pulassa uhmaikäisen kanssa

ja avuton kommentti. Toivottavasti tuon kirjoittajalla ei ole lapsia, koska niiden ennuste paljon huonompi kuin alkuperäisen asiallisen keskustelunavaajan.

Tässähän aikuinen laittaa itse lapsen pulaan, kun ei ymmärrä, että lapsen kaikki tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja, ja yrittää kieltää tunteet mm. rankaisemalla niistä lasta.

Lapsia ei kuulu alistaa, vaan kunnioittaa. Lapset oppivat mallista.

Äiti minäkin kirjoitti:

ja avuton kommentti. Toivottavasti tuon kirjoittajalla ei ole lapsia, koska niiden ennuste paljon huonompi kuin alkuperäisen asiallisen keskustelunavaajan.

Olin kesällä sijaisena eräässä päiväkodissa. Siellä toimittiin juuri noin kun lapsi sai raivarin tai teki jotain muuta luvatonta. Siellä oli rippituoli johon lapsi laitettiin istumaan ja tentattiin että ymmärrätkö nyt mitä teit väärin ja kun lapsi riittävän selvästi toisti hoitajan sanat että näin ei saa tehdä jne. Sitten vielä yksin huoneeseen ja pois ei tulla ennenkuin käytös muuttuu. Menin huoneeseen ja sanoin lapselle että löytyiskö täältä joku kirja jonka haluaisit luettavan. Lapsi toi kirjan ja otin lapsen syliin ja aloin lukemaan. Kohta koko lapsijoukko istui ympärillä kuuntelemassa. Ei ne vakinaiset oikein tainneet ymmärtää. Kurilla pitäis kasvattaa. Ison perheen äitinä ymmärrän että varmasti nuori äiti on ymmällä kun kiltti suloinen lapsi alkaakin kiukutella mutta niin se vain on että kurin ja rakkauden yhteensovittamista joutuu koko ikänsä opettelemaan. Täydellistä vanhempaa ei olekaan.

oon periaatteessa samaa mieltä MUTTA jos äitiä on läimäyttänyt niin se ei enää ole normaalia kiukkua vaan se on väärin ja siitä syystä voisin itekki laittaa jäähypenkille. eihän ketään saa lyödä.

ei kyllä ollut tarkoitus tuomita luonnollista tunnetta vaan lyöminen. Mutta kumpi nyt on parempi, pitelen tiukasti sylissä niin ettei pääse lyömään minua vai antaa raivota vieressä ja olla välittämättä? Kumpikaan ei ole ongelmatonta, on helpommin sanottu kuin tehty, että pitelee vaan niin ettei pääse lyömään. Ja jos annan raivota, mielestäni annan silloin lapselle viestin, että tavaroita saa heittää ja rikkoa. Miten lapsi voi itse hoitaa raivarinsa? Ja kyllä, olen katsonut niitä ohjelmia :)

nxnbfgxnfgnfg kirjoitti:

oon periaatteessa samaa mieltä MUTTA jos äitiä on läimäyttänyt niin se ei enää ole normaalia kiukkua vaan se on väärin ja siitä syystä voisin itekki laittaa jäähypenkille. eihän ketään saa lyödä.

Lue lisää

On normaalia kiukkua vielä 2,5 vuotiaalta. Hänellä ei ole sanoja tunteille. Hän ei todennäköisesti edes tiedä tai ymmärrä mitä hänessä tapahtuu. Raivarin aikana moni lapsi puree, potkii, lyö, huitoo...mitä vaan pystyy tekemään. Hän ei hallitse tilannetta tunteiden ollessa liian voimakkaita pienelle mielelle. Siksi suosittelisin sylissäpitoa enkä yksin jättämistä. Samalla äiti voi kertoa lapselle vaikka "Nyt Emppua suututtaa. Emppua näyttää olevan todella vihainen ja harmissaan. Empua harmittaa kun kynä oli rikki. Kun Emppu rauhoittuu niin haetaan uusi kynä. Sitten Emppu voi taas piirtää. Emppu rauhoittuu nyt". Jotain tämän kaltaista rauhoittelua.

syliä... kirjoitti:

On normaalia kiukkua vielä 2,5 vuotiaalta. Hänellä ei ole sanoja tunteille. Hän ei todennäköisesti edes tiedä tai ymmärrä mitä hänessä tapahtuu. Raivarin aikana moni lapsi puree, potkii, lyö, huitoo...mitä vaan pystyy tekemään. Hän ei hallitse tilannetta tunteiden ollessa liian voimakkaita pienelle mielelle. Siksi suosittelisin sylissäpitoa enkä yksin jättämistä. Samalla äiti voi kertoa lapselle vaikka "Nyt Emppua suututtaa. Emppua näyttää olevan todella vihainen ja harmissaan. Empua harmittaa kun kynä oli rikki. Kun Emppu rauhoittuu niin haetaan uusi kynä. Sitten Emppu voi taas piirtää. Emppu rauhoittuu nyt". Jotain tämän kaltaista rauhoittelua.

Lue lisää

Ei ole kyse YKSIN jättämisestä!!! Kun vihanpurkaus on ohi, voi lasta halata ja sanoa, että sua taisi suututtaa, kun kynä ei toiminut, mutta ei se mitään vaikka harmitti, kun se menee sitten ohi. Ei tunteita tarvitse yrittää tukahduttaa, ja kiinni pitäminen vain lisää lapsen tuskaa. Parasta kun lapsi saa tuoda kaikki tunteensa esiin ihan vapaasti omana itsenään, puuttumatta siihen. Aikuinen on kuitenkin siinä vierellä ja läsnä, jos lapsi tarvitsee häntä, ja turvallisuuden tunne säilyy.

ap kirjoitti:

ei kyllä ollut tarkoitus tuomita luonnollista tunnetta vaan lyöminen. Mutta kumpi nyt on parempi, pitelen tiukasti sylissä niin ettei pääse lyömään minua vai antaa raivota vieressä ja olla välittämättä? Kumpikaan ei ole ongelmatonta, on helpommin sanottu kuin tehty, että pitelee vaan niin ettei pääse lyömään. Ja jos annan raivota, mielestäni annan silloin lapselle viestin, että tavaroita saa heittää ja rikkoa. Miten lapsi voi itse hoitaa raivarinsa? Ja kyllä, olen katsonut niitä ohjelmia :)

Lue lisää

Menet tietenkin lyömättömyysetäisyydelle lapsesta!

Kiinni pitäminen vain lisää raivoa.

Lapsi voi heitellä omia tavaroitaan, ja jos ne menevät rikki, hän näkee miten käy kun tavaroita heittelee. Yhden kynän ja lehtiön heittäminen ei maailmaa kaada, ja homma olisi hoitunut sillä, että lapsi olisi saanut muutamassa minuutissa raivota harminsa pois. Nyt sinä teit lapsellesi kärpäsestä härkäsen ja lisäsit lapsen hämmennystä ja pahaa oloa, joka aiheutti lyömisen. Lyömiseen reagoiminen tuon ikäisellä on parasta lääkettä se, ettei siihen reagoi eikä noteeraa muuten, kun vaikka että "au, sattui". Noin pieni lapsi ei osaa erotella tekoja ja tunteita, vaan hän yhdistää pahan olon ja lyömisen samaan nippuun. Vanhemmille lapsille voi ja tietysti kannattaakin asiasta jutella, mutta vasta sitten kun raivari on ohi.

Lapset saavat raivareita ja aikansa raivottuaan väsyvät, kun kuluttavat "raivarienergiansa" loppuun. Lapset siis osaavat ihan itse hoitaa pahaa oloaan. Aikuinen voi vain todeta, että kyllä sua varmaan harmittaakin, kun kynä ei toiminut, mutta kohta se harmi menee ohi. Sitten aikuinen vain sulkee korvansa, laulelee vaikka mielessään ja laskeskelee siihen sataan asti. Tilanteen rauhoituttua "lohtuhali" on tietysti paikallaan..

Joskus tuossa iässä tuntuu että siitähän ne lasten päivät koostuu,halutaan milloin mitäkin ja taas jotain muuta.Mielestäni näihin ei pitäisi niin paljon kommentoida.Nykyään on ehkä liiankin paljon aikaa joka jutun selvittelyyn.Jos raivostuu niin raivostúkoon,mitäs siitä sitten.Anna kiukutella aikansa,ei se sitä kauan jaksa.Ja kyllä saa ottaa pikku-uhmista pattiin,sehän on sen kasvamista.
Toisia ei saa satuttaa,tavaroita ei rikota,jotkus rajat on oltava,mutta se muu sitten on oma juttunsa.Jos saa hepulin,kun ei olekaan lempiruokaansa,no syököön seuraavalla kerralla,jos ei halua saappaita vesisateella,niin äiti vaan vetäisee saappaat jalkaan ja ei kun menoksi.Turha tehdä joka mittelöstä liian isoa selvittelyä.

ap kirjoitti:

ei kyllä ollut tarkoitus tuomita luonnollista tunnetta vaan lyöminen. Mutta kumpi nyt on parempi, pitelen tiukasti sylissä niin ettei pääse lyömään minua vai antaa raivota vieressä ja olla välittämättä? Kumpikaan ei ole ongelmatonta, on helpommin sanottu kuin tehty, että pitelee vaan niin ettei pääse lyömään. Ja jos annan raivota, mielestäni annan silloin lapselle viestin, että tavaroita saa heittää ja rikkoa. Miten lapsi voi itse hoitaa raivarinsa? Ja kyllä, olen katsonut niitä ohjelmia :)

Lue lisää

Meillä - kun lapsella oli juuri tuo ikäisenä sellainen vaihe, että ykskaks saattoi ruveta puremaan ja varsinkin, kun jokin asia ei mennyt niin kuin piti - minä tein niin, että varoitin ensin lasta, että "äitikarhu" ottaa haliin, jos riehuminen ei lopu. Jos riehuminen jatkui varoituksesta huolimatta, otin lapsen ns. karhun syleilyyn eli pitelin kiinni niin kuin vain pystyin lasta vahingoittamatta ja niin kauan, että kiukku vaihtui itkuun. Jos lapsi irti päästettyäni jatkoikin riehumista, kysyin rauhallisesti, haliiko äitikarhu taas. Ja karhunsyleilyt toistettiin niin monesti, että vain pelkkä varoitus enää riitti.

En tiedä, toimiiko kaikilla lapsilla ja joku kukkahattutäti tästäkin kuitenkin vetää herneen nenään, mutta kun uhma on pahimmillaan, lähes kaikki keinot ovat sallittuja...

Niissä "ulkomaisissa lapsen alistusohjelmissa" pyritään aivan samaan mitä itse sanoit: Älä anna huomiota. Koska se on se mitä lapsi HALUAA raivareillaan ja jos annat sen hänelle, edes jäähypenkit eivät riitä. Sen jälkeen olet pulassa SEITSENVUOTIAAN kanssa joka käyttäytyy noin! Koska lapsi on tottunut saamaan niin huomiota!

Näissä ohjelmissa toimitaan MIELETTÖMÄN hyvin. Lapsen mielestä tietysti vanhemmat ovat ikäviä kun laittavat jäähypenkille, mutta jälkeenpäin kun penkillä ollaan oltu tietty aika tullaan sanomaan esimerkiksi lyömistilanteessa: "Oli hyvin ilkeää ja äitiin/isään sattui kun löit. Pyytäisitkö anteeksi niin voidaan jatkaa aamutoimia. Jos et pyydä anteeksi, istut tässä vielä 5 minuuttia ja saat aina 5 lisää jos et pyydä anteeksi". Todennäköisesti jo toisella kerralla lapsi ymmärtää että vanhempaan sattui lyöminen, tai häntä SURETTAA se että lapsi käyttäytyy niin ja harvat lapset ovat luonnostaan pahoja, joten he omaavat omantunnon ja pyytävät lopulta anteeksi. Anteeksipyynnön opettelu on nykymaailmassa unohdettu täysin näiden uusvanhempien "vapaan kasvatuksen" myötä.

Aikuisena lapsi tietysti ymmärtää sen että vanhemmat rakastavat häntä ja siksi jäähypenkkiä käytettiin, mm. siksi että äitiin sattui lapsen lyöminen. Mutta lisäksi tämän metodin käyttäminen opettaa lasta pyytämään anteeksi, kuuntelemaan omaatuntoaan ja löytämään sen, ja hän tietää rajat ja sen että vanhempia ihmisiä ei lyödä tai käyttäydytä heitä kohtaan epäkunnioittavasti.

