Olen lukenut paljon filosofista kirjallisuutta ja myös samalla oppinut itse katsomaan asioita eri kulmista, vertailemaan, kääntelemään vääntelemään ja löytämään uusia ja puhtaasti omia mielipiteitä. Silti on ontto olo. Ikään kuin se jokin olisi aivan käsillä, mutta en saa kiinni. Uusien näkökantojen esittäminen ja vastaan väittäminen ovat edelleen heikoilla kantimilla. Pystyn siihen auttavasti verkkokeskustelussa ja muutoinkin ajan kanssa, mutta nopeatempoiseen keskusteluun tarvisi enemmän valmiita ratkaisumalleja joiden pohjalta asioita purkaa auki nopeammin.
Mitä kummaa pitäisi lukea ja miten toimia? Nyt kun olen lukenut muiden näkemyksiä, sitä tuppaa tarjoilemaan niitä itsekkin ihan suoraan muistilokeroista, ei niinkään oman päättelyketjun tuloksena. Eniten apua on ollut Aristoteleen dialektiikasta, mutta kirja on sekä vaikeasoutuinen että vaikeasti sovellettavissa nyky-yhteiskunnan keskusteluihin. Lisäksi se mitä alussa luki on unohtunut puolivälissä. Tarvisi jotain konkreettisempaa mallia. Yritin itse vääntää Aristoteleen kirjasta tällaisia malleja. Siitä oli jo hieman apua.
Olisiko jotain vinkkejä tähän ja muutoinkin itseopiskeluun?
Mitä kummaa pitäisi lukea ja miten toimia? Nyt kun olen lukenut muiden näkemyksiä, sitä tuppaa tarjoilemaan niitä itsekkin ihan suoraan muistilokeroista, ei niinkään oman päättelyketjun tuloksena. Eniten apua on ollut Aristoteleen dialektiikasta, mutta kirja on sekä vaikeasoutuinen että vaikeasti sovellettavissa nyky-yhteiskunnan keskusteluihin. Lisäksi se mitä alussa luki on unohtunut puolivälissä. Tarvisi jotain konkreettisempaa mallia. Yritin itse vääntää Aristoteleen kirjasta tällaisia malleja. Siitä oli jo hieman apua.
Olisiko jotain vinkkejä tähän ja muutoinkin itseopiskeluun?
Vastaukset 34
Vanhimmat
etsinyt kirjallisuutta korkeakoulujen tutkintovaatimuksista. Sieltä löytyy aineistoa vaikka kuinka paljon. Aloitat vaikka ihan alusta, abbrobatureiden kirjaluetteloista ja etenet sitten. Olen jo eläkkeellä joten on hyvin mielen kiintoista tutustyua eri elämän asioihin kaikessa rauhassa. Toisaalta joskus loppuu kyllä aivokapasiteetti. :)
Minäkin suosittelen tutustumaan yliopistojen kirjallisuuslistoihin. Esim. yliopistojen elämänkatsomustiedon kurssikirjallisuuteen kannattaa tutustua. Niissä peilataan jo valmiiksi vanhoja filosofien näkemyksiä nykyajan (ja menneen) teemoihin. Ovat siksi mielestäni hieman käytännönläheisempiä kuin alkuperäisteokset. Olen itse saanut niistä enemmän irti kuin filosofien vaikeaselkoisista alkuperäisteoksista. Suosittelen!
https://www.jyu.fi/ytk/opiskelu/perustutkinnot/ops/ekt_1.8.2008-31.7.2010
Olisiko jossain vaiheessa jokin luento tai luentosarja mahdollinen. Yleensä ottaen teorian opiskelu monipuolistuu, kun lähtee etsimään asioihin uusia näkökantoja jollain muulla oppimismenetelmällä kuin mitä tähän asti on käyttänyt. Olet opiskellut nyt visuaalisesti - lukemalla, ehkä voisit lähteä hakemaan asioihin uusia ulottuvuuksia kuulemalla tai tekemällä (auditiivisesti, kinesteettisesti). Hyvä oppimisen varmistaminen on oppimastaan asiasta keskustelu - mitä oletkin pyrkinyt jo tekemään. Löytyisikö esim. avoimesta yliopistosta läheltäsi mahdollisuuksia laajentaa opiskelumahdollisuuksia. Olisiko myös mahdollista soveltaa aiemmin oppimaasi johonkin muuhun tieteenalaan - esim. psykologia, sosiologia? Suosittelisin myös tutustumaan NLP:n oppeihin - etenkin koulutuksen kautta. Kirjallisuus aukeaa huomattavasti paremmin, kun on ensin saanut kokemusta nlp:stä koulutuksen kautta. Mahdollisimman laaja asioiden ymmärtäminen monelta eri kannalta voi auttaa sieltä onttoudesta pois.
