Todellakin vaikuttaa. Selkein esimerkki on palstalla kaikuvat JEE-huudot, kun huomataan tilille kilahtaneen pienikin summa rahaa.
Oletteko hakeutuneet aktiivisesti seuraan, jossa on huomattavasti itseänne varakkaampaa väkeä? Parisuhteeseen itseänne huomattavasti rikkaamman kanssa?
Jos ette, niin miksi ette? Podetteko kenties alemmuudentunnetta tuossa tilanteessa?
Oletteko hakeutuneet aktiivisesti seuraan, jossa on huomattavasti itseänne varakkaampaa väkeä? Parisuhteeseen itseänne huomattavasti rikkaamman kanssa?
Jos ette, niin miksi ette? Podetteko kenties alemmuudentunnetta tuossa tilanteessa?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Naisen logiigga on suurinnosa riidanlietsomista ja luistamista syyllisyydestä siihen.Joten luontokin on antanut kanallekkin kyvyn viellä päättömänäkin lentää,koska on näin parempi kuin käyttää päätään kuin viekkauksiin jälki-ilmapiireineen.
kulkeeko ryysyissä ja rytkyissä omasta valinnastaan johtuen vai pakon edessä.
tunnen alemmuudentunnetta koska itselläni ei varaa harrastaa niitä asioita mitä toinen harrastaa tai esim. matkustelee.
Seuraa sitä hakee suht´koht samassa tilanteessa olevasta ihmisestä.
Kyllähän se raha rauhoittaa ja on millä elostella. Varmasti seuraakin löytyy paremmin kun on tarjottavaa..
tärkeintä on tietää itse, että sitä rahaa on käytettävissä. Mitenkään sen ei tarvitse ulkopuolisille näkyä eikä kuulua. Itseluottamus ei riipu siitä, kuljenko vanhalla mopolla vai puolen miljoonan arvoisella autolla, vaan siitä, että tiedän itseni voivan hankkia kaikkea, mitä ihmiset tässä yhteiskunnassa keskimäärin hankkivat.
vaan sen pitäisi mennä näin:
"Itseluottamus ei riipu siitä, kuljenko vanhalla mopolla vai puolen miljoonan arvoisella autolla, vaan siitä, että tiedän itseni voivan hankkia sen, mitä minä tässä yhteiskunnassa keskimäärin tarvitsen elääkseni"
Monenlaisia elämiä elää. :)
mitään eroa, oonko itseäni huomattavasti varakkaampien seurassa vai itseäni köyhempien. Mä kyllä pidän ihmisistä ihan muiden seikkojen perusteella kuin sen, onko hänellä rahaa vai ei. Ja myöskin ystävystymiseen ei tuollainen oo vaikuttanut - he, joilla rahaa on enemmän aina ollut, jotka ovat esim. omaani varakkaammista perheistä (eli lähes kaikki ystäväni), niin he eivät ole niillä rahoillaan mitenkään leveilleet eikä mulle ainakaan koskaan oo heidän kanssa tullut mitään alemuudentunteita.
tämän netin ensisijainen hyöty onkin, sillä täällä ei huomaa kenenkään koyhyyttä/rikkautta.
Pystytkö tutustumaan tuntemattomiin ihmisin riippumatta heidän taustoistaan/omaisuudestaan? Moi, mä oon vänksy ja haluaisin tutustua teihin, herra Björn Wahlroos. Tuleeko estoja?
kautta kyl tutustunut elämässäni ainoaankaan ihmiseen, en edes tavannut ketään.
ja vastauksesi kertoi sinusta paljon.
keskustelua netissä. Tuskin keskustelet reaalielämässä koskaan siinä asemassa ja sitä varallisuusluokkaa olevien kanssa, kuin mihin netin kautta yllät keskustelemaan (palstoilla).