IKINÄ ei saisi lasta päästää kuin koira veräjästä kun hän esimerkiksi lyö. Eikä ikinä saa antaa huomiota siitä. Lapsi myös kärsii siitä jos hänelle alkaa suuttumaan ja raivoamaan, fyysiseksi ei saa myöskään käydä. Jäähypenkki on onkin AINOASTAAN AJATUKSEN tasolla rangaistus, fyysistä tai sanallista väkivaltaa lapseen ei saa missään tilanteessa käyttää. Lapsen roolimallit ovat hänen vanhempansa ja jos häntä lyö, hän oppii lyömisellä tilanteet selvittämään. Jos hänelle alkaa karjumaan ja käyttää henkistä väkivaltaa kuten haukkumista, lapsi oppii että niin nämä vastoinkäymiset hoidetaan kaikkien ihmisten ja varsinkin lähimpien (kuten puolison tai oman lapsen) kohdalla: karjutaan ja haukutaan. Mistään sovinnollisesta keskustelusta TAI ANTEEKSIPYYNNÖN opettelusta ei tietoakaan!

Vanhempi äiti--- kirjoitti:

Niissä "ulkomaisissa lapsen alistusohjelmissa" pyritään aivan samaan mitä itse sanoit: Älä anna huomiota. Koska se on se mitä lapsi HALUAA raivareillaan ja jos annat sen hänelle, edes jäähypenkit eivät riitä. Sen jälkeen olet pulassa SEITSENVUOTIAAN kanssa joka käyttäytyy noin! Koska lapsi on tottunut saamaan niin huomiota!

Näissä ohjelmissa toimitaan MIELETTÖMÄN hyvin. Lapsen mielestä tietysti vanhemmat ovat ikäviä kun laittavat jäähypenkille, mutta jälkeenpäin kun penkillä ollaan oltu tietty aika tullaan sanomaan esimerkiksi lyömistilanteessa: "Oli hyvin ilkeää ja äitiin/isään sattui kun löit. Pyytäisitkö anteeksi niin voidaan jatkaa aamutoimia. Jos et pyydä anteeksi, istut tässä vielä 5 minuuttia ja saat aina 5 lisää jos et pyydä anteeksi". Todennäköisesti jo toisella kerralla lapsi ymmärtää että vanhempaan sattui lyöminen, tai häntä SURETTAA se että lapsi käyttäytyy niin ja harvat lapset ovat luonnostaan pahoja, joten he omaavat omantunnon ja pyytävät lopulta anteeksi. Anteeksipyynnön opettelu on nykymaailmassa unohdettu täysin näiden uusvanhempien "vapaan kasvatuksen" myötä.

Aikuisena lapsi tietysti ymmärtää sen että vanhemmat rakastavat häntä ja siksi jäähypenkkiä käytettiin, mm. siksi että äitiin sattui lapsen lyöminen. Mutta lisäksi tämän metodin käyttäminen opettaa lasta pyytämään anteeksi, kuuntelemaan omaatuntoaan ja löytämään sen, ja hän tietää rajat ja sen että vanhempia ihmisiä ei lyödä tai käyttäydytä heitä kohtaan epäkunnioittavasti.

IKINÄ ei saisi lasta päästää kuin koira veräjästä kun hän esimerkiksi lyö. Eikä ikinä saa antaa huomiota siitä. Lapsi myös kärsii siitä jos hänelle alkaa suuttumaan ja raivoamaan, fyysiseksi ei saa myöskään käydä. Jäähypenkki on onkin AINOASTAAN AJATUKSEN tasolla rangaistus, fyysistä tai sanallista väkivaltaa lapseen ei saa missään tilanteessa käyttää. Lapsen roolimallit ovat hänen vanhempansa ja jos häntä lyö, hän oppii lyömisellä tilanteet selvittämään. Jos hänelle alkaa karjumaan ja käyttää henkistä väkivaltaa kuten haukkumista, lapsi oppii että niin nämä vastoinkäymiset hoidetaan kaikkien ihmisten ja varsinkin lähimpien (kuten puolison tai oman lapsen) kohdalla: karjutaan ja haukutaan. Mistään sovinnollisesta keskustelusta TAI ANTEEKSIPYYNNÖN opettelusta ei tietoakaan!

Lue lisää

Tuskin 2 1/2vuotias tietää,mikä on 5 tai 10 minuuttia. Lasta kielletään,että Meillä ei kyniä ja vihkoja heitetä ja haetaan uusi kynä. Koska talossa varmasti on muita toimivia kyniä. Joten turhaa pikkujutusta alkaa lasta kiusaamaan jäähypenkeillä. Tiukka kielto ja positiivinen asenne ratkaisee.

Äityli72 kirjoitti:

Meillä - kun lapsella oli juuri tuo ikäisenä sellainen vaihe, että ykskaks saattoi ruveta puremaan ja varsinkin, kun jokin asia ei mennyt niin kuin piti - minä tein niin, että varoitin ensin lasta, että "äitikarhu" ottaa haliin, jos riehuminen ei lopu. Jos riehuminen jatkui varoituksesta huolimatta, otin lapsen ns. karhun syleilyyn eli pitelin kiinni niin kuin vain pystyin lasta vahingoittamatta ja niin kauan, että kiukku vaihtui itkuun. Jos lapsi irti päästettyäni jatkoikin riehumista, kysyin rauhallisesti, haliiko äitikarhu taas. Ja karhunsyleilyt toistettiin niin monesti, että vain pelkkä varoitus enää riitti.

En tiedä, toimiiko kaikilla lapsilla ja joku kukkahattutäti tästäkin kuitenkin vetää herneen nenään, mutta kun uhma on pahimmillaan, lähes kaikki keinot ovat sallittuja...

Lue lisää

Sinä teit lapsen tunteista leikin, jossa hänet ajettiin ansaan. Kukapa lapsi nyt ei haluaisi äidin syliin! Puremalla hän sai siis syliä, ja sitten kun pääsi syliin, äiti pitikin väkisin kiinni ja teki sylissäpidosta rangaistuksen, niin että äidin sylissä olikin paha olla ja lapsi alkoi itkemään. Ihan skitsoa!!! Lopulta äidin sylistä tuli niin vastenmielinen, että lapsi oppi patouttamaan tunteensa äidin sylin pelossa.

Uhma on luonnollinen ja tärkeä osa lapsen kehitystä. Väkisin sylissä pitäminen on sadistista vapaudenriistoa.

Itse yllytit puremaan.

voi että!!! kirjoitti:

Sinä teit lapsen tunteista leikin, jossa hänet ajettiin ansaan. Kukapa lapsi nyt ei haluaisi äidin syliin! Puremalla hän sai siis syliä, ja sitten kun pääsi syliin, äiti pitikin väkisin kiinni ja teki sylissäpidosta rangaistuksen, niin että äidin sylissä olikin paha olla ja lapsi alkoi itkemään. Ihan skitsoa!!! Lopulta äidin sylistä tuli niin vastenmielinen, että lapsi oppi patouttamaan tunteensa äidin sylin pelossa.

Uhma on luonnollinen ja tärkeä osa lapsen kehitystä. Väkisin sylissä pitäminen on sadistista vapaudenriistoa.

Itse yllytit puremaan.

Lue lisää

mä kuules kattelen päivittäin miten sunlaises vanhemmat on lapsiaan kasvattanu, niin että ne saa olla aivan kuten haluuvat. Ne on ikäänkuin kasvatettu siihen, että kaikki on niitä varten, mikä on vähän sama asia kuin ei käytöstapoja ollenkaan. "Itse yllytit puremaan."

voi että!!! kirjoitti:

Sinä teit lapsen tunteista leikin, jossa hänet ajettiin ansaan. Kukapa lapsi nyt ei haluaisi äidin syliin! Puremalla hän sai siis syliä, ja sitten kun pääsi syliin, äiti pitikin väkisin kiinni ja teki sylissäpidosta rangaistuksen, niin että äidin sylissä olikin paha olla ja lapsi alkoi itkemään. Ihan skitsoa!!! Lopulta äidin sylistä tuli niin vastenmielinen, että lapsi oppi patouttamaan tunteensa äidin sylin pelossa.

Uhma on luonnollinen ja tärkeä osa lapsen kehitystä. Väkisin sylissä pitäminen on sadistista vapaudenriistoa.

Itse yllytit puremaan.

Lue lisää

Nimimerkille Voi että!!!:
Lohtusyli ja "karhunhalaus" olivat kaksi aivan eri asiaa. Usko tai älä (et kumminkaan), lapsi oppi eron hyvin äkkiä. Nykyään tulee halaamaan ja pusuttamaan monta kertaa päivässä, pyytämättä ja pakottamatta. Sanoo, että olet äiti niin rakas ja että on onnellinen minusta.

Niin että missä on mennyt vikaan, kun lapsi ei pelkääkään minua??? :) Ja tämä ihan retorisena kysymyksenä...

Sinun mielestä sadistista vapaudenriistoa, mutta oppiipahan olemaan potkimatta mummoja vanhempana.

syliä... kirjoitti:

On normaalia kiukkua vielä 2,5 vuotiaalta. Hänellä ei ole sanoja tunteille. Hän ei todennäköisesti edes tiedä tai ymmärrä mitä hänessä tapahtuu. Raivarin aikana moni lapsi puree, potkii, lyö, huitoo...mitä vaan pystyy tekemään. Hän ei hallitse tilannetta tunteiden ollessa liian voimakkaita pienelle mielelle. Siksi suosittelisin sylissäpitoa enkä yksin jättämistä. Samalla äiti voi kertoa lapselle vaikka "Nyt Emppua suututtaa. Emppua näyttää olevan todella vihainen ja harmissaan. Empua harmittaa kun kynä oli rikki. Kun Emppu rauhoittuu niin haetaan uusi kynä. Sitten Emppu voi taas piirtää. Emppu rauhoittuu nyt". Jotain tämän kaltaista rauhoittelua.

Lue lisää

Meillä 2,5 vuotias ei halua olla sylissä, kun raivokohtaus tulee. Syliin haluaa vasta, kun on saanut ensin raivota rauhassa. Eli ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, jokainen muksu on erilainen.

voi että.. kirjoitti:

Ei ole kyse YKSIN jättämisestä!!! Kun vihanpurkaus on ohi, voi lasta halata ja sanoa, että sua taisi suututtaa, kun kynä ei toiminut, mutta ei se mitään vaikka harmitti, kun se menee sitten ohi. Ei tunteita tarvitse yrittää tukahduttaa, ja kiinni pitäminen vain lisää lapsen tuskaa. Parasta kun lapsi saa tuoda kaikki tunteensa esiin ihan vapaasti omana itsenään, puuttumatta siihen. Aikuinen on kuitenkin siinä vierellä ja läsnä, jos lapsi tarvitsee häntä, ja turvallisuuden tunne säilyy.

Lue lisää

Itse halaan aina tytärtäni kiukkukohtauksen jälkeen ja sanon: "Totta kai ymmärrän että sinua harmittaa ja joskus pitääkin harmittaa, se on ihan luonnollista ja sinä saat tuntea vihaa ja harmia sekä näyttää sen".

Ja näin niitä tulevaisuuden mummon potkijoita kasvaa kun kaikki mitä lapsi tekee on normaalia ja hyväksyttävää.

voi että!!! kirjoitti:

Sinä teit lapsen tunteista leikin, jossa hänet ajettiin ansaan. Kukapa lapsi nyt ei haluaisi äidin syliin! Puremalla hän sai siis syliä, ja sitten kun pääsi syliin, äiti pitikin väkisin kiinni ja teki sylissäpidosta rangaistuksen, niin että äidin sylissä olikin paha olla ja lapsi alkoi itkemään. Ihan skitsoa!!! Lopulta äidin sylistä tuli niin vastenmielinen, että lapsi oppi patouttamaan tunteensa äidin sylin pelossa.

Uhma on luonnollinen ja tärkeä osa lapsen kehitystä. Väkisin sylissä pitäminen on sadistista vapaudenriistoa.

Itse yllytit puremaan.

