Olen nyt 30-vuotias nainen.
Olen asunut nyt puoli vuotta avoliitossa. Olen ollut aiemmin naimisissa yhden miehen kanssa. Tutustuimme jo päiväkodissa ja rupesimme yhteen jo 5. luokalla. No alkuunhan se nyt ei ollut mitään sen vakavampaa, mutta joskus 15-vuotiaina se muuttui jo tavallaan oikeaksi seurusteluksi.
Koimme yhdessä lähes kaiken mahdollisen. Kokeilimme yhdessä huumeita, koimme keskenmenon yhdessä, surimme yhdessä sitä ja molempien isien kuolemaa syöpään ja koimme kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Olimme olleet lähes koko elämämme yhdessä ja kokeneet niin valtavasti yhdessä ja sitten mieheni kuolikin auto-onnettomuudessa.
Elämäni meni aivan sekaisin. Olin vuoden sairauslomalla töistä ja olin muutenkin todella masentunut.
Nyt kyseisestä onnettomuudesta on kulunut viisi vuotta. Puoli vuotta sitten tapasin erään miehen ja nyt asun siis hänen kanssaan yhdessä.
Olemme avomieheni kanssa puhuneet kyseisestä tapahtumasta ja luulin hänen ymmärtävän, mutta nyt eilen hän kysyikin aivan yhtäkkiä kahvipöydässä, syvälle silmiin katsoen ja vaatien rehellisen vastauksen oli se mikä tahansa, olisinko vielä yhdessä mieheni kanssa jos hän ei olisi kuollut?!
Vastasin tietysti yhtään miettimättä, että olisin.
Nyt avomieheni on muuttunut aivan eri ihmiseksi. Hän luulee, että on minulle nyt joku ex-mieheni korvike!
Olen jankuttanut hänelle, että rakastan myös häntä, mutta koimme ex-mieheni kanssa niin paljon yhteistä, että ei se noin vaan unohdu.
Tietenkin rakastan myös nykyistä miestäni, mutta ei ne menneet muistot ja tunteet noin vain unohdu.
Teinkö väärin kun sanoin, että olisin vielä yhdessä ex-mieheni kanssa jos hän ei olisi kuollut?
Miten saan mieheni ymmärtämään, että hän ei ole todellakaan minulle mikään varamies kun nyt entinen sattui kuolemaan vaan rakastan myös häntä tosissani?!
Olen asunut nyt puoli vuotta avoliitossa. Olen ollut aiemmin naimisissa yhden miehen kanssa. Tutustuimme jo päiväkodissa ja rupesimme yhteen jo 5. luokalla. No alkuunhan se nyt ei ollut mitään sen vakavampaa, mutta joskus 15-vuotiaina se muuttui jo tavallaan oikeaksi seurusteluksi.
Koimme yhdessä lähes kaiken mahdollisen. Kokeilimme yhdessä huumeita, koimme keskenmenon yhdessä, surimme yhdessä sitä ja molempien isien kuolemaa syöpään ja koimme kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Olimme olleet lähes koko elämämme yhdessä ja kokeneet niin valtavasti yhdessä ja sitten mieheni kuolikin auto-onnettomuudessa.
Elämäni meni aivan sekaisin. Olin vuoden sairauslomalla töistä ja olin muutenkin todella masentunut.
Nyt kyseisestä onnettomuudesta on kulunut viisi vuotta. Puoli vuotta sitten tapasin erään miehen ja nyt asun siis hänen kanssaan yhdessä.
Olemme avomieheni kanssa puhuneet kyseisestä tapahtumasta ja luulin hänen ymmärtävän, mutta nyt eilen hän kysyikin aivan yhtäkkiä kahvipöydässä, syvälle silmiin katsoen ja vaatien rehellisen vastauksen oli se mikä tahansa, olisinko vielä yhdessä mieheni kanssa jos hän ei olisi kuollut?!
Vastasin tietysti yhtään miettimättä, että olisin.
Nyt avomieheni on muuttunut aivan eri ihmiseksi. Hän luulee, että on minulle nyt joku ex-mieheni korvike!
