Jos sun lähipiirissä on ihminen tai ihmisiä, jotka salaa asioita sulta? Ja nää tyypit pitäs olla niitä joihin pitäs luottaa 100 %, mutta sä vaan jostain syystä tiedät, että sulta salataan jotain olellista. Miten menettelet?
Mimmoisia ajatuksia herää
BlueNightSatin
57330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Luotan 100% siihen ettei minun tarvitse tietää kaikkea.
Enhän itsekään levittele kaikkea omista asioistani...
entäs jos se jokin asia on oleellista ehkäpä sullekkin kertoa? Siis jotain mikä sunkin olis oikeasti hyvä tietää? Vaikkapa joku sairaus esimerkkinä.
Sairaus oli hyvä esimerkki, niistä en kerro edes lähipiirille.
Heillä on omat murheensa, miksi rasittaisin heitä omilla sairaskertomuksillani?
ole minusta noin yhdentekevää. Ehkäpä sun läheiset haluaa tietää, ehkäpä olla avuksi? Miks ihmiset aina olettaa et kaikki tommonen pitäisi salata? Tekeekö se jotenkin heikoksi, jos tunnustaa olevansa ihminen ja heikkokin joskus vaikkapa sairauden vuoksi? Kyllä läheisten murheet pakosti koskettaa myös niitä ketä siinä elämässä mukana on. Marttyyri puheet mua pikkasen hämmentää, eihän asioista tartte valittaa, voi ihan kertoa valittamattakin.
Päinvastoin, ei ollenkaan yhdentekevää.
Riittää kun minulla on yksi ihminen jolle voin kertoa kaiken.
Perhettä ja sukulaisia on turha rasittaa omilla vaikeuksillaan, kun tiedän heillä olevan aivan tarpeeksi omissaankin.
En osaa auttaa enkä lohduttaa heitä, miten hekään voisivat minua?
mä just taas tarkoitan 100 % luottamuksen arvoisilla vain niitä lähimpiä, johon sulla on tunnesiteet. En koko sukua. Heh mulle suku ei ole kovin tärkee. Jos se yksi on vaikka sun rakkaas, niin jätätkö kertomatta, jos sulla on joku ongelma?
Ehkä tuo monikon käyttö hämäsi mua, eihän mulla ole kuin yksi niin läheinen jolle voisi kertoa...tai jonka asiat haluaisin tietää. Tarkemmin ajatellen 98%...
En ehkä jätä kertomatta, mutta saatan lykätä...
Läheisillä tässä tapauksessa tarkoitin omia vanhempia ja sisaruksia.
faileihn-----------shit Jazu olisi juaruämmien hierarkian Kuningatar Maria verinen=Bloody Mary
että se ei ihan täysin luota minuun. Toisille luottamuksen saavuttaminen kestää aikansa. En mäkään avaudu ihan helposti kaikille, ainoastaan lähimmille ihmisille.
samaa mietin itekkin, tuli myös mieleen että pitäskö antaa olla vaan silloin. Vai pitäskö ottaa puheeksi? Kyllähän se kuiteki pikkasen vaivaa mieltä.
on tuo sairaus minkä laitoit tuohon ylös esimerkiksi niin syy voi olla se ett se on tuolle ihmiselle niin vaikea asia itselleen ettei se halua puhua siitä vielä tai sit se ei jaksa ihmisten reaktioita ja huolta ja pelkoa mitä se aiheuttaa jos se kertoo. Sun pitää ite miettii kun tunnet sen ihmisen ett otatko puheeksi vai et. Usein on hyvä ola hiljaa ja odottaa että ihminen itse kertoo, when the time is right. Mä itse odottaisin.
se oli esimerkki vaan. Kunhan aikani kuluksi kipeenä funtsin kaikkea. On tietysti kaikenlaista jännää tullu vastaanki, mikä pistää miettimään asioiden oikeita laitoja. Mut juu ehkä minustakin on parhainta et ihmiset avautuu itse, joskus vaan voi tieto olla hyväksi, ettei se vakavakaan asia ole asia jonka kertominen aiheuttas hylkäämisen. :)
hyvä seisoo :) Oli asia mikä hyvänsä niin sä voit mettiä niitä syitä miksi sen ihmisen on vaikea siitä puhua. Mut puhuu sitten kun rohkenee ja katsoo tarpeelliseksi.Odottamisella ja kuuntelemisella usein palkitaan.
