ja miksi ei mieskin osaa vielä laittaa ruokaa? Osaatko sinä? Oletko hyvä kokki?
Kuinka moni nykyajan nainen
uusavuttomia?
35391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
perhe ainakaan nälkään ole kuollut...vaikken ruoanlaitosta pidäkään.
No... Kyllä mä laitan ruokaa ja syön sitä ruokaa ja tykkäänkin siitä, eikä kukaan ole vielä kuollut, mutta ei minua kyllä miksikään gourmet-kokiksi voi sanoa...
ei tarvinnut laittaa koskaan ruokaa, mutta kiinnostus siihen heräsi muutettuani pois lapsuudenkodistani. Ensin opettelin laittamaan ihan yksinkertaisimpia ruokia ja siitä se sitten lähti :). Tykkään ruoanlaitosta ja myös leipomisestakin, eikä kukaan ole vielä kauheasti valittanutkaan.
Leivon.
olivat turhakkeita, joita annetiin häälahjoiksi
Sacherkakkukin olisi mahdotonta tehdä sellaisella, kun aito reseptikin on vain minun muistissa.
Keittiömestarina en edes päästäisi ämmää keittöön, muuten uin tiskaamaan.
Työpaikalla en siedä naista........jos se nainen on kaunis, se häiritsee kokkien työtä
ja ruma minun työtäni
nykyajan nainen? Tai nykyajan mies?
Osaatko sinä laittaa ruokaa? Ja oletko itse hyvä kokki?
Minä osaan laittaa ruokaa :-) En kuitenkaan ole hyvä kokki, mutta hyvää keskitasoa.
Nykyaikainen yleiskonebotti ja leipurina ylempää tasoa.
Myös maksettuja tilauksia joskus.
En kuitenkaan kysynyt sulta, ellet ole tuo puska-aloittaja :-)
Näiden paranneltu systeemi tekee ketjutusvirheitä.
Kyllä minä aivan kelvollista peruskotiruokaa teen joka viikko, vaikken mikään huippukokki olekaan. Oudompaa tehdessäni ei reseptin lukeminen mitään rakettitiedettä ole, jos vain on motivaatiota. Avainsana onkin motivaatio, ei osaaminen tai osaamattomuus.
Ja olen jopa hyvä kokki mutta inhoan sitä puuhaa. Teen vain pakosta, ja mahdollisimman vähän eikä mitään ylimääräisiä. En myöskään arvosta toisten ruuanlaittoja yhtään mitenkään. Pahin painajaiseni olisi joku kokkikolmonen miehenä joka suttais kaiken päivää siellä keittiössä, ja kitisis ja valittais että osallistu nyt säkin.. JJEEE.. hitto joo, ennemmin syön matoja. Niin ja sitten se tuo mun naaman eteen ne sotkut ja on loukkaantunut kun en edes maista :/
aasinsilta siihen, miksi ylipäänsä ruokapöydässä tarvitsisi keskustella siitä ruoasta, mitä syö? Onko se hyvää vai huonoa, liian vähän suolaa ja silleen? :) Ei muuten tunnu etukäteen yhtään mukavalta istuutua pöytään, jossa emäntä/isäntä odottaa jotain palautetta/kommenttia ruoastaan tai sitä rataa. En minäkään odota sitä.
Mä en juurikaan välitä ruuasta enkä vieraisilla yleensä edes syö mitään, koska puhetta ei uskota, jos mä sanon että siinä pöydässä olis tasan keitetyt perunat semmoisia joita voisin kuvitella syöväni niin eihän se jakeluun mene. Ne vaan tuputtaa ja pakottaa, niin että meinaa nyrkkitappelu tulla.
Joo ja sitten puhutaan ruuasta, kuinka sitä tehtiin ja mistä ainekset jne. Elämä pyörii tavalla tai toisella ruuan ympärillä 10h päivässä.
