Tässä kielten ja käännösten kirjossa minua on ärsyttänyt se, että kääntäjät eivät näytä enää tajuavan äänteiden b, p, g, k, c ja g käyttöä. Olen törmännyt kirjoihin, joissa on gynegologi ja babtisti, kerran jopa psygologi. Eniten minua käännöskirjallisuudessa kummastuttaa tuo babtisti, kun se muissakin kielissä kirjoitetaan selvästi baptist, Baptist, baptiste...
Puhumattakaan sitten siitä, että arkipäivän elämässä ei nähdä eroa kirjainten c ja g välillä (grande < crande, gourmet < courmet)
Näin ilmeisesti nuo edellä olevat psykologi ja gynekologi ovat muuttaneet muotonsa alkuperäkielen c:n muuttuessa kääntäjän päässä g-kirjaimeksi...
Kai nyt joku tähän vastaa taas, että mitä väliä sillä on, kun oikean sanan kuitenkin ymmärtää...
Puhumattakaan sitten siitä, että arkipäivän elämässä ei nähdä eroa kirjainten c ja g välillä (grande < crande, gourmet < courmet)
Näin ilmeisesti nuo edellä olevat psykologi ja gynekologi ovat muuttaneet muotonsa alkuperäkielen c:n muuttuessa kääntäjän päässä g-kirjaimeksi...
Kai nyt joku tähän vastaa taas, että mitä väliä sillä on, kun oikean sanan kuitenkin ymmärtää...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ilmiö tunnetaan nimellä hyperkorrektius. Olen minäkin kaupassa nähnyt myytävän saksalaisia Gloster-omenoita ja Balgan-makkaraa.
Suomen kielessä kun nuo äänteet ovat harvinaisia ja ne mielletään jotenkin sivistyssanoihin ja "hienostelevaan" kielenkäyttöön kuuluvaksi, niitä helposti sijoitetaan sellaisiinkin paikkoihin, mihin ne eivät kuulu. Tällöin Klosterista tulee Gloster jne.
Avogaado on myös joku uusi laji vihannesosastolla.
Tiedän kyllä tämän hyperkorrektiksi.
Kommentoin vain ilmiön ärsyttävyyttä.
Luulisi, että nykyisin, kun suureen ääneen julistetaan, miten kielitaitoisia kaikki ovat, tämä suuri kielitaitoinen joukko osaisi jo erottaa ulkomaiset ja suomalaiset sanat ja niiden kirjoitustavat ynnä lukea sisältäkin.
Kun sitten taas toisaalta korostetusti puhutaan vilmeistä ja tereoista ja teletoimisesta eli mennään taas siihen toiseen äärimmäisyyteen tahallisesti.
Toisella äärimmäisyydellä tarkoitan siis sitä, että siinä ei ole kyseessä murteen puhuja, jolta nuo tulevat vilmit ja muut tulevat luontevasti.
Jos joku ihmettelee tuota teletoimista, niin kyseessä ei ole delegointi-sana. Kun kuulin sen ensi kertaa en ollut heti tajuta, että puhuja tarkoitti tietojen poistoa (delete)...
...jostain lehdestä kainuulaisesta emännästä, joka sanoi "tikkoovansa mämmijä" eli siis "diggaavansa"...
Joo, tätä on ollut kautta aikojen eli että murteen puhujat ottavat myös näitä uusia sanoja ja muokkaavat ne murteensa mukaan. Varsinkin vanhoilla savolaismurteiden puhujilla on tavallista sivistysanojen jne. noukkiminen ja muokkaaminen. Tulee sellainen tunne, että he tekevät sen hymynvirne suupielessä.
Se on eri asia kuin se, että ihmiset, joiden murre joko 'turmeltunut' tai jotka eivät koskaan ole olleet näitä varsinaisia jokapäiväisessä puheessa luontevasti murretta puhuvia, alkavat väännellä sanoja.
Ymmärsin kyllä tämän vivahde-eron jo aikaisemmista kommenteistasi. Heitin tuon murre-esimerkin vain koska se oli niin huvittava.
Musiikkikappaleetkin ovat muuten nykyään aina "biisejä" vaikka niiden minun mielestäni pitäisi olla "piisejä" (jos tällaista englantilaisperäistä slangisanaa halutaan käyttää), vrt. a piece of cake.
Kirjoitin tuon kommentin lähinnä muille näiden lueskelijoille, arvasin kyllä, että tarkoitit tuon 'hupipalaksi'. Näitä hauskoja sanojen omaksumisia tuolla kentällä kuulee usein.
---
Niin, piisejähän niiden pitäisi olla.
Muuten, vaikka tässä nyt vaellan taas tapani mukaan kaikenlaisille muille poluille: stadin slangissahan on sanoja, jotka myös ovat 'hienompia' kuin se alkuperäsana: sproogata ja niin edelleen...
Näille palstoillekin tyrkytetään tuon tuostakin hyperkorrektisti gallubbeja. Nimi George Gallup (1901-1984) ei ole enää tuttu.
