Olen tutustunut yhteen perheeseen, jossa kaikki asiat eivät ole ihan kunnossa.
Kirjoitan nyt suoraan mitä olen itse omilla silmillä ja korvilla havainnut;
-valkoisia valheita ja asioiden suurentelua
-pelätään muita ihmiskontakteja
-lapset ei ole itsenäistyneet (ovat jo yli 30v)
-TODELLA tarkkoja omasta reviiristään ja omaisuudestaan, tullaan tyyliin haulikon kans vastaan
-kytätään ja vakoillaan muita
-ei oteta kuuleviin korviin ajatella joskuskaan muitaihmisiä saatika heidän tunteitaan
-ei selvitetä ja ratkaista tilanteita vaan ne "ohitetaan", ei oikeastaan edes hakeuduta semmoisiin tilanteisiin jossa voisi tulla jotain sellaista että pitäsi puhua henkeviä..semmoista ei osata tossa perheessä.
Mitä tämä tämmöinen on, miten heidän kanssa tulisi elää että sopu pysyy eikä itsellä polla leviä?
Kirjoitan nyt suoraan mitä olen itse omilla silmillä ja korvilla havainnut;
-valkoisia valheita ja asioiden suurentelua
-pelätään muita ihmiskontakteja
-lapset ei ole itsenäistyneet (ovat jo yli 30v)
-TODELLA tarkkoja omasta reviiristään ja omaisuudestaan, tullaan tyyliin haulikon kans vastaan
-kytätään ja vakoillaan muita
-ei oteta kuuleviin korviin ajatella joskuskaan muitaihmisiä saatika heidän tunteitaan
-ei selvitetä ja ratkaista tilanteita vaan ne "ohitetaan", ei oikeastaan edes hakeuduta semmoisiin tilanteisiin jossa voisi tulla jotain sellaista että pitäsi puhua henkeviä..semmoista ei osata tossa perheessä.
Mitä tämä tämmöinen on, miten heidän kanssa tulisi elää että sopu pysyy eikä itsellä polla leviä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tervetuloa elämään, kaikki ei ole aina niin ruusuista, kuin olet ehkä luullut, ota se kultalusikka pois sieltä suusta ja vaaleanpunaiset rillit pois ja katsele ympärillesi. Sinä nyt vain ole sotkenut itsesi sellaiseen, mitkä ei odota sulta mitään hyvää ja joilla ei ole mitään kokemusta eikä syytä odottaa ihmisiltä mitään hyvää. Eihän tarvi olla kuin huonoja kokemuksia tarpeeksi paljon muista ihmisistä ja elämästä, niin keneenkään ei sitten luoteta, eikä edes itseenkään, koska sillä ei ole mitään pohjaa eikä perustetta, eikä kokemusta siitä, että vaikka luotettaisiin, niin asiat ei suju. Tuskin sä voit korjata sitä asiaa mitenkään ja mitä syytä sulla olis siihen edes puuttua. Todennäköisesti tuo on perheestä vain jäävuoren huippu, eikä niitä isoimpia luurankoja koskaan esitellä ulkopuolisille ja näet vain osan, mikä näkyy ulospäin.
Ei sille ole mitään nimeä, se vain on niin, kun tarpeeksi sattuu. Eikä se henkeviä puhumalla siitä sikseen muutu. Voisko mikään olla naiivimpaa, kun asiat on todella huonosti ja sitten aletaan filosofioimaan, ja mikään ei oikeasti muutu. -valkoisia valheita ja asioiden suurentelua
-pelätään muita ihmiskontakteja - versus huonot kokemukset, jolloin ihmiskontaktit on satuttaneet ja on parempi pitää etäisyyttä
-lapset ei ole itsenäistyneet (ovat jo yli 30v) versus tilanne, että parhaansa ovat ehkä yrittäneet, mutta ei pääse koskaan jaloilleen mistään ponnisteluista huolimatta, vaikka miten yrittäisi monta kertaa enemmän kuin muut
-TODELLA tarkkoja omasta reviiristään ja omaisuudestaan, tullaan tyyliin haulikon kans vastaan - ei luoteta, eikä ole mitään syytä päästää ketään lähelle
-kytätään ja vakoillaan muita- sama kuin edellä
-ei oteta kuuleviin korviin ajatella joskuskaan muitaihmisiä saatika heidän tunteitaan - niin metsä vastaa kuin huudetaan. Ehkä on itse jääty täysin vaille huomiointia tai tunteiden huomioonottamista, lisäksi kenenkään tunteiden huomioonottaminen ei välttämättä kannata, jos itse jää aina kuitenkin vaille.
-ei selvitetä ja ratkaista tilanteita vaan ne "ohitetaan", ei oikeastaan edes hakeuduta semmoisiin tilanteisiin jossa voisi tulla jotain sellaista että pitäsi puhua henkeviä..semmoista ei osata tossa perheessä.
