Kannatatteko ajatusta siitä, että filosofiaa pitäisi alkaa opettaa jo alaskoulussa, lähtien heti 7-vuotiaista?
Asiantuntijat korostavat että lasten ja nuorten filosofointi eroaa merkittävästi aikuisten filosofoinnista.
"Lasten filosofointi on yhteiskunnallista ja tutkivaa pohdintaa elämän ja kulttuurin peruskysymyksistä: hyvyydestä, totuudesta ja kauneudesta. Lapsia ei pidetä akateemisina oppineina, vaan tuetaan heidän filosofisia valmiuksiaan ihmetellä ja kysyä, esittää ja vaatia perusteita", asiantuntujoiden kannanotossa luonnehditaan.
Tämä on mielestäni loistava idea, koulussa pitäisi panostaa enemmän pelkkään ajatteluun, sillä tämä peruspiirre näyttää olevan häiriintynyt monilla tämän päivän aikuisilla. Pitäisi ajatella asioita kunnolla, eikä vaan mennä ja tehdä jotain sekavaa ja turhaa!
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Asiantuntijat esittävät filosofiaa oppiaineeksi jo 7-vuotiaille/1135256053234
Asiantuntijat korostavat että lasten ja nuorten filosofointi eroaa merkittävästi aikuisten filosofoinnista.
"Lasten filosofointi on yhteiskunnallista ja tutkivaa pohdintaa elämän ja kulttuurin peruskysymyksistä: hyvyydestä, totuudesta ja kauneudesta. Lapsia ei pidetä akateemisina oppineina, vaan tuetaan heidän filosofisia valmiuksiaan ihmetellä ja kysyä, esittää ja vaatia perusteita", asiantuntujoiden kannanotossa luonnehditaan.
Tämä on mielestäni loistava idea, koulussa pitäisi panostaa enemmän pelkkään ajatteluun, sillä tämä peruspiirre näyttää olevan häiriintynyt monilla tämän päivän aikuisilla. Pitäisi ajatella asioita kunnolla, eikä vaan mennä ja tehdä jotain sekavaa ja turhaa!
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Asiantuntijat esittävät filosofiaa oppiaineeksi jo 7-vuotiaille/1135256053234
Vastaukset 38
Vanhimmat
On väärin, ettei peruskoulussa ole oppiaineita ajattelevillekin ihmisille.
Ja mielestäni on hyvin pöyristyttävää, että pakolliseen oppimäärään sisältyy viikottaista matematiikaa, mutta ei lainkaan filosofiaa. Ei ole mikään ihme, etteivät ihmiset osaa elää elämäänsä. Elämä kun ei ole laskettavissa...
Olen samoilla linjoilla. Pitäisi kouluissa painottaa enemmän opiskelussa omaa ajattelua ja filosofia on oivallinen oppiaine siihen. Noin nuorille tämä pitäisi toteuttaa esimerkiksi omaa ajattelukykyä lisäävillä oppimisleikeillä, joita tunnilla voitaisiin pelata.
Kuitenkin sen verran pitää tässä käyttää järkeä, ettei kuitenkaan aleta liian nuorille opettamaan käsitteellistä filosofiaa, vaan juuri sitä omaa ajattelua edistävää.
Todellakin hyvä juttu. Ihmeen kauan kestänyt ettei jotain vastaavaa ole ehdotettu. Ihmettelemään ja miettimään kunkin ikäluokka ja tajunnantaso huomioon ottaen. Tyrkytetäänhän kouluissa uskontoakin heti alusta pitäen. Filosofia olisi todellakin parempi mutta tietysti sen vaatii opettajalta asian hallitsemista ja pelisilmää.
Alta kymmenen vuotiaanä älyllinen kehitys ei vielä riitä filosofisiin ajatteluihin,hyvä kun osaa pohtia, onko vaatteeni puhtaat ja kengät oikeissa jaloissa.
No enpä nyt tiedä, kyllä niitä fiksumpiakin lapsia löytyy, jotka mielellään haluavat miettiä jotain muuta kuin ovatko vaatteet puhtaat. Tosin jos itse et ole ollut niitä fiksumpia, niin toki ymmärrän ajattelutapasi. :)
alle 10 v. voi olla sikäli älykkäämpi kuin aikuinen, ettei ajattele noin kapea-alaisesti. kuten tässä aiemmat ovat jo todenneet, lapsi osaa kysyä ja ihmetellä ääneen sellaista, mitä aikuinen ei lapsellisuuden pelossa uskalla suustaan päästää.