Lue lisää

Voi että itsellesi. Lapsi alkaa itkeä raivokohtauksen jälkeen. Se on aivan luonnollista eikä johdu siitä että äidin sylissä on paha olla. Monesti lasta alkaa myös väsyttämään. Ja raivokohtauksen jälkeen kun tulee itku ja saa lohtua niin sen jälkeen lapsi yleensä on super"kiltti"...juttelee mukavia siinä sylissä...on kuin joutuminen yllättäen myskystä myrskynsilmään...niin suuri on muutos. Samalla tavoin lastensairaaloissa autetaan lapsia pääsemään raivon herraksi eli autetaan lasta löytämään keino hillitä raivoa. Se on juuri tukevan ja turvallisen sylin avulla. Kyse ei ole tunteiden patouttamisesta vaan lapsen kasvusta raivon hallintaan ja tunteiden muunlaisten esim sanallisten ilmaisukeinojen löytymistä. Uhma on ihan eri asia kuin raivo vaikka raivokohtaukset kuuluvatkin uhmaikään.

ei se kyllä äidin vika ole jos lapsi lyö! herranjumala sentään.

Ja näihin lainuksiin kommetteja:
'"Ennen niin aurinkoisesta lapsesta puskee nyt monta kertaa päivässä esille aika hirviö."
Mikä hirviö??? Eihän hän ole hirviö vaikka tuleekin ihan normi raivari.

"Onkohan lapsi sitten kielellisesti jälkeenjäänyt, kun ei pysty selittämään mikä harmittaa, vai eikö vain halua.'"
Pitääkö 2,5 vuotiaan kyetä selittämään tunteitaan sanallisesti???? Sehän on sinun tehtäväsi selittää ne hänen raivonsa sun muut tunteensa hänelle sanallisesti!!! SINUN tehtäväsi, ei hänen. Osta vaikka semmoinen kirja kuin "Miltä Sipukaisesta tuntuu?" Meillä se oli suuressa suosiossa. Saat sen tuolta: http://www.psykologienkustannus.fi/sipukainen/

kiiikkuuu kirjoitti:

ei se kyllä äidin vika ole jos lapsi lyö! herranjumala sentään.

Ei suoranaisesti mutta äidin tehtävä on estää 2,5 vuotiasta siten ettei onnistu vahingoittamaan häntä. Ei 2,5 vuotias ole vastuussa itsestään raivarin aikana vaan aikuinen on hänestä vastuussa. Kyseessä on 2,5 vuotias...!!!

Kiinni pitäminen on ahdistavaa, ja lisää lapsen pahaa oloa. Paras tapa on antaa raivota ihan rauhassa vaan. Sitä kautta lapsi oppii miten hän pystyy itse hallitsemaan tunteitaan.

voi että.. kirjoitti:

Kiinni pitäminen on ahdistavaa, ja lisää lapsen pahaa oloa. Paras tapa on antaa raivota ihan rauhassa vaan. Sitä kautta lapsi oppii miten hän pystyy itse hallitsemaan tunteitaan.

Lue lisää

Nimimerkille:" Voi että.."Lapsi TARVITSEE tukea jotta kokee hallitsevansa tunteitaan. Jos jätät hänet yksin selvittämään tunteitaan taidoin jotka eivät ole kehittyneet hän ei kykene käymään lävitse uhmaiän vaihetta. Uhmaiässä lapsi opettee oman tahdon käyttöä eli missä saa päättää asioista ja missä ei. Eli lapsi ei saa päättää kaikkea. Tunteiden ilmaiseminen on ok, mutta lyöminen ja tavaroiden rikkominen ei.
MLL sivut ovat hyvät

huh että kirjoitti:

Nimimerkille:" Voi että.."Lapsi TARVITSEE tukea jotta kokee hallitsevansa tunteitaan. Jos jätät hänet yksin selvittämään tunteitaan taidoin jotka eivät ole kehittyneet hän ei kykene käymään lävitse uhmaiän vaihetta. Uhmaiässä lapsi opettee oman tahdon käyttöä eli missä saa päättää asioista ja missä ei. Eli lapsi ei saa päättää kaikkea. Tunteiden ilmaiseminen on ok, mutta lyöminen ja tavaroiden rikkominen ei.
MLL sivut ovat hyvät

Lue lisää

Höpö höpö itsellesi. Lapset ovat silloin kypsiä harjoittelemaan uhman ja raivon tunteita, kun niiden aika tulee uhmaiässä. Tunteiden tunteminen on niiden hallitsemista, mutta tunteiden tukahduttaminen on vahingollista. Raivohullusti käyttäytyvän, alistavan ja kurittavan äidin seura vahingoittaa lapsen psyykeä, eikä tue kasvua millään lailla. Lapsi ei pääse edes harjoittelemaan tunteidensa kanssa olemista, jos itse agressiivinen vanhempi tulee höyryämään ja sekoittamaan tilannetta.

Ei tässä ole kyse siitä, että lapsi päättää kaikesta, vaan siitä, miten lapsen tunteisiin suhtaudutaan ja miten raivotilanteessa toimitaan.

MLL:n sivut eivät ole mitkään oikeaoppisen kasvatuksellisuuden mantrat. Sielläkin on kirjoituksia, jotka eivät ole ihan hyviä lapsen kannalta.

voi että.. kirjoitti:

Höpö höpö itsellesi. Lapset ovat silloin kypsiä harjoittelemaan uhman ja raivon tunteita, kun niiden aika tulee uhmaiässä. Tunteiden tunteminen on niiden hallitsemista, mutta tunteiden tukahduttaminen on vahingollista. Raivohullusti käyttäytyvän, alistavan ja kurittavan äidin seura vahingoittaa lapsen psyykeä, eikä tue kasvua millään lailla. Lapsi ei pääse edes harjoittelemaan tunteidensa kanssa olemista, jos itse agressiivinen vanhempi tulee höyryämään ja sekoittamaan tilannetta.

Ei tässä ole kyse siitä, että lapsi päättää kaikesta, vaan siitä, miten lapsen tunteisiin suhtaudutaan ja miten raivotilanteessa toimitaan.

MLL:n sivut eivät ole mitkään oikeaoppisen kasvatuksellisuuden mantrat. Sielläkin on kirjoituksia, jotka eivät ole ihan hyviä lapsen kannalta.

Lue lisää

Mistä päättelit, että tunteita kontrolloidaan? Tuneteiden ilmaiseminen on ok. Lapsen on oikeus ilmaista vihan tunnetta. lapsi vain ei vielä hahamota mikä tunne on menossa ja aikuinen voi autta nimeämään niitä. Esim. kun lapsi on vihainen, voi sanoa, että olet todella vihainen nyt.
Mutta jos lapsen antaa lyödä eikä laiat rajaa lapsi ei tiedä mikä on sallittua käytöstä.
Mistä päättelit,että agressiivinen vanhempi tulee höyryämään....Idea on siinä, että vanhempi pyrkii pysymään itse tyyneenä kun lapsi raivoaa, mutta lapsi ei saa tehdä mitä vain raivossaan.
Tiukasti sylissä pitäminen tuo lapselle turvallisuuden tunteen jos se tehdään ilman agressiivisuutta. Lapsi kaipaa kokemusta, että vanhemmat ovat vahvempia kuin hän, että hänellä on joku johon turvata. Jos lapsen antaa itsekseen ekksiä kaiken ja selvitä jää turvallisuuden tunne hataraksi. Sama turvattomuus tulee vanhemman agressiivisesta lapsen tunteiden kieltämisestä kuin siitä, että lapsi jätetään yksin selviämään vaikeista tunteista.

hgjjh kirjoitti:

Mistä päättelit, että tunteita kontrolloidaan? Tuneteiden ilmaiseminen on ok. Lapsen on oikeus ilmaista vihan tunnetta. lapsi vain ei vielä hahamota mikä tunne on menossa ja aikuinen voi autta nimeämään niitä. Esim. kun lapsi on vihainen, voi sanoa, että olet todella vihainen nyt.
Mutta jos lapsen antaa lyödä eikä laiat rajaa lapsi ei tiedä mikä on sallittua käytöstä.
Mistä päättelit,että agressiivinen vanhempi tulee höyryämään....Idea on siinä, että vanhempi pyrkii pysymään itse tyyneenä kun lapsi raivoaa, mutta lapsi ei saa tehdä mitä vain raivossaan.
Tiukasti sylissä pitäminen tuo lapselle turvallisuuden tunteen jos se tehdään ilman agressiivisuutta. Lapsi kaipaa kokemusta, että vanhemmat ovat vahvempia kuin hän, että hänellä on joku johon turvata. Jos lapsen antaa itsekseen ekksiä kaiken ja selvitä jää turvallisuuden tunne hataraksi. Sama turvattomuus tulee vanhemman agressiivisesta lapsen tunteiden kieltämisestä kuin siitä, että lapsi jätetään yksin selviämään vaikeista tunteista.

Lue lisää

Tiukasti väkisin sylissä pitäminen on ihmisoikeuden vastaista vapaudenriistoa, joka lisää uhmaa. Lapsi ei koe syliä turvaksi, vaan vastavoimaksi itseään kohtaan. Kun lapsi huomaa olevansa voimaton ylivallan alla, hän lopulta alistuu. Tämä jos mikä murskaa vielä heiveröistä itsetuntoa entisestään, eikä varmasti auta omanarvontunnon kehityksessä.

Tunteet eivät ole ihmiselle luonnostaan vaikeita. Niistä vain TEHDÄÄN vaikeita kiinnittämällä niihin vääristynyttä huomiota. Jokaisen on selvittävä elämässään itsenäisesti tunteidensa kanssa. Lapsi ei kehity normaalisti ja tunne-elämältään tasapainoisesti, jos hänen ei anneta tutustua itseensä rauhassa. Lyömiset, potkimiset ja tavaroiden heittelyt ovat näitä lasten tunteisiin sekaantumisen merkkejä. Ne loppuvat, kun lapsi saa itse hoitaa tunteensa. Tämä on lapsen kunnioittamista, ei heitteillejättöä.

voi että.. kirjoitti:

Tiukasti väkisin sylissä pitäminen on ihmisoikeuden vastaista vapaudenriistoa, joka lisää uhmaa. Lapsi ei koe syliä turvaksi, vaan vastavoimaksi itseään kohtaan. Kun lapsi huomaa olevansa voimaton ylivallan alla, hän lopulta alistuu. Tämä jos mikä murskaa vielä heiveröistä itsetuntoa entisestään, eikä varmasti auta omanarvontunnon kehityksessä.

Tunteet eivät ole ihmiselle luonnostaan vaikeita. Niistä vain TEHDÄÄN vaikeita kiinnittämällä niihin vääristynyttä huomiota. Jokaisen on selvittävä elämässään itsenäisesti tunteidensa kanssa. Lapsi ei kehity normaalisti ja tunne-elämältään tasapainoisesti, jos hänen ei anneta tutustua itseensä rauhassa. Lyömiset, potkimiset ja tavaroiden heittelyt ovat näitä lasten tunteisiin sekaantumisen merkkejä. Ne loppuvat, kun lapsi saa itse hoitaa tunteensa. Tämä on lapsen kunnioittamista, ei heitteillejättöä.

Lue lisää

Mielestäni lapsi ei tarvitse sen kaltaista omanarvontuntoa,että toista saa lyödä tai potkia.Siinä tilanteessa on mielestäni vanhemmalla kyllä oikeus estää lasta,vaikka olisikin alistamista.Eikö se juuri ole sitä rajojen asettamista?Toista ei saa satuttaa ja se on sääntö eikä mikään kaino pyyntö,jos sinä 2,5- vuotias uhmaikäinen mahdollisesti suvaitsisit pohtia tätä epäkohtaa,kun menitkin sitten äitiä ja pikkusiskoa lyömään.

näin ajattelen kirjoitti:

Mielestäni lapsi ei tarvitse sen kaltaista omanarvontuntoa,että toista saa lyödä tai potkia.Siinä tilanteessa on mielestäni vanhemmalla kyllä oikeus estää lasta,vaikka olisikin alistamista.Eikö se juuri ole sitä rajojen asettamista?Toista ei saa satuttaa ja se on sääntö eikä mikään kaino pyyntö,jos sinä 2,5- vuotias uhmaikäinen mahdollisesti suvaitsisit pohtia tätä epäkohtaa,kun menitkin sitten äitiä ja pikkusiskoa lyömään.

Lue lisää

Lapsi ei lyö eikä potki ellei häntä provosoida sellaiseen. Lapset oppivat mallista, ja kun muutkaan eivät lyö eivätkä potki ei hänkään tee niin. Jos lyöntejä ja potkuja tulee, ei niistä tarvitse hirveätä meteliä nostaa. Lapsi vasta harjoittelee elämää, eikä ole mikään paatunut rikollinen, jota pitää rangaista ja laittaa katumaan tekojaan.

