Satuin lukemaan jostain

Miltä kuullostaisi tämänkaltainen haku nettideiteissä?

"Haussa kunnon mies renttumaisilla ominaisuuksilla."

Mitä ihmettä tuokin pitäisi sitten sisällään?

??? kirjoitti:

Miltä kuullostaisi tämänkaltainen haku nettideiteissä?

"Haussa kunnon mies renttumaisilla ominaisuuksilla."

Mitä ihmettä tuokin pitäisi sitten sisällään?

Tiedä sitä. Utopinen haavekuva?

old_profile_48636 kirjoitti:

Tiedä sitä. Utopinen haavekuva?

ne välttämättä toinen toisensa? Eikö hieman renttumainen mies voi siitä huolimatta olla kunnon mies ja päinvastoin?

??? kirjoitti:

ne välttämättä toinen toisensa? Eikö hieman renttumainen mies voi siitä huolimatta olla kunnon mies ja päinvastoin?

niin kuin nainenkin voi olla huora ja madonna.

Mut sillä Kunnon Miehellä on ainakin mun korvissa aika negatiivinen sävy. Tulee mieleen sellainen jäykkä kaavoihin kangistunut paska, joka tekee helposti kärpäsestä härkäsen.

old_profile_48636 kirjoitti:

niin kuin nainenkin voi olla huora ja madonna.

Mut sillä Kunnon Miehellä on ainakin mun korvissa aika negatiivinen sävy. Tulee mieleen sellainen jäykkä kaavoihin kangistunut paska, joka tekee helposti kärpäsestä härkäsen.

varmaankin luo tai on luonut omissa mielikuvissaan profiilin kunnon miehestä, rentusta, jne. Mulle henk.kohtaisesti kunnon mies ei taas edusta mitään noista negatiivisista ominaisuuksista. Tai ainakin vähemmässä määrin. Ei voi oikeastaan lokeroida täysin ketään ainoastaan kahtia kunnon miehiin tai sitten niihin renttuihin, kuten ei naisiakaan niihin madonnoihin tai huoriin. Ne eivät poissulje toisiansa, mutta jokaisessa piilee niitä välimuotojakin. Mikäänhän ei ole täysin mustavalkoista.

??? kirjoitti:

varmaankin luo tai on luonut omissa mielikuvissaan profiilin kunnon miehestä, rentusta, jne. Mulle henk.kohtaisesti kunnon mies ei taas edusta mitään noista negatiivisista ominaisuuksista. Tai ainakin vähemmässä määrin. Ei voi oikeastaan lokeroida täysin ketään ainoastaan kahtia kunnon miehiin tai sitten niihin renttuihin, kuten ei naisiakaan niihin madonnoihin tai huoriin. Ne eivät poissulje toisiansa, mutta jokaisessa piilee niitä välimuotojakin. Mikäänhän ei ole täysin mustavalkoista.

Menis jotenkin vaikeaksi, kun yrittää olla kunnon mies tai renttu. Jatkuvaa yrittämistä olla jotain mitä ei ole. Helpompaa on olla vaan sitä mitä on.

Mut toi aloituksen kysymys. Tuli nyt vaan mieleen yks poistettu aloitukseni menneisyydessä, missä kyselin naisten tarpeesta muuttaa miestä. Sitähän se on. Tavataan, ihastutaan johonkin harhaiseen mielikuvaan, sitten huomataan et se mielikuva ei vastaa todellisuutta, alkaa miehen "kehittäminen" kunnon mieheksi, siinä sitten kenties onnistutaankin ja lopulta huomataan, ettei se nyt sittenkään ole sitä mitä haluttiin. Siinä sitten turhaudutaan ja katkeroidutaan. tonou on kyllä oikeassa siinä, että katkeruus tulee mieleen.

old_profile_48636 kirjoitti:

Menis jotenkin vaikeaksi, kun yrittää olla kunnon mies tai renttu. Jatkuvaa yrittämistä olla jotain mitä ei ole. Helpompaa on olla vaan sitä mitä on.