Mitä sanoisit aikuisesta, joka olisi yhtä älykäs kuin alle 10 vuotias ? Taitaisi kuulua niihin "lapsellisiin".
Omaa kokemusta vai mutua? Jokainen vanhempi on kokenut, että lapsi osaa esittää merkittäviäkin kysymyksiä, sellaisia joiden vastaukset aikuiset vaan ottaa annettuna, sen enempiä miettimättä.
Kyllä pienet lapset pohtia osaavat, mutta siinä mielessä älyllinen kehitys ei riitä, että niitä kovin pitkään muistaisi, tai että oikeasti muodostaisi elämänkuvaansa silloin pienenä saatujen vastausten pohjalta. Kysymykset tulevat hetken mielijohteesta, ja kun vastaukset on saatu, aihe on käsitelty ja haihtuu mielestä aika nopeasti.
Se ei silti muuta sitä, että filosofia on ajattelun ja ymmärtämisen perusta, ja on yhtä tärkeää kuin äidinkieli ja matematiikka. Filosofian kautta jäsentää maailman, ja muodostaa oman maailmankuvansa. Onko oikeasti tarpeellista tietää esimerkiksi maantiedosta ja biologiasta kaikki se mitä koulussa yritetään opettaa? Ei siitä kaikki jää päähän muutenkaan.
Itse olen valitettavasti niin vanhaa polvea, että kun minä kouluja kävin, filosofiaa ei voinut (minun koulussani ainakaan) edes vapaaehtoisesti valita. Ja tänä päivänäkin tunnen, että maailman ymmärämisessäni on aukko.
Mutta paljon symbolisemman, absurdin ja valheellisen uskonnon opetus kannattaa?
Lasten ajattelua pitää tukea. Lapset ovat fiksuja, tähän mennessä ajattelu on saatu kohtalaisen tarkkaan tukahdettua teini-ikään mennessä. Ilman muuta filosofian opetusta pikkufilosofeille! On niin mukava vaikkapa telkusta katsoa, kun joskus lapsia koskevissa asioissa haastatellaan lapsia. Jopa päiväkoti-ikäiset saattavat olla mielipiteissään kypsiä ja ilmaisukykyisiä. Sitä pitää tukea, ei tukehduttaa!
lasten päätä kannata sekoittaa joutavuuksilla. Sen sijaan lapsille pitäisi enemmän kertoa Jeesuksesta ja opettaa terveitä kristillisiä arvoja ja elämäntapaa. Suomeen muodostunut arvotyhjiö tulee ongelmalliseksi, kun muhamettilaisuus saa yhä enemmän jalansijaa maassamme. Jollei jotain tehdä, on täälläkin pian voimassa sharia-laki ja voimme sanoa tervemenoa naisten, lasten ja eläinten oikeuksille.
Myös lasten ja nuorten mielenterveys ongelmien syynä on ateistinen maailmankuva ja evoluution kylmät arvot. Kun pienestä pitäen opetetaan, että ihminen on vain päivitetty simpanssi, eikä elämällä ole merkitystä, niin onko ihme, kun lapset masentuvat? Lapsille tulisi kertoa ilosanomaa Kristuksesta! Niin loppuisi nuorten mielenterveysongelmat.
Maallistunut yhteiskunta on johtanut myös siihen, ettei vanhuksista enää välitetä ja eikä vanhuksia hoideta. Jos lapsille opettaisiin jo alakoulussa kristillisiä arvoja, niin varmasti vanhuksia kohdeltaisiin inhimillisemmin.
Tulevaisuuden Suomessa tulee myös köyhyys ja rasismi lisääntymään, kun teollisuus karkaa ulkomaille ja maahanmuuttajia tulee lisää. Tätäkin voitaisiin ehkäistä opettamalla lapsille kristillistä lähimmäisen rakkautta.