Eikö se väkisin kiinni pitäminen ole alistamista?????
Oma lapsen ei ainakaan rauhoittunut vasta kun sai olla yksin ja huutaa huutonsa loppuun. Sylissä pitäminen vain pahensi tilannetta ja lapsi muisti mainita siitä aina tilanteen tullen että äiti piti väkisin sylissä.

voi vittu mitä paskaa! mites sitten tarhassa toimitaan, kun ei saa mitään tehdä?

myötätunnolla kirjoitti:

Lapsi ei lyö eikä potki ellei häntä provosoida sellaiseen. Lapset oppivat mallista, ja kun muutkaan eivät lyö eivätkä potki ei hänkään tee niin. Jos lyöntejä ja potkuja tulee, ei niistä tarvitse hirveätä meteliä nostaa. Lapsi vasta harjoittelee elämää, eikä ole mikään paatunut rikollinen, jota pitää rangaista ja laittaa katumaan tekojaan.

Lue lisää

Meillä aikuiset eivät ole koskaan potkineet, lyöneet tai purreet toisiaan, joten ei ainakaan täällä sitä ole aikuisien käytöksestä opittu!

Toisen vahingoittaminen on mielestäni sellainen asia, johon pitää puuttua. Toki tunteita, niitä negatiivisiakin, pitää lapsen saada kokea, mutta väkivaltaan pitää puuttua, oli se sitten tiedostettua tai ei. Ja anteeksipyyntöä, niin kuin myös antoa, on ihan hyvä mielestäni harjoitella alusta pitäen, vaikkei ymmärrystä ihan kaikkeen vielä riittäisikään. Meillä on myös aina selitetty lapselle, miksi tiettyjä asioita ei saisi tehdä, vahingossakaan. Nyt 3,5 vuotiaana osaa jo pyytämättä pyytää anteeksi, jos on tullut jotain tehtyä väärin. Vieläkin rajoja on kokeiltava, mutta osaa jo itsekin kysyä, saako niin tai näin tehdä. Elo tuntuu pikkuhiljaa alkavan mennä kohti seesteisempää vaihetta - edes hetkeksi. ;D

voi että.. kirjoitti:

Tiukasti väkisin sylissä pitäminen on ihmisoikeuden vastaista vapaudenriistoa, joka lisää uhmaa. Lapsi ei koe syliä turvaksi, vaan vastavoimaksi itseään kohtaan. Kun lapsi huomaa olevansa voimaton ylivallan alla, hän lopulta alistuu. Tämä jos mikä murskaa vielä heiveröistä itsetuntoa entisestään, eikä varmasti auta omanarvontunnon kehityksessä.

Tunteet eivät ole ihmiselle luonnostaan vaikeita. Niistä vain TEHDÄÄN vaikeita kiinnittämällä niihin vääristynyttä huomiota. Jokaisen on selvittävä elämässään itsenäisesti tunteidensa kanssa. Lapsi ei kehity normaalisti ja tunne-elämältään tasapainoisesti, jos hänen ei anneta tutustua itseensä rauhassa. Lyömiset, potkimiset ja tavaroiden heittelyt ovat näitä lasten tunteisiin sekaantumisen merkkejä. Ne loppuvat, kun lapsi saa itse hoitaa tunteensa. Tämä on lapsen kunnioittamista, ei heitteillejättöä.

Lue lisää

En tiedä mitä se on mutta minulle neuvottiin tosin jo 19 vuotta sitten neuvolasta että kun poikani saa raivarin niin pitää sylissä kasvot minuun päin,lapsi saa siitä kuulemma turvallisuuden tunnetta..mene ja tiedä.
Tosiaankin minulla on monta lasta ja heistä yksi poika on ollut poikkeuksellisen uhmakas..eli kun hän ei saanut periksi jotain haluamaansa asiaa niin hän oikein todella hakkasi päätään seinään ja kiukkusi...silloin sain neuvolasta neuvon että pitää tiukasti sylissä lasta että lapsi ei pääse vahingoittamaan itseään.
Nyt poika onkin jo parikymppinen ja ihan normaali terve mies ja isä itsekkin :)

Täällä palstoilla on useasti ihan turhaa vouhotusta näistä lapsi asioista..toinen sanoo tee niiin ja toinen tee näin..maalaisjärkeä kehiin sanon minä...äsken juuri tulin kotiin tyttäreni(6v)kanssa ja tyttö sai raivarin tai ainakin suuttui kun ei oltu yhtäsoittoa enempää ulkona..selitin asian tytölle ..."nyt mennään hetkeksi kotiin syödään jne ja sittten pääset takaisin pihalle" sieltä hän tuli itkien ja huutaen perässäni kanssani kotiin,aikansa kiukutteli ja sitten rauhottui ja tuli syömään ja sanoi että nyt on jo parempi mieli :) ja taas ollaan menossa kohta ulos..sanon minä :)

Ihania ja rakkaita ovat kaikki lapset satoi tai paistoi :)

6 lapsen äippä :) kirjoitti:

En tiedä mitä se on mutta minulle neuvottiin tosin jo 19 vuotta sitten neuvolasta että kun poikani saa raivarin niin pitää sylissä kasvot minuun päin,lapsi saa siitä kuulemma turvallisuuden tunnetta..mene ja tiedä.
Tosiaankin minulla on monta lasta ja heistä yksi poika on ollut poikkeuksellisen uhmakas..eli kun hän ei saanut periksi jotain haluamaansa asiaa niin hän oikein todella hakkasi päätään seinään ja kiukkusi...silloin sain neuvolasta neuvon että pitää tiukasti sylissä lasta että lapsi ei pääse vahingoittamaan itseään.
Nyt poika onkin jo parikymppinen ja ihan normaali terve mies ja isä itsekkin :)

Täällä palstoilla on useasti ihan turhaa vouhotusta näistä lapsi asioista..toinen sanoo tee niiin ja toinen tee näin..maalaisjärkeä kehiin sanon minä...äsken juuri tulin kotiin tyttäreni(6v)kanssa ja tyttö sai raivarin tai ainakin suuttui kun ei oltu yhtäsoittoa enempää ulkona..selitin asian tytölle ..."nyt mennään hetkeksi kotiin syödään jne ja sittten pääset takaisin pihalle" sieltä hän tuli itkien ja huutaen perässäni kanssani kotiin,aikansa kiukutteli ja sitten rauhottui ja tuli syömään ja sanoi että nyt on jo parempi mieli :) ja taas ollaan menossa kohta ulos..sanon minä :)

Ihania ja rakkaita ovat kaikki lapset satoi tai paistoi :)

Lue lisää

Hyvä ruoka ,parempi mieli,vai miten se meni...

Äityli72 kirjoitti:

Meillä aikuiset eivät ole koskaan potkineet, lyöneet tai purreet toisiaan, joten ei ainakaan täällä sitä ole aikuisien käytöksestä opittu!

Toisen vahingoittaminen on mielestäni sellainen asia, johon pitää puuttua. Toki tunteita, niitä negatiivisiakin, pitää lapsen saada kokea, mutta väkivaltaan pitää puuttua, oli se sitten tiedostettua tai ei. Ja anteeksipyyntöä, niin kuin myös antoa, on ihan hyvä mielestäni harjoitella alusta pitäen, vaikkei ymmärrystä ihan kaikkeen vielä riittäisikään. Meillä on myös aina selitetty lapselle, miksi tiettyjä asioita ei saisi tehdä, vahingossakaan. Nyt 3,5 vuotiaana osaa jo pyytämättä pyytää anteeksi, jos on tullut jotain tehtyä väärin. Vieläkin rajoja on kokeiltava, mutta osaa jo itsekin kysyä, saako niin tai näin tehdä. Elo tuntuu pikkuhiljaa alkavan mennä kohti seesteisempää vaihetta - edes hetkeksi. ;D

Lue lisää

Kyse onkin siitä, että lapsi näkee mitä muut eivät tee ja on tekemättä sitä perässä.

Me ihmiset olemme samoilla mekanismeilla varustettuja kuin muutkin eläimet. Uhkaavassa tilanteessa nousee myötäsyntyisesti esiin nuo edellä mainitut puolustukselliset keinot. Kun tämän ymmärtää, tietää miten toimia mahdollisissa potku- lyönti- ja puremistilanteissa. Eli: Lapsen läheisyydestä mennään sellaiselle etäisyydelle, ettei hän pääse vahingoittamaan ketään.
Lapsilla, kuten aikuisillakin, on tarve kuulua omaan laumaansa. Lapsen läheisyydestä poistuminen on riittävä viesti hänelle, että laumassa ei voi vahingoittaa muita. Iän karttuessa lapsi siis ymmärtää, että eiväthän muutkaan tee noin, joten en minäkään. Jos taas lapsen fyysistä koskemattomuutta loukataan, esim. kiinni väkisin pitämällä, hän oppii, että muidenkin kimppuun saa hyökätä ja vahingoittaa ja loukata heitä.

Tunteet eivät ole positiivisia tai negatiivisia, ne ovat vain tunteita, ilman lisäarvoa.

kyllä... kirjoitti:

Ei suoranaisesti mutta äidin tehtävä on estää 2,5 vuotiasta siten ettei onnistu vahingoittamaan häntä. Ei 2,5 vuotias ole vastuussa itsestään raivarin aikana vaan aikuinen on hänestä vastuussa. Kyseessä on 2,5 vuotias...!!!

Lue lisää

Eli sen kun vaan muksii sitte äitiä ja myöhemmin ehkä muitakin? Mun mielestä jäähy on iha hyvä ottaa tossa kohden, vaikka lapsi ei ehkä ymmärrä, että lyöminen on väärin, mut eikös se ala jäähyn kauttaa ymmärtää?

-sylissä- kirjoitti:

Ja näihin lainuksiin kommetteja:
'"Ennen niin aurinkoisesta lapsesta puskee nyt monta kertaa päivässä esille aika hirviö."
Mikä hirviö??? Eihän hän ole hirviö vaikka tuleekin ihan normi raivari.

"Onkohan lapsi sitten kielellisesti jälkeenjäänyt, kun ei pysty selittämään mikä harmittaa, vai eikö vain halua.'"
Pitääkö 2,5 vuotiaan kyetä selittämään tunteitaan sanallisesti???? Sehän on sinun tehtäväsi selittää ne hänen raivonsa sun muut tunteensa hänelle sanallisesti!!! SINUN tehtäväsi, ei hänen. Osta vaikka semmoinen kirja kuin "Miltä Sipukaisesta tuntuu?" Meillä se oli suuressa suosiossa. Saat sen tuolta: http://www.psykologienkustannus.fi/sipukainen/

Lue lisää

siis äidin pitää kertoa lapselle, miltä lapsesta nyt tuntuu.? Mä oon aina luullut, että se on lapsen tehtävä kertoa miltä nyt tuntuu.

18 kirjoitti:

Eikö se väkisin kiinni pitäminen ole alistamista?????
Oma lapsen ei ainakaan rauhoittunut vasta kun sai olla yksin ja huutaa huutonsa loppuun. Sylissä pitäminen vain pahensi tilannetta ja lapsi muisti mainita siitä aina tilanteen tullen että äiti piti väkisin sylissä.

Lue lisää

Pidät kiinni - riistät ja alistat. Menet pois - hylkäät ja hyljeksit.

Tilanteessa tilanteen ja eritoten LAPSEN mukaan tulisi toimia.

Tuppaamme näet olemaan erilaisia - ihan jokainen.

18 kirjoitti:

Eikö se väkisin kiinni pitäminen ole alistamista?????
Oma lapsen ei ainakaan rauhoittunut vasta kun sai olla yksin ja huutaa huutonsa loppuun. Sylissä pitäminen vain pahensi tilannetta ja lapsi muisti mainita siitä aina tilanteen tullen että äiti piti väkisin sylissä.

Lue lisää

Syliin ottaminen ja kiinni pitäminen on todella hyvä keino. Meillä ainakin toimi, kun yksi lapsistani oli erityisen uhmakas. Katsekontakti ja syliin, siinä lapsi rimpuilee, mutta tarkoitushan ei olekaan pitää kovasti kiinni, vain sen verran, että pysyy siinä. Meidän poikamme hyvin äkkiä oppi asian, kun sain katsekontaktin, poika huokaisi ja rupesi nukkumaan. Eikä sitä tarvinnut montaa kertaa tehdä. Tasapainoinen nuori mies nykyisin, väkivallaton ja keskustelee asioista. Me kyllä keskustelimmekin silloin aikanaan asioista, mutta yleensä se on niin, että uhmakas lapsi ei suostu edes siihen, kun on pahimmillaan. .
Tiedätkös, että sylissä pitäminen, kiinnipitäminen, on tapa jolla laitoksissakin hoidetaan lapsia, joita ei enää kukaan pysty pitämään kuosissa. Silloin se kiinnipitäminen onkin sitten jo kovempi juttu, siinäkään ei vahingoiteta, käytetään vain tiettyä tekniikkaa ja annetaan lapsen rauhoittua. Puhutaan rauhoittavasti ja näytetään rajat. Rajojahan ne lapset etsivät Parempaa paikkaa ei olekaan kuin aikuisen, mieluimmin oman vanhemman syli. Mutta sitten se on huono, jos vanhempi ei hallitse omaa vihaansa. Siinä mielessä kannattaa miettiä kyllä sitä keinoa, jos ei itse pysty rauhoittumaan.

