Otsikossa varsinainen kysymys, ja tulkinta on vapaa. Kertokaa myös sukupuolenne ja ikänne, (ei pakko). Kiitos. :-)
Kertokaa jokin salainen halunne tai ajatuksenne?
Puu + kehys
41368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
se ei enää ole salainen ajatus ;)
Mut joo - leikitään !
Yksi kappale sellainen mukava, romanttinen ja pitkä mies, joka pitää minusta juuri tällaisena kuin olen, tänne kiitos :)))
Seksifantasioihin en heti lähde, koska menee eri palstan asiaksi. Vaikea kysymys, koska pyrin haluni toteuttamaan, jos ne eivät ole ristiriidassa minkään suuremman arvon tai halun kanssa. Salaisuusvaatimus vaikeuttaa myöskin, koska yleensä olen varsin avoin ihminen ja kerron sen, mitä haluan. Mutta salainen halu (en ole kertonut vielä kellekään) ja myös ehkä joskus toteutuva ajatus on muuttaa takaisin USA:han ja opiskella siellä Daniel Hughesin opissa kiintymyssuhdeteoriaa. Tällä hetkellä ei vain ole mahdollista elämäntilanteen vuoksi.
No, tämä on salainen halu sikäli, että teeskentelen kaikille ystävilleni (ja itsellenikin), että tämä koko juttu oli vain typerä vitsi josta olen päässyt jo ohi, ja ettei voisi enää vähempää kiinnostaa.
Itse asiassa ajatukseni pyörivät samaa rataa jatkuvasti, ja ahdistaa, kun en pääse tästä tunteesta eroon. Tarina on todella pitkä, monimutkainen ja typerä, mutta lyhennettynä siis ihastuin - rakastuin? - surun hetkellä yhteen vanhaan puolituttuun, jonka monista syistä luulin olevan ihastuneen myös minuun. Tulkitsin kai hänen käytöksensä väärin, koska hän ei koskaan edes vastannut lähestymiseeni. Siitä on jo monta kuukautta - monen kuukauden hiljaisuus. Salainen haluni on se, että hän vastaisi, kertoisi edes ettei kiinnosta. Aina kun puhelin soi tai sähköpostia tulee, sanon itselleni "älä edes luule, että se voisi olla häneltä" ja sitten kuitenkin petyn. Salainen toiveeni on se, että joskus kuitenkin hän selittäisi miksi käyttäytyi kuten käyttäytyi ja hän sanoisi sittenkin olevan rakastunut minuun ja minä antaisin hänelle anteeksi ja saisin kokea miltä tuntuisi elää hänen rinnallaan. Minä tunnistin hänessä jotain - samankaltaista omituisuutta kuin itsessäni, jotain mitä voisin ymmärtää, ja jota hän saattaisi ymmärtää minussa, etten tuntisi enää olevani henkisesti niin eristyksissä. Koko päivän sanon itselleni, että EI, et ajattele mitään noin typerää, ja sitten nukkumaan mennessä hölmöt haaveet ottavat vallan ja haaveilen ihan typeristä, arkisista asioista. Ja sitten itken tyynyyni. Ja sitten lyön otsaani ja taon omaan kallooni, että olen vahva ihminen, enkä sorru enää haaveilemaan. Ja sitten näen unta, jossa kävelen kaupungilla ja luulen näkeväni hänet joka kadunkulmassa. Ja sitten herään aamulla ja teeskentelen taas, etten halua enää yhtään mitään. Sitten se sama jatkuu kuitenkin.
No, joo. Olipas taas typerä juttu. Olen nainen ja 27, jos se mitään vaikuttaa.
Kaunista... Ja surullista:(
Aiheen ulkopuolelta tuli mieleen, että miksiköhän jotkut alta kolmekymppiset käyttävät itsestään nimitystä tyttö/poika, jotku (kuten sinä) nainen/mies..?