Mut toi aloituksen kysymys. Tuli nyt vaan mieleen yks poistettu aloitukseni menneisyydessä, missä kyselin naisten tarpeesta muuttaa miestä. Sitähän se on. Tavataan, ihastutaan johonkin harhaiseen mielikuvaan, sitten huomataan et se mielikuva ei vastaa todellisuutta, alkaa miehen "kehittäminen" kunnon mieheksi, siinä sitten kenties onnistutaankin ja lopulta huomataan, ettei se nyt sittenkään ole sitä mitä haluttiin. Siinä sitten turhaudutaan ja katkeroidutaan. tonou on kyllä oikeassa siinä, että katkeruus tulee mieleen.

on se ongelma, että suurin osa ei koe olevansa hyväksyttyjä omana itsenään. Koko ajan itsen ulkopuolelta tulee "vaatimuksia" siitä, millainen sinun pitäisi kulloinkin olla. Menemällä mukaan näihin "vaatimuksiin" ihminen varmasti pikkuhiljaa alkaa kadottamaan omaa itseään tai näin minä sen ajattelen.

Mikä oikeastaan herättää ihmisessä halun ja tarpeen muuttaa toista? Ja olenko itse jotenkin outo yksilö, jos en tunne moista tarvetta? Ajattelen myös näin, että miksi olisin itse oikeutettu muuttamaan jotain muuta ihmistä omien mielikuvieni kaltaiseksi, jos en halua, että kukaan toinen muuttaisi minuakaan sillä tavoin.

??? kirjoitti:

on se ongelma, että suurin osa ei koe olevansa hyväksyttyjä omana itsenään. Koko ajan itsen ulkopuolelta tulee "vaatimuksia" siitä, millainen sinun pitäisi kulloinkin olla. Menemällä mukaan näihin "vaatimuksiin" ihminen varmasti pikkuhiljaa alkaa kadottamaan omaa itseään tai näin minä sen ajattelen.

Mikä oikeastaan herättää ihmisessä halun ja tarpeen muuttaa toista? Ja olenko itse jotenkin outo yksilö, jos en tunne moista tarvetta? Ajattelen myös näin, että miksi olisin itse oikeutettu muuttamaan jotain muuta ihmistä omien mielikuvieni kaltaiseksi, jos en halua, että kukaan toinen muuttaisi minuakaan sillä tavoin.

että muuttamisen tarve kumpuaa omasta riittämättömyydestä itselle. Kenties siitäkin, että itse on muuttunut "vaatimusten" kaltaiseksi ja uskoo olevan juuri oikeanlainen kriteerit täyttävä. Pitäähän silloin toinenkin muuttaa "vaatimukset" täyttäväksi.

Heh, mä oon pähkäillyt niitä muuttamisjuttuja joskus aika paljon. Aina oon ihmetellyt, et miks vitussa joku sit haluaa olla mun kanssa, jos en kelpaa sellaisena kuin olen? Ei mun kanssa ole kenenkään ollut pakko olla, jos ei tahdo.

Ja sitten se nykyaika. Onhan media täynnä kaikenmaailman "esikuvia", joiden kaltaiseksi "täytyy" muuttua. Ainahan sellaista on ollut, mutta nykyaikana sitä on vielä enemmän ja lisää "esikuvia" tehtaillaan. Jos mietitään vaikka Idolsia. Siis ihan käsittämätön määrä laulutaidottomia on käynyt nolaamassa itsensä julkisesti. Se on muutenkin ihan paska formaatti. Pilaa musiikin, niin kuin moni muukin asia nykyaikana. Kaikki haluaa tähdiksi tai julkkiksiksi ja sit alkaa se harjoittelu. Asioita mietitään ja suunnitellaan ja rakennetaan. Kaikki on nykyisin jotenkin niin muovista ja epäaitoa. Tylsää tai sitten minusta on tullut vanha ja en enää ymmärrä nykyajan nuorisoa...

old_profile_48636 kirjoitti:

että muuttamisen tarve kumpuaa omasta riittämättömyydestä itselle. Kenties siitäkin, että itse on muuttunut "vaatimusten" kaltaiseksi ja uskoo olevan juuri oikeanlainen kriteerit täyttävä. Pitäähän silloin toinenkin muuttaa "vaatimukset" täyttäväksi.

