Tämä on tarkoitettu lähinnä "tietopankiksi", johonka lisään ja toivoisin muidenkin lisäävän erilaisia tiedotteita, uutisia, tutkimuksia.
Tiedon avulla voisi hahmoittaa ovatko huostaanotot tänä päivänä "väärin ymmärretty", tulkittu ja tehty?
Ovatko Pesäpuu Pride, ym järjestöt tulkinneet alkuperäistä (huolten vyöhykkeistön) tarkoitusta "tahallisesti väärin? Kuka on keksinyt Nallekortit ja mitä tarkoitusta varten?
Väitetään myös YK:n Lapsen oikeuksien julistuksessa olisi tehty "tahallinen" virhe suomenkielisessä käännöksessä.
Tästä on eräs henkilö lähettänyt korjausvaatimuksen, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut.
En voi todistaa käännösvirhettä. Laitan linkin, jos löydän kyseisen "dokumentin".
TV1 Ben Furman ohjelmassa vuonna 2005 oli aihena ylilyönnit huostaanotoissa. Voin laittaa linkin siihen.
Google haulla - ylilyönnit huostaanotoissa - löytyy aiheesta useita keskusteluita.
Allaoleva linkki on Dialogi lehden sivustolle, jossa aiheesta laajemmin, sekä Dialogi lehden arkisto, jossa löytyy Dialogi lehtiä vuodesta 2001 alkaen.
Selaa linkin sivustoja ja liitä ketjuun, jos löydät jotai merkittävää tietoa.
Lainaus 24.11. 2008 tiedotteesta Dialogi lehti 8/2008.
VAKAVA VETOOMUS:
Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä.
"Alkuperäistä Stakesin kehittämää huolten vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittlemiseen.
Tälläisen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita.
Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisisivät luokittelemaan. Päinvastoin he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia, eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa "vyöhykkeellä" koet olevasi?
Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin, sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
- Tälläisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttäää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi. Kamalaa!"
Tom Arnkill. Tutkimusprofessori, Stakes. Esa Eriksson Kehittämispäällikkö Stakes.
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2008/8/sivu/20.htm
Tiedon avulla voisi hahmoittaa ovatko huostaanotot tänä päivänä "väärin ymmärretty", tulkittu ja tehty?
Ovatko Pesäpuu Pride, ym järjestöt tulkinneet alkuperäistä (huolten vyöhykkeistön) tarkoitusta "tahallisesti väärin? Kuka on keksinyt Nallekortit ja mitä tarkoitusta varten?
Väitetään myös YK:n Lapsen oikeuksien julistuksessa olisi tehty "tahallinen" virhe suomenkielisessä käännöksessä.
Tästä on eräs henkilö lähettänyt korjausvaatimuksen, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut.
En voi todistaa käännösvirhettä. Laitan linkin, jos löydän kyseisen "dokumentin".
TV1 Ben Furman ohjelmassa vuonna 2005 oli aihena ylilyönnit huostaanotoissa. Voin laittaa linkin siihen.
Google haulla - ylilyönnit huostaanotoissa - löytyy aiheesta useita keskusteluita.
Allaoleva linkki on Dialogi lehden sivustolle, jossa aiheesta laajemmin, sekä Dialogi lehden arkisto, jossa löytyy Dialogi lehtiä vuodesta 2001 alkaen.
Selaa linkin sivustoja ja liitä ketjuun, jos löydät jotai merkittävää tietoa.
Lainaus 24.11. 2008 tiedotteesta Dialogi lehti 8/2008.
VAKAVA VETOOMUS:
Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä.
"Alkuperäistä Stakesin kehittämää huolten vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittlemiseen.
Tälläisen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita.
Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisisivät luokittelemaan. Päinvastoin he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia, eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa "vyöhykkeellä" koet olevasi?
Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin, sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
- Tälläisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttäää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi. Kamalaa!"
Tom Arnkill. Tutkimusprofessori, Stakes. Esa Eriksson Kehittämispäällikkö Stakes.
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2008/8/sivu/20.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.