Hei kuule, ei vaikuta, ikää on kaksi kertaa sinun, ja ihan samat 'typeryydet' päässä pyörähtää. Ja ma olen olevinaan ihan viisas ja täyspäinen. Ihastus tuli kanssa sopivaan saumaan, tipahti kirkkaalta taivaalta, sekoitti pienen maailmani ja elämäni, sai leijumaan jalat puoli metriä irti maasta yhden kesän ajan. Tietty alas tultiin ryminällä mutta sydän tai mieli tai joku ei päästä irti, ei vaikka miten järkeilisi. Enkä ma olisi tarvinnut mitään muuta kuin sylin.
Syli, lämpö, hellyys, ymmärrys, hyväksyminen sellaisena kuin olen (oma ittepäänen pohojalaanen jäärä, oman tieni kulkija, väärähirsi, toisinajattelija ...). Ei mitään salaisia, mutta saavuttamattomia tällaiselle kummalliselle naisimmeiselle, jolla on elämää takana jo tarpeeksi.
on se että mieheni edes joskus sanoisi jotain rohkaisevaa, kannustavaa ja osoittaisi edes kerran hellyyttä, ottaisi syleilyyn ja silittäisi hiuksia ja kertoisi että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Sen lisäksi salainen haluni on se että mieheni jaksaisi edes kerran lämmitellä sängyssä kauemmin kaikkialta muualta paitsi "sieltä" ensimmäisenä.
Puhukaa! Eihän avioliitossa tuollaisia asioita kannata pitää sisällään. - Niistä voi ja täytyy puhua ihan rauhassa ja rakentavasti, ei heti negatiivisesti kuitenkaan.
Ei tässä nyt aviossa olla vielä. On sitä kuule puhuttu kaikenlaiseen tyyliin, mitä maa päällään kantaa, en ihan taliaivo kuitenkaan ole, mutta kun on sitä laatua jääräpää ja jörö ja kaikkea muuta perisuomalaista niin eihän se mene perille.
Paljon on kuitenkin hyvää joten joustavuutta riittää jotta suhde jatkaa kulkuaan, pikkuhiljaa hyvä tulee, muutos tapahtuu toivottavasti jossain vaiheessa yhteistä elämää kunhan jöröstä saadaan vähemmän jörö. On se kuitenkin mun rakas jöröni, jota en muuhun vaihtais ;)
Kultapieni kuule, "jörö" ei muutu muuksi vaikka miten "pikkuhiljaa" odotat. - Tai muuttuu; sitten kun vanhuus kolkuttaa ovella, jotkut jöröt jotenkin pehmenevät, antavat periksi, kun huomaavat, että jmlt! täää loppuu tähän.
Tuollaista kai se monella naisella on vaikka nainen pääseekin edes jonkinlaiseen suhteeseen. Jos riittävää tunneälykkyyttä ja -herkkyyttä ei kuitenkaan ole niin tuosta tuskin ikinä kasvaa yli. Toisilla on vaan ikäkysymys mutta sinun iässä varmaan jo aika fakkiintunutta.
jotenkin katkeralta. Mä en ole sulle mikään kultapieni, olen ihan aikuinen ihminen ;)
Uskon, että kun itsekin käyttäydyn niinkuin toivon muiden käyttäytyvän, se palkitaan.
En ole koskaan tajunnut miten nalkuttaminen, vittuilu ja äksyily auttaa asiaan, olemalla mahdollisimman hyvä toinenkin huomaa asioita joissa voisi olla parempi. Ei sen kummempaa.
Kannattaisi sunkin ehkä kokeilla olla miehelle kiva.
mutta ei mahdoton muuttaa. Aika ajoin sieltä tulee kyllä yllättäviä käänteitä parempaan suuntaan jotka antaa toivoa ;)
Ai miksi ? Kivuus ja hyvyys ovat liikaa vaadittu, jos sitä vaaditaan vain toiselta, jos ei ole mistä niitä ammentaa. Katkera en silti ole, oma polut ovat mukavia.
Pillua tekis miel..
Witsi ma olen kateellinen tällaisille ihmisille, jotka sanovat asiansa suoraan, lyhyesti, selkeästi ja rehellisesti. Mutta asialla on myös toinen puoli; tämän voisi linkittää aika helposti tuon "Glammie":n juttuihin, toinen osapuoli kaipaa kuitenkin enemmän sitä jotain muuta kuin suoraa toimintaa perille.