lähipiirissä yksi ihminen jonka seksuaalinen suuntaus on jotain muuta kuin hetero. Olen yrittänyt pedata tietä että ihmisen olisi helpompi minulle se sanoa, mutta aika ei ole vieläkään oikea. Ymmärrän ne syyt miksei se ole. En voi asiaa itse hänelle tölväistä, koska tiedän että pilaisin sillä jotain, pahimmassa tapauksessa paljon.
allekirjoitan tämän täysin. Ei vaan osaa olla huolestumatta aina. :)
se oliskin tökeröä. Hienotunteisesti varmaan antaa ymmärtää, just ettei se avautuminen ole mikään maailman loppu. Eikä tarkoita sitä, että se ystävyys tai läheisyys siihin loppus. Mut tommonenki vaatii rohkeutta ja taas läheisiltä just malttia. Joskushan asioita vaan aistii ja aavistelee, ilman et niistä on ees kerrottu. Sitä vaan oottelee sitten et joskus se kerrotaan. Tai sitten se jää ikuisesti kertomatta.
Ketä voisivat olla "nää tyypit pitäs olla niitä joihin pitäs luottaa 100 %" Luotanhan minä Rouva Ratikkaan, ystäviini, moniin sukulaisiini jne. Mutta en minä silti oleta, että he kertovat minulle kaikkea. Jokainen vetää oman rajansa yksityisyyteensä. Jos myöhemmin selviää, että minulta on pimitetty jotain minulle todellakin kuuluvaa, niin silloinhan luottamus heikentyisi tai menisi kokonaan.
Mutta että mitäkö tekisin? Pitäisikö alkaa stalkkaamaan vai muuten utelemaan? Mikä muuten voisi olla sellainen asia, mikä minun ehdottomasti pitäisi tietää, mutta joku haluaisi sen minulta salata? Että RR käy vieraissa? Että mutsilla on syöpä? Että systerini on keksinyt konstin pölliä omaisuuteni? Että faijasta on tullut narkkari? Tai että kaverini hakkaa vaimoaan?
sano sinä mikä se noista olis? Miltä se tuntuu, kun jätetään ulkopuolelle? :)
Ei se miltään tunnu, mistä ei mitään tiedä. Tieto lisää tuskaa. Paitsi sairaalloisen uteliaiden kohdalla. ;-)
miltä se tuntuu, kun ei tiiä mitään? ;)
Nukuttaakin paremmin. ;-)
saanu potkut jo töistä? Vai mikä kyrsii?
okei tää kelpaa selitykseksi. x')
en oo oon saikulla viel tän päivän. Mikä kyrsii? No vaikka just tää saikulla oleminen. Sitten sekin et on vähän keskeneräsiä juttuja mihin ois kivaa saada tuloksia. Vastauksia. :)
En luota kuin avokkiini ja anoppiini 100%:sti. Ei mul oo muita.
toivotaan, että ne on sulle aina avoimia. :)
En oikein tiedä, ei silleen mitään erityisiä ajatuksia ja en keksi mitään "oleellista" ja luottamuksellista mitä mun pitäis tietää. Tottakai musta olisi hienoa, että muhun luotettaisiin niinkin paljon, että kerrottaisiin arimmatkin jutut ja onhan mulle kerrottu, enkä pitänyt kuulemastani. Siksi se on tavallaan hyvä, että ihan kaikkea ei kerrota.