Vai kuuluuko ystäväpiiriisi toimitusjohtajia ja osakkeenomistajia? Uskaltaisitko mennä heille esittäytymään vai olisko helpompi nakki pyyhkäistä lainaamaan suolaa naapurin köyhältä eläkeläismummolta?
vanhempina löytyy jos jonkin alan ihmistä. En mä heillekään ole lakannut puhumasta sen vuoksi, että tiliemme saldot eivät ole lähelläään toisiaan.
vaikka tiedät, mitä aloittaja ajaa takaa, voi voi..
kuuluuko ystäväpiiriisi yhtään omillaan elävää aikuista vai miksi vedit vanhemmat mukaan keskusteluun.
Onhan se huvittavaa, kun työkaveri mainitsi ex-koulukaverinsa pojan olevan presidentin adjutantti, mutta mitä hittoa...!?
jokainen ystäväni tulee toimeen omillaan, mutta heidän ammattinimikkeensä, kuten eivät heidän vanhempiensakaan, eivät sinulle kuulu.
Se, millä perusteilla minä tutustun uusiin ihmisiin, ja millä perusteilla koen halukkuutta ystävystyä jonkun kanssa, on ihan mun oma asiani. Sen vaan sanon, että rahalla tai rahattomuudella edelleenkään ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
estoja, jos sinun pitäisi tutustua tuntemattomaan, itseäsi varakkaampaan henkilöön? Tuskin kukaan tuntee estoja itseään köyhempää kohtaan.
Estot syntyvät itseluottamuksen puutteesta. No, miten on?
onko kynnys korkeammalla mennä tutustumaan johonkin ökyrikkaaseen, kuin naapurin mummeliin. Keskity ja vastaa vihdoin kysymykseen.
vieraiden seurassa aina ujo, ei sillä ole eroa onko vastapuolena köyhä vai rikas, olen joka tapauksessa yhtä varautunut ja hiljainen. Ja oma-aloitteisesti en vieraiden ihmisten seuraan tutustumismielessä hakeudu. Ihmisenä en ole mikään seuranhaluinen, vaan pikemminkin enemmän erakkoluonteinen.
Semmosen opin sain joskus, että joka päivä pitäisi puhua vähintään yhdelle vieraalle ihmiselle, jotta se rohkeus karttuisi (vaikka kaupassa, lenkillä, bussipysäkillä jne) ja tota oon koittanut tehdä aina kun vaan muistan, ettei ihan vallan mökkihöperöityminen pääsisi iskemään...
olet jäävi keskustelemaan aiheesta, sillä sinulta puuttuu itseluottamus täysin, etkä pysty vertailemaan eroa köyhien ja rikkaiden välillä.
ihan oikein vastattu :)
Otan osaa olen kans vähän ihmisarka
alusta asti koittanut sanoa. Mä arvotan ihmisiä ihan muilla perustein.
yritän sanoa, että osallistut vasenkätisille tarkoitettuun kilpailuun ilman vasenta kättä.
Tämän ketjun aihe oli se mikä se oli.
ei ole sama asia, kais aloittaja sen ymmärtää?? Ujo ihminen ajattelee aina kokonaisuutta, ei yksin itseä suhteessa muihin.
tullut mieleen, et oisit heti voinut lakata vastaamasta mulle, jos keskusteluseurani kerran noin kovin tökkii.
Tarkoitatko, että ujon ajatusmaailma kulkee näin: "päätänpä päiväni, sillä minusta on vain harmia kaikille muille"?
se voi kulkea vaikka noinkin.
vastaus toi on, en viitsis edes noteerata
Ei rahaa, ei itsetuntoa...
“Bad taste creates many more millionaires than good taste.”
-Charles Bukowski-
ihminen päättää päivänsä menetettyään omaisuutensa. Täydellinen itseluottamuksen romahdus.
ihmisiä, joiden itseluottamus perustuu täysin heidän omaisuudelle. Sanoisin, että aika huteralla perustalla. Tunnen myös toisenlaisia. Sellaisia, joilla on kohtalaisesti omaisuutta, mutta eivät tee numeroa siitä ja perustavat itseluottamuksensa siihen, minkälaisia ovat.