Saisitkohan sääkin paremmin ja helpommin, kun osaisit 'mutkitella' ja kertoa / sanoa asiat hienosti kiertämällä ...
Haluaisin päästä euroviisuihin tai sen sellaisiin ja haluan sitten hyviä ja sorjia teinityttöjä tanssijoiksi.
Haluaisin olla erilaisten esteettisten urheilulajien taitaja.
Haluaisin olla nainen koska miehenä ei saa kunnolla rakkautta eikä ihailua. No se nyt ei ole mikään salaisuus.
mikä masis tällä palstalla miehiä oikein vaivaa ??
"miehenä ei saa kunnolla rakkautta eikä ihailua"
- No ei kai se naisellekaan itsestään selvyys ole ?
Elämä on täynnä poikkeuksia ja jopa ihmeitä. - Kaksi ihmettä mulla tapahtui ihan tuttavapiirissä, kun erään maatalon veljekset olivat kyllä korkeasti koulutettuja, mutta niin saamattoman ujoja, että se oli itsestäänselvää jo kouluaikoina, että he eivät naista saa, ellei joku tule kotoa hakemaan... - No; kävipä sitten niin, että kumpikin heistä on nyt onnellisesti naimisissa virolaisen maatalouslomittajatytön, tai siis -naisen, kanssa, jotka tulivat heidän kotiinsa harjoittelijoiksi :D
Sen sijaan minulla on ystävissäni kaksikin "ikäneitoa", jotka eivät ole löytäneet onneaan. - Toinen ehkä siksi, että on vanhainkodilla töissä, eikä koskaan ole käynyt missään viihteellä ja toinen ainakin omasta halustaan, koska hän vain tekee uraa; opiskelee lisää ja nousee uraputkessa huimaa vauhtia. - Jos hän olisi mies, olisi hänet taatusti rengastettu jo ajat sitten...
Että ei täällä maailmassa mikään niin itsestään selvää ole, ei miehille eikä naisille.
Ehkä en ystävänä kertonut heistä ihan kaikkia faktoja... Mutta tahdoin vain sanoa, että kumpikin heistä on "alistunut" siihen, ettei heillä ole miestä. - Ehkä käytännön mukavuudenhalusta ehkä siksi, ettei katso siihen olevan itsellään edellytyksiä. - Ujous ei paranna asiaa eikä se, ettei sen takia koskaan oikeastaan halua sit mennä minnekään, missä olisi mahdollista tavata "joku".
- Täytyypä etsiä mielenkiinnosta joku tilasto, josta näkisi kuinka suuri osuus 30-40 vuotiaista naisista tai miehistä on naimattomia. - Eli onko siinä sitten niin suuri ero, kuin täällä väitetään olevan ? Kun eikös Suomessa ole kuitenkin naisia ja miehiä koko lailla saman verran ? Miehiä ehkä nuoremmissa ikäluokissa korkeintaan joku 10k enemmän kuin naisia ? Uskoakseni aika lailla saman verran miehiä ja naisia on siviilisäädyltään naimisissa ja naisissa sitten eronneita /leskiä huomattavasti enemmän kuin miehissä ? - Että ei tässä nyt mistään hirvittävän isosta ongelmasta voi olla kysymys ? Henkilökohtaisella tasolla luonnollisesti, mutta noin yleisellä ei kuitenkaan.
Haloo! Väestörekisteriin perustuvat tilastot tehdään yhden hetken tilanteesta, jossa yksi mies on (ainakin Suomen lain mukaan) naimisissa yhden naisen kanssa. - Ei niihin lasketa sitä kuinka monen kanssa joku YTM on ollut naimisissa elämänsä aikana. - Tai edes seukannut... Tai käynyt lakanoissa...
- Voisin taas kertoa esimerkkiä elävästä elämästä, siis ihan tuolta hapekkaasta ilmasta, kuten eräs ystäväni tapaa sanoa, naisista, jotka ovat elämänsä aikana olleet neljäkin kertaa naimisissa, eikä yksikään tikka ole kyllä osunut sellaiseen tauluun, jonka läheltä edes olisi joku YTM kulkenut... Jos ymmärrät mitä tarkoitan ;)
Jatketaanko vääntämistä :D ?