Osaan mä käyttäytyä silti eli jos mut saadaan jotenkin huijattua siihen pöytään enkä yrjöö ruuasta niin saatan sanoo kohteliaisuudesta että hyvää oli tms. vaikka olis mitä kumia. Vaikken mä välitä, ruuasta niin ei se multa ole pois jos jonkun ruokaintoilijan päivää piristän.. edellyttää kylläkin ettei se ole suututtanut mua tuputuksillaan.
aikuinen ihminen tiedä itse haluaako syödä, mitä ja kuinka paljon. Kaikki eivät vaan ymmärrä syystä tai toisesta sitä. Tottakai on itsestäänselvää, että vieraisilla syödystä ruoasta kiitetään ruokailun päätteeksi, en kuitenkaan ole koskaan alkanut ylenmäärin ketään kehuskelemaankaan, enkä varsinkaan pyydellyt itselleni mitään reseptejä vaihtarina :).
Muistelen kauhulla joskus lapsuudessani, kun olimme veljeni viikon verran tädilläni hoidossa, vanhempieni ollessa matkoilla. Ensinnäkin se ruoan jatkuva tuputtaminen (mitä ei koskaan kotona tehty) ja toisekseen en edes pitänyt niistä ruoista ja kolmanneksi tätini teki annokset valmiiksi ja ne eivät mitkään pienet olleetkaan. Kotona, kun sai aina itse ottaa vain senverran, mitä söikin. Huh, oikein vilunväreet menee vieläkin ihoa pitkin :).
Sä et vaan ole kiinnostunut ruoasta ylimalkaan: sen laittamisesta tai syömisestä?
Onko se niinku välttämätön paha, vähän kuin duunin tekeminen, mistä ei oikein nauti, mutta tekee kun on pakko?
Ei siitä ole pakko tykätä, mutta mua alkoi kiinnostaa. Keskimääräinen ihminen on melko kiinnostunut ruoasta, kuten olet sinäkin havainnut :-)
En vaan ole kiinnostunut ruuasta mitenkään, en laittamisesta enkä syömisestä. Joskus hyvin harvoin voi iskeä joku innostuksen puuska jolloin saa askareltua jotain työläämpää eikä se edes harmita. Yleensä se kylläkin on semmoista mitä joudun tekeen, vaikken edes syö niitä mitä teen. Ymmärsit oikein.. mä syön varmaan keskimäärin kerran viikossa edes niitä ruokia mitä ite teen :)
En mä tosiaan elä syödäkseni enkä ole kulinaristi. Olen hyvinkin minimalisti eikä mua yleensä saa maisteleen mitään uusia makuja jne. Ruokavalioni on myöskin aika tiukka ja rajoittunut :DD Lihaa en paljoa syö, enkä mitään meriperäistä/nilviäis-yrjötyksiä. Enkä mitään kummallista.
Muiden tekemänä ruuan pitäisi olla pelkistettyä, jotta näen mitä siinä olen.
Ruokajuttuihin kaupassakäynteineen, valmistamiseen ja syömiseen saa kulua vuorokaudessa aikaa yhteensä maks. tunti.
Ei hallitse ruoka sivuvaikutuksineen todellakaan mun elämää :)
eikä kukaan ole siitä vielä sairastunut tai peräti kuollut. Sen verran ruokatavoistakin olen selvillä ettei risottoa syödä syvältä lautaselta muulloin kuin kotioloissa ehkä tai laiskuuttaan. :-)
Epäilenpä sitä korvapuustienkin (örfiilor) tekoa puppupuheeksi.
Eihän ämmät, jotka mainostaa leipomistaan osaa muuta, kuin sokerikakkupohjan teon, syövät niitä ja ovat sen näköisiäkin------------läskejä
kerran elämäni aikana näin risottoa syötävän lusikalla syvältä lautaselta kuin puuroa. :)
Tykkään kokkailla ja harmittaakin usein kun pitää vaan itselleen kokkailla, koska miestä ei ole. Silloin kun olen ollut suhteessa niin mies on aina saanut olla koemaistajana ja tykännyt on aina :)
Pidän myös ompelusta, virkkaamisesta sekä puutarhanlaitosta, mutten kuitenkaan ole mikään "muumimamma" ;)
tossa fundeeraan tekeekös huomenna itse safkaa, kirjolohta uunissa, valitettavasti kotimaisia uusia perunoita ei vielä saa(espanjalaisia uusia perunoita, ei kiitos). Ruuan laitto ja leipominen onnistuu. En sano olenko hyvä kokki mutta mausteilla saa makua ruuissa paranneltua
osaa mun ruokiin voi kuolla
HÄHÄ!