No pitihän sen uskovaisen älähtää. Uskonto nimenomaan on pahinta saastetta lapsille joiden täytyisi oppia ajattelemaan asioita todellisessa maailmassa. Jeesustelijat ja muut mahomoudit tuhoavat lapsen käsitystä olemassaolevasta ympäristöstä ja sekoittavat nuoren ihmisen. Ja siitä evoluutiosta ei uskovainen tajua yhtään mitään, et varmaan arvaa miksi?
..Onko aivan pakko alkaa tollaista kirjoittamaan ja selittelemään? uskonto on jossain määrin hyväksi ,kunhan siitä ei tehdä mitään yleistä talutushihnaa että mitä pitäisi tehdä ja ajatella.
Uskonnon tuputtujat ja hihhulit(Sinä Plus muut idiootit) ovat juuri sitä porukkaa joka pitäisi heittää aavikolle selviämään vesi tilkan ja vaikka muutaman sadan raamatun kanssa, onnea vain sitten uuden kristilisten arvojen opettamiseen jälkikasvulle ja muuta(jos selviätte sieltä ja onnistutte rakentamaan kylän pahasen)
Tälläiset ilosanomat näyttävät olevan liian vaikeita ymmärtää aikuisenkin ja niitä näyttävät "ymmärtävän vain ne jotka kieltävät ihmiseltä luvan ymmärtää omalla tavallaan.
Minusta lasten tulisi opettaa meille uskontoa ja filosofiaa jota pyyntöä nelivuotias lapsenlapseni noudattaa ihan pyytämättä.
Kehitysoppi ja kertotaulu vain ovat.
Kannattaako alkaa valehtelemaan sen varjolla että ne jotakin ahdistavat.
Mutta antakaamme lapselle päivänkakkara ja kuunnelkaamme mitä hän sen ajattelee olevan,niin meille saattaa avautua itsellemme portti totuuteen
mielestäni. Se asettaa melkoisen vaatimuksen opettajan filosofisille taidoille ja epäilen suuresti kykenevätkö näin nuoret lapset pohtimaan filosofisia kysymyksiä niiden vaatimalla tavalla.
Syy miksi matematiikkaa on paljon alakoulussa johtuu sen filosofiseen ajattelumalliin johdattelevasta luonteesta.
En silti sulkisi pois kokeilua. =)
Niin tietyllä tavalla sukulaistieteitä kun matematiikka ja filosofia ovatkin, matematiikka ei niinkään johdata filosofiseen ajattelumalliin, vaan ennemmin (teoreettinen) filosofia ohjaa (myös) matemaattiseen ajattelumalliin.
Varsinkin peruskoulumatematiikka vain annetaan, ja opetetaan mekaanisesti laskukaavoja. Peruskoulun ja lukionkaan matematiikka ei opeta ongelmanratkaisua tosimaailman ongelmiin, vaan ratkaisukaavoja abstrakteihin ja keinotekoisiin ongelmiin.
Ja ennenkaikkea, ei edes yritetä herättää aitoa kiinnostusta ongelmanratkaisuun. Sinun kommenttisi on elävä esimerkki siitä, kuinka matemaattisesti suuntautuneet eivät voi käsittää, että kaikki eivät koe matematiikkaa automaattisesti kutsuvana, puhuttelevana ja kiinnostavana aineena. Niille ihmisille pitää avata matematiikan maailma, ja filosofia on askeleen lähempänä konkretiaa ja ihmisen omaa ajattelua.
Herätetään ennemmin kiinnostus matematiikkaan filosofian kautta, kun oletetaan että matematiikan pakkosyöttö herättää kiinnostuksen filosofiaan!
Kaikella kunnioituksella matematiikkaa kohtaan, se ei vaan nykyisellä opetustavalla aukea yli puolelle ihmisistä siten kun sen pitäisi aueta. Syy ei ole matematiikan, vaan sen opetuksen, ja osin - kuten edellä kerroin - ihmisen erilaisuuden.
Kyllä kannatetaan.
Tätähän tässä vielä tarvittiinkin.
huono idea yhteiskunnalle. Silloin ne eivät olisi enää niin helposti aivopestävissä ja eivät suostuisi myöhemmällä iällä orjuuteen täällä suomessa tekeen paskaduunia pienellä palkalla ja jättiveroilla.
tyhmät raataa ja fiksut kerää fyffet
En kannata noin nuorille. Vanhempien tulisi itse kyetä opettamaan filosofian "arvoja" tai haluamiaan oppeja lapselle. 1 tunti lasten filosofiaa on pois 1 tunti jostain muusta hyödyllisestä koulun opetuksesta - ja mistä se otetaan vai lisätäänkö vain tunteja?