YT- eli ylemmän tason miehet sitovat jatkuvasti valtavan määrän naisia itseensä. Ensinnäkin monet ytm:t paneskelevat montaa naista kerralla. Lisäksi yt-miehet sitovat henkisesti naisia ympäriltään. Kaikki naiset jonkun pettäjäsian tai pelottavan aggressiotyypin ympärillä ovat ihastuneita tähän mieheen, ja odottavat milloin pääsevät kokemaan oman lyhyen suhteensa tämän miehen kanssa. Lopputuloksena on se, että yksi ytm vaihtaa koko ajan naista, naiset ympärillä keskittävät tunteensa tähän mieheen, ja muut miehet jäävät ilman tai parhaimmillaankin pääsevät vain aggressiotyypin jälkiliukkaille, kuuntelemaan samalla naista kuinka sillä on ikävä sikamiestä.
Missä ihmeen elokuva-/tietokonepelimaailmassa te oikein elätte ? Ei tod. naiset yleisesti ottaen ole kiinnostuneita joistakin "aggressiotyypeistä" ! Siis jos me nyt puhutaan Naisista ? - En tunne teinien maailmaa niin hyvin, koska oma tyttärenikin on vasta murkkuikään astumassa, eli saattaa olla, että niiden teinityttöjen maailmassa, jotka nuorisojengeissä pyörivät, on joku kingi sellainen haluttu statussymboli, jonka suosioon edes hetkeksi pääseminen on jokatytön tavoite. - Toivottavasti pystyn varjelemaan oman lapseni joutumiselta tuollaisiin porukoihin ! Minulla on jonkin verran naisystäviä, joiden kanssa olemme tulleet tutuiksi jo kouluaikoina ja joiden elämäntarinaa olen seurannut ja jokainen heistä on etsinyt turvallista ja kunnollista kaveria, jolla on hyvä huumorintaju, mutta jotka eivät liehu ympäriinsä naisia kaataen. - Ehkä näillä kaikilla rengastetuilla on kieltämättä ollut se etu puolellaan, että he ovat olleet edes jonkin verran tanssitaitoisia, mutta muita erityisiä naistenmiehen elkeitä en ole heissä havainnut, en seurusteluaikoinaan enkä nyt avioliitossa ollessaankaan. - Mistä lienee syntynyt nyt tällainen urbaanilegenda näistä YTM / ATM -tyypeistä ?
ne kaikki 50 naista sitten jäävät kiltisti yksin, koska heille ei "kelpaa" se, mitä on tarjolla vai ?
Ja paskat sanon minä !!
Anteeksi, yleensä en käytä voimasanoja, mutta tilanne kyllä riistäytyy nyt täysin hallinnasta...
On naisillakin tarpeensa, eikä varmasti joka 50 akkaa jättäydy dildon varaan tai sitten siihen odotukseen, että kerran elämässä pääsevät sänkyyn jonkun YTM:n kanssa... Se on fakta !
- Miehet ovat minusta alkaneet rutista liikaa sitä, että miksi heidän täytyy tehdä aloite. - No siksi, koska he ovat miehiä. - Onko teidän lapsuusaikananne leikitty enää sitä vanhaa "Vettä kengässä" -leikkiä ? Se kuvastaa aika hyvin sitä, että miesten täytyy vain olla aktiivisia ja tehdä aloitteita ! Ei kaikille käy niin hyvin, että heitä tullaan kotoa naimaan, vaikka joskus sellaisiakin ihmeitä on tapahtunut, kuten yhdessä aiemmassa viestissäni kerroin.
ei kato usko mitään jos ei omin silmin näe :D
Ja minä en suostu uskomaan, että sinun ikäisesi nuori mies olisi vielä tuomittu elämään yksin. - Se on yrityksen puutetta, sanon minä !
sellainen juttu, niin mä näytän sulle naisen, joka on joko täysi provo tai alle 25-vuotias..
Kerronpa sinulle kuinka sitä "Vettä kengässä" leikitään, niin voit sitten omille tuleville lapsillesikin opettaa.
