Ajattelin kysyä täältä hieman vinkkejä poikaani ajatellen. Erosin vaimoni kanssa 11 vuoden avioliitosta lähes kaksi vuotta sitten poikani ollessa tuolloin nelivuotias. Meillä on myös muutamia vuosia vanhempi tytär yhteisestä liitostamme. Eromme oli - miten sen nyt muotoilisi - varmaan paras mahdollinen eli olemme edelleen hyvissä väleissä. Pystyimme järjestämään eromme siten että se ei vaikuttanut lapsiin juuri lainkaan. Lapset jäivät tavanomaisesta poiketen asumaan minun luokseni eikä ex puolisoni. Tähän oli ihan käytännölliset koulunkäynti syyt jne. Me molemmat eronneet olemme jo luoneet kiinteät parisuhteet eron jälkeen.
Poikani on aina ollut hieman erilainen kuin tyttömme. Luonnehtisin häntä herkäksi ja vähemmän kokeilunhaluiseksi. Minusta hän ei kuitenkaan ole aina onnellinen. Siten kuin lapsen pitäisi olla. Olen miettinyt mahtaisiko tässä olla kyseessä jokin sellainen että hän on muodostanut klassisen oidipus kuvion kautta itselleen syyllistymistä erostamme. Eli ajattelen että ehkä hän oli alitajunnassaan muodostanut minusta tuhoavia ajatuksia ja hänen rakkautensa olisi kiintoutunut äitiin mutta siihen päälle kun on rupsatutettu avioero niin poikani olisi jäänyt jumittamaan tähän tunteeseen että hän on ollut eron syy. Tätä ajatusta perustelen sillä että poikani on kovin vaitonainen kun yritän keskutella hänen kanssaan niistä emotionaalisista tuntemuksista mitä ero on herättänyt. Lisäksi hän silmiinpistävän usein hokee rakastavansa minua ja tästä olen vetänyt keittiöpsykologisin keinoin yhtäläisyysmerkkiä oidipaaliseen tapahtumaan ja siitä aiheutuvaan mahdollisiin pelkotiloihin tasapainoilla rakkauden kaltevalla pinnalla. Tämä selitys nyt oli vähän pintapuolinen mutta vastailen mielelläni asiallisiin kysymyksiin ja toivoisin todella että saisin vähän apuja tähän minua vaivaavaan ongelmaan.
Poikani on aina ollut hieman erilainen kuin tyttömme. Luonnehtisin häntä herkäksi ja vähemmän kokeilunhaluiseksi. Minusta hän ei kuitenkaan ole aina onnellinen. Siten kuin lapsen pitäisi olla. Olen miettinyt mahtaisiko tässä olla kyseessä jokin sellainen että hän on muodostanut klassisen oidipus kuvion kautta itselleen syyllistymistä erostamme. Eli ajattelen että ehkä hän oli alitajunnassaan muodostanut minusta tuhoavia ajatuksia ja hänen rakkautensa olisi kiintoutunut äitiin mutta siihen päälle kun on rupsatutettu avioero niin poikani olisi jäänyt jumittamaan tähän tunteeseen että hän on ollut eron syy. Tätä ajatusta perustelen sillä että poikani on kovin vaitonainen kun yritän keskutella hänen kanssaan niistä emotionaalisista tuntemuksista mitä ero on herättänyt. Lisäksi hän silmiinpistävän usein hokee rakastavansa minua ja tästä olen vetänyt keittiöpsykologisin keinoin yhtäläisyysmerkkiä oidipaaliseen tapahtumaan ja siitä aiheutuvaan mahdollisiin pelkotiloihin tasapainoilla rakkauden kaltevalla pinnalla. Tämä selitys nyt oli vähän pintapuolinen mutta vastailen mielelläni asiallisiin kysymyksiin ja toivoisin todella että saisin vähän apuja tähän minua vaivaavaan ongelmaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.