Ollaan oltu nyt nelisen vuotta yhdessä, eikä ole ollut vielä mitään puhetta lasten hankkimisesta. Olen siihen tyytyväinen, koska en ole vielä kiinnostunut lapsia hankkimaan, ehkä sitten vähän vanhempana (~35 ehkä). Ajattelin, että avovaimoni ei olisi myöskään niin innostunut lasten teosta, hän usein valittelee julkisilla paikoilla huutavien ja kiljuvien lasten ärsyttävyyttä.
Viime aikoina tosin olen havainnut hänessä vauvakuumetta. Pysähtyy usein kadulla vauvanvaunuja työntävien vanhempien kohdalla "aww onpa söpö" jne. Hän on myös muutaman kerran jopa pyytänyt saada siskonsa lapsen hoitoon meille, kun tällä on ollut menoa. Lisäksi avokkini vihjailee silloin tällöin epäsuorasti omien lapsien hankkimisesta ja hehkuttaa muutaman kaverinsa raskautta. En oikein tiedä miten esittäisin asiani hänelle tai sanoisin sen suoraan, ei liian karusti, mutta kuitenkin niin että hän ymmärtäisi minun olevan tosissani. Lisäksi minua pelottaa josko hän jättäisikin minut tämän vuoksi.
Neuvot kelpais.
Viime aikoina tosin olen havainnut hänessä vauvakuumetta. Pysähtyy usein kadulla vauvanvaunuja työntävien vanhempien kohdalla "aww onpa söpö" jne. Hän on myös muutaman kerran jopa pyytänyt saada siskonsa lapsen hoitoon meille, kun tällä on ollut menoa. Lisäksi avokkini vihjailee silloin tällöin epäsuorasti omien lapsien hankkimisesta ja hehkuttaa muutaman kaverinsa raskautta. En oikein tiedä miten esittäisin asiani hänelle tai sanoisin sen suoraan, ei liian karusti, mutta kuitenkin niin että hän ymmärtäisi minun olevan tosissani. Lisäksi minua pelottaa josko hän jättäisikin minut tämän vuoksi.
Neuvot kelpais.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Etkö oikein itsekään tiedä haluatko vai et lapsia? Koeta nyt hyvä mies päättää jo mitä haluat. Naisen voi olla jo vaikea saada niitä lapsia yli 30 vuotiaana puhumattakaan nyt yli 35 vuotiaista naisista. Jos naisesi todella haluaa lapsia, niin kyllä hän ne lapset saa jonkun muun kanssa jos sua ei kiinnosta. Kannattaisi pikaisesti puhua asiat selviksi jos vauvakuumekin alkaa näyttää oireitaan avovaimosi osalta suhteessanne. Jos et halua lapsia ja tulee ero, niin etsit sitten uuden avokin, joka ei taatusti halua niitä lapsia ikinä. Tylyä mutta elämässä on tehtävä valintoja.
Ole rehellinen ja sano miten asian tunnet. ÄLÄ TEE VAUVAA JOS ET ITSEKIN SITÄ HALUA vain sen pelossa että tyttösi jättää sinut jos ei saa sukusoluasi. Minä olen nainen jolle mies teki vauvan vastoin tahtoaan. Hän ei koskaan sanonut että ei halua. Ja kun vauva tuli, hän vihasi vauvaa ja jätti sen minun hoidettavakseni. Jos olisin tiennyt että mieheni ei vauvaa halua, en olisi ottanut häntä, vaan olisin ottanut miehen joka itsekin haluaa vauvan. Meillä olisi ollut lapsella kaksi vanhempaa. Ei vauva ole mikään leikkikalu. Ja te ette ole perheen perustamiseen toisillenne oikeat jos teillä on erisuuntaiset toiveet. Ihmiset ovat yleensä elämänvaihekumppaneita, joskus harvoin yksi kumppani riittää kulkemaan yhdessä kaikki vaiheet läpi samaan suuntaan. Yleensä kehitys ja ajoitus ei onnistu. On naisia jotka eivät halua lapsia ja jotka haluavat parkseen itsensä laisen miehen.