Otetaan 10 tyttöä ja 10 poikaa. - Pojat jäävät istumaan huoneeseen ja keskenään kuiskaten päättävät, kuinka tytöt jaetaan. - Ensimmäinen tyttö pyydetään sisään. - Hän kävelee jonkun pojan eteen ja niiaa. - Jos poika on valinnut tytön parikseen, hän sanoo: Pääset kotiin, mutta ellei, hän sanoo: Vettä kengässä. - Silloin tyttö punastuu ja itku kurkussa konkkaa yhdellä jalalla ulos huoneesta ja seuraava tyttö pyydetään sisään. Pahimmillaan tyttö voi joutua siis tulemaan sisään 10 kertaa, ennen kuin hän niiaa sille "oikealle" pojalle. - Siinä sulle poikia nöyryyttävä leikki... :)
Haluaisin kokeilla suonensisäistä heroiinia. Onneksi en tunne ketään, jonka kautta asia onnistuisi, niin en sitä tule ikinä kokemaan eikä siten ole koukkuunjäämisen vaaraakaan.
Ai miksi haluaisin? Olen joskus saanut pari kuuria vahvaa kipulääkitystä, tuli harvinaisen kiva olo sivuvaikutuksena. Heroiini on samanlainen aine, mutta ilmeisesti vielä paljon voimakkaampaa. Olisi mukava kokea joskus hyvää oloa... tietty toiset kokee sitä ollessaan vaimonsa kanssa, onnistuessaan työasioissa jne... mutta mun elämässä ei ole mitään onnellista tai arvokasta. Siksi loppuelämä heroiineissa ei olisi ollenkaan huonompi vaihtoehto.
vähän parempi provo :D
Olen täysin tosissani.
että joku vertaisi hyvän olon tunnetta, jonka mies kokee "ollessaan vaimonsa kanssa, onnistuessaan työasioissa jne." johonkin sellaiseen, jonka saavuttaa huumeen vaikutuksen alaisena. - No; kyse on tietysti "salaisesta" toiveesta, eli voihan sitä mielessään kaikkea hullua pyöritellä, mutta ei mitään älytöntä kuitenkaan kannata alkaa toteuttaa, kuten totesit itsekin..
Jos aitoa onnellisuutta ei minulle ole tarjoolla, niin voisin ihan hyvin tehdä sen kemikaaleilla. Kokemuksesta tiedän, että kemikaaleilla voi matkia onnellisuutta aika hyvin; eipä tuo perinteinen viinakaan mitenkään huono kemikaali ole sitä varten. Väliäkö senkään jos ihmiset sellaista vaihtoehtoa halveksuisivat, eipä minua kukaan nytkään arvosta. Kuten tuossa yläpuolella kirjoitin, minun elämässä ei ole mitään onnellista tai arvokasta. Minulla ei ole mitään menetettävää.
sun elämäsi sitten oikein on ?
Nettiyhteys näyttää olevan ? Mutta työttömyyttä, asunnottomuutta, sairautta, ei ystäviä eikä sukulaisia ?
- Ymmärrän, että siinä tilanteessa saattaa ahdistus vallata mielen, mutta sittenkin huumeiden ajatteleminenkin todellisuuden turruttavana vaihtoehtona on minusta liian epätoivoinen asia.
- Yllättävää kyllä; perheen voi saada, vaikkei koskaan ole rakastunut. - En suosittele silti sitäkään. - Mutta kun jaksaa vain ajatella, että asioilla on taipumus järjestyä, niin aivan varmasti elämästä löytyy joku asia, joka voisi olla huonomminkin, eli joka toisin päin käännettynä on ihan kohtalaisella, tai jopa ihan hyvällä mallilla.
Vanhemmat elää ja suhteet niihin on kohtuullisessa kunnossa. Muutamia kavereita löytyy. Tosin sekä sukulaisten että kaverien kohdalla on sanottava, että kukaan ei arvosta minua. Ehkä sen ansaitsenkin, ei minussa juurikaan ole mitä arvostaa. Se on kuitenkin olotila, jota naisen on luultavasti vaikea tajuta. Naista ei ikinä ajeta samalla tavalla nurkkaan.
