Huumorintaju

Tilannetaju on mulle se avainsana, ei mikään tekohauskojen luettujen vitsien vääntäminen. Toiselle ihmiselle tai kulttuurille nauraminen ei ole koskaan mun mielestä hyvää huumoria. Eikä sekään iske että mies mielestään kertoo niiiiiiin hirvittävän hyvän jutun ja räkättää itse täysillä päälle. He eivät ole hauskoja, eivätkä fiksuja. On asioita joista mun mielestä ei pidä repiä "huumoria", jotkut miehet vain yrittävät kaiken vääntää vitsiksi ja alkavat irvailla jokaiselle asialle. Käy nyt asiallista keskustelua sellaisen kanssa! Mulla ainakin menee hermot välittömästi.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9045427

Kyllä mä pidän huumorintajuna nimenomaan sitä sellaista hiljaisempaa luonteenpiirrettä, jonka avulla ihminen pystyy näkemään tilanteissa niiden humoristiset puolet, mutta ymmärtää tarpeen tullen pitää ne omana tietonaan. Huumorintajuinen ymmärtää vitsit, mutta hänen ei tarvitse osata kertoa niitä. Huumorin perusvire on myös mielestäni aina myönteinen, eli vahingonilo ja muu lällätys eivät ole hyvää huumorintajua. Satiiri ja musta huumori ovat sitten ihan oma juttunsa, fiksujen ihmisten laji...

käsitän sen, niin, että ihmisillä on erilaisia huumorintajuja. Joitakin oikeasti naurattaa eniten toisten pilkkaaminen, minun isäni esimerkkinä.

En ole koskaan tavannut ihmistä, jolla ei olisi huumorintajua, käsittääkseni kaikilla on sellainen. Se on vaan sitten eri asia onko se pissa-kakkahuumoria vai jotain muuta. Siinä mielessä esim. toive, että unelmakumppani olisi huumorintajuinen on täysin turha, koska kukapa ei pitäisi itseään huumorintajuisena?
Parempi olisi, jos kyyseessä joku treffi-ilmoitus, niin laittaa siihen mielestään hyvä vitsi. Samanlainen huumorintaju on minun mielestäni tosi tärkeä asia.

Hyvä vitsi sopivassa seurassa on ok, samoin hauskan kommentin heittäminen sopivassa tilanteessa. Tyhjänpäiväiset jutut tai vahingonilo ei ole huumoria, sen aika moni nainen tietää, eikä sitä arvosta, ellei sitten itsekin ole perusluonteeltaan pahansuopa ja katkera.

Onneksi minun tuntemani miehet eivät kuulu (näköjään) "valtaosaan miehistä" vaan omaavat toisenlaiset käytöstavat. Anagrammien ymmärtäminen ei mitenkään korreloi huumorintajun kanssa.

Noin kun asian esität, niin siis nuo toisille naureskelijat ja ilkeät tyypit yleensä luulevat olevansa hauskoja: mutta kukaan ei viihdy.
Mutta anagrammien päälle ymmärtäminen... Joo, en nyt ehkä lähtis sitten tohon, että vaan sellainen huumori sitten muuten on hauskaa tai että tyhjänpäiväisille jutuille nauraminen... No, kukas sen määrittää ja mitäs pahaa siinä on? Onks Viljoo näkynyt on ihan jees, tosin en ole kuullut sitten 15 vuoteen ainakaan, mutta naisten perään huutelu junttia. Härkeissäkin vitseissä on hauskojakin: ne mitkä ei oikeasti pilkkaa ja alenna, sillä seksi ei alenna aina tai kaikki vitsit pilkkaa pahalla, mutta sitten niissä on niitä, missä tarttis miettiä vähän...

Mä olen aika älykäs ihminen ja tykkään silti tyhjänpäiväisyyksille nauramisesta joskus: ei ole tarvetta tärkeillä, pieru-huumorista oikeassa seurassa: sellaista se elämä on, anagrammit eivät juuri kiinnosta ja ikuinen nokkeluus on todella rasittavaa...
Kun tän nyt vois tulkita vähän niin, että sä pidät kaikkia vähänkin eri huumorin tai rennomman asenteen omaavia tyhminä ja itseäsi tosi nokkelana jätkänä. Tän vois myös tulkita et tosiaan on vaan kaksi erilaista esimerkkiä. Tai että sä olet aika ittees täynnä, tai että vaan et ymmärrä. Tai et sä olet törmännyt tosi dorkiin tyyppeihin. Tai... En oikein tiedä.

No, mutta että huumoria saa olla, kunhan se ei alenna ja ole ilkeää toisia kohtaan, ja kunhan tajuaa hieman katsoa, jos joku loukkaantuu, voi ne vitsit jättää pois. Muuten on dorka. Ihan turhanpäiväisetkin jutut voi olla hauskoja, ehkä ne anagrammitkin, kunhan asenne on reilu ja rento. Sydämellisyys ylittää älykkyyden, fiksuudella ei tee mitään ilman inhimillisyyttä. Ja loppujen lopuksi, pyörittelee asiaa miten vaan, niin joittenkin kanssa vaan synkkaa ja toisten ei: ne samat vitsit voi jonkun toisen kertomana olla ihan jees ja toisen taas, ni tosi huonoa.

Yhdistelmänä fiksu ja huumorin tajuinen sinänsä kuulostaa hyvältä :)

Tilannetaju on mun mielestä kaiken aa ja oo, pidän myös ironiasta, vastakkainasettelusta ja absurdeista assosiaatioista. Mutta huumorintajua on monenlaista. Kuka tykkää mistäkin. Mä tykkään enemmän sellaisesta hassuttelevasta älykköhuumorista, mutta kakkahuumori ja härskimpikin läppä uppoaa, jos se sopii tilanteeseen.

Kaipa yleisestiottaen hyvänä huumorintajuna pidetään sellaisen huumorin viljelyä, kuin mikä määrittelijää itseään naurattaa. Jotkut tykkää alapään jutuista, toiset jopa pissa ja kakkahuumorista. Satiirilla ja ironialla on ystävänsä, mutta toisilla tämän lajityypin jutut pyyhkivät täysin ohi tai ne ymmärretään väärin ja loukkaannutaan jopa. Itse pidän huumorintajuttomina tyyppeinä sellaisia, jotka alkavat halveerata ihmisiä, jotka eivät hervottomina hekottele heidän tarinoilleen.

Mielestäni hyvään huumorintajuun kuuluu myös jonkinlainen toisenlaisten huumorien ymmärrys, eli että ei ala heti jonkun vääränlaisen vitsin jälkeen moralisoimaan vitsin sisältöä, ja että pystyy nauramaan myös sille huonolle huumorille itselleen tai vaikka sitten sen huonon vitsin kertojalle. Joillakin tuntuu olevan tarve korostaa itseään huonon huumorin yhteydessä, että voi voi kun minua ei naurata tällainen ollenkaan ja huumorintajuni on hieman kehittyneempi. Musta se nyt ei ainakaan minkään tajusta kerro mitään. Ihan voi joskus narattaa tilanteet ja huonot jutut kokonaisuutena.

hauskoja joten ne vaatii sitä miehiltä.