suoraan avokkisi kanssa tilanteesta. Mikä olisi sopiva hetki hankkia lapsia. Kun on taloudelliset asiat kunnossa, suhde varmasti molempien osapuolten vakaalla pohjalla ym. Puhukaa yhdessä teidän molempien mielipiteitten perusteella tehkää yhteinen päätös. Et maininnut ikäänne. Ota huomioon että naisilla on vain rajallinen aika saada lapsia. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeempi tulla raskaaksi, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Eräät tuttavani siirsivät ja siirsivät vauvan hankitaan aina etiäpäin.... ja ny on todettu että kumpikaan eivät ole kykeneväisiä siittämään lasta. Surullista... joten on tärkeää että puhutte asiasta varsinkin mikäli sinulla on aikomus sitoutua avokkiisi jatkossakin. Mikäli olet totaali- ei:n kannalta, olisi reilua kertoa siitä avokillesi ja päästää hänet menemään ja etsimään elämäänsä miehen joka perheen hänen kanssa haluaa perustaa.
Nyt teet todella julmasti avokkiasi kohtaan kun pidät häntä tuossa tilanteessa. Jos hän on kerran antanut selvästi ymmärtää et hänellä on jo kova vauvakuume päällä on sinun tehtäväsi sanoa hänelle suoraan et sinä et lasta vielä halua ja sillä piste. Mutta varaudu siihen et kun tuon sanot niin tää avokkisi lähtee mitä tod.näk.suhteestanne ja etsii itselleen sellaisen miehen joka lapsia hänen kanssaan haluaa. Ja hänellä on todellakin oikeus tuohon ja sinulla ei ole mitään oikeutta sitä yrittää estää. Ja älä missään tapauksessa lähde sille "en tiedä vielä, ehkä vuoden päästä" - linjalle jos selvästi tiedät ettet lapsia halua. Sanot sen ihan suoraan tälle avokillesi ja annat hänen tehdä omat ratkaisunsa. Sillä julminta mitä tiedän on pitää toinen siinä uskossa et sit vaik vuoden päästä jos kummiski tiedät et näin ei koskaan tule tapahtumaan mut haluat vaan olla niin itsekäs et haluat pitää tämän kumppanisi rinnallasi välittämättä vähääkään hänen ajatuksistaan.
Ja tiedä myös se et naisilla tuo lapsen teon jättäminen noin myöhäiseen ajankohtaan (jos siis avokkisi saman ikäinen kuin sinä) on todella suuri lapsettomuus riski. Sillä naisen hedelmällisyys alkaa tuntuvasti laskea jo 30 vuotiaana ja jos vielä odottaa 35 vuotiaaseen saakka niin tuo lapsettomaksi jääminen on vielä suurempi riski. Kai nyt tämän kuitenkin tiesit? Teillä miehillähän se on sama, tehän pystytte siittämään lapsen vaik viel 50 vuotiaanakin jos on vaan riittävän nuori nainen rinnalla mut nää asiat ku ei oo naisille niin yksinkertaisia.
Kyllä miehilläkin hedelmällisyys laskee iän myötä vaikka ei ihan niin
paljon kuin naisilla. Lisäksi kaikenmaailman tautien todennäköisyys
kasvaa vanhempien vanhentuessa.
Pelkästään terveyden kannalta olisi viisainta tehdä kaikki lapset
molempien ollessa alle 25v ja viimeistään alle 30v.
ensin mietittiin, milloin ne lapset saisivat tulla eli mietittiin talous, opinnot ja työt.
sitten siitä laskettiin taaksepäin, milloin pitäisi mennä naimisiin kun mielestämme lapset kuuluvat avioliittoon. sitten mentiin sillä aikataululla ja nyt on kaksi tenavaa.
eli ei muuta kuin perhesuunnitelua kehiin vaan. yllätyslapsi on sinulle katasrofi, liian myöhäinen lapsi taas avokilles.