Iloa elinikäiseen opiskeluun :)
keitin koko kattilallisen
Oma näkökantani:
Olen itse reilu 3-kymppinen mies ja olen aina viimeaikoihin asti ajatellut että tieto, tiedon analysointi ja tunteet sekä niiden analysointi ovat älykkyyden merkki ja että jopa vain näin ihmisenä kehityn kun tutkin ajatuksiani mahdollisimman syvältä. Filosofian kirjoja en ole lukenut, joten pintaa syvempää teoreettista ulkopuolista tietopohjaa tälle "harrastukselle" ei ole. Toki filosofia kehittyy sekä itsenäisenä ajatteluna, luettuna teoriana että ihmisen kanssa vuorovaikutuksesta.
Descartesin väite "ajattelen, siis olen" on ollut siis 100% totta minulle. Ja olen juuri tiukan ajattelun perusteella luonut minuuteni, tai niin kuvittelin..
Ymmärsin vähän aika sitten että olen ollut jo vuosia oikeassa erään asian suhteen; ajattelen liikaa. Joskun väitin näin joillekin ihmisille - ja sain vain kommentteja tyyliin "hyvä, liikaa ei voi ajatella", "ajattelu on älykkyyden merkki".
Ajatteluni on kompulsiivista. Olen niin yhtä ajattelun eli ajattelun luoman egon kanssa(ajatusten luoma näenäinnen todellisuus=ego), että en edes kykene lopettamaan ajattelemista jos yritän olla tekemättä sitä. Huomaan tämän vain olemalla hiljaa muutaman minuutin, on lähes mahdotonta olla yli 2 minuuttia paikallaan, ilman että päähän tulee ajatus, visualisointi tms. Jopa nukkumaanmennessä koin unettomuutta kun selvitin ja analysoin asoita päässäni, joskus jopa hurmoksessa koska koin "mieltä avartavia" kokemuksia pääni sisällä. En vieläkään ole päässyt tästä eroon, ja aivot juoksevat hurjaa vauhtia silloin tällöin. Esim. juuri ennen unta, usein kehittelen keksintöjä, saatan visualisoida erittäin nopeaa diashowta päässäni - niin nopeaa etten kykene mitenkään jokaista visualisointia erittelemään.
Mietin että miksi, miksi pääni ajattelee vaikka en itse halua sitä ja ainoa selvä vastaus on että egoni hallitsee minua - eli se minuus joka olen, on tavallaan ajatustodellisuuden vanki ja vaatii jatkuvia näkökantoja, kulmia, analysointeja jne. Huomasin myös että näin muodostuu pikkuhiljaa hyvin vankka ajatuskehikko eli ihminen tulee siksi itsensä kehittää.
Tämä ei mielestäni ole vapautta tai edes kovin mukava olotila. Lisäksi kukaan ei koskaan ole valmis ajatuksiensa kanssa, jos näin voi sanoa. Kun ehkä joskus jonkun asian saa mielessään "päätökseen"(tästäkin voi olla montaa mieltä, kyse voi olla vain itsesuggestiosta lähinnä), jää auki tuhat ja 1, ja usein vielä avautuu uusia kysymyksiä. Siksi filosofia, jota vieläkin kunnioitan, on loputon suo jossa voi kadottaa itsensä hyvin helposti imemällä kollektiivisia ajatuksia jotka eivät alunperin olleet omia.
Ei ajattelu ja filosofia välttämättä käsikädessä mene, mutta huomasin että juuri olemalla ajattelematta, olen inhimillisempi ja enemmän ihminen tässä ja nyt, kuin analysoimalla kaikkea. Itse uppouduin usein tilanteissa menneisyyteen ja tulevaisuuteen enkä osannut(vieläkään osaa) elää hetkessä. Tämänkin voi kääntää elämän filosofiaksi, mutta olisi ehkä helpompaa vain olla, eikä ajatella jokaisesta hetkestä uusi kulmia ja näkökantoja.
Itselläni nimenomaan kompulsiivinen ajattelu, eli näkemys että se mitä ajatten, sitä olen - on ollut suurin ongelma ja nyt ymmärrän että olen minuus ajattelun takana, ei itse ajatteluprosessi tai sen johtopäätökset.
