Mulla tulee tällaista virhejälkeä säännöllisesti näppäimistöllä:
Lauantaina=launatiana
Lisäksi=liäskis
Mutta sitä kilapilua ei tule!
Lauantaina=launatiana
Lisäksi=liäskis
Mutta sitä kilapilua ei tule!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
virheitä ole, että kirjaimet tulevat väärään järjestykseen. Varsin yleistä lienee myös, että näppäilee näppäimistöltä viereisen kirjaimen.
"Ollee" on tosi paha lyöntivirhe. Onneksi oikolukuohjelma huomaa sen.
Itselläni on yleisimpänä ja käsittämättömimpänä virheenä se, että sanan viimeisenä kirjaimena olevan n:n tilalle tulee t ja vastaavasti t:n tilalle n. Tämä on harmillista senkin takia, että oikolukuohjelma ei useinkaan noteeraa sitä.
Olen minäkin huomannun, että n ja t kummasti ilmestyvät vääriin paikkoihin sanojen loppuut.
Yleinen on verbin 3. persoonan loppuun ilmestyvä n. "Siellä olin paljon ihmisiä."
Ja sitten ä:stä tulee a: 'Tänaan'.
Tai a:sta ä: 'Takäisin'.
Tämä a-ä-juttu olletikin on jo aivostokemiaa eikä pelkka lyöntivirhe ja muistaakseni tästä on jossakin oma ketjuliini.
Aika yleinen lyömishäiriö on näppäimistön tarpeettoman voimallinen hakkaaminen. Ainakin Syöjätär väittää kiusaantuvansa läppäristäni lähtevästä melusaasteesta.
Johtuisikohan asia siitä, että hankin ensimmäiseksi konekirjoituskoneekseni 1970-luvulla sormivoimaa vaativan Facit Privat -merkkisen mekaanisen läpsyttimen (”reaaliaikaisen tulostimen”)?
Sitä seuraava Brother kaipasi jo seinäsähköä ja olisi tullut toimeen kevyemmälläkin kosketuksella.
PC tuli taloon vasta 1988. Elettiin 286-prosessorisukupolven aikaa ja koneissa oli jo kova-/kiinto-/umpilevy (yliviivaa tarpeeton vaihtoehto), tallennustilaa hulppeat 20 megatavua! Käyttiksenä oli merkkipohjainen MS-DOS.
Lyömishäiriön lisäksi minulla on ilmeinen, suoraan kilogrammoina kvantifioitava syöntivirhe, mutta asia kuulunee eri palstalle.
Hyvä kysymys ketjun aloittajalla.
Silmiini on osunut sanan "taiteilija" lyöntivirhemuoto "taitelija". Se esiintyy nykyisin tuhka tiheään erilaisissa julkaisuissa, jopa omissa teksteissäni.
Työministeriön laatima AMMATTILUOKITUS tuntee niinkin tyrmäävän levyseppänimikkeen kuin uloslyöjä.
”75450 Merkitsijä
Merkitsee piirustuksen, mallin tai optisen heijastuksen mukaan ääriviivat metalliseen
työmateriaaliin; mittaa palkit, kanget ja profiilit ja piirtää viivat, joiden mukaan leikkaus tapahtuu.
Tähän luetaan myös uloslyöjä, joka levittää mallit ja piirustukset paksulevylle ja toisinaan valmistaa
malleja.”
http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/00_julkaisut/ammattiluokitus2005.pdf
Millainen moka mahtaa uloslyöntivirhe olla pahimmillaan?
Tunteeko kukaan työssä olevaa uloslyöjää vai joko kaikki nimikettä kantaneet ovat eläkkeellä?
Minä olen joskus tehnyt layouteja, ts. en ulospanoja tai -asetuksia, vaan asemoinut eli taittanut (vaatimattomia) julkaisuja. Alan ammattikoulutus minulta puuttuu ja taiteellisen silmänikin voi kyseenalaistaa, joten minusta olisi saattanut käyttää vaikkapa nimikettä taittelija.
Olen minä joskus taitellut paperilennokkejakin, mutta origameja en sentään koskaan!
Layout-piirtäjän ammatti löytyy luokituksen mukaan mainosalalta, taittajan ammatti taide- ja viihdealalta.
Kirjapainoalan taittajasta käytettäneen nimikettä teksti- ja sivuasemoija tai painopinnan valmistaja.
Kirjaltajan ammatti näkyy luokituksesta jo kadonneen, mutta melkoinen litania ammatteja siitä näkyy löytyvän! Löydän listasta useampia omiakin entisiä ammattinimikkeitä (yhden nykyisen ohella)!
Hei, fiksu aihe.
Opiskeluvaiheessa ärsytti, kun löi sanan "pois" aina että "opis", ja siinä menetti sekunnin sadasosia.
Muitakin toistuvia on, jotka pitää tosi usein kirjoittaa saman tien uudestaan.
Kilapilu, opsikelu ja Finlnad. Osaan myös korjata ne uudelleen vääriksi.
Tänään opsikelu on ottanut minusta vallan. Siis lukuisten lyöntivirheiden muodossa, kauniissa.
opsikelut hoidettua, on edessäsi lukemattomia projketeja.