Sitten taas tuohon avaruuden aikaulottuvuuteen...
Niinhän nykyteoria selittää, että alkuräjähdys olisi ollut ja KAIKKI aika-avaruudessa edelleen "pakenee" ts. laajenee ulospäin.
Myös meidän Linnunratamme.
Siis myös sen mukana aurinkokuntamme.
Liikkeen seurauksena tulee myös törmäys Linnunradan ja Andromeran välillä.
Törmäyksiä on tapahtunut ja tapahtuu makrotasolla jatkuvasti.
Andromera on kuvattu jo v. 900, mutta täyttä käsitystä on korjailtu siitä asti (aina välillä).
Se sisältää (kai) 2-4 miljardia tähteä.
Tähdethän ovat aurinkoja, joten siitä voisi yrittää käsittää sen kokonaismassan tai aurinkokuntien määrän.
Välimatka oman linnunratamme ja ko. Andromeran välillä on nykytiedon mukaan n. 2,5 miljoonaa valovuotta.
Lähestymisnopeus on nykyarvion mukaan 140 km/ sekunnissa.
Kolmisen miljardia vuotta siis saamme olla ihan rauhassa, sitten voi vähän lähipubit täristä hetken.
Muutta en usko esim. Teksasin punaniskojen sen takia jättävän tuoppiaan, kunhan pitävät siitä hetken kiinni.
Tietty harmittaa, kun V8/ 1,5 KW ”muskeliautot” pitää taas vahata huomenna, jos pöly on asettunut.
Mutta siis asian ytimeen.
Galaksien törmäys tapahtuu siis aika-avaruudessa hetkellä 0.
Siis sovimme että meidän (havainnoitsijan) kannalta hetki on tuo 0.
Aika-avaruuden kannalta on AINA samantekevää mikä hetki on ns. 0, koska se on havainnoitsijan (joiden) kannalta sovittava asia sen hetkisen tiedon mukaan.
Nykyisinhän pidetään hetkenä 0 tuota ”alkuräjähdystä”.
No ajan ”n” päästä on havaitsija, joka kaukoputkellaan pääsee koko ajan pidemmälle ja pidemmälle aika-avaruuteen. Sanotaan vaikka 2 miljardia vuotta törmäyksen jälkeen.
Hän tarkentaa ja tarkentaa, samalla kun tekniikka kehittyy.
Hän (voisi) tulee tilanteeseen, jossa hän havaitsee jotakin mielenkiintoista sekamelskasta ja tarkentaa katsontaa edelleen… menee sukupolvia, mutta jälkeläisiäkin kiinnostaa sama hämmästyttävä asia, josta esi-isän… isän… isä jne. On jättänyt dokumenttinsa.
Heureka yksi tutkija näkee, että törmäystä edeltävällä ajalla on ollut elävä planeetta, joka kiersi oman aurinkonsa n. 365 päivässä ja vuorokausi oli 24 tuntia.
Hänen poikansa tarkentaa mielenkiintoista asiaa ja katsoo maailmaa myös ja kirjoittaa innostavan artikkelin tiedelehteen (tai mikä sen silloin olisi), otsikolla;
”Elämää ehkä ollut bakteeritasolla” jne.
Siitä vielä joitakin vuosia (miljoona vai kaksi?) ja tutkija näkee, kun ostat K-kaupasta muroja ja maksat kassalla?
Noo vähän otin kai ”taitelijan vapauksia”, mutta tämä ehkäpä selvittää mitä tarkoitin, kun ihmettelin, miten on mahdollista nähdä lähelle alkupamausta?
Sen verran vielä, että itse en usko koko teoriaan.
Se selittää nykyisin suurenosan fysiikan jne. ilmiöistä, mutta ei kaikkea. Mm. 4-ulottuvuus on matemaattisesti tämän ajattelun seurausta, mutta kukaan ei osaa selittää sitä.
Niinhän nykyteoria selittää, että alkuräjähdys olisi ollut ja KAIKKI aika-avaruudessa edelleen "pakenee" ts. laajenee ulospäin.
Myös meidän Linnunratamme.
Siis myös sen mukana aurinkokuntamme.
Liikkeen seurauksena tulee myös törmäys Linnunradan ja Andromeran välillä.
Törmäyksiä on tapahtunut ja tapahtuu makrotasolla jatkuvasti.
Andromera on kuvattu jo v. 900, mutta täyttä käsitystä on korjailtu siitä asti (aina välillä).
Se sisältää (kai) 2-4 miljardia tähteä.
Tähdethän ovat aurinkoja, joten siitä voisi yrittää käsittää sen kokonaismassan tai aurinkokuntien määrän.
Välimatka oman linnunratamme ja ko. Andromeran välillä on nykytiedon mukaan n. 2,5 miljoonaa valovuotta.
Lähestymisnopeus on nykyarvion mukaan 140 km/ sekunnissa.
Kolmisen miljardia vuotta siis saamme olla ihan rauhassa, sitten voi vähän lähipubit täristä hetken.