"Lisäksi minua pelottaa josko hän jättäisikin minut tämän vuoksi. "
jos lapsien hankkimisesta ei päästä yhteisymmärrykseen, se on ihan pätevä syy erolle eikä sille mahda mitään.
Älä ihmeessä pidä avokkiasi epätietoisuudessa, vaan suunnitelkaa yhdessä tulevaisuutta ja lasten hankkimista. Jos olet kannassi ehdoton, hänelle on annettava mahdollisuus valita, jatkaako kanssasi lapsettomana vai etsiikö kumppanin jonka kanssa voi hankkia lapsia. Katteettomien toiveiden ylläpitäminen on tavallaan petos.
Ota myös huomioon, että kaikissa suhteissa tarvitaan kompromisseja ja on otettava huomioon myös toisen tarpeet. Et voi itsekkäästi määrätä lasten hankintaakaan pelkästään omien suunnitelmiesi mukaan, vaan teidän on etsittävä ratkaisua, jossa kumpikin sekä joustaa että saa tarpeitaan toteutumaan. teidän kohdalla esim lasten hankinta-ajankohta voisi olla kompromissin paikka.
Se ei painosta eikä jätä tollasen takia jos se sua rakastaa. Sen voit sanoa kanssa. Täällä käytetty ja hyväks todettu lause.
...joka poikkeaa hieman edellisistä.
"Ollaan oltu nyt nelisen vuotta yhdessä, eikä ole ollut vielä mitään puhetta lasten hankkimisesta."
Minusta sinun kannattaa odotella, että vaimokkeesi ottaa asian puheeksi. Jos hän tosissaan vauvakuumeilee ja toivoo lapsia, hän jossain vaiheessa siitä kyllä suoraan sanoo. Minusta sinun ei kannata ottaa asiaa puheeksi, jos et tiedä itsekään varmasti omaa kantaasi (ja aikataulua) tähän. Kerjäät verta nenästäsi, jos menet vauvakuumeiselle naiselle sanomaan, ettet tahdo lapsia ainakaan 7 vuoteen. hyvällä tuurilla vaimokkeesi vauvakuume on vielä pientä ja hän "kasvattelee" sitä parisen vuotta itsekseen ja kolmenkympinkriisissä saatat itsekin jo kaivata perhettä ympärillesi ja asiat järjestyy itsestään. :) (Vertailuna: me ollaan seurusteltu 5v ja menossa kesällä naimisiin. Jos mieheni sanoisi haluavansa lapsia vasta 7v kuluttua, jättäisin hänet. Tuo on minulle niin tärkeää, etten ole valmis odottelemaan omaa hedelmättömyyttäni vain siksi, koska mies haluaisi elää "nuoruuttaan" lähes keski-ikäiseksi asti. Onneksi asia ei ole meillä noin, vaan mieskin toivoo perheenlisäystä häiden jälkeen.)
"Ajattelin, että avovaimoni ei olisi myöskään niin innostunut lasten teosta, hän usein valittelee julkisilla paikoilla huutavien ja kiljuvien lasten ärsyttävyyttä."
Minulla on vauvakuume potenssiin sata, mutta siitäkin huolimatta minua ärsyttää muiden kiljuvat, riehuvat ja kurittomat kakarat, joilla ei ole mitään käytöstapoja. Oma lapsi on täysin eri asia.
"Lisäksi avokkini vihjailee silloin tällöin epäsuorasti omien lapsien hankkimisesta ja hehkuttaa muutaman kaverinsa raskautta. En oikein tiedä miten esittäisin asiani hänelle tai sanoisin sen suoraan, ei liian karusti, mutta kuitenkin niin että hän ymmärtäisi minun olevan tosissani. Lisäksi minua pelottaa josko hän jättäisikin minut tämän vuoksi."