Joo. Onhan se hassua perustaa itseluottamus johonkin itsensä ulkopuoliseen. Vielä hassumpaa on se, että muutkin uskoo sen olevan todellista itseluottamusta...
ymmärrettävistäkin syistä kohentaa itseluottamusta. Elämmehän suhteessa muihin ihmisiin ja onhan meillä tarpeemme.
ulkonäkö on toisaalta myös ulkopuolista ja uskon että se vaikuttaa itsetuntoon.
Itse koen että kaikki tekeminen ja sanominen luo itselle ulkonäön lisäksi itsetunnon.
Ei välttämättä mikään omaisuus sinällään.
Ajan yhtä ylpeänä puhtaalla pyörälläni kuin likaisella volvollani.
elämää. Rahan puute herättää vitutusta. On silti tyhmää perustaa itseluottamusta rahan määrälle. Se on kuitenkin vaan ja ainostaan rahaa mitä tarvitaan eläkseemme. On järjetöntä ajatella niin, että eläisimme rahalle.
seistä leipäjonossa? Sen sijaan kukapa kieltäytyisi ilmaisesta lahjasta.
Kukapa ei ottaisi vastaan Kelan maksamaa lapsilisää? Kukapa ei menisi pitkin hampain (jos sittenkään) asioimaan toimeentuloluukulle.
Ulkonäön merkitystä jostain syystä vähätellään, vaikka sillä on huomattavasti isompi rooli itsetunnon rakentumisessa kuin rahalla ja omaisuudella, koska harvemmin keneltäkään kysytään tutustuessaan rahan ja omaisuuden määrää, mutta se miltä joku näyttää vaikuttaa taas oleellisesti ensivaikutelman syntyyn.
varmaan että hae työtä jotta pärjäät menojens kans?
Onneks sun ei tarvi kantaa mun taloudellisia huolia.
Köyhyys on syntiä ja häpeällistä.
Laiskuus on yksi kuolemansynneistä. Kun laiskuus tehdään mahdolliseksi, löytyy aina joku joka näkee siinä mahdollisuuden ja käyttää sen hyväksi häpeilemättä.
Ahneus toinen kuolemansynti. Ollesaan mahdollisena ja yleisesti hyväksyttynä, taas joku näkee siinä mahdollisuuden ja käyttää sitä häpeilemättä hyväksi.
Mutjoo. Kuka lopulta kärsii ja maksaa hinnan siitä?
Ei tähänkään mennessä ole itseluottamukseen vaikuttanut.
Lähes kaikki ystäväni ovat ajalta kuin olin 15-vuotias. Ei silloin kenenkään vanhempien varallisuuteen huomiota kiinnitetty. Tosin jälkeenpäin ajatellen samalla alueella asui aika samanlaista väkeä. Vaikka jonkun vanhemmilla olikin enemmän rahaa, se ei näkynyt meidän piireissämme.
Ja myöhemmällä iällä ei juuri ole uusia ystävyyssuhteita tullut. Olisi umpihullu ajatuskin alkaa pyörimään jossain Svenska Klubbenilla että pääsisi varakkaisiin piireihin. Ei siinä mistään alemmuudentunteesta ole kyse, että sikäli kysymyksesi on aivan absurdi.
verran minustakin löytyy Susan R----- että pystyisin pokaamaan rahakkaammankin ukon. En erottele herroja ja narreja. Kaikk samal viival. Pystyisin seurustelemaan ihan mut en koskaan pummin kans.
tai yhteiskuntaluokan menettäminen ei aiheuta seurani menetystä paitsi jos hapoksi heittäytyy vaan kateus, kaksinaamaisuus ja selkäänpuukottamisen muistan aina enkä seuraani tarjoa sen enempää kun asia ilmi on tullut. Ko. ihminen varmasti itse tietää mikä on aiheuttanut välien rikkoutumisen ystävien kesken. Olen aina ollut itsenäinen ehkä liiankin joten en ole riippuvainen kavereista.