En mäkään kerro ihan kaikkea, vaikka luotan lähimmäisiini 100%. Haluan vain pitää tietyt asiat omana tietonani, ehkä myös siksi, että kaikki ei ole niin kaunista. Kai ne jutut ei kuitenkaan ole mitenkään oleellisia asioita.. En oikeen ees tiiä, mitä toi oleellinen asia oikeen sitten loppujen lopuksi on.
tuokin tietysti totta. Tuskin sitä ihan KAIKKEA tarviikaan kertoa. Mä nyt lähinnä ajattelin, mutten ilmaissut selkeesti varmaankaan, että olisi kuitenkin hyvä kertoa asioista mitkä toisienki elämään voi vaikuttaa. Niikus ajoissa. Ettei salaile semmosta oleellista tietoa, just mikä sitten tulee kuin lekalla päähän joku päivä shokkina, kun sen olis voinu pehmeesti ekrtoa jo aikaisemmin. Jos vaan tietää kertoa.
Niin joo, jos esim. aikoo muuttaa toiselle paikkakunnalle, olis tietyt hyvä kertoa aikomuksistaan eikä vasta muuttoa edeltävänä iltana läjäyttää tietoa pöydälle :)
Tommosten juttujen salailuun mä voisin suhtautua kriittisesti, vaikka on lähimmäinen ja rakas, luotettava ja mitä kaikkea vielä, niin ei hän ole mulle tilivelvollinen. Silti se loukkais jonkun verran. Aika ristiriitaista kun miettii. :)
just jotaki tällästä mä kans tarkotan. Et pihdataan jotain semmosta tietoa, mikä kuitenki sit vaikuttaa myös vaikka toistenki elämään. Tilivelvollisuuskin on minusta semmoi asia, että jos avoimuutta pitää tilivelvollisuutena se on perseestä. Siis jos mun kumppani rupeis multa pihtaa jotain semmosta ja sulkeutumaan asioista mitkä koskettaa muakin, niin takuulla otan nokkiini.
Mulle kun tilivelvollisuus on sanana jo yhtä kuin mun elämä ei kuulu sulle. Emmä semmosen kanssa halua ees yhessä sitten olla. Avoimuus kuuluu merkittävään osaan suhdetta. Jos sitä ei ole, ei ole mitään suhdettakaan. :)
Taikka näin mun kanssa. Mut siis toki nyt taas katotaan mistä asiasta kulloinki olis kyse.
Pidän myös avoimuutta automaattisena asiana oikeastaan kaikenlaisissa läheisimmissä suhteissa oli se sitten kyseessä rakkaussuhde tai sisarsuhde. Se ei tarkoita tilivelvollisuutta, vaan just sitä Avoimuutta. Voisin kokea, että mut suljetaan pois toisen elämästä jos hän ei kerro suunnitelmistaan mitkä voi vaikuttaa suhteeseen ja tuon kaltaista poissulkemista suhteessa en missään nimessä haluakaan sulattaa.
Jos ajatellaan nimenomaan rakkaussuhdetta, olen ehdoton avoimuuden suhteen. Maailmassa ei ole niin hirveää asiaa, mistä ei vois mulle puhua :) Mutta samaan hengenvetoon en vaadi tilivelvollisuutta, en suoraan voi sanoa, että "nyt sun pitää sit kertoa mulle kaikki tai juttu on ohi", mutta salailu ja elämästä poissulkeminen syö suhdetta ja luottamusta ajan mittaan. Samoin toiste päin, en pihtaa omasta elämästäni ja asioistani kertomisessa (jos edelleen asia koskee ns. yhteistä elämää tai siihen mahdollisesti vaikuttavia asioita). Jos kaveri haluais mennä opiskelemaan Australiaan, menkööt, mutta olis kiva tietää jo siinä vaiheessa kun asia pälkähtää mieleen ja alkaa ottamaan mahdollisuuksista selvää. Siinä saa itsekin aikaa sulattaa asiaa ja asennoitua tulevaan välimatkaan oikein, suunnitella tulevaa jne.