Anna hänen vihjailla ja hehkuttaa. Jos hän ei sano suoraan, niin älä mene tuohon mukaan. Älä anna hänen olettaa mitään, mikä ei ole totta. (Itsekin vihjailin pari vuotta ennen kuin otin asian puheeksi ja silloin keskusteltiin tämä asia selväksi. Vauvakuume ei välttämättä tarkoita, että nainen haluaisi lapsen juuri samalla hetkellä.) MUTTA jos hän puhuu suoraan, vihjailematta tai kiertelemättä, sinun pitää olla täysin rehellinen. Älä anna lupauksia, joita et ole aikeissa pitää, äläkä valehtele eron pelossa. Jos ero tulee, niin sitten se tulee ainakin hyvästä syystä. Muista kuitenkin, että parisuhde on kompromisseja. Naisella ei ole mitään oikeutta pakottaa sinua isäksi vasten tahtoasi, mutta sinä et myös saa pakottaa naista lapsettomaksi. Kannattaa miettiä onko lapsen hankkiminen naiselle tärkeämpää, kuin lapsettomuus (35 vuotiaaksi asti) sinulle, vai voisitko joustaa tuossa asiassa hieman. Mikäli tuo on sinulle ehdottoman tärkeää, älä tee kompromissia vain naisen vuoksi. Mieti, onko lapsi pari vuotta suunniteltua aijemmin parempi asia, kuin lapsettomuus tai kalliit ja hankalat hedelmöityshoidot. 30 vuoden jälkeen kun naisen hedelmällisyys alkaa ihan oikeasti laskea ja ongelmien määrä lisääntyä.
Niin...
Vauvakuumetta tosiaan varmasti tai alkaa lämpenemään asialle. Ja sitä ei tiedä haluaako vauvan nyt-heti-tänne vai onko nyt vauvakuumetta, mutta ei silti heti halua lastentekopuuhiin. Naista varmaan pelottaa suoraan ottaa asiaa esille, kun pelkää reaktiotasi ja jos säikäyttää sut. Eli sinuna ehkä alkaisin puhumaan, että mitäs sä tollasista vauvoista aattelisit tai että olet havainnut vähän kuumeilua. Ystävällisesti jne. Sitten tuotte rehellisesti ne omat toiveenne ja näkemyksenne esiin. Sille ei voi mitään, jos ne eroaa toisistaan. Ehkä löydätte kompromissin, ehkä ette. Mutta tossa täytyy olla rehellinen. Jos sanot, että juu kyllä mä joskus sitten haluan ja myöhemmin sanotkin, että en sittenkään, niin siitä syntyy paha jumi suhteeseen, nainen kokee tulleensa petetyksi ja sä koet, että sua painostetaan.
- Rehellisesti.
- Rohkeasti, sanot sen totuuden vaikka se sitten olisikin asia, jota toinen ei tahdo kuulla. Totuudenkin voi sanoa ystävällisesti, rakastaen ja surullisena siitä, että toiveet eroaa.
Sitten vielä tosiaan lapsi on sellainen, joka sitoo teidät yhteen pariksi vuosikymmeneksi (olitte yhdessä tai ei) ja siitä on kummankin kannettava vastuu. Sitä on myös kummankin haluttava eli pidä vaan kantasi, kyseessä on se suurin sitoumus mitä elämässään voi tehdä eikä sitä voi perua.
Ja jos ette kompromissiin pääse, niin sitten ette. Jos ajatus lapsettomasta tulevaisuudelta tai sen epävarmuudelta (joillekin naisille se 35 voi olla liian myöhään esim. terveydellisistä syistä, endometrioosi on tälläinen, jossa naisen hedelmällisyys heikkenee huomattavasti vanhemmiten) on liikaa naiselle kestettäväksi, niin hänet on sitten vaan päästettävä. Se perhe, lapsen saaminen on aika syvällä joissain ihmisissä, jos sellaisen elämän haluaa. Ja sen menettämisestä voi seurata syvä katkeruus kumppania kohtaan, jos kokee että se toinen esti häneltä tämän. Se ei ole kummankaan tahtomaa elämää. Myöskään sinun pakottaminen isäksi vastoin tahtoaan on liian julmaa sinulle, sellaisen vastuun ja elämänmuutoksen on tapahduttava itsestä - ei pakotettuna. Ne on surullisia juttuja, mutta joskus vaan niin voi käydä. Voi olla, että se nainen ei lähdekään vaan jää siihen vierelle, mutta ei ikinä unohda asiaa.