Heh, mä oon pähkäillyt niitä muuttamisjuttuja joskus aika paljon. Aina oon ihmetellyt, et miks vitussa joku sit haluaa olla mun kanssa, jos en kelpaa sellaisena kuin olen? Ei mun kanssa ole kenenkään ollut pakko olla, jos ei tahdo.

Ja sitten se nykyaika. Onhan media täynnä kaikenmaailman "esikuvia", joiden kaltaiseksi "täytyy" muuttua. Ainahan sellaista on ollut, mutta nykyaikana sitä on vielä enemmän ja lisää "esikuvia" tehtaillaan. Jos mietitään vaikka Idolsia. Siis ihan käsittämätön määrä laulutaidottomia on käynyt nolaamassa itsensä julkisesti. Se on muutenkin ihan paska formaatti. Pilaa musiikin, niin kuin moni muukin asia nykyaikana. Kaikki haluaa tähdiksi tai julkkiksiksi ja sit alkaa se harjoittelu. Asioita mietitään ja suunnitellaan ja rakennetaan. Kaikki on nykyisin jotenkin niin muovista ja epäaitoa. Tylsää tai sitten minusta on tullut vanha ja en enää ymmärrä nykyajan nuorisoa...

Epäaitoa. Muutama päivä sitten Hesassa käydessäni (sama ongelma tietysti muuallakin) törmäsin jälleen kerran siihen, miten tarkkaan harkittua kaikki palvelu on esim. ravintolassa asiakkaan mennessä sinne syömään. Toki epäaitouskin palvelee ja ruokkii useimpien ihmisten turhamaisia tarpeita, mutta se tuntui ja tuntuu itsestä äärimmäisen epäaidolta ja teennäiseltä hymyjä myöten.

Mietiskelin samalla reissulla myös sitä, millainen on oikeasti sellaisen ihmisen maailmankuva, joka on työskennellyt tai työskentelee esim. Sokoksen kosmetiikkaosastolla vuosikausia? Voiko se olla kovin laaja? Ensinnäkin yksilöllisyyttä tässä myyjien isossa ryhmässä ei löytynyt. Kaikki oli samasta muotista revittyjä naisia, joskin ulkoisesti kauniita naisia. Heistä huokui epäaitous, pinnallisuus ja jonkinlainen kovuus. Varmasti heissäkin voi poikkeuksia löytyä, mutta tämä jäi päällimmäisenä ajatuksena mieleeni.

Itse en voi mitään muuta vieroksua niin paljon, kuin toisen muuttamisen- ja omistamisen halua. Se on ahdistavaa ja jonkinlainen turn off.

??? kirjoitti:

Epäaitoa. Muutama päivä sitten Hesassa käydessäni (sama ongelma tietysti muuallakin) törmäsin jälleen kerran siihen, miten tarkkaan harkittua kaikki palvelu on esim. ravintolassa asiakkaan mennessä sinne syömään. Toki epäaitouskin palvelee ja ruokkii useimpien ihmisten turhamaisia tarpeita, mutta se tuntui ja tuntuu itsestä äärimmäisen epäaidolta ja teennäiseltä hymyjä myöten.

Mietiskelin samalla reissulla myös sitä, millainen on oikeasti sellaisen ihmisen maailmankuva, joka on työskennellyt tai työskentelee esim. Sokoksen kosmetiikkaosastolla vuosikausia? Voiko se olla kovin laaja? Ensinnäkin yksilöllisyyttä tässä myyjien isossa ryhmässä ei löytynyt. Kaikki oli samasta muotista revittyjä naisia, joskin ulkoisesti kauniita naisia. Heistä huokui epäaitous, pinnallisuus ja jonkinlainen kovuus. Varmasti heissäkin voi poikkeuksia löytyä, mutta tämä jäi päällimmäisenä ajatuksena mieleeni.

Itse en voi mitään muuta vieroksua niin paljon, kuin toisen muuttamisen- ja omistamisen halua. Se on ahdistavaa ja jonkinlainen turn off.

Noh, käydessän joskus tavarataloissa ja kosmetiikkaosaston ohitse, ei ne myyjät kyllä herätä minkäänlaista mielenkiintoa, vaikka viimeisen päälle hyvin ovat laittautuneet ja yleisten kriteerien mukaan hyvältä näyttävät. Mut toisaalta se on heidän duuni ja kai siihen on sitten luotava oma rooli. Tiedä sitten minkälaisia ovat vapaalla. En taida tuntea ainuttakaan kosmetiikkamyyjää. Mut onhan se naurettavaa, jos joku ei pysty edes roskia viemään ilman laittautumista.

