Pojanpoika on murrosikäinen, eikä suostu syömään muuta kuin suklaata, jogurttia ja jotain apteekin ravinneliuosta. On tällä hetkellä 152 cm mittainen ja painaa 34 kiloa. Oli alkuvuodesta sairaalassa tutkimuksissa, koska väittää, että kiinteää ruokaa ei saa niellyksi. Kurkkua tutkittaessa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Poika ei vain uskalla nielaista. Psykiatri oli sanonut, että poika on jo neuroottisen laiha ja vaatisi sairaalahoitoa. Miniämme on yksinhuoltaja, eikä jättänyt poikaa sairaalaan, koska poika ei halunnut jäädä. Pojan isällä ei ole sananvaltaa lapsensa hoidossa. Ovat eronneet ja lapset on määrätty äidille.
Vanhin tytär on jo aikuinen, mutta asuu vielä kotona, koska koulutus kestää vuoden verran tämän kevään jälkeen. Paljon jää hänen harteilleen kotitöitä, ruuanlaittoa, siivousta, pyykinpesua jne. Äiti on osa-aikaeläkkeellä ja on masennuskausien takia kokonaan pois töistä pitkiäkin aikoja. Seurustelee työttömän ja sairaan uuden miehen kanssa. Tästä uudesta suhteesta ei ole apua lastenkasvatuksessa. Tämäkin mies kulkee mielenterveyttään hoidattamassa viikottain. Sosiaalitoimi on jollain tavalla mukana perheen kuvioissa, mutta uskon, että eivät saa tietoonsa kaikkea.
Asumme niin kaukana tuosta perheestämme, että emme voi oikein olla avuksikaan. Raha heille kyllä kelpaisi, mutta emme sitä voi paljon antaa, koska olemme mieheni kanssa sairaseläkkeellä. Mielenterveytemme on onneksi jonkinlaisessa kunnossa, vaikka päivittäin murehdimme tuota pojan perhettä.
Tyttären perhe tulee toimeen omillaan. Emme tee omien lastemme kuullen vertailuja heidän
elämäntavoistaan.
Jotain apua pitäisi saada tuolle anorektikkopojalle, mutta miten?
Vanhin tytär on jo aikuinen, mutta asuu vielä kotona, koska koulutus kestää vuoden verran tämän kevään jälkeen. Paljon jää hänen harteilleen kotitöitä, ruuanlaittoa, siivousta, pyykinpesua jne. Äiti on osa-aikaeläkkeellä ja on masennuskausien takia kokonaan pois töistä pitkiäkin aikoja. Seurustelee työttömän ja sairaan uuden miehen kanssa. Tästä uudesta suhteesta ei ole apua lastenkasvatuksessa. Tämäkin mies kulkee mielenterveyttään hoidattamassa viikottain. Sosiaalitoimi on jollain tavalla mukana perheen kuvioissa, mutta uskon, että eivät saa tietoonsa kaikkea.
Asumme niin kaukana tuosta perheestämme, että emme voi oikein olla avuksikaan. Raha heille kyllä kelpaisi, mutta emme sitä voi paljon antaa, koska olemme mieheni kanssa sairaseläkkeellä. Mielenterveytemme on onneksi jonkinlaisessa kunnossa, vaikka päivittäin murehdimme tuota pojan perhettä.
Tyttären perhe tulee toimeen omillaan. Emme tee omien lastemme kuullen vertailuja heidän
elämäntavoistaan.
Jotain apua pitäisi saada tuolle anorektikkopojalle, mutta miten?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ota yhteyttä pojan kotikunnan lastensuojeluun - sillä se tämäkin asia lähtee selviämään - lapsen ravitsemuksen laiminlyönti on nimittäin vakava asia ja viranomaisen pitää siihen puuttua, jos vanhemmista ei asiaa hoitaman ole.