Olen jankuttanut hänelle, että rakastan myös häntä, mutta koimme ex-mieheni kanssa niin paljon yhteistä, että ei se noin vaan unohdu.
Tietenkin rakastan myös nykyistä miestäni, mutta ei ne menneet muistot ja tunteet noin vain unohdu.
Teinkö väärin kun sanoin, että olisin vielä yhdessä ex-mieheni kanssa jos hän ei olisi kuollut?
Miten saan mieheni ymmärtämään, että hän ei ole todellakaan minulle mikään varamies kun nyt entinen sattui kuolemaan vaan rakastan myös häntä tosissani?!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jätä
ja äkkiä
Minusta lesken on aivan luonnollista ajatella, että olisi yhdessä entisen kumppaninsa kanssa, jos tämä olisi elossa. Mutta kun ei ole ja elämä jatkuu. Etkä sinä olisi sinä ilman menneisyyttäsi. Outoa, ettei nykyinen miehesi sitä ymmärrä.
.
dumppaa tuollaiset bitchit hyvin äkkiä
.
Joo no kiitos vaan vaustauksestasi. Todella mukavaa lukea tällaisia!
joku on jaksanu kirjottaa pitkän alotuxen
Olipas surullista, siis ennenkaikkea se, että menetit rakkaasi noin mutta myös se, ettei uusi miehesi tätä oikein pysty sisäistämään. Teillä on silti niin tuore suhde vielä, että jospa se on vaan semmosta alkuajan epävarmuutta ja mustasukkaisuutta, joka sitten hälvenee sitä mukaa kun luottamus välillänne kasvaa ja sitten kun tekin koette yhdessä niitä "kaikkia juttuja". Miehesi varmaan vielä tuntee itsensä kakkoseksi, mutta ehkä se vaatii tosiaan aikaa vielä, ennenkuin hän uskaltaa turvallisin mielin olla se ykkönen.
Hilltse nyt mielikuvitustasi. Ei ap. miehensä kakkosesta mitään puhunut.
ikävää, että nykyinen miehesi ei hyväksy menneisyyttäsi. puhu miehellesi asiallisesti ja rauhallisesti tilanteesta ja yritä perustella tilannettasi... eiköhän se siitä jos miehesi on tosissaan kanssasi....
osaatte ja etenkin haluatte keskustella aivan kaikesta, niin onhan niitä paljon muitakin aiheita ja touuksia, joilla voi toista loukata ja saada hänet suututettua tai masentumaan. Esim. voisit arvioida sänkyhommia, ulkonäköä yms. juttuja. Voit esim. huomauttaa häntä komeammista miehistä, joita tulee vastaan. On hienoa, kun voitte jutella kaikesta. Kerro hänelle myös ystäviesi miehistä ainakin kun he tienaavat enemmän, menestyvät paremmin tai ovat muuten tätä miestä parempia. Hauskaa kevättä! Toivottavasti miehesi alistuu ja lopettaa kiukuttelun pian!
sun mies käyttäytyy oudosti
on fiksuinta kieltäytyä puhumasta ja jättäytyä miettimästä joitain asioita vaikka toinen pyytäisi.
mitään tekemistä tuon kanssa, ainoastaan tunneälyllä on.
Todella outoa tuo miehesi käytös. Oletko varma että haluat miehen joka ei tue sinua suuressa surussa vaan pikemminkin syyttää sinua siitä?!
tämä avomiehesi taitaa olla aika sekaisin.
et sinä sille pysty mitenkään vakuuttamaan että rakastat häntä, jos hän on päättänyt uskoa että et rakasta. pidä mielessäsi että HÄNELLÄ on ongelma, jos hän ei usko olevansa sinulle tärkeä.
älä tee sitä naisten yleistä virhettä, että otat muiden ongelmat kantaaksesi. elä elämääsi normaalisti, ei sinun tarvitse hänelle mitään erityisesti vakuutella. jos hän ei usko että hän on sinulle tärkeä, hän sitten varmaankin tekee johtopäätökset ja jättää sinut.
ole valmis luopumaan hänestä. osaathan jo elää menetyksen kanssa. surullista mutta totta.