Höpö höpö. Ei tuo autismilta kuulosta vaan siltä ettei lapsi pääse tunteidensa herraksi kun vielä jäähyllekin laitetaan istumaan aivan liian pitkäksi aikaa ja vielä anteeksipyyntökin pitäisi rustata.

--- kirjoitti:

Höpö höpö. Ei tuo autismilta kuulosta vaan siltä ettei lapsi pääse tunteidensa herraksi kun vielä jäähyllekin laitetaan istumaan aivan liian pitkäksi aikaa ja vielä anteeksipyyntökin pitäisi rustata.

Lue lisää

Noniin, otetaanpa iha rauhassa, hengitä syvään tätiseni. Eikös jokainen lapsi ole yksilö, ja tuskin sinä sitten tiedät sitä juuri sopivaa jäähy aikaa ja syytä aloittajan lapselle. Äläpäs yritä nyt noin kauheesti kasvattaa jonkun muun lapsia.-.-'

*haukotus* kirjoitti:

Noniin, otetaanpa iha rauhassa, hengitä syvään tätiseni. Eikös jokainen lapsi ole yksilö, ja tuskin sinä sitten tiedät sitä juuri sopivaa jäähy aikaa ja syytä aloittajan lapselle. Äläpäs yritä nyt noin kauheesti kasvattaa jonkun muun lapsia.-.-'

Lue lisää

En yritä kasvattaa eikä kiinnosta edes miten muut lapsiaan kasvattavat. Mitä se minulle kuuluu. Mutta kommentoin vain tuota autismia. Autismista tuskin on kyse.

Maailman typerin keksintö! Ei alle 3v älyä mitään koko asiasta, ei ymmärrä höikäsenpöläystä koko
jäähypenkistä. Tehoaa vasta isompiin.
Ja miks et anna raivota, anna palaa.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsi_on_uhmaiassa/

Vinkkejä

Minusta kyllä 2,5-vuotias saa luvan pyytää anteeksi jos tekee jotain sen arvoista (= satuttaa muita tms.). Kirjoitat että isompikaan lapsi ei pyytäisi aidosti anteeksi, uskallan olla eri mieltä. Voi toki olla että alkuun anteeksipyynnöt ovat mekaanisia ja epäaitoja, mutta pelkästään millään maagisella aikuisten esimerkillä ei monikaan opi anteeksipyytämisen taitoa joka on kuitenkin aika oleellinen sosiaalisissa piireissä. Jos lapsi saa tehdä mitä vaan eikä seurauksia ole...no, sepä vasta onkin pelottava ajatus. Yhteiskunnassa nyt vaan mm. pyydetään anteeksi, sanotaan kiitos ja ole hyvä...opetatko jälkimmäisiäkään tapoja jos kerran "anteeksi" on mielestäsi turha? Pelisäännöt on hyvä osata, myös pienempien (vaikka eivät ymmärtäisikään miksi jotain sanotaan/tehdään niin ympärillä vallitsevan normin mukainen käytös on aikalailla ehto elämiselle). Itse tunnen yhden tapauksen jonka ei tarvinnut mm. oppia odottamaan vuoroaan. Kun lapsi aloitti koulun, hän ohitteli bussipysäkillä jonossa olleet ilman tunnontuskaa ja sai hirveät raivarit kun ei aina päässytkään ensimmäisenä sisään bussiin!

hmm.. kirjoitti:

Minusta kyllä 2,5-vuotias saa luvan pyytää anteeksi jos tekee jotain sen arvoista (= satuttaa muita tms.). Kirjoitat että isompikaan lapsi ei pyytäisi aidosti anteeksi, uskallan olla eri mieltä. Voi toki olla että alkuun anteeksipyynnöt ovat mekaanisia ja epäaitoja, mutta pelkästään millään maagisella aikuisten esimerkillä ei monikaan opi anteeksipyytämisen taitoa joka on kuitenkin aika oleellinen sosiaalisissa piireissä. Jos lapsi saa tehdä mitä vaan eikä seurauksia ole...no, sepä vasta onkin pelottava ajatus. Yhteiskunnassa nyt vaan mm. pyydetään anteeksi, sanotaan kiitos ja ole hyvä...opetatko jälkimmäisiäkään tapoja jos kerran "anteeksi" on mielestäsi turha? Pelisäännöt on hyvä osata, myös pienempien (vaikka eivät ymmärtäisikään miksi jotain sanotaan/tehdään niin ympärillä vallitsevan normin mukainen käytös on aikalailla ehto elämiselle). Itse tunnen yhden tapauksen jonka ei tarvinnut mm. oppia odottamaan vuoroaan. Kun lapsi aloitti koulun, hän ohitteli bussipysäkillä jonossa olleet ilman tunnontuskaa ja sai hirveät raivarit kun ei aina päässytkään ensimmäisenä sisään bussiin!

Lue lisää

itseäni ei koskaan kotona pakotettu sanomaan noita kohteliaisuussanoja. Niitä kuitenkin kaikki meidän perheessä käyttivät päivittäin, joten opin ne itsekin ja olen niitä niin kauan käyttänyt kuin muistan. Kovasti on minua nuoruudessanikin kiitelty kohteliaaksi. Koskaan ei kotona kuitenkaan jankattu: "Mitäs nyt kuuluu sanoa?" ja nolattu ja nöyryytetty milloin missäkin (mielestäni on nimenomaan lapsen nöryyttämistä etenkin julkisesti pakottaa lapsi pyytämään anteeksi tai sanomaan kiitos tms). Uskon positiiviseen kannustukseen ja siihen, että kehutaan oikeanlaista käyttäytymistä.

Tähän liittyen ADHD-keskuksen luennolla puhuttiin erityislasten kanssa toimimisesta. Luennoitsija sanoi, että parhaan tuloksen saa juuri edellämainitulla tavalla. Hän oli antanut rivissä oleville ylivilkkaille lapsille kullekin keksin. Ensimmäinen ei sanonut mitään, eikä toinenkaan. Ottivat vain keksin vastaan ja alkoivat syödä. Kun yksi rivistä sitten kakisteli ulos hentoisen kiitoksen, ohjaaja kiitteli auliisti, että oi, miten hienoa, osasit kiittää. Tästä eteenpäin jokainen rivissä oleva kiitti keksistä.

Ja mitä tulee tuohon esimerkkiisi oman vuoron odottamisesta: tottakai lapselle tulee opettaa oikeanlaista käyttäytymistä. Jos oma lapseni esimerkiksi kiilaisi jonossa, hakisin hänet heti paikalleen takaisin ja kertoisin, ettei jonossa olevia voi ohittaa. Samalla voisin itse pyytää lapseni kuulleen jonossa olleilta anteeksi lapseni käytöstä. Usko tai älä, niin hyvin pian lapsi alkaa itse OMA-ALOTTEISESTI pyytää anteeksi tehdessään väärin ilman turhaa nöyryytystä. Kotona oman perheen kesken voisi vielä keskustella kohteliaisuussanojen käytöstä ja harjoitella niitä.

hmm.. kirjoitti:

Minusta kyllä 2,5-vuotias saa luvan pyytää anteeksi jos tekee jotain sen arvoista (= satuttaa muita tms.). Kirjoitat että isompikaan lapsi ei pyytäisi aidosti anteeksi, uskallan olla eri mieltä. Voi toki olla että alkuun anteeksipyynnöt ovat mekaanisia ja epäaitoja, mutta pelkästään millään maagisella aikuisten esimerkillä ei monikaan opi anteeksipyytämisen taitoa joka on kuitenkin aika oleellinen sosiaalisissa piireissä. Jos lapsi saa tehdä mitä vaan eikä seurauksia ole...no, sepä vasta onkin pelottava ajatus. Yhteiskunnassa nyt vaan mm. pyydetään anteeksi, sanotaan kiitos ja ole hyvä...opetatko jälkimmäisiäkään tapoja jos kerran "anteeksi" on mielestäsi turha? Pelisäännöt on hyvä osata, myös pienempien (vaikka eivät ymmärtäisikään miksi jotain sanotaan/tehdään niin ympärillä vallitsevan normin mukainen käytös on aikalailla ehto elämiselle). Itse tunnen yhden tapauksen jonka ei tarvinnut mm. oppia odottamaan vuoroaan. Kun lapsi aloitti koulun, hän ohitteli bussipysäkillä jonossa olleet ilman tunnontuskaa ja sai hirveät raivarit kun ei aina päässytkään ensimmäisenä sisään bussiin!

Lue lisää

Kasvatuksessa ei päde sanonta: "Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon". Lapset tekevät juuri kuten näkevät toisen tekevän. No näitäkin "huonostikäyttäytyviä" lapsia elämä opettaa..

16+7 kirjoitti:

itseäni ei koskaan kotona pakotettu sanomaan noita kohteliaisuussanoja. Niitä kuitenkin kaikki meidän perheessä käyttivät päivittäin, joten opin ne itsekin ja olen niitä niin kauan käyttänyt kuin muistan. Kovasti on minua nuoruudessanikin kiitelty kohteliaaksi. Koskaan ei kotona kuitenkaan jankattu: "Mitäs nyt kuuluu sanoa?" ja nolattu ja nöyryytetty milloin missäkin (mielestäni on nimenomaan lapsen nöryyttämistä etenkin julkisesti pakottaa lapsi pyytämään anteeksi tai sanomaan kiitos tms). Uskon positiiviseen kannustukseen ja siihen, että kehutaan oikeanlaista käyttäytymistä.

Tähän liittyen ADHD-keskuksen luennolla puhuttiin erityislasten kanssa toimimisesta. Luennoitsija sanoi, että parhaan tuloksen saa juuri edellämainitulla tavalla. Hän oli antanut rivissä oleville ylivilkkaille lapsille kullekin keksin. Ensimmäinen ei sanonut mitään, eikä toinenkaan. Ottivat vain keksin vastaan ja alkoivat syödä. Kun yksi rivistä sitten kakisteli ulos hentoisen kiitoksen, ohjaaja kiitteli auliisti, että oi, miten hienoa, osasit kiittää. Tästä eteenpäin jokainen rivissä oleva kiitti keksistä.

Ja mitä tulee tuohon esimerkkiisi oman vuoron odottamisesta: tottakai lapselle tulee opettaa oikeanlaista käyttäytymistä. Jos oma lapseni esimerkiksi kiilaisi jonossa, hakisin hänet heti paikalleen takaisin ja kertoisin, ettei jonossa olevia voi ohittaa. Samalla voisin itse pyytää lapseni kuulleen jonossa olleilta anteeksi lapseni käytöstä. Usko tai älä, niin hyvin pian lapsi alkaa itse OMA-ALOTTEISESTI pyytää anteeksi tehdessään väärin ilman turhaa nöyryytystä. Kotona oman perheen kesken voisi vielä keskustella kohteliaisuussanojen käytöstä ja harjoitella niitä.

Lue lisää

Eli siis se on lapsen nöyryyttämistä, jos lapsi opetetaan sanomaan kiitos saadessaan jotain. Tai jos esim . tönäsee jotakuta vahingossa.? No, näkeehän niitäkin jotka tönäsevät ja sanonvat sen jälkeen jotain sen tapaista kuin: "Voi vittu." No, ehkä tämä on sinun mielestäsi parempi tapa.

.... kirjoitti:

Eli siis se on lapsen nöyryyttämistä, jos lapsi opetetaan sanomaan kiitos saadessaan jotain. Tai jos esim . tönäsee jotakuta vahingossa.? No, näkeehän niitäkin jotka tönäsevät ja sanonvat sen jälkeen jotain sen tapaista kuin: "Voi vittu." No, ehkä tämä on sinun mielestäsi parempi tapa.