olen opetellut tekemään ihan perinteistä, tavallista kotiruokaa. 20 ikäisenä tuli tehtyä kaikenlaisia eksoottisia juttuja humustahnoineen ja sesam-pähkinäkastikkeineen, että niistä meni oikeastaan maku. Tai no, niissä oli vähän liikaakin makua nykymakuuni nähden (mausteita yms.) Olen hyvä kokki silloin kun keskityn ja olen innostunut. Huonompi silloin, jos teen sitä syystä, että jotain on vain syötävä.
Huomiseksi ajattelin tehdä vispipuuroa muun perinteisen vappuruuan lisäks. Onkohan se paha etikettivirhe? :D Pitäis vaan käyttää noi puolukat pakastimesta.. ja tekee vispipuuroa mieli :P
HYVÄ IHME..........MINEN OO AIKOIHIN SYÖNNY VISPIPUURUA!!!! HALUUUN!!
tulee myös mustaherukoista ja punaherukoista mustikoista. Kannattaa kolkeilla.
Olin juuri menossa nukkumaan.
Hyvää yötä!
on värjättyä mannapuuroa.
olen hyvä kokki.
mä mielestäni osaan tehdä ihan syötävää ruokaa. Ompa sitä jopa erehtynyt joku joskus kehumaankin maittavaksi. Ruosanlaitto on kuitenkin aika helppo oppia kokemattomankin tekijän. Tekiessä harjaantuu mm. maustamisen ja ainesosien annostelun kanssa. Tulee ns. näppituntuma hommaan. :)
Musta ihana, jos mies tykkää tehdä ruokaa. Ihan upeeta, jos joskus pääsee valmiiseen pöytään vaikka työpäivän jälkeen taikka voi yhdessä alkaa tehdä ruokaa. Sitten on mukavaa köllötellä kainalossa vattat hyvin ruokittuina ja suupielet muikiassa hymyssä. :D
haaveilet kumminki jos sais muutaman metrin jälkkäriks :P
joo sekin on totta. Her-kullisia jälkiruokia pitkin kesää!!! Ihanaa! :'D
ja ihan hyvä kokki, vaikka itse kehunkin. naiseni tekee usein safkan viikolla, mutta mä teen silloin, jos se on ilta-tai yövuorossa. Muuten ruuanlaittoni painottuu viikolopulle, niihin erikoisempiin ruokiin.
verrattuna ennenvanhaan eroaa siten että nykyään useampi mies osaa ja useampi nainen ei halua. Onneksi kaikki osaa syödä.
Vitut minä mikään hyvä kokki olen. Itku tulee joka kerta ruokaa tehdessä. Pahempi niille jotka ei syö sipulia.
Itse asiassa mä olen oikeestaan erittäin yllättynyt siitä miten hyvää ruokaa mä teen. Varsinkin salaateissa mä olen nero.
osaan laittaa ruokaa omiin ja vähän muidenkin tarpeisiin. Ja kuulemma ihan hyvästi :)
Äsken tein tsatsikia ja mun oman ohjeen mukaista perunasalaattia noin 10 hengen tarpeiksi (syöjiä on 3). Punajuuret ovat uunissa paahtumassa ja kunhan jauheliha sulaa niin teen chililihapullia (vieraille). Menussa on myös paahdettuja paprikoita, hummusta, sardiinileipiä, tapenadea ja kreikkalaista salaattia. Vieraiden piti tulla huomenna, mutta tulevatkin jo tänään, joten tuli vähän hoppu. Varsinkin tällä selällä... Mutta kiva on.
Ruokaa on ihana laittaa! Ja Poikaystävä on myös iloinen.
Paahtoleivät ovat heikko kohtani, ne palavat lähes aina, joten mies laittaa ne mieluiten itse.
hyvä laittamaan ruokaa. Se on paras kotityötaitoni.