Joo. Joskus näyttää siltä, että moni ei osaa erottaa sitä toisen kanssa olemista ja toisen omistamista. Ainakin minulle ne on täysin eri asioita.

.

koska ääni kiikkustuolissa sanoo niin!!!!????

.

ELÄMÄNSÄ:::!1!%#+ kirjoitti:

.

koska ääni kiikkustuolissa sanoo niin!!!!????

.

tulkita Femun kirjoituksen miten haluaa. Minusta siinä hieman provosoiva tyyli.

ymmärretään niiksi tappavan tylsiksi, spanielimaisiksi jeesjees-miehiksi? Miksei se sana voisi pitää sisällään jotain muuta, kuin esimerkiksi: rehellisyyttä ja luotettavuutta, toisen sanaan luottamista ja selkärankaa olla omien sanojensa ja tekojensa takana? Miksei kunnon mies voisi olla toisaalta sitä lämpöä ja hellyyttä antava sylissä pitäjä, kuin myös intohimoinen rakastaja vaikkapa?

??? kirjoitti:

ymmärretään niiksi tappavan tylsiksi, spanielimaisiksi jeesjees-miehiksi? Miksei se sana voisi pitää sisällään jotain muuta, kuin esimerkiksi: rehellisyyttä ja luotettavuutta, toisen sanaan luottamista ja selkärankaa olla omien sanojensa ja tekojensa takana? Miksei kunnon mies voisi olla toisaalta sitä lämpöä ja hellyyttä antava sylissä pitäjä, kuin myös intohimoinen rakastaja vaikkapa?

kohtaa minäkin mietin ja päädyin kyseessä olevan kärjistyksen.

Siellä oli hyvä juttu myös Audi-jupakasta, hieman kärjistätty.
http://www.uta.fi/~tlmihap/femu/1_2009.html

??? kirjoitti:

ymmärretään niiksi tappavan tylsiksi, spanielimaisiksi jeesjees-miehiksi? Miksei se sana voisi pitää sisällään jotain muuta, kuin esimerkiksi: rehellisyyttä ja luotettavuutta, toisen sanaan luottamista ja selkärankaa olla omien sanojensa ja tekojensa takana? Miksei kunnon mies voisi olla toisaalta sitä lämpöä ja hellyyttä antava sylissä pitäjä, kuin myös intohimoinen rakastaja vaikkapa?

voi olla. Ihan hyvin, siinäpä se just onkin et miten kukakin sen määrittelee. Kunnon mieshän edustaa jokaiselle jotain eikä kaikille samaa. Mut jos se on tosiaan se kaavoihin kangistunut tylsimys, niin ei kiitos. Toi spanielimaisuus ja jeesjees- hommeli pois, niin hyvältä kuulostaa. :)

BlueNightSatin kirjoitti:

voi olla. Ihan hyvin, siinäpä se just onkin et miten kukakin sen määrittelee. Kunnon mieshän edustaa jokaiselle jotain eikä kaikille samaa. Mut jos se on tosiaan se kaavoihin kangistunut tylsimys, niin ei kiitos. Toi spanielimaisuus ja jeesjees- hommeli pois, niin hyvältä kuulostaa. :)

duuniin, mutta sellainen ajatus nousi vielä mieleeni, että sellainen hyvällä ja terveellä tavalla kiltti mieskin on enemmän, kuin jees, mun mielestä :). Kiltteys voi tietysti olla myös sitä spanielimaisuutta ja toisen tahdon alle alistumista, muttei sentään aina. Toisen kanssa voi toisinaan olla myös samaa mieltä olematta niitä jeesjees-miehiä/naisia. Periaatteestakaan ei ole aina järkevää ja viisasta olla toisen mielipiteitä ja ehdotuksia vastaan ja vain siksi, ettei näyttäisi turhan nössöltä ja naisen valtaan ja tahdon alle alistuvalta.

Mutta nyt töihin. Mukavaa päivän jatkoa sinulle ja muille keskusteluun osallistuneille!