Mut kyllä jos toinen toista aidosti rakastaa, sille haluaa kertoa kaikki asiat ja avoimuus on helppoa ja itsestäänselvää :))
tilivelvollisuus oiskos sitten susta enempiki semmosia nippelijuttuja varten? Eihän nyt sillain tarttiskaan olla tilivelvollinen, et kertoo montako kertaa päivässä haukotteli tai mitä aikaa viilasi kyntensä tms. turhaa. Mutta just noi isommat asiat on minusta ilmanmuuta asioita, joista tulee puhua aina avoimesti. Eikä mitään muttia. Joojo mä tässä kohassa hiukka jäykkis. :)
Noniin loppukaneetti oli kaiken kruunaava. Voilaa!! :D
Se vähän riippuis mitä ja kuka salaa. Pettämisen tms. suhteeseen oleellisesti vaikuttavan haluan tietää puolison kohdalla.
Muut saa pitää salaisuutensa, en mäkään niille kaikkea kerro. Vaikka olis 10 täysin luotettavaa henkilöä, niin en silti kerro kaikille kaikkea vaan yhdelle tosta ja toiselle tosta. On myös asioita joita en kerro kenellekkään.
Kyllä mä pidän hyvinkin huoli ettei mun salaisuudet ole keltään pois eikä kertomatta jää sellaista joka oleellisesti vaikuttaisi johonkin mutta muuten pidän itselläni.
En siis todellakaan edes puolisolle kertoisi kaikkea. En tod.
ois semmoi juttu mitä et kertois?
Henkilökohtaisia asioita. Ei ne muille kuulu. Siis silloin kun se ei tosiaan vaikuta siihen suhteeseen mitenkään.
Niinjooja, erotella pitäisi se puoliso, lähirinki ja muut, koska kaikkia koskee erilaiset tavat ja tyylit mitä olen valmis kertomaan.
Vaikea antaa mitään esimerkkejä, se on niin tapauskohtaista. Pitäis oikeastaan olla eka se asia, ja sitten pohtia kellekkä sen kertoisin, jos kertoisin ylipäätänsä kenellekkään.
vaikka sulla ois todettu joku vakava sairaus, niin kelle kertosit?
Kuolemaan? Tässä on kaksi koulukuntaa. jotkut ei halua kertoa ettei niiden tarvi katsella sitä itkua ja parkua loppuelämäänsä vaan voi kattella iloisia naamoja.
Joidenkin mielestä etukäteen kertominen pehmentää iskua.. mutta ei se kyllä mun mielestä pehmennä. Mä kallistuisin tuonne ekaan vaihtoehtoon. Vietetään huoleton loppuelämä vaan :)
Jos siihen ei kuolla, niin varmaankin puolisolla ja lapsille.. ehkä omalle äidille. Ei toikaan mikään automaatio ole. Ehkä jos se sairaus aiheuttaa mulle toimintakyvyn heikkenemistä, niin silloin on paikallaan kertoa muutamille etteivät ihmettele miksi yhtäkkiä en enää oikein kykene. En mä välttämättä mitenkään pohdi sairauutta heidän kanssaan vaan se on sellainen ilmoitusluontoinen asia josta ei enempää tarvi keskustella. Jos tulee tarvetta keskusteluun, niin voin vaikka tulla tänne palstalle höpiseen aiheesta. Olen esim. silmäsairaudestani puhunut lähinnä täällä.
liskoiksi eli pelkääjävangeiksi
Mun lähipiirissä ei ole sellaisia. Luotan kaikkiin lähipiiriini kuuluviin niin paljon, että he kertovat mulle kaiken sen mitä mun tarvitseekin tietää ja jos jättävät kertomatta jotakin, ei mun sitä välttämättä tarvitsisikaan tietää. Mun ei tarvitse "tietää" kaikkea ja se tieto riittää mulle, että kaikki lähipiiriini kuuluvat ovat luotettavia. Koijareiden kanssa en kaveeraa. Sen verran tarkkaan olen läheisimmät ihmiset ympärilleni valinnut, ettei mun kenenkään heidän kohdallaan tarvitse pelätä, että eivät ajaisi minun etuani vilpittömästä hyvyydestään ja välittämisen halustaan minua kohtaan.
uskoakin ja antaa lahjatoivomuslistäá miehelle, jos on ollut kiltti ja ottanut s...........:D
Kiitos, mutta en kaipaa sinunKAAN sekavia kommenttejasi ja jos nyt ei kommentoinnistani näy, että minä en usko esimerkiksi horoskooppeihin tai joulupukkiin, on melko tyhjäpäinen lukija pakko olla kyseessä.