Yksinäisyys kuitenkin toisinaan masentaa. Hyvinkin jos lapsia ei olis en tiedä...
Hyvin kuvaava kommentti sinulla: sinäkö siis olet koko ikäsi ollut tekemisissä ainoastaan joidenkin yksien samojen ihmisten kanssa, etkä ole välittänyt luoda uusia ystävuyyssuhteita? Musta on säälittävää - sori, jos jonkun "lähes kaikki ystävät" ovat ajalta, kun "oli 15-vuotias"... Ensimmäisenä tulis mieleen joku pikkukyläkyylä tai joku muu jotenkin jumahtanut tapaus. Et sitten ole hirveästi ystävyyssuhteita elämässäsi luonut tai ollut kiinnostunut sellaisia luomaan, niinkö? Omista ystävyyssuhteistani voin kertoa sen verran, että parhaisiin ystäviini kuuluu ihmisiä, jotka ovat tunteneet mut syntymästäni alkaen ( esim. samalla leiikkimatolla on leikitty yhden mun elämäni rakkaimman ihmisen kanssa, kun mä olin pari kuukautta ja se pari enemmän) ja sitten ihmisiä, jotka olen pitkäaikaisesti läheisesti muuten tuntenut, mutta harvemmassa läheisemmissä ystävissäni ovat jotkut teiniaikojen kaverit. Tämä johtunee tosin luultavasti siitä, etten koskaan ole ollut mikään mamman kamarissa makaava tapaus, vaan itsenäistynyt tosi varhain ja asunut monissa paikoissa. Toki joihinkin teiniaikojenkin ystäviin yhä pidän yhteyttä, mutta harvemmassa sellaiset ovat ja ystäväni valikoin todella tarkkaan.
En sanonut, että kaikki vaan suurin osa. Tuttuja on kertynyt matkan varrella paljon, mutta kaikista kiinteimmät suhteet minulla on samaan 12 hengen porukkaan, joka on ollut kasassa jo 25 vuotta. Vähättelystäsi huolimatta minä olen mielessäni ylpeä, että minulla on näinkin paljon ystäviä.
Tokihan tämä Helsinkin on maailmanmittakaavassa tuppukylä vaikkapa Lontooseen verrattuna, jossa olen asunut, mutta siltikin kirjoituksestasi saa sekopäisen vaikutelman. Sinulla vissiin on enemmänkin kokemusta maailman metropoleista kirjoituksesi perusteella. Vai onko kaikki sittenkin vain oman mielikuvituksesi tuotetta?
Jukka
Sekopää ja UMPIHULLU olet sinä, joka puhuttelet minua joksikin "Eewariksi": tossa on pakko olla niin luupää idiootti kyseessä, ettei mikään tollasen idiotismiin varmastikaan auta. Vittu mitäs paskapää mun kirjoittaja-identititeettiä vääristelet: etkö osaa käyttäyttyä normaalisti keskustelupalstalla ja puhutella tuntematonta normaalisti? Olen joo joskus harkinnut, mutta en vielä toteuttanut, että hommaan mun tän omaläppärin ääreen pari sosiaalipsykologikaveriani ja saavat sitten katsoa, että miten nettisika käyttäytyy, kun sinä MINULLE SINUA TUNTEMATTOMALLE kommentoit!