??? kirjoitti:

duuniin, mutta sellainen ajatus nousi vielä mieleeni, että sellainen hyvällä ja terveellä tavalla kiltti mieskin on enemmän, kuin jees, mun mielestä :). Kiltteys voi tietysti olla myös sitä spanielimaisuutta ja toisen tahdon alle alistumista, muttei sentään aina. Toisen kanssa voi toisinaan olla myös samaa mieltä olematta niitä jeesjees-miehiä/naisia. Periaatteestakaan ei ole aina järkevää ja viisasta olla toisen mielipiteitä ja ehdotuksia vastaan ja vain siksi, ettei näyttäisi turhan nössöltä ja naisen valtaan ja tahdon alle alistuvalta.

Mutta nyt töihin. Mukavaa päivän jatkoa sinulle ja muille keskusteluun osallistuneille!

totta toikin. Kunhan se ei tosiaan ole sitä mielin kielin mielistelyä. Se on ärsyttävää, jos mies luikertelee vailla omaa tahtoa naisen mielin mukaan ja välttelee sanomasta omaa oikeaa mielipidettään. Tahdoton mies on mun painajainen. Kiltteys taas on eri juttu, kun tossutettavuus. :(


Mukavaa työpäivää.

katkeruus voisi kummuta? Ei kai pelkästään sen vuoksi, jos mies on ollut ns. kunnon mies? Takana on varmasti jotain muuta. Katkeruutta omista, vääristä valinnoista?

??? kirjoitti:

katkeruus voisi kummuta? Ei kai pelkästään sen vuoksi, jos mies on ollut ns. kunnon mies? Takana on varmasti jotain muuta. Katkeruutta omista, vääristä valinnoista?

Naiset on katkeria siitä että ne ei valitse itse elää elämäänsä ja hallitse suhteitaan ja tunteitaan tai epävarmuuksiaan vaan joutuu ulkoistamaan nämä miehelle. Koska hyvä mies pelaa suhteissaan defensiivisesti (joka on järkevää) nainen on ojentanut omat tunteensa "miehen haltuun" vaikka oikeasti vastuussa pitäisi olla nainen itse.

Tällöin nainen turhautuu oikeasti omaan saamattomuuteensa ja siihen ettei hän kanna vastuuta elämästään ja itsestään vaan pakottaa toisen tekemään niin, tällöin nainen "saa oikeuden" syyttää miestä tunteistaan ja siitä jos naiselle ei jokin riitä. Mies puolestaan pyrkii turvaamaan selustansa ja hoitamaan asiat "oikein" joka on järkevääkin koska mies ei ole mikään naisen elämää tekevä kone. Vastuun ei pitäisi olla miehellä naisen elämän ohjaamisesta.

Naiset ovat pellejä jotka eivät osaa ja halua kantaa vastuuta omista tunteistaan. Jokainen fiksu mies tietää ja ymmärtää tämän ja valitsee mielummin olla vaikka yksin tai hyötyä naisista muuten kuin suhteissa ellei vastaan tule naista joka osaa tämän jalon taidon. Tämän takia "kunnon mies" on oikeasti naisten vastuuttomuuden uhri koska hänet pistetään syntipukiksi naisen omasta kyvyttömyydestä tunteidensa hallinnassa. Ja renttu on sitten se valinta mikä tehdään kun nainen on itse saanut omalla toiminnallaan asiat omassa nupissaan liian solmuun, kun pitäisi kantaa sitä vastuuta menee nainen muualle ja etsii "jotain muuta" ja renttuhan nimenomaan on "jotain muuta" - kuin ongelma (itsessä) jota paetaan - tai ratkaisu siihen ongelmaan joka pitäisi löytyä itsestä. Renttu on siis naisen sisäisen elämän ulkoistus, mies joka on toisella tavalla syntipukki.

Koska nainen ei ikinä - ei ikinä - käänny kohtaamaan omaa virheellisyyttään ja kompensoi sitä. Nainen tarvii aina - mitä feministisempi nainen - sitä kipeämmin tarvii - miestä syntipukikseen.

??? kirjoitti:

katkeruus voisi kummuta? Ei kai pelkästään sen vuoksi, jos mies on ollut ns. kunnon mies? Takana on varmasti jotain muuta. Katkeruutta omista, vääristä valinnoista?