Minulla ei ole työtä, vaikka opiskelin pitkän tutkinnon. En usko enää saavani mitään järkevää työtä, työmarkkinat suhtautuvat miehiin yhtä inhimillisesti kuin naisetkin. Ehkä voin päästä yösiivoojaksi tai muuhun hienoon ammattiin, jos jätän cv:stä tutkintoni pois ja rukoilen työhaastattelijalta polvillani. Minulla ei ole mitään omaisuutta. Minulla on halpa vuokrakämppä, mutta mitäpä sen väliä kun ei tänne ketään naista kuitenkaan tarvitse tuoda. Lemmikkiäkään minulla ei ole kaverina, koska allergian takia en voi olla varma voisinko pitää sitä. Allergioiden lisäksi minulla on yksi enemmänkin vaikeuksia aiheuttava fyysinen sairaus.
Usko pois, minun elämälläni on tasan niin vähän arvoa, että kukaan ei siitä kärsisi jos vetäisin loppuelämäni heroiinia.
ovat se asia, jonka takia olen pahoillani puolestasi. - Mutta esim. tuon koulutusjutun ymmärrän hyvin ja voin vakuutaa, että sen suhteen tilanne on sama miehillä ja naisilla. - Naisystäväni (tosin onnellisesti avioliitossa ja yksi poika) väitteli alallaan tohtoriksi ja sen jälkeen hänen työtilaisuutensa vähenivät oleellisesti. - On hän hakenut melkein mitä tahansa työtä 50 km:n säteellä omasta kodistaan, niin hänelle on sanottu joko suoraan, että hän on ylikoulutettu tai jopa jätetty hänen hakemuksensa huomiotta. - Se on tosiaan paskamaista. - Hänenkin on sitten ollut pakko jättää perheensä viikoksi yksin ja lähteä työn takia kauemmas, ei sentään ulkomaille, vaikka sieltä olisi tarjottu vakituistakin paikkaa... - Pätkätöillä hän sitten ylläpitää ammattitaitoaan ja tuntumaa työmarkkinoihin. - Se on todella ongelmallista myös !
- Toisaalta sinkkuna sinun luulisi olevan helpompi sitten siirtyä työn perässä sinne, missä sitä olisi tarjolla, mikäli hankaluuksia aiheuttava sairautesi ei taas sitten vaikeuta muuttoa.
Se, että sinulla on kavereita, on hyvä asia. - Se taas, että koet ettei sinua arvosteta, on ongelma. - Roikutko sinä tavallaan noissa ystävissäsi vai pidetäänkö sinuun päin lainkaan yhteyttä ? Se on kyllä varmasti raskasta, jos ystävyys on kovin yksipuolista, mutta siinäkin tapauksessa on hyvä, ettei jättäydy yksin, vaan että pysyy kosketuksissa ihmisiin. - Ja sukulaiset nyt ovat mitä ovat... Tiedäthän; ystävänsä voi valita, mutta... jne ;)
Olen varma siitä, että vanhempasi kuitenkin rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet ja olet heille tärkeä ! Jotenkin haluaisin uskoa myös, että kyllä se sinun ystäviäsikin satuttaisi, jos sinä jostakin syystä ajautuisit tekemisiin huumeiden kanssa. - Mutta tuo (siis niistä erossa pysymisen) päätös sinun täytyy tehdä vain ja ainoastaan itsesi takia, koska sinä itse olet ainoa, joka ei petä eikä jätä..
- Asuntokin sinulla on ! Ole siitä iloinen. - Sen voi tehdä kodiksi pitämällä se edes kohtalaisessa kunnossa. - Eihän sitä silti koskaan tiedä kuka sitä haluaa tulla kurkistamaan ;)
Minusta sinulla on oikeasti monta asiaa elämässäsi, joista voit olla iloinen. - Sinun täytyy vain pyrkiä näkemään ne hyvät asiat ja olla niistä onnellinen. - Sillä tavalla saisit elämänpyörän pyörähtämään positiiviseen suuntaan pois perusnegatiivisuuden vaikutuksesta.