Mutta eihän teillä nyt välttämättä noin ole, kun ette ole suoraan edes keskustelleet asiasta. Enkä nyt edes muuten tiedä minkä ikäisiä olette nyt eli kuinka kaukana 35:nen on. Mutta avaa keskustelu vaan, eikä tollasia tarvitse keskustella kuin riitapukarit vaan ihmiset, jotka toisistaan välittää ja heillä on nyt eri toiveet, kumpikin niistä yhtä tärkeä - miten sen yhdessä voitte ratkaista. Voit maalailla muuten vaikka minkälaisia piruja seinillä ja ihan turhaan stressata.
Se olikin sun nimimerkissä se ikä. Eli eihän tossa kauheasti ole matkaa sinne 35-vuotiaiksi.
Täällä mennään samalla linjalla. Olemme siis jo naimisissa, kolmellakymmentä oleva pari. Mies sanoo, että haluaa lapsia, mutta "sitten joskus". Tälle määritteelle ei ole tarkkaa ajankohtaa, mielellään ei seuraavaan kymmeneen vuoteen hänen mukaansa ja se aika alkaa olla jo todella rajoilla itselleni. Pelkään, etten ole enää silloin kyvykäs, kun mies on valmis isäksi.
Kiitos kaikille jotka ootte tähän asti vastanneet. Useat teistä kehottikin puhumaan asiasta suoraan pikemmiten, mutta joku taisi ehdottaa josko odottaisin että avokkini ottaa asian esille. Jos hän tosiaan haluaisi lapsia nyt-ja-heti niin eikö hän puhuisi siitä suoraan? Sanokaa vielä mitä mieltä ootte asiasta. Avokkini on tällä hetkellä reissussa, tulee loppuviikosta takaisin, ite oon vähän kallistumassa siihen suuntaan tällä hetkellä että puhuisin hänelle tästä tilanteestamme kun hän tulee kotiin.
Tarkennen tilannettamme vielä vähän. Avokkini on siis minua pari vuotta nuorempi (26v), ja on vasta saamassa opintonsa päätökseen. Hän ei ole vielä töissä, jonka vuoksi minä hoidan pääasiallisesti talouttamme. Jo tämän vuoksi vierastan ajatusta lapsen hankkimisesta näin lyhyellä varotus ajalla, lisäksi myös siksi että tiedän miten paljon esim. vapaa-ajasta ym. pitää tinkiä lapsen vuoksi. Moni tuntui saavan sen käsityksen että olisin ehdottoman EI:n kannalla, näin ei ole. Haluan itsekin lapsia, mutta ei näin lyhyellä varoitusajalla.
Rupesin miettimään sitä kun muutama teistä mainitsi kompromissistä. Se pistikin ajattelemaan että ehkä oon ollut turhan jyrkkä ja pikkutarkka vetelemällä jotain millintarkkoja rajoja lasten hankinta ikään (em. 35v), olisiko tosiaan niin kamalaa joustaa tossa ajankohdassa jonkun verran? Meillä synkkaa kaikinpuolin muuten niin hyvin, että tuntuisi tosi tyhmältä tollaisen melko pikkumaisen periaatteen vuoksi vaaraantaa koko suhde. Nojoo, turhaako spekuloida, en tiedä, sainpahan ainakin kerrottua mietteitäni.
Miksi ihmeessä pitäis hankkia lapsia?? Senkö takia ku yhteiskunta lietsoo hankkimaan ja ku muutki hankkii?? Jos nainen jättää sut sen takia kun et halua lapsia, saa mennä, ei se sua silloin rakasta!!