Ihminen on ehkä luonnollisimmillan kun on tässä ja nyt, ei kadu tai ajattele menneisyyttään tai pelkää/toivo tulevaisuutta. Itseasiassa menneisyys ja tulevaisuuskin ovat tässä ja nyt koska niiden olemassaolo perustuu vain ajatuksiin tässä hetkessä.
Olen vielä aika alussa tässä asiassa, mutta näyttäisi että moni pinnallinen asia, kuten esim. älykkyydellä tai tiedoilla pröystäily sekä turha tarpeeton analysointi ovat egon ominaisuuksia eivätkä mitenkään paranna ihmisen onnellisuutta. Ego on vähän kuin raha, kun sitä on, haluat vielä lisää. Tietoyhteiskunnassa tiedosta on tullut arvo - sitä imetään ja kaikki pitää tietää. Ihmiset ovat kuin sieniä ja kuvittelevat tulevansa onnellisemmaksi tietäessään enemmän ja enemmän. Alan olla varma että kyse on päinvastaisuudesta, tieto aiheuttaa vain lisää kysymyksiä, lisää epävarmuutta jne.
En tarkoita että pitäisi olla tiedoton, bimbo tai olla ajattelematta mitään. Mutta jos kykenee elämään tässä ja nyt eikä sotke ajatusmaailmaa hetkeen, onni voi olla hyvin lähellä. Hektinen tiedonjano ei ainakaan tyydytä ketään kovin pitkäksi aikaa, mutta rauhallinen "tyhjyys" voi sisältää kaiken. Kuullostaa jo kovin itämaiselta mutta ehkä siinä on paljon totuutta sisällä.
Filosofiasta vielä; miksi pitää olla valmiita ratkaisumalleja? Miksi asiat pitää purkaa, mikä on tämän tarkoitus ja helpottaako se ihmisen elämää? Onko vastaaväittäminen mitään muuta kuin egon tapa taistella toisen ajatusmaailmaa vastaan? Ovatko kriittiset ihmiset onnellisempia kuin asioiden olemassaolon hyväksyvät ihmiset? Siinä muutama kysymys.
Psykologeja olisi huomattavasti vähemmän jos ihmiset eivät yrittäisi analysoida kaikkea, väitän.
Kartesiolainen filosofia taisi mennä, että "epäilen siis olen" eikä sillä vissiin ollut mitään tekemistä ajattelun kanssa. Toki epäily on ajattelua, mutta ajatteluun Descartes ei omaa olemassaoloaan perustanut, vaan epäilyyn.
ja johti
sinun henkilökohtaiseen lifetume unhappinesiin?
Descartes oli nimenomaan ajattelun kannalla. "Je pense, donc je suis. Je suis, donc je pense." = "Ajattelen, siis olen. Olen, siis ajattelen." Descartes oli rationalisti. Sitten tuli semmoinen skottilainen filosofi kuin Hume joka taas oli erittäin skeptinen ihminen. Hän esitti niin tehokkaita argumentteja rationalismia vastaan epäilemällä kaikkea, että erään oppikirjan mukaan "rationalismi ei ole vieläkään niistä toipunut vaan käy jatkuvaa kuolonkamppailua". Joten Descartes oli se ajatteluun olemassaolonsa perustava kaveri, Hume taas epäilyyn.
Carpe Diem on ainoo kunnon totuus !
Eilinen on mennyttä ja huomisesta et tiedä vielä mitään, on vain tää hetki
Jopa Raamattukin kertoo saman Matteus 6:34
Vaikka olen tutkinut muitakin uskontoja mm. Budhaa ym.niin näin se vaan on:
et voi elää eilisessä etkä huomisessa, ainoastaan tässä hetkessä
Ajattelu ja pohdiskelu on tietty ok, (esko valtaoja)
kosmisessa mittakaavassa hyvä ja paha, rakkaus ja viha itse elämäkin
ovat vain mitättömän ja pian katoavan ihmisrodun haihattelua.
Kolkyt ja risat ja ymmärtää jo, että kyse on pakonomaisista ajatuksista! Minulla alkoi lamppu vilkkua vasta viisikymppisenä. Nyt kuuskyt ja risat -ikäisenä voin jo sanoa päässeeni eroon tuosta riesasta, "totuuden" etsimisen vimmasta. Samalla meni sellaiset pakkomielteet, että piti esittää älykästä ja syvällistä ynnä muuta sellaista. En haluaisi uudelleen nuoreksi alle 10 miljoonan euron.