Lue lisää

on mielestäni nöyryyttämistä, jos hoetaan lapselle "mitäs sanotaan?" lausetta monta kertaa vieraiden edessä ja lapsi on paniikissa hiljaa. Toiset lapset ovat arkoja, eikä mielestäni pakottamalla päästä hyvään lopputulokseen. Minä en halua koskaan pakotettuja kiitoksia, jos vien lahjan jollekin pienelle. Joko se tulee sydämestä tai sitten ei ollenkaan. Minulle tulee todella kiusaantunut olo em. tilanteessa, mikäli annan lahjan lapselle ja hänen vanhempansa alkaa nöyryyttämään lasta minun edessäni. Siinä tulee vieraallekin paha mieli.

Lasta opetetaan kotona sanomaan kohteliaisuussanoja. Opetus tapahtuu niin, että näiden sanojen merkityksestä keskustellaan ja niitä käytetään itsekin arkipäivässä. Voidaan perheen kesken sopia, että ruoan jälkeen kiitetään ja kehotetaan lapsia tekemään niin vieraillakin. Kuten jo sanoin, meillä ei koskaan pakotettu ja erittäin hyvin osaan kohteliaisuussanoja käyttää. Välillä ehkä liiankin hyvin, kun vastapuolilta ei niitä läheskään aina kuulu. Sinunkin viestistäsi päätelleen kohteliaisuussäännöt ja toisen kunnioittaminen vaatisi vielä opettelua.

16+7 kirjoitti:

on mielestäni nöyryyttämistä, jos hoetaan lapselle "mitäs sanotaan?" lausetta monta kertaa vieraiden edessä ja lapsi on paniikissa hiljaa. Toiset lapset ovat arkoja, eikä mielestäni pakottamalla päästä hyvään lopputulokseen. Minä en halua koskaan pakotettuja kiitoksia, jos vien lahjan jollekin pienelle. Joko se tulee sydämestä tai sitten ei ollenkaan. Minulle tulee todella kiusaantunut olo em. tilanteessa, mikäli annan lahjan lapselle ja hänen vanhempansa alkaa nöyryyttämään lasta minun edessäni. Siinä tulee vieraallekin paha mieli.

Lasta opetetaan kotona sanomaan kohteliaisuussanoja. Opetus tapahtuu niin, että näiden sanojen merkityksestä keskustellaan ja niitä käytetään itsekin arkipäivässä. Voidaan perheen kesken sopia, että ruoan jälkeen kiitetään ja kehotetaan lapsia tekemään niin vieraillakin. Kuten jo sanoin, meillä ei koskaan pakotettu ja erittäin hyvin osaan kohteliaisuussanoja käyttää. Välillä ehkä liiankin hyvin, kun vastapuolilta ei niitä läheskään aina kuulu. Sinunkin viestistäsi päätelleen kohteliaisuussäännöt ja toisen kunnioittaminen vaatisi vielä opettelua.

Lue lisää

..jos lapsi ei vaikka muistakaan, että esim. siitä keksistä kiitetään! Ei 2,5-vuotias (saati siitä vanhempikaan) kiitä varmaan luonnollisesti, tuo ainoa kiitoksen lausunut lapsi oli melko varmasti opetettu siihen ja hänen jälkeensä muut muistivat "miten kuuluu sanoa" kun jotain saa ;). On vähän omituista olettaa että lapsi ihan hyvää hyvyyttään poimisi ne hyvät asiat muiden käytöksestä- lapsi kun ei alle kouluikäisenä vielä kunnolla käsitä mikä idea on muiden kiittämisessä jne. Toki "apinoi" eli kiittää/haistattelee esimerkin mukaisesti, mutta osa keksii kyllä ihan omastakin päästään ilkeyksiä.

Luulisi että tiedostavana ihmisenä ymmärrät ETTÄ KAIKKI LAPSET EIVÄT OLE SAMANLAISIA!
Itsekin kuulun porukkaan, joka osasi pienestä pitäen käyttäytyä siivosti ja kohteliaasti, jopa ilman ylitsepursuavaa esimerkkiä. Kuitenkin tiedän monia aikuisia ja lapsia, joilta tämä sama ei noin vain onnistunutkaan- he TARVITSIVAT toisen esimerkkiä ja muistuttamista!

hmm... kirjoitti:

..jos lapsi ei vaikka muistakaan, että esim. siitä keksistä kiitetään! Ei 2,5-vuotias (saati siitä vanhempikaan) kiitä varmaan luonnollisesti, tuo ainoa kiitoksen lausunut lapsi oli melko varmasti opetettu siihen ja hänen jälkeensä muut muistivat "miten kuuluu sanoa" kun jotain saa ;). On vähän omituista olettaa että lapsi ihan hyvää hyvyyttään poimisi ne hyvät asiat muiden käytöksestä- lapsi kun ei alle kouluikäisenä vielä kunnolla käsitä mikä idea on muiden kiittämisessä jne. Toki "apinoi" eli kiittää/haistattelee esimerkin mukaisesti, mutta osa keksii kyllä ihan omastakin päästään ilkeyksiä.

Luulisi että tiedostavana ihmisenä ymmärrät ETTÄ KAIKKI LAPSET EIVÄT OLE SAMANLAISIA!
Itsekin kuulun porukkaan, joka osasi pienestä pitäen käyttäytyä siivosti ja kohteliaasti, jopa ilman ylitsepursuavaa esimerkkiä. Kuitenkin tiedän monia aikuisia ja lapsia, joilta tämä sama ei noin vain onnistunutkaan- he TARVITSIVAT toisen esimerkkiä ja muistuttamista!

Lue lisää

pysyn kannassani. Ja sanoinhan, että KAIKKI tarvitsevat toisten esimerkkiä, ei kai kukaan asioita itsestään opi. Muistuttaminen joissain tilanteissa saattaa olla paikallaan, mutta hokeminen ja nolaaminen eivät koskaan.

että kysytäänki vielä mistä näitä kusipää pentuja kehkeytyy???? Ottakaa maalaisjärki käteen ja kasvattakaa pentunne sillä luonteelle mitä mitä ne on eikä jonki kirjan mukaan.

Keltinkangas-Järvisen kirjoja

Ollaan vaan ihmisiä ja se kuvastuu tuossa runossa, jos vaivaantuu vähänkin syvemmästi sisältöä ajattelemaan. Aloittajalle on tullut jo monta hyvää vastausta, että kärsivällisyys ja ajan antaminen omalle lapselle, ymmärtääkseen lasta, ja hänen käyttäytymistä, on suositeltavaa, mielestäni.
Ei mielestäni ole oikein lasta kohtaan, vaatimus anteeksipyynnöstä, ja pakolla suoritettavat, aikuisen vaatimat asiat.

Rikollista toimintaa ovat vanhempasi harjoitaneet ja samaa rikollisuutta ylläpitävää ajattelutapaa jatkat siis sinäkin. Tuollaista se oli, kun ihmiset noudattivat (ja valitettavasti edelleen noudattavat) kristillistä tai kommunistista ihmismallia. Sinäkin olet vain sadistisen kasvatuksesi uhri, mutta nyt aikuisena sinullakin olisi mahdollisuus oppia ajattelemaan lasten ihmisarvoa eri tavalla. Tekstisi perusteella et ole kehittynyt tunne-elämältäsi tasapainoiseksi. Vihaa ja aggressiivisuutta on selvästi näkyvissä.

Kurituksella kasvaa mielenterveyshäiriöisiä lapsia ja myöhemmin mielentereveyshäiriöisiä aikuisia. Sinut on opetettu alistumaan ja siksi et voi ymmärtää niitä lapsia, jotka näyttävät tunteensa ja ovat ulospäin suuntautuneita. Sinulle he ovat hirviöitä, kuten myös nykyiselle koululaitokselle, joka ei ole pysynyt kehityksessä mukana, vaan edelleen yrittää alistaa lapset kurilla ja nuhteella. Onneksi yhä vähemmän lapset alistuvat. Näitä lapsia kuitenkin luokitellaan ADHD:ksi ja yritetään vaientaa lääkkeillä.

Kukaan ei ole ansainnut pahoinpitelyä. Kukaan ei ole tuhma.

säälittävää kirjoitti:

Rikollista toimintaa ovat vanhempasi harjoitaneet ja samaa rikollisuutta ylläpitävää ajattelutapaa jatkat siis sinäkin. Tuollaista se oli, kun ihmiset noudattivat (ja valitettavasti edelleen noudattavat) kristillistä tai kommunistista ihmismallia. Sinäkin olet vain sadistisen kasvatuksesi uhri, mutta nyt aikuisena sinullakin olisi mahdollisuus oppia ajattelemaan lasten ihmisarvoa eri tavalla. Tekstisi perusteella et ole kehittynyt tunne-elämältäsi tasapainoiseksi. Vihaa ja aggressiivisuutta on selvästi näkyvissä.

Kurituksella kasvaa mielenterveyshäiriöisiä lapsia ja myöhemmin mielentereveyshäiriöisiä aikuisia. Sinut on opetettu alistumaan ja siksi et voi ymmärtää niitä lapsia, jotka näyttävät tunteensa ja ovat ulospäin suuntautuneita. Sinulle he ovat hirviöitä, kuten myös nykyiselle koululaitokselle, joka ei ole pysynyt kehityksessä mukana, vaan edelleen yrittää alistaa lapset kurilla ja nuhteella. Onneksi yhä vähemmän lapset alistuvat. Näitä lapsia kuitenkin luokitellaan ADHD:ksi ja yritetään vaientaa lääkkeillä.

Kukaan ei ole ansainnut pahoinpitelyä. Kukaan ei ole tuhma.

Lue lisää

Hyvin kirjoitit "säälittävää". Harvoin näkee tuollaisia mielipiteitä, jotka ovat niin tosi ytimekkäästi ja tyhjentävästi kirjoitettu. Yhdyn sanoishisi täysin. Lisää tälläisiä totuuksia!

säälittävää kirjoitti:

Rikollista toimintaa ovat vanhempasi harjoitaneet ja samaa rikollisuutta ylläpitävää ajattelutapaa jatkat siis sinäkin. Tuollaista se oli, kun ihmiset noudattivat (ja valitettavasti edelleen noudattavat) kristillistä tai kommunistista ihmismallia. Sinäkin olet vain sadistisen kasvatuksesi uhri, mutta nyt aikuisena sinullakin olisi mahdollisuus oppia ajattelemaan lasten ihmisarvoa eri tavalla. Tekstisi perusteella et ole kehittynyt tunne-elämältäsi tasapainoiseksi. Vihaa ja aggressiivisuutta on selvästi näkyvissä.

Kurituksella kasvaa mielenterveyshäiriöisiä lapsia ja myöhemmin mielentereveyshäiriöisiä aikuisia. Sinut on opetettu alistumaan ja siksi et voi ymmärtää niitä lapsia, jotka näyttävät tunteensa ja ovat ulospäin suuntautuneita. Sinulle he ovat hirviöitä, kuten myös nykyiselle koululaitokselle, joka ei ole pysynyt kehityksessä mukana, vaan edelleen yrittää alistaa lapset kurilla ja nuhteella. Onneksi yhä vähemmän lapset alistuvat. Näitä lapsia kuitenkin luokitellaan ADHD:ksi ja yritetään vaientaa lääkkeillä.

Kukaan ei ole ansainnut pahoinpitelyä. Kukaan ei ole tuhma.

Lue lisää

Älä puhu paskaa. Edellinen kirjoittaja on oikeassa, jos et tajua sitä niin omissa periaatteissasi on paljon toivomisen varaa. Vapaan kasvatuksen hedelmät kyllä näkyvät päivittäin kouluissa ja muualla.
Oletko koskaan kuullut sananlaskua "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee". Pitää muuten edelleenkin paikkansa. Ajattelitpa sitten mitä tahansa.

Isä ilman ongelmia kirjoitti:

Älä puhu paskaa. Edellinen kirjoittaja on oikeassa, jos et tajua sitä niin omissa periaatteissasi on paljon toivomisen varaa. Vapaan kasvatuksen hedelmät kyllä näkyvät päivittäin kouluissa ja muualla.
Oletko koskaan kuullut sananlaskua "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee". Pitää muuten edelleenkin paikkansa. Ajattelitpa sitten mitä tahansa.

Lue lisää

Tuo sananlasku on suoraan raamatusta ja syynä ihmisten pahoinvointiin (mielenterveyshäiriöt, alkoholismi, itsetuhoisuus, itsemurhat, tappaminen, murhaaminen ja pahoinpitelyt..).

Elämä ei ole mustavalkoista, joko-tai -elämää. Eli se on mielestäsi sitten joko lasten pahoinpitelyä tai totaalista heitteillejättöä, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole siinä välissä, niinkö?