Paras tapa olisi vanhempien itse kannustaa näihin asioihin ja keskustella lapsen kanssa vaikkapa se 1-2 tuntia viikossa filosofisesti.
Mitä hyötyä olisi tilanteesta jossa 20-30 oppilasta istuu tunnilla ja opettaja ohjaa heitä juttelemaan totuuksista? Ei sinne päähän jää juuri mitään kun välitunti tulee ja lasten leikit alkavat - ne tärkeimmät elämän oppitunnit mistä lapsi oppii arvot ja vuorovaikutuksen sekä muut elämän ihmeellisyydet.
Filosofiaa voisi opettaa ylä-asteelta lähtien, mutta sitä ennen se on suurimmalle osalle lapsista hukkaan heitettyä resurssia muiden aineiden kustannuksella.
Pedagogisesti opettaja voi monilla muillakin tunneilla pohtia asioita eri kanteilta ja pistää kysymysmerkkejä lapsille eteen. Vaikkapa biologian tunneilla, maantiedon tunneilla jne.
Filosofia ei ole mitenkään väärä asia, mutta sen voi osaava opettaja opettaa päivittäin pieninä annoksina.
Ja kuten sanoin, vanhempien pitää ottaa vastuuta tästäkin, jos filosofia kiinnostaa niin siinähän on jo pohja pohtia sitä lasten kanssa?
On myös monia jotka eivät suostuisi filosofian tunteihin pakollisena aineena, juurikin että se vie resursseja muilta aineilta, saattaa jopa sotia vanhempien uskomuksia vastaan(erikoista kyllä).
"...Paras tapa olisi vanhempien itse kannustaa näihin asioihin ja keskustella lapsen kanssa vaikkapa se 1-2 tuntia viikossa filosofisesti..."
Ja kuka kannustaa vanhempia? Ei toimi; jos kokeillaan, niin pakolliseksi aineeksi. Kannatan kokeilua.
"...epäilen suuresti kykenevätkö näin nuoret lapset pohtimaan filosofisia kysymyksiä niiden vaatimalla tavalla..."
Onko ihminen filosofiaa varten, vai päinvastoin? ;) Et kai tosissasi ole sitä mieltä, että filosofian tarkoituksena on löytää 1 absoluuttinen vastaus joka kysymykseen? Juma.
"...Kun pienestä pitäen opetetaan, että ihminen on vain päivitetty simpanssi, eikä elämällä ole merkitystä, niin onko ihme, kun lapset masentuvat? Lapsille tulisi kertoa ilosanomaa Kristuksesta! Niin loppuisi nuorten mielenterveysongelmat..."
Ei mitenkään voi olla masentavampi ajatus se, että jos ei elä puolueellisen, ihmisten kirjottaman kirjan mukaan, päätyy helvettiin? Ja kuka on sanonut, ettei elämällä ole merkitystä? Vaikka olisikin niin, ettei elämällä ole merkitystä teille ilman jumalaa, niin muut saattavat jopa löytää sellaisen. Raamattu on moneen kertaan todettu virheitä sisältäväksi, ristiriitaiseksi opukseksi. Nykyisen sisällöstä päätettiin ihmisten toimesta. Eri ihmiset jos ois ollut, olis eri sisältö. Ei ole tullut faksilla taivaasta. ;)
Loppuisi, vai? Toki, kun nuori kuulisi jumalasta, niin heti heidän vanhempansa lopettaisivat ryyppäämisen, toistensa hakkaamisen etc. Heti ois kaikki ihan taivasten valtakuntaa... Myönnän, että tosiuskosta saa "virtaa" elämäänsä, mutta niin saa esim. urheilusta, kavereista, harrastuksista... Ja nehän koskee käytännössä vain itseä. Ilosanoma: jos et usko, päädyt kadotukseen. Reilu peli...
"...lapsi osaa kysyä ja ihmetellä ääneen sellaista, mitä aikuinen ei lapsellisuuden pelossa uskalla suustaan päästää..."