Jaa sitäpaitsi: mulla ainakin on enemmän, kuin kakstoista ystävää. Surullisen vähän, jos sulla pikkumunalla ton verran sinusta pitäviä ja sinusta positiivisen kokemuksen saaneita ihmisiä on. Siitä en ole kiinnostunut, että missä sä olet asunut, kun olet umpijuntti, joka vainoaa ja stalkeeraa minua koko ajan. Kaiken riittävän aivotoiminnastasi kertoo se, että KYTTÄÄT minua AINOASTAAN KESKUSTELUPALSTALLA KESKUSTELEMASSA(!!!!) KÄYVÄÄ KIRJOITTAJAA. Oletko varma, ettei tossa nyt ole kyse siitä, että sinä imbesilli uskot, kun joku muu laatii feikkiprofiileita tälle limaiselle pätemisfoorumillesi ja että sitten ajattelet, että joo toi oli akateeminen ja sinä paskaläjä tyhjän pääsi vuoksi et? Sinua paskaläjää kiinnostaa näemmä korostuneesti mustamaalaaminen...Ikinä varmaan tollasella mätäaivolla edes käynyt päässä, että ON MYÖS muunlaisia ihmisiä. MINÄ EN erityishuomiosi kohteeksi olisi halunnut. Olin jumalauta asiallisin ja ystävällisin kaikkia kohtaan koko palstan kirjoittajista ja vieläkin(!) yksi sellaisista.
kertoo se, että vetoat joihinkin kymmenien vuosien takaisiin asioihin. Uskotko itse olevasi halutumpi seuralainen (puhutaan tästä päivästä) jollekin leipäjonolaiselle vai Svenska Klubbenilaiselle? Miksi?
Tarvitseeko ihmisen rakentaa tuollaisia suojemuureja ympärilleen ettei hanki edes uusia ystäviä...? Eikö jokainen päivä ole potentiaalinen päivä hankkia uusia ystäviä?
ei saa haukkua.
"Olin jumalauta asiallisin ja ystävällisin kaikkia kohtaan koko palstan kirjoittajista ja vieläkin(!) yksi sellaisista."
Sinä olet alusta asti ollut yksi palstan neuroottisemmista ja ihmissuhdetaidottmimmista kirjoittajista. Olen monesti miettinyt, että oletko lievästi autistinen, kun et itse hallitse normaaleita käyttäytymiskoodeja. Ethän sinä vahingossa kerta kerran jälkeen joudu kaikkien hampaisiin vaan vika löytyy itsestäsi.
"Tarvitseeko ihmisen rakentaa tuollaisia suojemuureja ympärilleen ettei hanki edes uusia ystäviä...? Eikö jokainen päivä ole potentiaalinen päivä hankkia uusia ystäviä?"
Uusia tuttavuuksia kertyy toki jatkuvasti. Mutta vähissä on ne aikuisiällä tavatut ihmiset, joiden häissä ja hautajaisissakin tulisi käytyä. On työkavereita, harrastuskavereita, baarituttuja jne. Mutta ne liittyvät aina omaan ympäristöönsä. Harvoin niiden kanssa tulee sen tietyn kuvion ulkopuolella aikaa vietettyä.
Olisi kiinnostavaa käänteiseti nähdä, että kuinka kauan SINÄ jaksaisit pysyä asiallisena internetin JULKISELLA keskustelupalstalla, jos melkein kaikkiin keskustelupalstaviesteihisi alettaisiin sinua ahdistella ja sinua puhutella vastoin toivettasi muilla nimikkeillä, kuin millä itseäsi ilmaiset tai mitä itsestäsi keskustelupalstaviesteissäsi kerrot, jos sinua ahdisteltaisiin sikamaisesti seksuaalisesti häiriintyneillä puhutteluilla koko ajan sinulle tyystin tuntemattomien taholta vastineina keskusteluketjujen aloituksissa sanomiisi asioihin, jos sinun kustannuksellasi epä-älyllisyyttä osoittavasti typerykset koko ajan tekisivät pilkkaa ja yrittäisivät päteä sinulle tuntemattomalle omalle porukalleen, jolle sinua nöyryyttäen yrittävät vaikutusta tehdä (tohon varmaan pystyisi imbesillinkin kirjoittajan lahjoilla, jos siis on imbesilli) ja jos sinua vielä kehotettaisiin esimerkiksi tappamaan itsesi siitä syystä, että olet yksi keskustelupalstan rehdeimmistä ja humaaneimmista kirjoittajista ja ennen kaikkea henkilö, jota koskaan ei keskustelupalstakirjoittajien irl- persoonista edes selvän ottaminen olisi kiinnostanut, koska vain keskustelet.
