Positiivinen ja negatiivinen asenne ja suhtautuminen eri asioihin ovat vuorovaikutusta keskenään. Ihminen voi omaksua kumman tahansa asenteen elämään, ja hän näkee asiat sen linssin lävitse, mitä hän valitsee. Valinta on usein tiedostamaton, persoonallisuuden harhauttama tapa valita jokin tapa tarkastella asiaa. Jokin asia tai samantapainen kokemus laukaisee persoonallisuuden tavanomaisen, opitun tai omaksutun tavan tarkastella asiaa, ja silloin näkökulma, johon siirrytään, heijastaa suoraan persoonallisuuden sisäälle.
Jos valitaan negatiivinen tarkkailu, asenne tai toiminta tapa, niin oma näkökulma ja olotila on täysin sen mukainen. Ahdistuminen on valinta, perusperiaatteeltaan. Negatiivinen asenne tuo negatiivisen olon sille, joka sellaiseten linssien läpi maailmaa ja elämää tarkastelee. Sama pätee päinvastaisena positiiviseen asenteeseen. Positiivinen tuntee hyvää oloa ja onnellisuutta.
Näiden kahden voiman välissä on tasapaino, joka syntyy siitä, että jokin sisäinen tai ulkoinen kokemus on saatettu loppuun. Tällöin prosessi, joka johtaa tasapainoon, on negatiivisen ja positiivisen välistä vuorovaikutusta. Kenellä ei olisi ollut hyviä ja huonoja päiviä?
Epätasapainoa ja tasapainoa esiintyy eri elämänalueilla. Osa on tasapainossa, osa negatiivisia ja osa positiivisia. Negatiivisen ja positiivisen välinen vuorovaikutus poistaa välistä särmää tai hiertymää, joka lopulta muuttaa henkilöän suhtautumisen koettuun kokemukseen tasapainoiseksi, sitten, kun asia on loppuun käsitelty. Silloin positiivisen ja negatiivisen välinen leikki jatkaa muissa muodoissaan särmiensä hiomista kohden tasapainon tilaa.
Elämässä on kyse tasapainosta. Kukin kokemus on emotionaalisen vahvuutensa mukaan omalla tavallaan merkittävä. Sen merkittävämpi, mitä suurempia tunteita kokemus herättää, hyvässä tai pahassa. Kokemus itsessään on kuitenkin neutraali, tasapainoinen. Ihminen, joka kamppailee asian tai ongelman tai vaikkapa onnen kanssa, ei näe, että kaiken takana on kuitenkin tasapaino ja harmonia.
Jos valitaan negatiivinen tarkkailu, asenne tai toiminta tapa, niin oma näkökulma ja olotila on täysin sen mukainen. Ahdistuminen on valinta, perusperiaatteeltaan. Negatiivinen asenne tuo negatiivisen olon sille, joka sellaiseten linssien läpi maailmaa ja elämää tarkastelee. Sama pätee päinvastaisena positiiviseen asenteeseen. Positiivinen tuntee hyvää oloa ja onnellisuutta.
Näiden kahden voiman välissä on tasapaino, joka syntyy siitä, että jokin sisäinen tai ulkoinen kokemus on saatettu loppuun. Tällöin prosessi, joka johtaa tasapainoon, on negatiivisen ja positiivisen välistä vuorovaikutusta. Kenellä ei olisi ollut hyviä ja huonoja päiviä?
Epätasapainoa ja tasapainoa esiintyy eri elämänalueilla. Osa on tasapainossa, osa negatiivisia ja osa positiivisia. Negatiivisen ja positiivisen välinen vuorovaikutus poistaa välistä särmää tai hiertymää, joka lopulta muuttaa henkilöän suhtautumisen koettuun kokemukseen tasapainoiseksi, sitten, kun asia on loppuun käsitelty. Silloin positiivisen ja negatiivisen välinen leikki jatkaa muissa muodoissaan särmiensä hiomista kohden tasapainon tilaa.
