkiintoinen teos, kun sen oikein oivaltaa =o)
Saatteko harrastuksestanne suurta tyydytystä? ~ En hae siitä mitään tyydytystä. Mielummin nyt vaan luen mielenterveyden häiriöistä kuin vaikka moottoriurheilusta.
Kuinka kumppaninne asiaan suhtautuu? ~ Enpä muista exän olleen edes tietoinen tästä mun kiinnostuksestani. Se kun ei musta mitenkään arkielämässä näy. En tee mitään diagnooseja, tai vastaavaa :)
Mikäli vastasit ensimmäiseen kohtaan kieltävästi, niin miten kumppanina suhtautuisit valittusi sairaus-harrastukseen? ~ Ihan positiivisesti, kunhan hänkin todella ymmärtäisi sen että lääkärikirja voi myös olla ihmisen pahin vihollinen. Sieltä saa itselleen kaikki mahdolliset sairaudet ja taudit jossei pidä varaansa.
skitsofrenia etenkin jaksaa kiehtoa aina vaan. Kerran kun vanhusten parissa työskentelin eräs heistä sairasti skitsofreniaa ja hänestä varoiteltiin kauheasti, että on ajoittain väkivaltainen jne.. mutta kenenkään muun kanssa en saanut samanlaista "kontaktia" kuin juuri tämän skitsofreniaa sairastavan kanssa. Eikä kertaakaan ollut tarvetta pelätä.
syntyä romanssi, jos hän olisi ollut vähän nuorempi...
hänen sukupuoltaan. Mä olen kuitenkin täyshetero. :)
merkille sitä että käyttikö hän naisten vai miesten vaatteita?
siitä ettei nimimerkki "romanttista!" tiedä sitä.
että tulet omasta mielestäsi paremmin miesten kanssa toimeen.
ja aivan oikein: kyllä vain, hän oli mies.
Sairauksista kiinnostuminen, lääkärikirjojen lukeminen ja itsensä tai muiden diaknosoiminen aiheuttaa epäilyn vakavista mielenterveydellisistä ongelmista. Odotan listaa itsensä tunnistaneista.
nuorempana lääkärikirjaa jopa iltalukemisena :) Nykyään en omista lääkärikirjaa. Se ei johdu kuitenkaan siitä syystä että mulla olisi ongelmia lääkärikirjan kanssa suhteessa itseeni vaan se johtuu siitä etten ole raaskinut sellaista ostaa kun musta kunnon lääkärikirjat maksaa ihan liikaa. Lahjaksi voisin sellaisen joskus halutakin.:)
Eiköhän sinun paran kannattaisi tutustua edes joihinkin sen verran kulturelleihinkin, että voisivat kertoa sinulle rakentavia itsesi sivistämisen keinoja. Pelkkä Regina, Valitut Palat jne. tms. ei varmaan ketään ihmisenä avarra...Oletko edes ammattia opiskellut itsellesi?
reginaa, valittuja paloja enkä muitakaan vastaavia ja mun sivistystasoni riittää mulle itselleni nykyisellään vallan mainiosti.
Ylensä kaikki, jotka ovat kertoneet lääkärikirjoja lukeneensa, ovat löytäneet itsestään ties mitä tauteja ja oireita. Ylensä moinen on aiheuttanut turhaa ahdistusta ja masennusta. Toivottavasti olet harvinainen poikkeus tästä joukosta.
poikkeus :-) Mulla näin lääkärikammoisena ei olis edes mitään hinkua ravata lääkärissä ties missä kaikissa tutkimuksissa ja kokeissa. Mä meen lääkäriin vaan pakon edessä, joten en todellakaan keksi mitään luulosairauksia itselleni lääkärikirjoista.
Mahtaakohan kaikilla itseään kirjojen avulla diaknosoivilla edes olla tarvetta mennä lääkäriin? Kun on taudin itsestään löytänyt, niin oireet ovat saaneet selityksen ja homma on pulkassa. Parantuahan ei kannata, koska marttyyrinä on mukavaa valittaa kovaa kohtaloaan lähimmäisilleen. ;-)