Veikkaan, että tolla sun narsismillasi alkaisit änkyttää jo parin mun yleensä saamieni asiattomien solvausten jälkeen, sitten tulisit hysteeriseksi maineesi puolesta ja seuraavaksi sekoilisit ihan silmittömästi. Mulla edes alkeelliseen provosoitumiseen Miehen Logiiikka- palstalla kokemani väärinkohtelun johdosta on mennyt n. ainakin kolme vuotta: yleensä ensin pyrin ajattelemaan, että ihmiset ovat hyviä ja tarkoittavat hyvää. Se että jos alan sakkia kusipäíseksi kutsua, vaatii todella paljon väärinkohtelua minun kaltaiseni kärsivällisen ihmisen ajatusmaailmassa. En tosiaan jaksa mitään aikuisia kakaroita. Vittu en itsekään kulkje sikailemassa, joten odotan normaalia kohtelua.
Sinulle vielä...Vai sinä olet miettinyt, että olenko minä "lievästi autistinen"...Minusta taas autistinen saattaisi korkeintaan olla kirjoittaja, jonka mielestä julkisilla keskustelupalstoilla kuuluu harjoittaa keskinäisiä ihmissuhteitaan, eikä keskustella. Vähemästäkin alkaisi hermostua. Pakko kyllä myöntää, että ihan samaa olen minäkin miettinyt sinusta: tuo on niin kummallinen asenne(!) suhtautua keskustelemiseen, että ensimmäisenä alkaa miettiä kirjoittajan "persoonaa", eikä kirjoittajan kirjoittamaa asiaa, etten minä tuollaisia tajua... Itse harvoin keskityn kommenteissani enemmän kirjoittajaan, kuin kirjoittajan kirjoittamaan asiaan. Ja kun melkein te kaikki olette tuollaisia! Milloin palstalla viimeeksi on näkynyt yhdenkin _REKISTERÖIDYLLÄ NIMIMERKILLÄ_ kirjoittavan keskustelunaloitus, jossa kirjoittaja ei narsistisesti höpötä pelkästään itsestään tai höpötä juttuja, jotka eivät tälle palstalle kuulu tai kuuluisi välttämättä mihinkään? Hmm... Aika sisäänpäinkäätynyttä käytöstä teillä rekisteröidyillä nimimerkeillä kirjoittavilla tuo touhunne tällä palstalla, etten sanoisi, mutta tietysti me ihmiset olemme "erilaisia".
Ja todellakin äärimmäisen röyhkeää sinulta väittää, että minä olisin ollut "kaikkien hampaissa" koko ajan ja aina tällä keskustelupalstalla pelkästään tai edes pääosin omaa syytäni. Hyvä sentään, että edes itse myönnät, että olen ollut "kaikkien" hampaissa tällä keskustelupalstalla, koska niinhän se asia lähinnä on mennyt, lukuunottamatta teitä tätä palstaa keskenänne pyörittäviä sakkeja, jotka muuten kaikki kiinnostavat ihmiset olette jo saaneet häipymään. Jos olisit yhtään älykkäämpi kuin olet, sinä olisit jo aikapäiviä sitten ymmärtänyt, ettei ole normaalia, ETTÄ YHTÄ SAMAA REKISTERÖITYÄ NIMIMERKKIÄ OMAAMATONTA minua on käytännössä rääkätty tällä keskustelupalstalla... Ja mitäs välineitä fiksullekaan keskustelijalle lopulta jää, kuin provosoituminen, jos jatkuvasti puhutaan paskaa? En minä esimerkiksi ole mikään "Eewari", en tunne ketään sen nimistä, enkä ymmärrä että miksi teillä on pakkomielle kiusata minua puhuttelemalla minua sellaiseksi.
