Esiintymisjännitys

jos ei ole mahiksia?

Hyvin rakentava vastaus tuli taas heti alkuun...

Noh, minä olen kokenut beetasalpaajat tosi hyväksi avuksi, koska olotila muuten alkaisi lähennellä paniikkikohtausta. Ääntä ei esim välttämättä tule ollenkaan, ääni ei siis värise vaan menee koko ajan lukkoon. Puhe menee "yskimiseksi". Tietenkin vapina ja helvetillinen kuolemanpelkoahdistus päällä. Vaikka beetasalpaajat eivät jännitystä sinänsä poista, niin ne rauhoittavat kropan. Ainakin minulla se toimii, koska se pahin paniikki alkaa kasautua juuri niiden fyysisten oireiden vuoksi.

Sitten tietysti toinen juttu on miettiä mistä se pelko johtuu. Lähinnä siis niitä tunteita, joita siinä tilanteessa herää ja sitä, miksi ne tunteet ahdistavat. Häpeähän se tunne yleensä esiintymispelossa on, ja sitä pitäisi onnistua jotenkin haastamaan. Minulla ainakin esiintymispelkoon liittyy sellainen hillitön paljastumisen pelko, ikään kuin ne muut ihmiset olisivat kaikki minua parempia ja minun kelvottomuuteni ihmisenä tulee siinä julkisesti todistettua, kun olen kaikkien katseiden kohteena. Kun tajuaa, että sellainen kohtuuton häpeä omasta itsestä ei ole aiheellista, se voi pikkuhiljaa helpottaa pelkoakin. Ja toinen juttu on perfektionismi, eli täytyisi hyväksyä se ettei voi olla täydellinen eikä se ole vaarallista, vaikka muut huomaisivatkin vajavaisuuteni.

Jotain tekemistä asian kanssa on varmaan myös sillä, jos ei ole tottunut tulla katsotuksi ja nähdyksi. Olen itse ollut sellainen "näkymätön" ihminen, ennemmin huomaamatta muiden mukana menevä kuin huomion kohteeksi pyrkivä. Tämä liittyy tavallaan siihen häpeään, eli itseään jotenkin häpeää kun ei ole koskaan tottunutkaan siihen, että tulisi nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Keskityt itseesi esiintyessäsi, mikä aiheuttaa jännityksen.
Itsekeskeisyys merkitsee itsetarkkailua, jossa kokee itsensä
epäonnistuneeksi. Keskity asiaan, josta puhut, niin unohdat itsesi.
Olen kokenut samaa kuin sinä ja saanut apua.