Toinen hieno sanonta: Lapsi osaa kysyä kysymyksiä, joihin viisas ihminen ei osaa vastata. Näinhän se on. Vielä edelliselle: löytyykö kirjastasi vastaus tähän lapsen esittämään kysymykseen: "Onko meidän talo ulkona vai sisällä?" ;) Ja kaikki ne kirjat, mihin on koottu lasten mahtavan oivaltavia lausahduksia! :)
Valitan pitkää viestiä.
ei vaan meditointia. niinkun bhutanissa vai missä se oli.
Ei ole hyvä idea. Pohdintaa tulee muissakin aineissa, mikäli aikaa on ja muut ovat lapsille tärkeämpiä (ensimmäisillä luokilla mm. luku- ja laskutaidon perusteet ovat tärkeitä myöhemmälle koulunkäynnille ja oppimiselle). Ylimääräisenä aineena lisäisi tuntimäärää, mikä ei olisi hyvä, koska lapsille on jo riittävästi nykyisessä.
Uskon pohdiskelun ja ajattelun lisäävän ihmisten hyvinvointia.
Jos kuka tahansa perusjannu istuisin aamuin illoin vaikka sen viis minuuttia hiljaa ja silmät kiinni ajatellen ihan mitä mieleen pulpahtaa, niin saatais jotain tolkkua elämästä.
Olisi aika nostaa sitä omaa päätä ylös nyky-yhteiskunnassa ja miettiä mikä on oikein ja mikä väärin. Meille annetaan valmiina tietyt ajatusmallit joihin sotkeentuu liian helposti: täytyy olla auto, omakotitalo, paljon rahaa, lapsia, kultainen noutaja, hyvä imago jne.
Koko ajan on olemassa se toinen vaihtoehto, jonka näkeminen olisi ongelma markkinataloudelle.
Sitten kun tulee näitä kasviruokapäiviä ynnä muita hulluuksia ravistamaan totuttua maailmankuvaa ja pistetään hulluna vastaan kun ei uskalleta katsoa mitä siellä toisella puolella onkaan. Oli se sitten hyvää tai pahaa. Mieluummin vain ollaan kiltisti räpyttämättä kun jotkut isot pamput pissii silmään.
Pakko ei ole kuin kuolla.
lukion yksi pakollinen kurssi riittää jos lisää haluaa niin sitä voi sitten lukea lisää
Monikohan täällä, varsinkin kielteisesti vastanneista, on itsekään tietoinen, mitä filosofian opetus sisältää.
Mielestäni ei ton ikäisillä lapsilla mitään filosofian oppitunteja pitäisi olla. Luova ajattelu sen sijaan pitäisi sisällyttää koko koulupäivään ja kaikkiin muihin opetettaviin aineisiin ja sitä kautta rohkaista itsenäistä ajattelua arjen tasolla, ei vain jonkin tietyn oppitunnin puitteissa. (Sitä paitsi muistaakseni ekaluokkalaisilla ei vielä ole määriteltyjä aine rajojakaan päivässä vaan yksi opettaja opettaa koko päivän. Tällöin pitäisi aika helppoa opettajalta ottaa esimerkiksi lyhyt satu, tapahtume tms. ja keskustella sen kautta maailman asioista)
"Luova ajattelu sen sijaan pitäisi sisällyttää koko koulupäivään ja kaikkiin muihin opetettaviin aineisiin ja sitä kautta rohkaista itsenäistä ajattelua arjen tasolla, ei vain jonkin tietyn oppitunnin puitteissa"
Tämähän yksi tapa, jolla filosofian opetusta aiotaan toteuttaa.
Ei voi välttyä ajatuksesta että lapsia alettaisiin aivopestä.Kaikki vaan viittaa pakolaisaaltoon ja opetuksen kautta lapsista tulisi omatoimisia ajatuspoliiseja minkä tarkoituksena on vain tukahduttaa alkuunsa vaistomaiset rasismiajatukset.
Olen samaa mieltä kanssasi!
