Tykkäätkö asua

En halua yhtään mitää turhaa tavaraa omaan kotiini. Mielummin liian vähän huonekaluja, kuin liian paljon. Tykkään, että on avaruutta ja tyhjää tilaaa eikä niin että kaikki seinänvierustat ovat täyteenahdettuna tavaraa. Vain sellaista säilytän, jota tarvitsen. Mulla on astioita ihan minimimäärä, samoin liinavaatteita. Joskus niitä oli ihan liikaa, kunnes tajusin että vain idiootti säilyttää sellaista, jota ei koskaan käytä ja heitin kaiken turhan pois.

Ja vain kauniita esineitä on kiva pitää esillä. Sen sijaan en tykkää, että mitään käyttötavaroita esim. on näkyvillä missään paikoissa, joihin ne eivät kuulu vaikka lapsiperheessä tuo välillä tuntuukin kyllä olevan mahdoton tehtävä.

Mun entinen gimmafrendi oli kiikuttanut kaikki kirjani (osa jokseenkin harvinaisia) kellariin, jolle valui syyssateilla kadulta vettä ja kaikki meni muusiksi. Olin itse silloin kuukauden matkoilla, ja kotiin tullessani näin kirjahyllyt täynnä erilaisia posliinieläimiä ja figuureja.

Olin hieman kuumana - ikään kuin askeettisesti.

Tyhjän tilan täyttymisen laki vain valitettavasti pitää paikkansa. Pitäisi muuttaa parin vuoden välein, ettei kertyisi mitään ylimääräistä krääsää. Etenkin kun asuu keräilijäluonteen kanssa. ;-)

sisustuksemme on maalaisromanttinen, kersoja ja koiria talo täynnä. Ulkorakennukset on vanhaa ja arvokasta roinaa täynnä.

Asketismissa on ne hyvät puolet, mitä romujen keskellä usein kaipaa. Kyllä mä tykkään kodista jossa elämä saa näkyä monin tavoin, joskus tavaroissa mutta etenkin paikkana jossa on hyvä olla mitä on, miten päin vaan.

mitä se tarkoittaa, koitin tiirailla googlea mutten ollu tyytyväinen tarjontaan.

Askeettisen puoleen. Mitä vähemmän, sen parempi. Mä en ole iso enkä lihava mutta silti mulla pitää olla "metri" joka puolella ilmaa välissä mihin vaan kun kuljen, joten liioilla huonekaluilla ei saa asuntoa tukkia. En myöskään tykkää irtokrääsän esilläolosta, ja kaikki mahdolliset pitää olla siististi kaapeissa. En myöskään säilyttele tavararioita "jos niitä sattuisi joskus tarviin" -ajatuksella vaan heittelen aika surutta meneen heti kun näyttää ei käyttöä ole. Omia vaatteitakin kerran vuodessa kattelen, ja jos huomaan etten jotain ole käyttänyt sen vuoden aikana niin se on sitten heti morjens ja pois. Vain käyttövaatteet pidetään.

hyvällä maulla sisustettu, kuule

*ei mikään romuläjä*

voi aina valkata parhaat ja heittää loput roskiin tai lahjoittaa pois.

Olen aina rakastanut tonkia eli kallistun romuläjään.
Nuorena menimme kaatopaikalle kumisaappaat jalassa ja tongimme sitä kaatista kepeillä rotat vain hyppi nilkoissa.

kokoajan suuntautumassa askeettisempaan suuntaan. Pienin, mutta varmoin askelin. Se lienee luonnon laki.

on liikaa noista molemmissa..

Kyllä mie pidän siitä, että tavarat on järjestyksessä ja niillä on useimmiten oma paikkansa. Ja että sitä tavaraa ei ole liikaa joka paikassa. Mutta eihän se oikeasti täysin toteudu kun on lapsia ja lemmikkejä.. Ja sellainen "hallittu sotku" tekee kodista kuitenkin kodikkaan jollain lailla. Eikä koti ois koti jos siellä ei mitään tavaroita olisi ja kaikki olisi paikoillaan kuin jossain huonekalumainoksessa. Ei kaiken ole pakko kuitenkaan olla vyörymässä hyllyiltä ja kaapeista ulos.. Hyvä miunkin on sanoa..pitäis siivota ullakko :)

naisen huusholliksi aika virtaviivainen.

ja verhoton olisi ihanne, jos ajatellaan, että asuisi vaikka wanhassa talossa, jossa on hienot ikkunanpuitteet. Mutta ei se vaan oikein onnistu.

Muistan kun opiskelujen jälkeen muutin betonisesta itsemurhayksiöstä eli opiskelijakämpästä pari sataa vuotta vanhaan kerrostaloyksiöön. Huonekaluja ei ollut paljonkaan, kun niitä ei ollut kerennyt haalia, pari elokuvajulistetta seinällä, patja lattialla, nariseva, vanha lautalattia, paljon valoa, mutteri-espressopannu hellalla ja välttämättömimmät astiat. Ah, se oli onnea :)

Nykyään asketismi näkyy ehkä siinä, että esim. kirjahyllyyn ei haali muuta kuin kirjoja ja huonekaluista miettii, mitä varmasti tarvitsee ja pyrkii väljyyteen. Mattoja ja verhojakaan ei tarvitse joka paikkaan tunkea. Vielä se ei onnistu, mutta kesällä on muutto väljempiin tiloihin :) Aina voi yrittää ainakin..

ei multa onnistu. Vaikka pohjat olisi tehty kuinka askeettisesti, niin kohta ne on vuorattu romulla. Ja tarkoitan romulla romua, en antiikkia. Voiko se olla askeesin muoto, että paikat on täynnä tavaraa, jolla ei ole mitään arvoa, ei edes esteettistä?

Valitsen siis romuläjän, koska se joka tapauksessa sopii mun tyyliin paremmin.

Mä haluisin sen roinaläjän tänne kämppään :P

Siis semmonen hallittu ja järjestyksessä oleva. Vaikka askeettinen ja pelkistetty vois olla myös kaunis, mä tykkään fiilistellä enemmän huonekalujen paljouden ja pintojen parissa. Mattoja, verhoja, pöytiä, tyynyjä, sitä sun tätä..