-tarpeeksi kun näkee konkreettisia ongemia, tietää, ettei ne puhumalla lähde, jos lähtis, niin kenellä olis koskaan mitään ongelmia, lisäksi asioihin voi vaikuttaa vain omasta puolestaan ja on viisasta erottaa, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Milloin kannattaa luovuttaan ennenkuin hakkaa pään rikki seinään.
-valkoisia valheita ja asioiden suurentelua - asiat on suhteellisia, jonkun kengistä asiat voi olla ylitsepääsemättömiä tai ei ole keinoja käsitellä asioita.
Meitä on niin moneen junaan ja se on luomakunnan rikkautta.
olipa kyllä tyhjentävä vastaus...kiitos siitä. Vaikuttaa vaan mun elämään niin paljon etten tiedä mitä tekis
Ihan kelpo vastauksia tähän asti. Maalla varmaan asutaan, siis tämä klaani? Taitaa tosiaan olla joko luurankoja kaapissa tai virtahepo olohuoneessa? Tutustu myös hiukan narsismiin lieveilmiöineen, ja mieti, onko perheen isillä tai äidillä tähän viittaavaa käytöstä.
Mitä tekisit itse? Yritä pitää muodollisen hyvät välit vanhempaan polveen. Älä yritä mitään liikaa, tyyliin nyt asioiden on muututtava, siitä ei seuraa kuin vihanpitoa suuntaasi. Selvittele pikkuhiljaa kuviota havaintojesi perusteella ja yritä mieluummin pitää turvallista etäisyyttä kuin tuppautua.
Joskus on viisainta häipyä, luovuttaa tai muuttaa omia suunnitelmiaan. Ja tärkeintä on elää omaa hyvää elämäänsä omien arvojen pohjalta. Muita voi auttaa, jos apua haluavat, mutta ei muuttaa "väkisin".
Saatat olla tietämättäsi uhka, koska tylysti lähestyvät.
Kaikki sellainen, jonka koetaan uhkaavan omaa reviiriä, saattaa laukaista liioitellut reaktiot.
Satuinpa katsomaan eilen illanna ma 10. 05,. klo 20 tv 1:ltä dokumentin "Naapuriblues ".
Se on edelleen nähtävänä Yle Areenassa.
Minusta siihen kiteytyy terveyden ja sairauden tuomat ylilyönnit selkeästi. Tässä tapauksessa oltiin päädytty kiusanteosta ilmiantoihin ja syytöksiin, josta johtuen toinen osapuoli oli 50.000 e veloissa taistellessaan mieleltään järkkyneen naapurin perusteettomiin syytöksiin, ja hävisi, kanteli syyttäjästä, ja hävisi kantelun, syyttäjä tahtoo 3000 e henkisestä kivusta, ja molemmat naapurukset ovat tilanteen raskauden takia olleet mielisairaalassa...
Toinen siksi, kun kuvitellut ilmiannot olivat käyneet kolkuttamaan omaatuntoa, toinen siksi, että syytökset ja ylilyönnit kävivät raskaaksi kantaa, ja velkataakka mahdottomaksi.
Niin raadollisia ihmiset voivat olla toisilleen.
Minusta siitä löytyy hyvä vertauskohta oman elämän vaikeuksiin.
Katso se dokkari, se ihmeesti omaa tilannetta avaa..
Todellakin, saatat edustaa jotain sellaista, mitä pelkäävät.
Mitähän se olisi ?
Erilaiset mielipiteet ?
Ehdottomuus ?
Uudet, nykyaikaiset ajatukset ?
Nykyteknologia ?
Kunnioita , ja pyri pikkuhiljaa pienin askelin kohti. Jos tuntuu, että ei suju, älä hellitä sittenkään.
Saatat olla ainoa, joka sinne tunkee.
Voit vaikka viedä vahingossa iloa ja hyvää oloa taloon..
se on joillekin paha paikka, että elämässä on toivoa.
sellainen kävi mielessä, että monet vanhemmat ihmiset eivät ole oppineet koskaan puhumaan.
Kun oma lapsuus on kulunut sota-ajan vanhempien kanssaja takana on vaikenemisen kulttuuri, siitä lähtökohdasta on vaikea lähteä avautumaan. Ensin pitäisi itse uskaltaa tunnistaa tunteensa, sitten päästä niistä puhumaan ja lopuksi vielä ratkaista minuuden ja itsen suhde ympäröivään ihmiskuntaan.
- vanhan sanonnan mukaan " kun vintillä tuuletetaan tarmokkaasti, alakerrassakin pitää siivota".
Eli vältellään asioita, jotka satuttavat.
Se on 60 > ikäisten tapa.
Ei ole koskaan opittukaan puhumaan mistään henkisestä, vaan on edustettu ahkeraa, suorittajasukupolvea, joka maksoi sotavelat ja rakensi maan... sen varjolla sitten vaietaan ilmeisistä asioista, koska niitten käsittelyyn ei ole koskaan edes opittu.
Joten onko ihme,ettei lapset ole kumppania löytäneet.
Mistä sitä tietää, vaikka koko porukalla olisi vaikkapa se tavanomainen skitsofrenian muoto, joka meissä suomalaisissa niin usein ilmenee...