Muutta en usko esim. Teksasin punaniskojen sen takia jättävän tuoppiaan, kunhan pitävät siitä hetken kiinni.
Tietty harmittaa, kun V8/ 1,5 KW ”muskeliautot” pitää taas vahata huomenna, jos pöly on asettunut.
Mutta siis asian ytimeen.
Galaksien törmäys tapahtuu siis aika-avaruudessa hetkellä 0.
Siis sovimme että meidän (havainnoitsijan) kannalta hetki on tuo 0.
Aika-avaruuden kannalta on AINA samantekevää mikä hetki on ns. 0, koska se on havainnoitsijan (joiden) kannalta sovittava asia sen hetkisen tiedon mukaan.
Nykyisinhän pidetään hetkenä 0 tuota ”alkuräjähdystä”.
No ajan ”n” päästä on havaitsija, joka kaukoputkellaan pääsee koko ajan pidemmälle ja pidemmälle aika-avaruuteen. Sanotaan vaikka 2 miljardia vuotta törmäyksen jälkeen.
Hän tarkentaa ja tarkentaa, samalla kun tekniikka kehittyy.
Hän (voisi) tulee tilanteeseen, jossa hän havaitsee jotakin mielenkiintoista sekamelskasta ja tarkentaa katsontaa edelleen… menee sukupolvia, mutta jälkeläisiäkin kiinnostaa sama hämmästyttävä asia, josta esi-isän… isän… isä jne. On jättänyt dokumenttinsa.
Heureka yksi tutkija näkee, että törmäystä edeltävällä ajalla on ollut elävä planeetta, joka kiersi oman aurinkonsa n. 365 päivässä ja vuorokausi oli 24 tuntia.
Hänen poikansa tarkentaa mielenkiintoista asiaa ja katsoo maailmaa myös ja kirjoittaa innostavan artikkelin tiedelehteen (tai mikä sen silloin olisi), otsikolla;
”Elämää ehkä ollut bakteeritasolla” jne.
Siitä vielä joitakin vuosia (miljoona vai kaksi?) ja tutkija näkee, kun ostat K-kaupasta muroja ja maksat kassalla?
Noo vähän otin kai ”taitelijan vapauksia”, mutta tämä ehkäpä selvittää mitä tarkoitin, kun ihmettelin, miten on mahdollista nähdä lähelle alkupamausta?
Sen verran vielä, että itse en usko koko teoriaan.
Se selittää nykyisin suurenosan fysiikan jne. ilmiöistä, mutta ei kaikkea. Mm. 4-ulottuvuus on matemaattisesti tämän ajattelun seurausta, mutta kukaan ei osaa selittää sitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... kiinnitti huomiota:
Galagsien törmäys ei aiheuta minkäänlaista tärinää missään ja intiaani voi rauhassa ryystää tuoppinsa tyhjäksi. Galaksi ovat niin harvaa ainetta, että ne lipuvat toistensa lomitse, eikä kenties yksikään galaksin 100 miljardista tähdestä törmää toisen galksin uhteenkään tähteen. Törmäyksessä galaksien gravitaatio yhdistää ne yhdeksi galaksiksi.
Pölyä, joka laskeutuisi 1,5 kW V-kasin yltä ei siis synny. 1,5 kW tosin vaikuttaa aika kesyltä.
Aikaulottuvuus siis neljäs ulottuvuus on kyllä selitettävissä, mutta sen ymmärtäminen on toinen asia.
Avaruuden laajeneminen on todettavissa vain kaukaisten galaksien suhteen. Linnunradan sisällä tai Linnunradan lähimpien galaksien suhteen avaruuden laajenemista ei voi havaita, aurinkokunnasta puhumattakaan.
Kaukaisessa tulevaisuudessa odotettavissa oleva Andoromedan galaksin ja Linnunradan välinen "törmäys" ei johdu avaruuden laajenemisesta, vaan siitä että Andromedan galaksin ja Linnunradan välinen etäisyys pienenee jatkuvasti. Siinä ei ole mitään kovin dramaattista.
Tähtiä Andromedan galaksissa on suunnilleen saman verran kuin Linnunradassakin eli noin 100 kertaa enemmän kuin esitit.
Galaksit ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi tyhjää, koska tähtien väliset välimatkat ovat todella suuria tähtien kokoon nähden, joten galaksien "törmäys" ei meidän aika- ja etäisyys-mittakaavassamme ole paljon mikään tapahtuma. Se tapahtuu hitaasti ja tähtien törmäykset ovat erittäin harvinaisia. Parhaimmalta se näyttää jostakin kaukaisesta galaksista katsottuna, mutta täällä ei sen johdosta oluttuopit läiky eikä yhteiskuntien perusrakenteet horju.
Kovin lähelle alkupamausta ei voi nähdä koska maailmankaikkeus ei aluksi ollut läpinäkyvä.
Monet ulottuvuudet ovat sinänsä aika helppoja selittää, mutta hyvin vaikeita hahmottaa.