Niin kai sitten... Voihan sen toki ottaa positiiviseltakin kannalta, että minulla ei ole mitään arvoa mihinkään eikä kellekään. Olen esimerkiksi miettinyt, jos säästäisi rahaa pari vuotta ja myisi vähäisetkin tavarat kaapista, ja lähtisi johonkin maailmalle vaan liftaten reppu selässä. Tulee sitten kotiin milloin tulee tai tuleeko enää missään muodossa kotiin
Siitä kuitenkin pidän kiinni, että nainen ei voi Suomen kaltaisessa maassa joutua ikinä samalla tavalla nurkkaan ajetuksi kuin monet miehet tälläkin palstalla.
jos koet joutuneesi ahdistelemakseni ("nurkkaan ajetuksi") tällä palstalla... - Se ei ollut ainakaan tarkoitus.
Eikun tarkoitan sitä, miten monet tällä palstalla kirjoittavat miehet on omassa elämässään ajettu nurkkaan. Ei tässä keskustelutuokiossa mitään vikaa ollut, poikkeuksellista oikeastaan, että edes yrität hahmottaa meidän tilannetta. Se on harvinaista se.
Jep, sama juttu täällä. Alkoholia en juo, tupakkaa en polta, yleensäkään mitään päihteitä en ole koskaan käyttänyt... mutta jos heroiinia tarjottaisiin, varmasti kokeilisin, joten taitaa olla toistaiseksi hyvä juttu ettei tuttavapiirissä pyöri nistejä. Opiaateissa (tai pikemminkin opioideissa) ei ole pelkästään se hyvä olo, joka houkuttaa, vaan sellainenkin riemullinen tunne, ettei mikään mahti maailmassa voi satuttaa. Hyvin pienen osan olen tuosta tunteesta tuntenut; suonensisäisen heroiinin kanssa se olisi moninkertainen...
Tuomiohan se tietysti on. Ei välttämättä kuolemantuomio, mutta luultavasti loppuelämän-haaskaus-tuomio kuitenkin. Siksi olenkin päättänyt, että jos joskus sairastun parantumattomasti tai loppuelämä näyttää muuten toivottomalta, niin alan käyttämään heroiinia. Annetaanhan syöpäpotilaillekin morfiinia ja OxyContinia, mikä on melkein sama asia (etenkin tuo jälkimmäinen).
Haluaisin, että joku kehittäisi äärimmäisen tarkan tietokonesimulaation, jossa voisin leikkiä jumalaa (koska en voi olla jumala oikeassa elämässä). Olen halunnut tätä jo ala-asteelta lähtien. Olen opiskellut kuvataidetta voidakseni luoda "valokuvia" maailmoista, joita ei ole olemassa. Olen lukenut paljon tietokirjallisuutta, jotta synteettinen maailmani olisi mahdollisimman uskottava. Olen opiskellut ohjelmointia, jotta voisin ehkä joskus tulevaisuudessa toteuttaa haluni. Yläasteen jälkeen minulla ei ole ollut kavereita koulun ulkopuolella. En ole koskaan ollut ihastunut kehenkään. Möllötän tämänkaltaisilla nettipalstoilla siinä toivossa, että saisin täydennettyä tämän aukon tiedoissani lukemalla muiden ihmisten ajatuksia ja kokemuksia. En halua kokea asioita itse.
Ripittäytymisen lisäksi voisin noihin kemikaalijuttuihin muistuttaa, että kaikki onnellisuus on loppujen lopuksi kemikaaliperäistä, oli sen lähteenä sitten huume tai halaus. Onhan elämäkin pohjimmiltaan vain kemiallinen reaktio.
Sukupuoli: Mies
Ikä: 58
Haluaisin pukeutua parkkipirkoksi, ja syödä mämmiä käytettyjen naisten nahka varvassukkien väleistä. Samaa aikaa kun kuuntelen enyaa.
No okay; rehellisesti sanoen aina vaan sitä yhtä ainokaista viestiä / yhteydenottoa, yhdeltä tietyltä nuoremmalta mieheltä. Aikuisen naisen järki kyllä tietää, että sitä ei tule ja syynkin miksi ei. Mutta joku sisimmässä ei anna periksi vaan jatkaa kaipaamista päivin, öin.