Olen myös laittanut toimeksi asiassa ja alkanut opettaa lapsilleni niin filosofian kuin kristillisen uskonkin perusteita, eri näkemyksiä ja historiaa. Olemme opetelleet myös keskustelemaan sekä tyttäreni että poikani kanssa myös tekniikan, kemian ja fysiikna sekä ihmissuhteiden merkityksestä, elokuvien ja median arvottamisesta - lasten ehdoilla. Kerron kotimme kristilliset arvot ja miksi uskomme kuten uskomme, mutta olemme käsitelleet myös lähes kaikki maailman muutkin uskonnot lävitse ja vertailleet niitä keskenään, joten myös uskontotieteet ovat olleet muutaman vuoden keskusteluissamme mukana.
Mutta miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat hyväksyvät lapsen rumat teot. Lapsihan on usein oppinut toimintatapansa vanhemmiltaan. Kerron esimerkin.
Naapurin lapsista osalla oli tapana mennä postilaatikkooni ja myös toisten naapureiden postilaatikoihin. Huomattuani sen, että laatikkooni laitettiin postia toisten postilaatikoista, huomautin asiallisella tavalla, ettei niin voi tehdä. Kerroin että minä voin odottaa jotain tärkeätä postia tai laskua, joten on huono asia, jos postini joutuu hukkaan. Huomautin lapsen tekemisistä myös lapsen vanhemmalle. Tämän jälkeen lapset alkoivat huudella minulle aina kun näkivät. Otin asian jälleen puheeksi niin lasten kanssa kuin tämän yhden lapsen äidin kanssa. Tämä äiti hyväksyi lapsensa käytöksen ja huutelun, huomattaen ivalliseen sävyyn, miten "mehän olemme aikuisia ja lapset lapsia".
Äitinsä poistumisen jälkeen huutelijalapsi kertoi toisille lapsille, miten hänen äitinsä hyväksyi sen, että hän huusi ja nimitteli. Kyseinen lapsi ei ole vielä koulussa, mutta huomasin, miten älykkäästi hän osasi vetää asiasta johtopäätöksensä. Joten hän myös tajusi, samoin kun muut hänen leikkikaverinsa tekevän väärin. Joten mitä hyötyä on opettaa lapselle ristiriitaiselta tuntuvia asioita, jos perheessä hyväksytään ja milteipä sanatonta hyväksynnän viestiä osoittaen kerrotaan, miten on hyvä kun haukutte tuota vanhaa ja ryppyistä. Keskusteluani lisää toisten lasten kanssa, he lupasivat etteivät enää huutele nähdessään minut. Mutta tämä sairaanhoitajan lapselle jäi ilmeisesti väärä kuva, miten yhteisössä käyttäydytään. Joten mikä neuvoksi?
Kuullostaa vaaralliselta: "..tutkivaa pohdintaa elämän ja kulttuurin peruskysymyksistä: hyvyydestä, totuudesta ja kauneudesta."
Voi olla riski, että opetuksesta tulee "tunnustuksellista yhteiskunnallista pohdiskelua". Periaatteessa olisi hyvä, että lapsia opetetaan, keskustelemaan, kyseenalaistaan, ihmettelmään, perustelemaan ym. mutta minusta tuntuu, että oikean, objektiivisen ajattelun edellytyksenä oleva käsitteellinen ajattelu alkaa olla edes jotenkin hallussa vasta esim 12. ikävuoden jälkeen. Sitä ennen manipuloinnin vaara on liian suuri.
Jos em. lasten filosofiasta olisi jossakin jo parin sukupolven ajalta jollain vertailumittarilla selviä etuja saavutettu, niin tuskinpa epäilisin, vaan nyt kyllä hieman epäilyttää, että voisiko tuo johtaa vaikka "profeetta" William Goldingin ennustaman "Kärpästen herra" -yhteiskunnan nopeutettuun nousuun.
Perinteinen kristillinen kasvatus on varjellut lapset turhalta oman vastuun kannolta asioista, joista lapsi ei voi olla vastuussa. Ja epäilyni painopiste on nyt siis juuri tuossa vastuun painolastin siirtämisessä pienille lapsille turhan varhain.
Jotenkin myös näkisin ehdotuksen olevan merkkinä tästä muutoksesta, jossa kristillisyyden asema hyvän ja pahan, oikean ja väärän opettajana on heikkenemässä maassamme jne. Sama opetus yritetään antaa nyt ilman uskonnon "painolastia".
