hei, olen 17-vuotias lukiota käyvä tyttö ja mietin tulevaisuuden ammattia. Olen sairastanut syömishäiriötä kolmisen vuotta ja sen päälle vielä masennusta, mutta sattuneista syistä EN kirjoita tätä sh-keskusteluun.(vaikea saada asiallisia vastauksia jne..)
aion kirjoittaa psykologian ja yksi unelma-ammateistani olisikin juuri tulla psykologiksi. en vain tiedä, ottaako ne ketään hullua kuuntelemaan muiden ongelmia ja auttamaan. voiko sairauteni estää siis psykologiksi kouluttautumisen?
toinen unelma-ammatti olisi lastentarhahoitaja, mutta vähän sama juttu sen kanssa että haluaako kukaan bulimarektikkoa vahtimaan lapsiaan..
aion kirjoittaa psykologian ja yksi unelma-ammateistani olisikin juuri tulla psykologiksi. en vain tiedä, ottaako ne ketään hullua kuuntelemaan muiden ongelmia ja auttamaan. voiko sairauteni estää siis psykologiksi kouluttautumisen?
toinen unelma-ammatti olisi lastentarhahoitaja, mutta vähän sama juttu sen kanssa että haluaako kukaan bulimarektikkoa vahtimaan lapsiaan..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun mielestäni mikään ei estä sinua tavoiteissasi. Olen ollut itsekkin useasti sairaalahoidossa ja satun tietämään että mm. minua suuresti autanut hoitaja on ollut masentunut ja työuupunut. Ei se sairaus ihmistä tee sen huonomaksi kuin muitakaan. Siitä voi olla jopa apua. Antaahan se ihan eri näkökannan hommaan kun on itsekkin käynyt läpi vaikean elämän tilanteen. Tunnen jopa yhden psykiatrin joka sairastaa minun laillani kaksisuuntaista...ja on erinomainen lääkäri. Peukkua tulevaisuudellesi ja siitä vaan haaveita kohti. Itse teen vapaaehtois hommia ja autan muita kuntoutujia elossa etiä päin.
soveltuvuustesteistä. Sitä ehkä kannattaisi tuumata, että jos käyt koulut jne, miten omat ongelmat sitten sua haittaa työnteossa. Kun voi kehnolla tuurilla tulla pian ammatinvaihto eteen. Kai lukiossa on jotain ammatinvalinnanohjaajia, niillä vois olla tarkkaa tietoa, mistä saa tietoa pääsyvaatimuksista. Ja muutenkin hyödyllistä jututtaa jotakuta. Noita ammatinvalinnan ohjaajia on muuallakin, ainakin työkkärissä.
On vain hyväksi että itsekin olet kokenut samanlaisia asioita mitä asiakkaasi. Parhaiten tajuat heidän tilanteensa. Ja mistäpä sitä työnantaja tai kukaan tietäisi oletko sairastanut näitä kyseisiä sairauksia, ellet sitten ole käyny terapeutin tm. puheilla. Kirjota ihmeessä psykologia ja opiskele pitemälle ko aineessa. Ja heh, kaikki psykologithan on myös itse hulluja. :-) Et ole tainnut kuulla.
Kaikkea voi kokeilla, eikä kukaan tiedä sen kummemmin mihin kukakin soveltuu. Ja jos tuntuu ettei sovellu, voi aina tehdä muutakin. Vapaus tehdä ei lopu myöhemminkään. Mahdollisuus on eri asia kuin oma vapaus valita.
Itse hommasta en kyllä tiedä mitään.