Kyllä kaikki kokemukset ja tutkimukset puoltavat väkivallatonta lapsuutta ihmisen (ja eläinten!) tasapainoisen kehityksen tueksi. Tiedetään jo, mitä ongelmia seuraa, jos lapsia kohdellaan väkivaltaisesti, fyysisesti ja psyykkisesti.

Tervetuloa 2000-luvulle, jossa on jo tietoa saatavilla! Raamattu joutaa romukoppaan..

ovat teini-ikäisiä. Silloin mietit kuin helppoa oli elämä kun olivat pieniä. Olen aina sanonut että mitä isompia lapset ovat niin sitä pahempia. Omat jo aikuisia mutta nyt seuraan lastenlasten kehitystä. Ja olen tässä lähdössä hakemaan lastenlasta koulusta . Hän on pirteä ekaluokkalainen.

Ajattele positiivisesti,tämä on hyvää valmentautumista siihen,kun murkkuaika alkaa.Silloin on hyvät neuvot todella välillä kalliita,kun se kiukkuava,sauhuava ja tulistuva tapaus on itsesi kokoinen,joissain tapauksissa (pojat) itseäsi päätä pitempi.

odotas vaan kirjoitti:

Ajattele positiivisesti,tämä on hyvää valmentautumista siihen,kun murkkuaika alkaa.Silloin on hyvät neuvot todella välillä kalliita,kun se kiukkuava,sauhuava ja tulistuva tapaus on itsesi kokoinen,joissain tapauksissa (pojat) itseäsi päätä pitempi.

Lue lisää

Nyt muistelen itse aikaa kun penskat oli pieniä, kumpikin murkkuikäinen on minua eli äitiään pidempiä ja kun satun vielä olemaan pieni kokoinen eli pätkä ja hoikka. Mutta hyvin nuo tottelee, kun käsken huoneeseensa möykkäämään, muualla ei tarvitse niitä teinikuohuntuja harrastaa. Ihmeen nopeesti teineillä päreet palaa, väliin tuntuu että ovat kuin kaksivuotiaita, mutta minkäs sitä hormonikuohuille mahtaa. Vielä on kaksoset tulossa "siihen ikään", ja ovat hekin kohta minun kokoisia, mutta jospa saisivat ne kuohunnat yhtäaikaa eikä peräjälkeen (toivoa sopii, mutta en jaksa uskoa), että olisi väliin hiljaisuuttakin.

kannattaa varmaan lähteä jo pohtimaan tilannetta ammatti-ihmisen kanssa, vuorovaikutusasia.

Siis aivan samaa mieltä... itsellä 4 -vuotias, 11 -vuotias ja lähes 17 -kesäinen... ja vanhin ja esikoinen oli ja on edelleen haastavin herkkä, määrätietoinen, impulsiivinen... ja erittäin lahjakas kielissä, musiikissa, liikunnassa ja pärjää hienosti kaikessa, jos on vain kiinnostusta... alisuoriutuu välillä kun on lyhytjänteinen...

Samanlainen kimpaantuja kuin tämä 2,5 vuotias tässä ... vieläkin siis tämä 17-vuotias .. vaikka kyllä jo on tunteiden hallintaakin tähän ikään mennessä lisääntynyt... tempperamenttinen, taiteellinen ja herkkä mutta luja ja vahva luonne...

...olisimme kyllä tarvinneet apua, muttei ainakaan yleinen terveydenhuoltopuoli pystynyt antamaan yksilöllistä apua tai yhtään mitään ... joten se siitä

Muiden lasten tahtoraivarit eivät ole olleet mitään, häneen vanhimpaan verrattuna... onneksi :)

Pss. Raivokohtauksissa vanhin tarvitsi lämmintä mutta lujaa syliä... ja vaikka tappeli vastaan lopuksi halasi ja oli todella tyytyväinen, kun joku jaksoi olla lähellä ja turvana... vanhempana se kuitenkin on vaikeampaa ja hankalampaa, joten vihan ja raivonhallintaan tarvitaan todella keinoja sekä lapselle että vanhemmalle/hoitajalle jopa ammattilaisen apua, jos se säilyy hallitsemattomana... siksi suosittelen asian selvittämistä, mutta TÄRKEÄÄ on, että etsitte juuri Teille sopivaa apua!!!

Tässä lapsukaisille raamatusta VÄKIVALLATTOMIA aiheita uskonnollisia piirrettyjä varten:

"Vaikka veljesi, oman äitisi poika, sinun oma poikasi tai tyttäresi, vaimosi, jota rakastat, tai paras ystäväsi salaa houkuttelisi sinua palvelemaan vieraita jumalia, älä suostu hänen ehdotukseensa äläkä kuuntele häntä. Älä sääli häntä, älä osoita hänelle armoa äläkä salaa hänen rikostaan, vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut. Kivittäkää hänet kuoliaaksi, sillä hän yritti viekoitella teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne." [5. Moos. 17:7]

"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa edestakaisin leirin halki portilta portille ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen." [5. Moos. 33:9]

"Jos vanhemmilla on tottelematon ja uppiniskainen poika, joka kurituksesta huolimatta ei kuuntele heitä, heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille. Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä." [5. Moos. 13:6 ]

Kuules apostoli mikko, syy siihen, ettei täällä ole isejä kirjoittelemassa on se, että tämä keskustelu on sijoitettu "äitien jutut" osioon. Ja suurin syy lasten pahoinvointiin on Suomeen kuoleman uhalla istutettu kristinusko, jonka perusopetuksiin kuuluu lasten pahoinpitely ja alistaminen. Vaikka lain puitteissa tällaiset menettelyt on kriminalisoitu, täällä olevien juttujen mukaan löytyy runsaasti äitejä, jotka kannattavat luterilaisen uskonnon lietsomia väkivaltaisuuksia lapsiin kohdistuen.

Kuten kirjoitit, vanhemmat tarvitsevat tukea ja ohjausta lastensa kanssa olemiseen, mutta kaikkein vähiten uskonnollisista piireistä, vaan lasten hyvinvointiin perehtyneiltä asiantuntijoilta.

jos lapsella on korvissa jotain vikaa?

En tiedä mitä se on mutta minulle neuvottiin tosin jo 19 vuotta sitten neuvolasta että kun poikani saa raivarin niin pitää sylissä kasvot minuun päin,lapsi saa siitä kuulemma turvallisuuden tunnetta..mene ja tiedä.
Tosiaankin minulla on monta lasta ja heistä yksi poika on ollut poikkeuksellisen uhmakas..eli kun hän ei saanut periksi jotain haluamaansa asiaa niin hän oikein todella hakkasi päätään seinään ja kiukkusi...silloin sain neuvolasta neuvon että pitää tiukasti sylissä lasta että lapsi ei pääse vahingoittamaan itseään.
Nyt poika onkin jo parikymppinen ja ihan normaali terve mies ja isä itsekkin :)

Täällä palstoilla on useasti ihan turhaa vouhotusta näistä lapsi asioista..toinen sanoo tee niiin ja toinen tee näin..maalaisjärkeä kehiin sanon minä...äsken juuri tulin kotiin tyttäreni(6v)kanssa ja tyttö sai raivarin tai ainakin suuttui kun ei oltu yhtäsoittoa enempää ulkona..selitin asian tytölle ..."nyt mennään hetkeksi kotiin syödään jne ja sittten pääset takaisin pihalle" sieltä hän tuli itkien ja huutaen perässäni kanssani kotiin,aikansa kiukutteli ja sitten rauhottui ja tuli syömään ja sanoi että nyt on jo parempi mieli :) ja taas ollaan menossa kohta ulos..sanon minä :)

Ihania ja rakkaita ovat kaikki lapset satoi tai paistoi :)

Ps.Laitoin tämän tänne loppuunkin kun en ole mikään konkari näillä palstoilla,enkä siis tiedä pitääkö vastaukset laittaa väleihin vai loppuun :)

tutkisin kirjoitti:

jos lapsella on korvissa jotain vikaa?

Tottakai lasta pitää aina kieltää lyömisestä!!! Ikinä ei lapsi saa lyödä ketään, onhan se aikuisiltakin kielletty. Perussäännöt pitää olla; kenenkään kädestä ei oteta leluja, ketään ei lyödä/tönitä, kenenkään tavaroita ei rikota jne. Oli ikä mikä tahansa. Mitä järkeä on siinä, että antaa esim. 1vuotiaan lyödä kaikkia, kun on MUKA NIIN PIENI. Kaikenikäisiä pitää kieltää lyömästä. Minusta palstan aloittaja on oikeilla linjoilla, minäkin varmaan istuttaisin jäähyllä koko päivän, jos ei anteeksipyyntöä tule. Minulla 5v. ja 1v4kk lapset. Isommalla jäähypenkki käytössä, vaikkakin tarvitaan ehkä 1 x kk. Jos sitäkään. Pienempää kiellän aina noista perusjutuista, jotta oppii käytöstavat. Ja jos toista satuttaa, aina on pyydettävä anteeksi. Ovat poikia, ja mielelläni haluan että heistä tulee sellaisia miehiä jotka osaavat pyytää anteeksi myös isompana esimerkiksi parisuhteessa.
Mutta tuosta "apinaotteesta", sopii toisille lapsille, toisia tosiaan ahdistaa. Meillä ei toimisi, eikä meillä varsinaisia raivareita onneksi olekaan. Yleensä on tehty jotain muuta tuhmaa jos jäähylle on joutunut. Mutta hyvää kesää kaikille, ja yritetään kestää näitä meidän rakkaita riiviöitä!!

Lapsissa ei ole vikaa, mutta kasvatustyylissä sitäkin enemmän. Lasten ongelmat ovat AINA vanhempien tai muun kasvuympäristön taitamattomuuden ja tietämättömyyden syytä.

Älä tule teini tänne kirjoittelemaan asioista, joista et tiedä. Esim. 3-vuotiaskin voi olla vaipoissa vielä ja tämä on TÄYSIN NORMAALIA, erityisesti pojilla! Lisäksi tuo "saarnaaminen" ei auta pikkulapselle mitään, sillä 2-vuotias ei jaksa keskittyä niin kauaa että se menisi kokonaisuutena perille (= lause sieltä, täältä voi mennäkin). Moni alle eskari-ikäinen on kovassa uhmassa joten siinäkään ei ole mitään hälyttävää.

En lukenut kaikkia saamiasi viestejä ja saatan siksi toistaa samaa, mutta oma huomioni kiintyi tuohon tavallaan pakotettuun anteeksipyyntöön, jotta asiassa päästään ikäänkuin eteenpäin. Voiko 2,5-vuotiaalta odottaa anteeksipyyntöä? Voisiko riittää aikuisen selvä toteamus siitä, mikä on hyväksyttävää, mikä ei ja nekin vain juuri ko. tilanteissa? Ohjaisivatko ne lasta tarpeeksi... Onko muu liikaa tilanteessa, jossa lapsi on ollut tunteidensa äärirajoilla.
Aikuisenkaan ei ole helppo pyytää omia, voimakkaiden tunteiden aiheuttamia tekemisiään anteeksi, vaikka olisikin aiheuttanut toiselle niillä harmia. Tunteet tulee sallia, kaikkea tekemistä ei. 2,5-vuotias vasta on ihan alussa tunteidensa opettelun kanssa ja vielä enemmän alussa niiden hallinnan kanssa. Aikuinen on varmaan paras opettaja omalla mallillaan ja pukemalla lapsen vaikeita tunteita sanoiksi ja hyväksymällä TUNTEET. Ketään ei tietenkään saa lyödä tms.
Joskus voi lapsella olla jokin neurologinen häiriökin, joka aiheuttaa ylimenevän tuntuisia reaktioita, mutta eihän sekään muuttaisi tapaa,millä lapseen suhtaudutaan, auttaisi vain ehkä ymmärtämään paremmin, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Mutta jos alkaa käydä kovin raskaaksi koko perheelle ja jatkuu pitkään, voi sit´äkin selvitellä. Sekin voi olla lapselle raskasta, joten liian helposti ei kannata "asiantuntijan" luo lasta kiikuttaa, jos suinkin tuntee jaksavansa.

myös äiti kirjoitti:

En lukenut kaikkia saamiasi viestejä ja saatan siksi toistaa samaa, mutta oma huomioni kiintyi tuohon tavallaan pakotettuun anteeksipyyntöön, jotta asiassa päästään ikäänkuin eteenpäin. Voiko 2,5-vuotiaalta odottaa anteeksipyyntöä? Voisiko riittää aikuisen selvä toteamus siitä, mikä on hyväksyttävää, mikä ei ja nekin vain juuri ko. tilanteissa? Ohjaisivatko ne lasta tarpeeksi... Onko muu liikaa tilanteessa, jossa lapsi on ollut tunteidensa äärirajoilla.
Aikuisenkaan ei ole helppo pyytää omia, voimakkaiden tunteiden aiheuttamia tekemisiään anteeksi, vaikka olisikin aiheuttanut toiselle niillä harmia. Tunteet tulee sallia, kaikkea tekemistä ei. 2,5-vuotias vasta on ihan alussa tunteidensa opettelun kanssa ja vielä enemmän alussa niiden hallinnan kanssa. Aikuinen on varmaan paras opettaja omalla mallillaan ja pukemalla lapsen vaikeita tunteita sanoiksi ja hyväksymällä TUNTEET. Ketään ei tietenkään saa lyödä tms.
Joskus voi lapsella olla jokin neurologinen häiriökin, joka aiheuttaa ylimenevän tuntuisia reaktioita, mutta eihän sekään muuttaisi tapaa,millä lapseen suhtaudutaan, auttaisi vain ehkä ymmärtämään paremmin, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Mutta jos alkaa käydä kovin raskaaksi koko perheelle ja jatkuu pitkään, voi sit´äkin selvitellä. Sekin voi olla lapselle raskasta, joten liian helposti ei kannata "asiantuntijan" luo lasta kiikuttaa, jos suinkin tuntee jaksavansa.