Oikeastaan muuten mun lähipiiriäni koskevat näkemykset eivät edes kuuluisi tälle keskustelupalstalle, eikä mun tarvitse sellaisista asioista pätkääkään avautua, mutta kohteliaana ihmisenä oletan, että ketjun aloittaja haluaa julkista keskustelua myös kaltaiseni tuntemattoman palstavierailiijan kanssa... Tympeää vaan toi pakkomielle kysellä kirjoittajien henkilökohtaisista asioista : ettekö KUKAAN osaa rakentaa keskustelun aloituksia, joissa ei tarvitsisi sivuta omaa henkilökohtaista mielipidettä? Jäikö mediakäyttäytymisen kurssit väliin, sinullakin esim.?
tuttua..........siis tynnyrissä kasvanut.........kun eewari tunnethan sinä jo itsesi, yhden epäluotettevan
Mä en ole mikään eewari ja olette kaikki UMPIHULLUJA, jotka seuraatte tota ahdistelua mua kohtaan, ettekä tee sille mitään!! Itselläni ei siihen velvoitetta ole, kosken ole edes koko heela paskan jäsen...ODOTTANUT vain sitä, että MILLOIN ylläpito OMA-ALOITTEISESTI bannaa minun, tällä keskustleupalstalla ahdistellun, ketään kirjoittajia tuntemattoman kimpussa riekkuvat häiriköt vittuun palstalta! Tässä on hermo kuule aika kireällä jo - en fiksuna ihmisenä tuollaista kohtelua ole IKINÄ ansainnut! Ja provosoidun siitä, kuvottavasta ja oudosta ahdistelustannee! Joo mulle joku sekopää tuntematon rekattu kerran jankutti, että joku olisi "henkilöinyt" minut - vitun ikävää vain se, etten itse tiedä yhtään, että ketkä mulle tällä keskustelupalstalla puhuvat, että kuka oli kyseinen minulle henkilökohtaiseksi käynyt rekisteröitynyt tai että että keitä te muut sikailijat olette...
En usko, että vittu tunnet minua tai että olet sanallakaan oikeutettu puhumaan minusta, ainakaan personoiden mitään. Taidat olla joku utelias porsas, joka kavereinensa pelkästi ja silkasti ahdistellakseen roikkuu keskustelupalstalla? Kusipäistä käytöstä...
Ja sulle vielä: en sekopää todellakaan ole mikään "Eewari" tai "eewari" ( kuinka monta kertaa tämä pitää sanoa?), EN tunne ketään sellaista ja ihan totta puhuin, kun sanoin, että minun tuttuihini ei kuulu yhtäkään epäluotettavaa ihmistä. Etenkään tuttuihini ei kuulu yhtäkään tämän keskustelupalstan kävijää, kun en harrasta netti-ihmissuhteita - EN MISSÄÄN MUODOSSA! Voisit myös olla solvailematta minua, sinua tuntematonta ihmistä "epäluotettavaksi". Et sanallakaan ole oikeutettu puhumaan minun luotettavuudestani mitään ja RUNKKARI NYT SINÄ LOPETAT TUON TEATTERI-DRAAMAN, jossa yrität sotkea minua, tämän keskustelupalstan kävijöihin mitenkään TAI MILLÄÄN MUOTOA sekaantumatonta ihmistä omiin paskapäisyyksinne! Onko selvä?? Mulla on parempaakin tekemistä, kuin jankuttaa ja AINA OTTAA VASTAAN sekopäisiä puhutteluita hajakeilta. Pilaatte mahdollisuuteni keskustella ja vaihtaa ajatuksia, häiriköt!
.
Tänne synnytään,yksin täällä eletään ja yksin täältä lähdetään..Mun mielestä on varsin epäoleellista tietää kaikista kaikkea,pääasia että itsensä kanssa pärjää.