Jos olisit vähemmän tyhmä tai kiusanhakuinen kuin olet ja olet ollut, sinä et uskoisi minkään häiriköiden jutteluita, jotka minuakin ovat systemaattisesti ja ahdistelevasti esimerkiksi mielenterveysongelmaiseksi yrittäneet leimata: eikä suinkaan millään yksittäisillä _sanottuun asiaan_ liittyneillä kommenteilla tai heitoilla koskaan, vaan _systemaattisesti_ takertumalla solvaamaan minua ihmisenä. Ei minulla kuitenkaan ole mitään mielenterveyden ongelmia ( sen sijaan palstan nikkispedeilijöillä ts. moninikkipelleillä jne. feikeillä saattaisi ollakin...) ja mielenterveyteni tilasta voisi kyllä kysyä ystäviltäni, joiden kanssa päivittäin olen ainakin jollakin tavalla tekemisissä, joskaan ystäviini ei tämän teidän häirikköpalstanne tai foorumin tapauksia tietääkseni kuulu: olen kaveripiirissäni yksi niistä harvinaisista, jotka edes käy aktiivisemmin missään keskustelupalstalla ja se on johtunut siitä, että elämäntilanteeni on sen mahdollistanut ja että olen esimerkiksi lapseton ( lapsiperheellisillä esimerkiksi tuskin olisi aikaa notkua aamusta iltaan jossakin netin palstoilla, tai ainakaan minä en tunne yhtään sellaista lapsiperheellistä).
Minä jouduin teidän törppöjen silmätikuksi siksi, että joku mieskirjoittaja ( en tiedä että kuka, kun anonyymeinahan kaikki kirjoittelette tekin...), joka melko suosittu ainakin silloin aikoinaan palstan naiskirjoittajien keskuudessa ilmeisestikin oli, koki jonkun kummallisen ylitsepääsemättömän narsistisen loukkauksen minun taholtani, kun en ollutkaan kiinnostunut hänestä noin niinkuin romanttisessa mielessä, mitä kys. oli ilmeisesti luullut ( ilman, että olin mitään romanttisia ajatuksia edes esittänyt, kunhan ystävällisesti keskustellut kanssaan tällä keskustelupalstalla vain...). Kyseinen alkoi hysteerisesti solvata minua, minua kiusanneet ilm. eukot kannustivat häntä vihaamaan minua puhumalla tekemisistäni paskaa ja siis alunperin minua ovat yhdessä ahdistelleet jotkut palstan myyrämäisistä ja tulkintani mukaan ilmeisestikin seuranhakijanaisista(?) ja sitten mm. sä. On muuten ollut aika raskasta olla palstan naiskirjoittajienkin jatkuvan syrjinnän kohde, vaikka varmasti monissa paikoissa on käynyt ilmi, että itsekin olen sukupuoleltani nainen... Enkä minä tiedä kirjoittajista ketään.
Korjaus edeltävään, kirjoitin edellä: Hyvä sentään, että edes itse myönnät, että olen ollut "kaikkien" hampaissa tällä keskustelupalstalla, koska niinhän se asia lähinnä on mennyt, lukuunottamatta teitä tätä palstaa keskenänne pyörittäviä sakkeja, jotka ... - korjaus tohon sen verran, että tätä keskustelupalstaa pyörittävien sakkien hampaissa nimenomaan olen ollut, enkä minkään tavallisten keskustelemassa keskustelupalstoilla käyvien ihmisten.
mutta kaikki he joiden kanssa olen enempi tekemisissä ovat mua varakkaampia. Parisuhteessa oli asia toisinpäin, mutta se oli vaikea suhde.
en tietääkseni ole muut väittänytkään.
Aktiivisesti en ole hakyutunut, mutta sattumalta, ja se loppu ennenkuin alkoikaan. Minä country-girl ja toinen ison yrityksen johtoa. Ei siitä mitään ois tullut, vaikka oltiinkin jo vaikka minne menossa.
Apua tätä elämää..
ole koskaan hakeutunut. Se voisi olla tietysti plussa ja jaksais pidempään yrittää suhteessa mutta olen minä erittäin rikkaankin jättänyt joten voin rehellisesti sanoa että nou vei.