Oma lukunsa ovat suomalaistetut lainasanat, joissa ammattikirjoittajienkin näkee tietoisesti suosivan "kansainvälisemmän" näköistä ilmiasua: kirjoitetaan mieluummin scanneri kuin skanneri, mieluummin fax tai faxi kuin faksi jne.
Vaikka itse käytänkin muotoja skanneri ja faksi, niin yhtä suomalaistettua sanaa olen aina vierastanut: pizza maistuu suussani paljon paremmalta kuin pitsa!
Hyperkorrekdiudda edusdi davallaan myös jääkärievl Nikke Pärmin puhedapa, josda oli dällä palsdalla puhedda jokunen päivä sidden.
* * *
Vähän hyperkorrektiusteeman ulkopuolelta:
Eniten vaikeuksia tuottaa suomalaisille havaintojeni mukaan C- ja G-kirjaimen erottaminen toisistaan. Harvinaisempaa Q-kirjainta (tai itse asiassa sen gemenamuotoa q) ei näe niinkään sekoitettavan c:hen, mutta q:n tilalle näkyy lipsahtavan sitten sitäkin useammin g.
Auto on suomalaiselle miesväelle niin rakas lelu, että edes oman automerkin ja -mallin nimen luulisi jokaisen osaavan kirjoittaa. Turha luulo: jokaisen sanomalehden rivi-ilmoitukset tulvivat jos millä tavalla kirjoitettuja Gorolloita, Wolksvageneita ja Chervoletteja.
Totta.
Huvittavaa kyllä, minäkin jostain syystä syön pizzaa, vaikka skannaan skannerilla!
Olenkin ihmetellyt ovatko kaikki turtuneet biiseihin, joka voi kelvata snobbailevaan stadin slangiin, mutta muuten se on suomenkielen luonteen vastaista, jossa on yleensä taipumus koventaa pehmeitä konsonantteja kuten paikannimissä: London->Lontoo, Hamburg->Hampuri.
Biisi menee siis täysin päin bersettä!
Levyraadin Stillerkin sanoi olevansa huolestunut suomenkielestä ja silti puhuu koko ajan 'biiseistä'!!?!?!? :-(
Vielä huvittavammaksi tämän tekee, että kun joskus kummastelen, miksi banaani on panaani ja filmi on vilmi (ei vain murteen puhujilla, joille sen suon), vastataan oitis, että kun nämä vieraat äänteet ovat suomalaisille niin vaikeita...
Et ole niuhottaja. Minusta on ihmeellistä ettei tästä ilmiöstä kirjoiteta enempää. Myös minä olen törmännyt kirjoihin joissa galligrafiat ja babtistit kurkkivat ja ihmetellyt tätä kovin. Kyllähän kääntäjän täytyy osata sitä kieltä mistä käännöksen tekee ja tajuta ettei noissa muunnoksissa ole mitään järkeä!
Keskustelufoorumeilla gallubeita, gollegehousuja ja gynegologeja vilisee sitten tuhkatiheään. Miten joillekin voi olla niin vaikeaa tajuta että k- ja p-äänteitä esiintyy myös muissa kuin omassa äidinkielessä? Olen varmaan sitten jonkun mielestä tiukkapipo, mutta minusta tuollainen ei anna kovin fiksua kuvaa kirjoittajasta. Yksittäiset kirjoitusvirheet on asia ihan erikseen, virheetöntä tekstiä ei tarvitse tuottaa, mutta ääliömäisyyteen ei pidä sortua. Jos on epävarma, ainakin kirjoittaessa koneella oikean kieliasun tarkistus vie sekuntin tai pari eikä pitäisi olla liian vaikeaa kenellekään.
Juuri näin.
Olisin antanut raikuvat abloidit nimimerkille "lebardigebab", jollei hän olisi käyttänyt taivutusmuotoa "sekuntin" – ehkäpä ihan tahallaan yksittäisenä kirjoitusvirheenä(?).
Ei olisi minunkaan pitänyt ylistää "juuri näin", vaan "jokseenkin näin"...
Onko todella noin? Millaisissa kirjoissa tuollaista mahtaa tulla vastaan?
Tuollaiset virheet yhdistäisin lähinnä ihmiseen, joka ei osaa mitään muuta kieltä kuin suomea.
Tuollaisia virheitä näkee vain suomi24-palstalla. Johtuu siitä, että tänne kirjoittelevat vain hädin tuskin ala-asteen opinnot suorittaneet ja muut vastaavan tason idiootit.
Epäilen vahvasti, että tänne kirjoittaisivat 1. - 6. -luokkalaiset. Peruskoulussa muuten käydään koulua eikä opiskella. Opiskelu alkaa vasta yliopistossa. Ja tottahan sinä tiedät, että "idiootti" on vanhentunut nimitys alimman tason vajaamieliselle. Samaan vanhaan nimeämiskäytäntöön kuuluivat "debiili" ja "imbesilli". Koska idiootit eivät osaa kirjoittaa, niin luulen, että olet imbesilli.
Ehkä olen ihan tavallinen vajaa-älyinen kuten sinäkin. Testit antaneet tulokseksi 74. Tunnen koko joukon kirjaimia mm.
En ole väittänyt olevani täydellinen idiotti, koska joitakin osia puuttuu.