Itse sanoissanne kumoatte epäilyn
Tieto vai usko!
Onko moni miettinyt sanojen tiede ja usko merkitystä syvällisemmin?
Verbaalinen evoluutio on yhtä todellinen kuin ympärillä jylläävä evoluutio, ja kun siitä aletaan ajattelemaan miten sana tiede on syntynyt, tai muotoutunut
Jokainen varmaan tietää että kun sanotaan tiedän niin sillon tiedetään asia niin varmasti että sitä ei voi kyseenalaistaa milläänmuotoa.
Esim: kaveri istuu vieressäsi lakki päässään, niin sillon tiedät että hänellä on lakkipäässä ja silloin se on "tiedettä".
Jos kaveri ilmoittaa sinulle puhelimitse että "usko minua minulla on lakki päässä" silloin et voi muuta kuin uskoa jos haluat elää siinä USKOSSA.
Voisitko laskea koko elämäsi uskon varaan jos sanoja näin ajattelee ja eipä sanaa uskon ja tiedän voi muuten ajatellakkaan.
Uskonto on uskoa ja tiede on tiedettyä eikä nämä sanat ole miten sattuu muodostunut, ihminen tietää totuuden uskonnoista ja tieteestä vaikka oma itsekkyys ei anna mahdollisuutta jokaisella ihmisellä myöntää sitä, mutta jotenkin sanat uskon ja tiedän on löytänyt arvojärjestyksen koko maailmassa eikä näitä sanoja ja varsinkaan niiden merkitystä voi kääntää mihinkää niiden nykymuodoista.
Uskonto on valinta jossa uskotaan johonkin asiaan mitä sinulle uskotellaan ja tiede on se mitä tiedetään!
Sana uskonto pitäisi aina laittaa sinne osastoon että usko vaan jos siltä tuntuu.
Itsekkin uskon moniin asioihin mitä minulle on sanottu, mutta nämä asiat joihin uskon eivät ole määräävä tekijä minun elämässä vaikkakin niillä on suuri merkitys.
ps:Löydät varmaan kirjoitusvirheitä!!! niitä ei välttämättä kannata kommentoida.
Tieto vai usko!
Onko moni miettinyt sanojen tiede ja usko merkitystä syvällisemmin?
Verbaalinen evoluutio on yhtä todellinen kuin ympärillä jylläävä evoluutio, ja kun siitä aletaan ajattelemaan miten sana tiede on syntynyt, tai muotoutunut
Jokainen varmaan tietää että kun sanotaan tiedän niin sillon tiedetään asia niin varmasti että sitä ei voi kyseenalaistaa milläänmuotoa.
Esim: kaveri istuu vieressäsi lakki päässään, niin sillon tiedät että hänellä on lakkipäässä ja silloin se on "tiedettä".
Jos kaveri ilmoittaa sinulle puhelimitse että "usko minua minulla on lakki päässä" silloin et voi muuta kuin uskoa jos haluat elää siinä USKOSSA.
Voisitko laskea koko elämäsi uskon varaan jos sanoja näin ajattelee ja eipä sanaa uskon ja tiedän voi muuten ajatellakkaan.
Uskonto on uskoa ja tiede on tiedettyä eikä nämä sanat ole miten sattuu muodostunut, ihminen tietää totuuden uskonnoista ja tieteestä vaikka oma itsekkyys ei anna mahdollisuutta jokaisella ihmisellä myöntää sitä, mutta jotenkin sanat uskon ja tiedän on löytänyt arvojärjestyksen koko maailmassa eikä näitä sanoja ja varsinkaan niiden merkitystä voi kääntää mihinkää niiden nykymuodoista.
Uskonto on valinta jossa uskotaan johonkin asiaan mitä sinulle uskotellaan ja tiede on se mitä tiedetään!
Sana uskonto pitäisi aina laittaa sinne osastoon että usko vaan jos siltä tuntuu.
Itsekkin uskon moniin asioihin mitä minulle on sanottu, mutta nämä asiat joihin uskon eivät ole määräävä tekijä minun elämässä vaikkakin niillä on suuri merkitys.
ps:Löydät varmaan kirjoitusvirheitä!!! niitä ei välttämättä kannata kommentoida.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta jos mietit henkimaailmaa ja materia-maailmaa erikseen, niin henkimaailma on sitä mitä ei voi nähdä, kuulla tai koskea, sen tuntee nahoissaan, tunteissaan. Tiede on hokannut monta asiaa, joita ei voi nähdä, joka on hieno homma. Ihmisellä ja käyttäytymisellä on tietty kaava, jolla on tietty päämäärä, on olemassa selkeä väärä ja oikea vaihtoehto. Siitä uskonto käsittelee ja puhuu. Kaikki hihhulit, vähäjärkiset on asia erikseen. Uskonto sinällään on viisas juttu.
Ei näin.