Lue lisää

Meillä ainakin odotetaan anteeksi pyyntöä, jos toista on satuttanut tai ollut hirveän tuhma. Vanhempi poika täyttää kesällä 3 v. ja osaa pyytää anteeksi mm. halaamalla, ja olemme opastaneet häntä kädestä pitäen siihen ihan pienestä ja sama alkaa nyt nuorimmaisella joka on nyt reilun yhden vuoden ikäinen.
Meillä on tapana, että jos toisia satuttaa eikä "halua" pyytää anteeksi, niin sitten mennään "jäähylle" miettimään mitä tuli tehtyä ja sieltä saa tulla pois kun anteeksi pyyntö kiinnostaa...
aloitimme nurkassa käynnin n. 1,5 vuotiaana, ja aika oli aina lapsen ikävuosien mukaan ja se tehosi ainakin lyömiseen. Myöhemmin olemme vaihtaneet tähän kuuluisaan jäähypenkkiin ja sekin on toiminut ihan hyvin ja sieltä saa tulla pois kun osaa pyytää anteeksi. Meillä tämä kiinnipitäminen/sylissä pitäminen raivarin aikana ei ole toiminut, se vain lisää raivoa ja pitkittää tilannetta. Annan pojan raivota, kunhan ketään ei satuteta, ei edes itseä, joskus tietenkin lohdutetaan heti alussa, riippuen raivostuksen kohteesta.

Tosin 3 v. poikamme tekee myös omasta tahdostaan sellaista, että jos on kyönyt jotakuta, ja hänelle sanotaan, että tulee pipi, niin hän puhaltaa ja/tai silittää "pipi" kohtaa :) että kyllä uhmakkaallekkin lapselle voi tulla näitä sympatia kohtauksia, tosin itse olemme mallin hänelle antaneet ja puhallamme joka kerta siihen mihin pipi on tullut.

Tosin nuorempaa, emme ole vielä laittaneet nurkkaan tai jäähylle, mutta kyllä sekin kohta alkaa, jotta oppii myöhemmin sen että teoilla on seurauksensa ja oppii olemaan muiden kanssa sovussa ja satuttamatta muita.

Kasvatustapoja on yhtä monia kuin meitä vanhempia ja ei-vanhempia, joilla on omat mieltymyksensä ja mielipiteensä ja jokainen varmasti löytää omansa, mutta se voinee viedä aikaa.

Mitä vikaa huutamisessa on? Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Paha mieli siinä vain purkautuu pois. Tunteiden pidättely saa ihmisen ahdistumaan, ja ahdistuksen kasvaessa tulee vääristymiä psyykeeseen (kuten esim. ADHD).

Mikä ihmeen paatuneiden psykopaattien rangaistuslaitoksen pääjehu ajattelet olevasi. Kyse on heiveröisistä lapsista, jotka eivät tee asioita pahuuttaan ja ilkeyttään, vaan tietämättömyyttään. Heitä kuuluu asiallisesti ohjata elämässä, eikä hitto soikoon laittaa kärsimään elämään opettelemisen takia!

vyöhihna vaan heilumaan niin eiköhän kakara rauhotu.

Jos olet työelämässä toisen palveluksessa, miltä tuntuisi saada raipaniskuja, jos työ ei miellytäkkään pomoa..

Kiukuttelu on tunteiden purkamista. Tunteista ei saa rangaista.

...niin kerrot lapselle että se oli väärin ja se ei saa toistua. Laitat pyytämään anteeksi. Seuraavalla kerralla kun lapsi lyö, niin rauhoitat itsesi, käväiset pihamaalla ja taitat koivusta vitsan. Tulet sisälle ja räppäiset sillä koiville. Ja kyllä oppii aika äkkiä mikä on homman nimi. Kaikin mokomin saatte halia lasta jne. jos sillä saatte tuloksia. Se että lapsi lyö ei ole sallittua. Ensimmäisillä kerroilla koetettava puhumalla selvitä, etenkin sen jälkeen kun lapsi rauhoittunut. Mutta jos homma ei mene perille niin sitten vitsaa.

Asioista ei tarvitse tehdä monimutkaisia. Lasta pitää ohjata oikeaan käyttäytymiseen ja siihen kuuluvat rangaistukset jos puhe ei tepsi. Ei sallittua lain mukaan? Eipä niin ja kun vanhemmilta viedään kasvatuskeinot niin tuloksetkin on näkyvissä. Äidin tai vanhempien ei pidä nyt ryhtyä marttyreiksi ja uhrata koko elämäänsä lapsen tähden jos häneen ei saada kontaktia. Teini-iässähän noita ongelmia on yleensä vielä enemmän. Oletetaan että nuori ei silloin kuuntele, rikkoo jatkuvasti sääntöjä vastaan, aiheuttaa surua koko ajan vanhemmille ja puhe ei mene perille - vitsaa? No, ei tietenkään. Siitä ei enää ole enää samaa hyötyä kuin lapsena ja voihan siinä nuorikin jo tulla päälle. Mutta jos pelisäännöt eivät ala sujua niin kun tietty ikä tulee nakkaat nuoren ulos ja alkakoot selviytyä omin päin. Kerrot toki tilanteen etukäteen että jos ei meno ala muuttua mitkä ovat seuraamukset asiasta. Jos omillaan ollessa pyytää asiallisesti apua, haluaa uuden mahdollisuuden tms. niin toki auttaa kannattaa. Jos sama käytös jatkuu ja pilaa oman elämänsä niin siitä vaan. Tietyssä tilanteessa se on vain kovetettava sydän. Kun itse joutuu hoitamaan asiansa niin voi olla että se järkikin alkaa palailla ja nuoresta kasvaa mies/nainen. Kyllähän lehdissä näkee näitä valittajia että vanhemmat pilasivat elämäni: isä oli alkoholisti tms. Totuus on kuitenkin se että jokainen pilaa lopulta vain oman elämänsä. Jokaisella on mahdollisuus kouluttautua Suomessa: niin köyhemmällä kuin rikkaallakin. Köyhältä voi vaatia enemmän työtä, mutta jos järkeä on niin ei niitä esteitä ole joista ei yli pääsisi.

Kyllä sen "vallan" perheessä pitää olla vanhemmilla ja aikuisilla sanokoot kasvatusoppaat jne. kaikki kaunosielut mitä hyvänsä. Lapsi ei ole perheessä se joka määrää. Keskustelua tiettyyn rajaan asti, mutta kyllä se on niin että kun vanhemmat on päätöksensä tehneet niin lapsi tekee sitten sen mukaan --- tai kestää seuraamukset.

OK kirjoitti:

...niin kerrot lapselle että se oli väärin ja se ei saa toistua. Laitat pyytämään anteeksi. Seuraavalla kerralla kun lapsi lyö, niin rauhoitat itsesi, käväiset pihamaalla ja taitat koivusta vitsan. Tulet sisälle ja räppäiset sillä koiville. Ja kyllä oppii aika äkkiä mikä on homman nimi. Kaikin mokomin saatte halia lasta jne. jos sillä saatte tuloksia. Se että lapsi lyö ei ole sallittua. Ensimmäisillä kerroilla koetettava puhumalla selvitä, etenkin sen jälkeen kun lapsi rauhoittunut. Mutta jos homma ei mene perille niin sitten vitsaa.

Asioista ei tarvitse tehdä monimutkaisia. Lasta pitää ohjata oikeaan käyttäytymiseen ja siihen kuuluvat rangaistukset jos puhe ei tepsi. Ei sallittua lain mukaan? Eipä niin ja kun vanhemmilta viedään kasvatuskeinot niin tuloksetkin on näkyvissä. Äidin tai vanhempien ei pidä nyt ryhtyä marttyreiksi ja uhrata koko elämäänsä lapsen tähden jos häneen ei saada kontaktia. Teini-iässähän noita ongelmia on yleensä vielä enemmän. Oletetaan että nuori ei silloin kuuntele, rikkoo jatkuvasti sääntöjä vastaan, aiheuttaa surua koko ajan vanhemmille ja puhe ei mene perille - vitsaa? No, ei tietenkään. Siitä ei enää ole enää samaa hyötyä kuin lapsena ja voihan siinä nuorikin jo tulla päälle. Mutta jos pelisäännöt eivät ala sujua niin kun tietty ikä tulee nakkaat nuoren ulos ja alkakoot selviytyä omin päin. Kerrot toki tilanteen etukäteen että jos ei meno ala muuttua mitkä ovat seuraamukset asiasta. Jos omillaan ollessa pyytää asiallisesti apua, haluaa uuden mahdollisuuden tms. niin toki auttaa kannattaa. Jos sama käytös jatkuu ja pilaa oman elämänsä niin siitä vaan. Tietyssä tilanteessa se on vain kovetettava sydän. Kun itse joutuu hoitamaan asiansa niin voi olla että se järkikin alkaa palailla ja nuoresta kasvaa mies/nainen. Kyllähän lehdissä näkee näitä valittajia että vanhemmat pilasivat elämäni: isä oli alkoholisti tms. Totuus on kuitenkin se että jokainen pilaa lopulta vain oman elämänsä. Jokaisella on mahdollisuus kouluttautua Suomessa: niin köyhemmällä kuin rikkaallakin. Köyhältä voi vaatia enemmän työtä, mutta jos järkeä on niin ei niitä esteitä ole joista ei yli pääsisi.

Kyllä sen "vallan" perheessä pitää olla vanhemmilla ja aikuisilla sanokoot kasvatusoppaat jne. kaikki kaunosielut mitä hyvänsä. Lapsi ei ole perheessä se joka määrää. Keskustelua tiettyyn rajaan asti, mutta kyllä se on niin että kun vanhemmat on päätöksensä tehneet niin lapsi tekee sitten sen mukaan --- tai kestää seuraamukset.

Lue lisää

Lasten oikeuksien ja suojeluun tehdyt lait eivät ole mitään päähänpistoja, vaan kehitelty sen mukaan, mitä katsotaan olevan lapsen parasta asiantuntemukseen ja tutkimuksiin nojaten.

Aikuinen on kypsymätön ja kehittymätön, jos alentuu tekemään henkistä / fyysistä väkivaltaa heikompaansa kohtaan. Tekstisi antaa kaikin puolin kuvan tietämättömän ja vanhemmuuteen kyvyttömän henkilön toimintatavoista. Onneksi nykyään lain nojalla puututaan väkivaltaisten vanhempien tapaan olla lastensa kanssa, ja vielä parempaa, että lapset päsevät jopa turvaan huostaanottojen puitteissa.

Lasta alistamalla ei opeteta lasta, muuta kuin vihaamaan alistajaansa ja itseään.

Mitä enemmän kohtelet lapsiasi epäkunnioittavasti (eli rankaiset) sitä vähemmän he kunnioittavat sinua (eli eivät halua tehdä kanssasi yhteistyötä). Kunnioitus ANSAITAAN, siihen ei voi pakottaa (eli raamatun käskyt ovat täyttä sontaa ja ne voi unohtaa!).

Lapsi ei pompota, vaan harjoittelee elämää varten erilaisia asioita erilaisilla välineillä ja tavoilla.