Keski-ikäisenä rakennan osia itsessäni uudestaan. Menneisyyden traumat mutkistaneet itsetuntemuksen syvenemistä, selvittelemällä niitä avautunut mahdollisuus löytöihin. Kyseenalaistamalla se mitä näkee tai kuulee, mikä jollekin osoittautunut koko totuudeksi, avaa mahdollisuuden omaan oivallukseen. On kiinnikkeitä, jotka pidättelevät osin ulkoapäin sisäistetyissä ajatusmalleissa. Rakentaminen voi olla itsestä niitä irti ravistamista. Seksuaalisuus on yksi luonnollinen osa elämää. Miksi sillä on niin suuri painoarvo ajassa jota eletään? Jos käyt keskusteluihin chat-kanavilla, riippumatta kanavasta, ei mene kauaa kun yksityisviestien kautta sinulta kysytään seksiin liittyviä mieltymyksiä. Ihmisten tarve löytää on todellinen. Ihmisenä löytäisi kuitenkin enemmän jos ensin löytäisi kateissa olevaa osaa itsestään, hakeutumatta kontaktin hakemiseen. Uusi ihminen on harvoin avain syvempään itsetuntemukseen.
Itsen rakentaminen
kiinnostaa?
6288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsen rakentaminen lienee aika vaikeaa koska rakentaja on sama itse, tai minuus tai...kuka noista tietää. Subjekti on objekti samaan aikaan. Siinä voi vasemman aivopuoliskon data siirtyä oikealle ja päinvastoin - etkä itse huomaa mitään. Naimisesta olen samaa mieltä. Nettiporno ja muu on viihdettä, jota ei kannata ottaa vakavasti eikä ainakaan sotkea osaksi omaa itseään.
Joku filosofi oli sitä mieltä että aivojen tulisi olla hiljaa ja toimia vain ulkoisten asioiden suhteen. Niinhän tapahtuu silloin kun on aidosti jostakin kiinnostunut. Itse ja minuus on ehkä silloin vahvimmillaan kun huomio on ulkoisessa eikä ole tarvis pohtia miten ajattelee.
Ehkä meidän ei tarvitse tulla miksikään muuksi. Rentoutumiseen kykeneminen riittää aika pitkälle.
Uskonto ja moni muu aate tai oppi, omaksuttu normi saattavat asettaa minuuden ehdolliseksi niiden suhteen. Muut ihmiset tulisi hyväksyä sellaisina kuin he ovat. Aito vuorovaikutus ja kuunteleminen lähtee tästä. Vuorovaikutus saattaisi loppujen lopuksi olla parempi tapa kehittyä, jos nyt kehittymistä voi yleensä tavoitella. Ihmisistä ei kyllä aina tiedä...
Meidän on mahdottoman vaikea tajuta että menneisyyden tapahtumat eivät ole totta tässä hetkessä. On oikeastaan vain nykyisyys ja sen vapaus. Tämän kun tajuaisi selvemmin, niin saattaisi ensi kesäkin muistuttaa lapsuuden kesiä, jolloin heinä tuoksui ja ahvenkin oli arvokas.
Olen samaa mieltä äskeisen kirjoittajan kanssa siitä, että kehitystä ei synny ilman vuorovaikutusta. Sanoisin kuitenkin, että sisäisen mielen kuulemiseen on enemmän matkaa kuin saunassaan kiuasmakkaraa nauttivaan naapuriin.
Mikä täyttää mielen, se salpaa hiljaisuuden.
Olemisen riemua on tila, jossa ajatus saa olla, ilman vaateita, ilman odotusta, ilman mitään mitä oli.
Tämän hetken hiljaisuus, sen hivelevä hiljainen kokoava voima. Taisi tosin mennä ohi alkuperäisen aivoituksen?
Pitää korjata tuota epäloogista loppuani.
Tietty riemu ei synny siitä mitä odottaa ensi kesästä vaan kaikki tapahtuu aina juuri nyt. Menneet kesätkin saa unohtaa. Niiden kokeminen tapahtui silloisessa nykyisyydessä ja nuorena kun mieli ja aistit olivat herkät. Tämän valoisan herkkyyden kokeminen tahtoo vain heiketä kaikkien suunnitelmien, tietojen ja pohdiskelujen vuoksi. Ihan sama vapaus elää meillä yhä on.
Vähän vaikea asia yksinkertaisuudessaan. Meillä on vain tämä hetki - niin että silmät auki.
Mietinpä, miksi olet chat-kanavilla? Etsitkö oikotietä? Itsetutkiskelussa toisten käyttäminen peilinä, auttaa muokkaamaan omaa kuvaa lähemmäksi todellisuutta. Toiset näkevät meidät eritavalla kuin itse. Mutta uusi ihminen ei peilaa mitään. Sieltä itsestäsi ne kaikki löydät, mitä ikinä etsitkin, avaimineen. Vanhan mentorin apu voisi tietysti pohdiskeluissa auttaa, ettei jää kiertämään kehää.
Elämä on paradoksi, sanoi joku joskus. Ajatus sekin.
Tuntuu vain, että ihmiset etsivät onneaan, hampaat irvessä, toisiaan talloen. Mutta kuka sitä osaa antaa?
Taitaa sekin löytyä omasta itsestä, kun vain malttaa pysähtyä hetkeksikin, ja vain olla.
Puhuttiinko samasta asiasta?
"...ja vain olla."
Jospa se "onni" ilmaantuu silloin kun ei mieti itseään, aivot ovat hiljaa ilman ajatuksia ja huomio on ulkoisessa. Tai, siis tai, ehkä on syytä selvittää ensin omat asiansa yksitellen tai ainakin ne jotka selvittämistä kaipaavat. Ehkä kaikki on loppujen lopuksi hyväksi, jokin jollekin tai joskus; väsyneelle piristys, ikävystyneelle muutos, yksinäiselle seura, teoreetikolle käytäntö, rasittuneelle lepo jne. - Varmaan on hyvä pysähtyä joskus ja kuulostella miltä nyt tuntuu. Ehkä se on sitä mistä aloittaja puhuu.
Mitä syvemmälle itseen menee, sen haastavampaa on mitä sieltä vastaan tulee. Kerroksittain käydä mielen matkoja kaikessa millä on itselle merkitystä. Avoimena kohtaamiselle. Ei pakon tunteen ajamana, vaan vapauteen antautuneena. Huomata tuntevansa aistien mykkyyden, joiltain osin ehkä uudenlaisen avautumisen. Vapautuen ajatusten painoista, sulautuen tilaan. Avautua t i l a a n sisällään. Olla yksi yhteen keho ja sielu. Kokea mitä o n .