Nimilistaa en ole nähnyt, mutta onko tuossa enempi filosofeja kuin kasvatustieteilijöitä ehdottamassa? Jos on kasvatustietelijöitä etupäässä, niin se hieman lieventäisi epäilyjäni, vaikke ilmeisestikin tuo alussa mainitsemani pitkäaikanen kokemus puuttuneekin.
Lukiossa mielestäni alkaisi olla paremmin sitten filosofian aika.
"Perinteinen kristillinen kasvatus on varjellut lapset turhalta oman vastuun kannolta asioista, joista lapsi ei voi olla vastuussa. Ja epäilyni painopiste on nyt siis juuri tuossa vastuun painolastin siirtämisessä pienille lapsille turhan varhain.
Jotenkin myös näkisin ehdotuksen olevan merkkinä tästä muutoksesta, jossa kristillisyyden asema hyvän ja pahan, oikean ja väärän opettajana on heikkenemässä maassamme jne. Sama opetus yritetään antaa nyt ilman uskonnon "painolastia". "
Perinteinen käytäntö on tosiaan ollut se, että siinä lasten kehityksen vaiheessa, jossa filosofisen käsittely edellyttämä käsitteellinen ajattelu ei ole mahdollistanut esim moraalin perusteiden (esim "hyvän ja pahan" olemuksen) tarkempaa analysointia, nämä asiat on asiallisen autoritääriseen tapaan "kristillisen tunnustuksellisesti" opetettu käyttäen hyväksi Raamatun opettavaisia tarinoita, kansansatuja ym.
En näe perusteita suoraviivaisesti korvata tätä arvokasta opetusta "tunnustuksellisella uskontovapaalla filosofianopetuksella", jonka on käytännössä pakko olla aivan yhtä autoritääristä. Kristillisen, protestanttisen opetuksen (joka sekin on vuosikymmenien (satojen) kuluessa "nykyaikaistunut" sisältö ja vaikutus tunnetaan, ei se kovin pahaa ole, mutta epämääräinen "tunnustuksellinen, autoritäärinen filosofianopetus" pelottaa.
Ainoa määre on vain aika. Aina niitä uusia syntyy ja kuolee "saavuttaneita". Niitä "hullujakin", kukin taplaa tyylillään ja palauttaa toisia ja uudelleenkäynnistää itseänsä läpi elämän tavalla tai toisella. Elämä on laiffii! Paha pahaa vastaan, niin se vaan on. Et voi tehdä hyvää, jollet tee pahaa toiselle. Potkaise vaikka "vaimoas" ja kato mitä tapahtuu. Alistuuko vai tuleeko päälle. Ole hiljaa ja anna muitten määrittää sut elävänä wikipediana mihin kategorioisiin haluavatkin. Puhu ja anna omasi tai ole vaihtoehto ja lähde pois tai tapa.
Resetti on se taas, että teet hyvää hyvälle. Kunhan ne tajuaa sen siis.. mikä se sun katkaisin onkaan sitten. Voi sen itsekkin tehdä tai muut. Kaikkea muista kerralla. Tarvii virikettä aina.
mikään valtio alkaa liikaa panostamaan filosofiaan, koska nämä "itsenäiset ajattelijat" voivat helposti kääntyä valtiota vastaan.
pitäisikö filosofian opetus aloittaa ihan noin nuorena. Mutta olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että filosofian tulisi olla pakollinen oppiaine peruskoulussa. On tärkeätä, että ihmiset opetetaan käyttämään aivojaan. Itse muistelen hyvin omaa peruskouluaikaani ja tuolloin minua häiritsi valtavasti se, että eteeni kadettiin faktoja faktojen perään, nuo faktat herättivät minussa valtavasti kysymyksiä, mutta tuolloin peruskoulu ei juuri suosinut asioiden kyseenalaistamista saatikka keskustelua. Enemmänkin piti vain uskoa auktoriteetteihin ja kun uskoi saamaansa opetukseen sai hyvin numeroita todistuksiin. Välttämättä hyvistä numeroista ei kuitenkaan paljon hyötyä ole ollut jälkeenpäin. Siis koulu enemmänkin suosi asioiden pänttäämistä, kuin esim. maailmankuvan kehitystä tai kehitystä tasapainoiseksi ihmiseksi.