Elämässä on kyse tasapainosta. Kukin kokemus on emotionaalisen vahvuutensa mukaan omalla tavallaan merkittävä. Sen merkittävämpi, mitä suurempia tunteita kokemus herättää, hyvässä tai pahassa. Kokemus itsessään on kuitenkin neutraali, tasapainoinen. Ihminen, joka kamppailee asian tai ongelman tai vaikkapa onnen kanssa, ei näe, että kaiken takana on kuitenkin tasapaino ja harmonia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis olet joko tasapainossa tai et. Miten vaan ikinä ajatteletkin tuota. Voit elää epätasapainossa ja hyväksyä sen, joten olet tasapainossa tai kamppailla sen tasapainon suhteen muuten neutralisoimalla hyviä ja huonoja asioita omasta näkökulmasta. Voit olla vaikkapa menestyvä yritysjohtaja vice versa poliitikalla tai juoppo luuseri, sama asia, mutta kummatkin hyväksyy itsensä sellaisenaan kuin on ja määrittää itsensä sen suhteen.
"Länsimainen ihminen on kuin särmikäs kivi virrassa. Se särkee virran kulun, aiheuttaa pärskeitä ja pyörteitä ympärilleen (samoin kuin ihminen yrittäessään hallita elämäänsä).
Itämainen ihminen on kuin sileä kivi virran pohjassa. Elämän virta soljuu harmonisesti yli ja ohi, kumpikaan ei aiheuta hämmennystä toisilleen."
Jotenkin tähän tapaan luin muutama vuosi sitten. Viime vuosina olen itämaistunut ajattelutavaltani paljon, ja onnellisempi. Kiinnostuneille suosittelen ahimsa-käsitteeseen tutustumista ja sen käytäntöön soveltamista aina kun mahdollista.
Yksinkertaistettuna; Jos haluatte olla onnettomia, voitte aloittaa olemalla tyytymättömiä. Asiat ovat mitä ne ovat, turha yrittää tunkea nelikulmaisia tappeja pyöreisiin reikiin.
Vaan entäs kun negatiivisten ja positiivisten tunteiden välissä onkin vain lamaantuminen ja tylsistyminen, eikä tasapaino? Ja kun kaiken tiedostaminen vain lisää ahdistusta ja syyllistää?
Mitäpä jos "kaiken" tiedostamisen sijaan yrittäisit tiedostamisen tapaa, joka on olennainen alle kouluikäisille lapsille ja eläimille. Tyyliin: Tänään on hyvä päivä. Aurinko paistaa. Minulla on kaksi tervettä kättä, ja myös kaksi tervettä jalkaa. Minulla on x ystävää. Kiva! Tuore leipä tuoksuu herkulliselta. Kas, perhonen. Onpa se kaunis!
Nuorena ehkä se angstaamiskausi on enemmän tai vähemmän pakollinen, oli minullakin omani. Onneksi se menee ohi. Nuoruuden idealistinen ehdottomuus tuottaa pettymystä ja ehkä myös henkistä lamaa.
Länsimaisessa kulttuurissa helposti sekoitetaan negatiivissävyinen kyynisyys älykkyyden kanssa, ja vastaavasti iloisia, välittömiä, onnellisia ihmisiä ruukataan pitää tyhminä. Jälkimmäisestä ryhmästä tulee mieleeni Dalai Laman haastattelut, miten hän välillä nauraa kihertää kuin pikkulapsi. En häntä silti tyhmänä pidä. Ihailtavaa miten ystävällisesti hän jaksaa suhtautua kiinalaisiin, tässä elävä esimerkki ahimsan toteuttajasta.
nami nami yrittäminen ahdistaa. Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, elämä on ihanaa, monella muulla menee niin paljon huonommin.Syyllisyys omasta tyytymättömyydestä. Sitä paitsi ikää on jo niin paljon, että pelkään ajan loppuvan liian pian.
Viisaat ovat lapsia jotka tietävät. Heidän mielensä on tyhjentynyt pikkutiedon lukemattomista vähäpätöisyyksistä. Tieto ja älykkyys askartelevat usein väärien asioiden parissa ja tiedon, älykkyyden ja abstraktisten ajatusten hämmentämä mieli tavoittelee usein sellaista jolla ei ole väliä tai jota ei edes ole.