"Esim: kaveri istuu vieressäsi lakki päässään, niin sillon tiedät että hänellä on lakkipäässä ja silloin se on "tiedettä"."
Ei se ole tiedettä, se on empiirinen havainto. ja vieläpä täysin subjektiivinen kaiken lisäksi. Eläisit siinä uskossa, että näit lakin kaverin päässä. Joku toinen voisi nähdä saman kaverin ja tehdä havainnon: "tuolla kaverilla on turbaani päässään." Näin hän kiistäisi sinun tietosi. Tieteellinen fakta tästä tulis vasta, kun määrittelisitte, mikä on "lakki" ja mikä "turbaani" ja sen jälkeen vertailisitte, miten empiirinen havaintonne kaverin päähineestä vastaisi määrittelyjänne.
"Jos kaveri ilmoittaa sinulle puhelimitse että "usko minua minulla on lakki päässä" silloin et voi muuta kuin uskoa jos haluat elää siinä USKOSSA."
Väärin! Tässäkin on kyseessä empiirinen havainto. Tällä kertaa vain kuulo- eikä näköhavainto. Nyt elät uskossa että kuulit puhelimessa sanat "usko minua minulla on lakki päässä". Mikäli kuulit sanat oikein ja vielä tunnistit äänen kaverisi ääneksi, sinä "tiedät" että hän haluaa sinun uskovan, että hänellä on lakki päässä.
Entä jos ei voida nähdä onko lakki päässä vai ei.
Mutta tieteen tekijät pitävät lähtökohtna ja ainoana haluttuna vastaksena ettei se ole päässä. Kun lähtökohta on jo valmiiksi rajoittunut. On turha odottaa tieteen löytävän mitään muuta vastausta.
sori, mut tiede ei toimi noin. Jos lakki on kaverin päässä (tai paremminkin pää lakissa), niin tästä asiantilasta kyllä löytyy empiiriset todisteet.Lisäksi "tieteen tekijät" ei ole mikään yhtenäinen joukko, joka kollektiivisesti päättää, mitä se haluaa löytää (toisin kuin kreationistit, jotka ottavat lähtökohdakseen jonkinlaisen jumaluuden olemassaolon), vaan tiede toimii objektiivisuuden ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti.
Vaikka yrität tehdä nollasta viitosta niin se ei taida onnistua.
Jos kävelen kadulla ja totean kadun jalkojeni alla olevan mustaa asfalttia. Tämä on varmaan ihan ok.
Jos joku vieressäni kävelevä toinen toteaa sen saman kadun olevan puhdasta kultaa, niin syökö tuo toteamus 50 % minun väittämästäni, että katu on asfalttia. Olisiko kysymys edelleenkin empiirisestä havainnosta? Jos vastaat edelleenkin kyllä, niin kehoitan sinua hakeutumaan psykiatrin pakeille pikaisesti. Suhteellisuudentajusi kaipaa päivitystä.
no johan minä tuon selitin. Kullan ja asfaltin ero on onneksi hyvin helppo empiirisesti todeta (edellyttäen että meillä on teoria siitä, mitä "kulta" ja "asfaltti" ovat), mutta lähtökohtaisesti sinun havaintosi ei olisi sen parempi kuin toisen kaverinkaan. Olisi vain kaksi erilaista havaintoa, joiden paikkansapitävyys tulisi varmistaa.
Ja tällä ei ole mitään tekemistä suhteellisuudentajun kanssa. Kyseessä on täysin hypoteettinen esimerkki. Toki minä tiedän, että Suomessa kadut yleensä päällystetään asfaltilla, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.
Siinä asiakkaat saisivat vain syyttä suotta kärsiä.
Jos ajatellaan asiaa sinun itsesi kannalta. Näet että katu on asfalttia, joku tulee ja väittää sen olevan kultaa. Väitöksen painoarvo pienenee aika roimasti, kun ottaa huomioon että sen mitä kaveri näkee ja mitä sinä kuulet hänen sanovan, välillä voi tapahtua paljonkin muutoksia useista syistä.
Mutta jos sotkuun lisätään kolmas osapuoli, jolla ei ole mitään olettamusta siitä, mitä katu on. Tällöin molempien kommenttien painoarvo on yhtä suuri, mutta niistä ei voisi vielä vetää mitään johtopäätöksiä. Tällöin sanotaan että asiaa ei voi vielä ratkaista, ja pyritään tekemään tarkempia tutkimuksia. Vakuuttavampia tuloksia saa esim. suuremmalla joukolla ihmisiä. Jos tulokset edelleen jakautuvat puoliksi, on syytä olettaa, että osa/kaikki kokevat kadun olemuksen väärin, ja turvauduttava muihin mittareihin, kunnes on saatu tyydyttävä tulos.
Juuri tätä minäkin ajoin takaa. Vedin vain muutamia mutkia suoriksi matkalla, jottei kirjoitukseni olisi ihan romaaniksi mennyt. ;)