Mä en itsekkään kerro kaikkea, edes omalle naiselleni, joten miten kummassa voisin odottaa, että mulle kerrottaisiin kaikki.
On olemassa asioita, joita ei vaan halua käsitellä, jotka haluaa vaan unohtaa, jotka ovat liian henkilökohtaisia.
ei mun tartte kaikkia asioita tietää.
.
eikä heihin voi luottaa. Ystävyyteen tarvitaan luottamista ja jos molemminpuolinen luottamus ei onnistu, niin sitten suhde jää lähinnä muodolliseksi.
Mähän oon vähän samaa joskus kirjoittanutkin, kun puhuin näyttelevistä ihmisistä, jotka eivät esiinny aitoina itseinään, vaan vetävät eri rooleja eri ihmisten kanssa, tarvesyistä.
kerrankin (feikki?)dazulta asiaa: (tsosin oon itsekin puhunut tosta...)
"Mähän oon vähän samaa joskus kirjoittanutkin, kun puhuin näyttelevistä ihmisistä, jotka eivät esiinny aitoina itseinään, vaan vetävät eri rooleja eri ihmisten kanssa, tarvesyistä."
Jos mies nyt sitten vaikka salaisi multa jotain kyllä mä sen huomaisin jossain vaiheessa tai tekisin salapoliisitöitä :) Jos suhde alkaa kuin heikoilla jäällä kävelis, niin eipä niitä salaisuuksia tee mieli heti kertoakaan ja jotain asioita ei ole pakko kertoa jos tuntuu että häpeää niitä tai toinen ei luultavasti ymmärtäisi. Tietysti kaikki sellainen henkilökohtainen mikä vaikuttaa suhteeseen olennaisesti olis hyvä tietää, vaikka olemassa oleva lapsi. Se olis jo aika iso juttu jättää kertomatta. Se olis sekavaa...
niin paljon vanhoja muistoja, että ajatukset lähtee vähän sivuraiteille... - Hankin silloin tiedot toista kautta, tiedotin aiheesta asiaan kuuluvalla tavalla ja nautin nähdessäni toisten hämmästyksen sen johdosta, että tiesin asioista, joista minun kuuluikin tietää, vaikka he olettivat, ettei niin olisi...
No joo; mutta siis työelämässähän tuo tulee nykyään myös vastaan. - Osaeläkkeellä olevan työkaverin pitäisi opettaa toiselle työkaverille omia hommiaan, mutta tarkoituksella hän jättää osan neuvomatta, koska "ei halua tehdä itseään tarpeettomaksi"... Ärsyttävää, mutta tavallaan ymmärrettävää. -Annan asian olla.
Perhepiirissä en hyväksy salailua tärkeissä asioissa. - Kaivan jutun taatusti esille, jos saan siitä hajuakaan. - Lapset ovat sitä tietenkin yrittäneet, mutta heitäkin oppii lukemaan ja hauskojen sattumienkin kautta on joskus tullut esille asioita, joista äidin ei olisi kuulunut tietää... - Sekin on edesauttanut sitä opetusta, että tärkeät jutut kerrotaan.
Ainakin tällaisia mietteitä tästä aiheesta :)
riippuu ihan salatun asian luonteesta. Kaikki ei kuulu minullekaan:) , mutta toisaalta jotkut asiat kuuluu ehdottomasti kertoa.
...kertoo jo salailullaan riittävästi itsestään, ja arvomaailmastaan.... joten se luottamus on ohi... =) Tosin sen pitää olla todella oleellista...
ihmisestä lähipiirissä, joka kertoo kaiken?
...tuli mieleen, että mistä ja mitä tietoa niillä muka vois olla? Tuskin mitään niin kovin tärkeää ja merkittävää. Mä nyt oon tämmönen, että muiden asiat ei kauheasti kiinnosta ja omista asioistani ei muut tiedä.
ihmiseen, joka jättää kertomatta jotain itsestään? Ei pelkillä sanoilla luottamusta ansaita, vaan teoilla.