.

mutta onneksi on se suomalainen valkoihoinen veronmaksajamies jota voi vapaasti potkia vaikka kuolleena maassa

.

Neberel kirjoitti:

Naiset on katkeria siitä että ne ei valitse itse elää elämäänsä ja hallitse suhteitaan ja tunteitaan tai epävarmuuksiaan vaan joutuu ulkoistamaan nämä miehelle. Koska hyvä mies pelaa suhteissaan defensiivisesti (joka on järkevää) nainen on ojentanut omat tunteensa "miehen haltuun" vaikka oikeasti vastuussa pitäisi olla nainen itse.

Tällöin nainen turhautuu oikeasti omaan saamattomuuteensa ja siihen ettei hän kanna vastuuta elämästään ja itsestään vaan pakottaa toisen tekemään niin, tällöin nainen "saa oikeuden" syyttää miestä tunteistaan ja siitä jos naiselle ei jokin riitä. Mies puolestaan pyrkii turvaamaan selustansa ja hoitamaan asiat "oikein" joka on järkevääkin koska mies ei ole mikään naisen elämää tekevä kone. Vastuun ei pitäisi olla miehellä naisen elämän ohjaamisesta.

Naiset ovat pellejä jotka eivät osaa ja halua kantaa vastuuta omista tunteistaan. Jokainen fiksu mies tietää ja ymmärtää tämän ja valitsee mielummin olla vaikka yksin tai hyötyä naisista muuten kuin suhteissa ellei vastaan tule naista joka osaa tämän jalon taidon. Tämän takia "kunnon mies" on oikeasti naisten vastuuttomuuden uhri koska hänet pistetään syntipukiksi naisen omasta kyvyttömyydestä tunteidensa hallinnassa. Ja renttu on sitten se valinta mikä tehdään kun nainen on itse saanut omalla toiminnallaan asiat omassa nupissaan liian solmuun, kun pitäisi kantaa sitä vastuuta menee nainen muualle ja etsii "jotain muuta" ja renttuhan nimenomaan on "jotain muuta" - kuin ongelma (itsessä) jota paetaan - tai ratkaisu siihen ongelmaan joka pitäisi löytyä itsestä. Renttu on siis naisen sisäisen elämän ulkoistus, mies joka on toisella tavalla syntipukki.

Koska nainen ei ikinä - ei ikinä - käänny kohtaamaan omaa virheellisyyttään ja kompensoi sitä. Nainen tarvii aina - mitä feministisempi nainen - sitä kipeämmin tarvii - miestä syntipukikseen.

pääsääntöisesti menee.

Se, että siirretään pettymys toiseen, onkin itseasiassa pettymystä omaan itseen. Uskaltaisinko sanoa, etä miehellekin on varmasti suorastaan lottovoitto saada rinnalleen nainen, joka kantaa vastuun omista sanoistaan ja teoistaan, eikä koe tarvetta hallita ja kontrolloida toista, saatikka yrittää muuttaa toista. Saada rinnalleen nainen, joka elää todellisuudessa, ei missään illuusiomaailmassa.

sinun olevan renttu, en toki minäkään ole. Oikea renttu ei pysy tontilla, minä luulen, että sinä pysyt kiltisti tontilla kuten minäkin.

relaxed kirjoitti:

sinun olevan renttu, en toki minäkään ole. Oikea renttu ei pysy tontilla, minä luulen, että sinä pysyt kiltisti tontilla kuten minäkin.

"Nämä ominaisuudet pitävät sisällään narsistisen persoonallisuushäiriön, impulsiivisen ja tunteettoman psykopaattisuuden sekä petollisen ja hyväksikäyttävän persoonallisuuden.

- Luulisin, että nuo negatiiviset luonteenpiirteet ovat kilteille tytöille semmoisia vastakohtia, että ne kiehtovat."

http://www.iltalehti.fi/suhteet/200806307860049_su.shtml

Sinänsä outoa, että yleensä kunnon miestä pidetään kaavoihin kangistunutta liituraitamiestä.
Itse määrittelen "kunnon mies on mies joka tekee mitä lupaa, maksaa laskut ajoissa, ei petä ja osaa irrotella"