En haluaisi latistaa mieltä, mutta filosofisen ajattelun lahjat ovat synnynnäisiä. Niitä ei voi oppia lukemalla tai ymmärtämällä muiden näkökantoja. Jos näitä lahjoja on, se ajattelu tulee luonnostaan ilman että olisi koskaan lukenut mitään.
Älä siis tee asiasta liian suurta numeroa.
filosofiset taidot voi testata ihan ykseinkertaisesti pelaamalla loogisuutta vaativia pelejä. jos menestyy on taito hallussa luonnostaan.
Niin, kai jokaisella on on oikeus yrittää ymmärtää vaikka ei toisten mielestä ymmärrä. Kyllähän moni muukin taito on synnynnäistä, mutta en usko, että olet toisia tuomitsemassa vaikka he eivät osaa maalata katsomalla kuuluisien taiteilijoiden maalauksia. Kai jokaisella on oikeus filosofoidan vaikka ei ymmärrä filosofiasta, puhuttaessa kyseisestä tieteestä, yhtään mitään.
Hämärästi muistan, että filosfia ei ole pelkkää logiikkaa, joten eikä loogisuutta vaativilla peleillä testata loogisia taitoja?
voit kyllä lukea itsesi filosofian tohtoriksi ilman loogisia taitoja, mutta loogiset taidot omaava huomaa ennemmin tai myöhemmin ilman logiikkaa ajattelevan tohtorin ristiriitaisuuksista joita ei henkilö kykene ratkomaan itsenäisesti vaan käyttää siihen malleja.
kirjoja lukenut voi näyttää viisaalta sitä olematta, samalla tavalla kuin narkkari selväpäiseltä.
Ihan turha sun on siinä esittää olevas jotain muuta ku olet.
Olet vaan tyhmä prosituoitu.
Edellinen kommentti taas kuvastaa hienosti yksilön turhautumista, tai oikeastaan hänen egonsa nostaa päätään tuolla tavoin, kun jää suhteellisen syvällisen kommentin jalkoihin. Vaikka jonkun mielestä tieto ja itsetietoisuus ei tekisikään onnelliseksi, niin kyllä selkeästi typerä tuntevat pienuutta vastapainoisesti.
Mene vaan kirjastoon ja lue ekaks Svante Nordinin "Filosofian historia" kohtalaisen reippahalla tempolla. Kyllä filosofiaa täytyy lukea joka tapauksessa, koska muuten kaiken keksimiseen uudelleen menee niin paljon aikaa. Tuo kirja on alunperin ruotsiksi, mutta erittäin selkeästi käännettynä suomeksikin. Sitten, kun olen ravinnut vähän monipuolisemmin aivojasi, niin kyllä sieltä omiakin juttuja alkaa muodostua. Filosofia on niin monisäikeistä, että se saattaa aluksi tökkiä, mutta tosiasiassa homma on ihan jokaisen aivoille ymmärrettävää.
Tietysti voit jakaa filosofiaa myös eri alueisiin ja ottaa sen mikä kiinnostaa. Käytännön filosofiassa pohditaan usein moraalin kysymyksiä tai yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta. Metafysiikassa pohditaan taas mitä kaiken perimmäisen takana on. Tietoteoriassa pohditaan, mistä voi tietää, että jokin asia on tosi. Kaikkia näitä avittaa sitten filosofinen logiikka. Iloisia elämyksiä pohdintaasi siellä.
en opikselle vinosfviaa .
.
.
.
..
x
v
yg
.fcf
.hhfj,.
P.S olen vampyyri.
Parasta on loytaa aihe josta on ristiriitaisia mielipiteita. Tee siita suurempi kirjalisuushaku ja kirjoita mika sinun mielestasi todisteiden perusteella on todennakoisempaa tieteellisten artikkeleiden perusteella.
Verkkokeskustelut voit heittaa omaan arvoonsa = roskiin. ne eivat ole ns. peer-reviewed sources.
helvetillistä- kun vellpksellekin vielä ,eni ja se
kyllä ne saatabab ajat ciekö päättyy
en ole ainoa näitä vastustavaz
"Mietin että miksi, miksi pääni ajattelee vaikka en itse halua sitä ja ainoa selvä vastaus on että egoni hallitsee minua - eli se minuus joka olen, on tavallaan ajatustodellisuuden vanki ja vaatii jatkuvia näkökantoja, kulmia, analysointeja jne. Huomasin myös että näin muodostuu pikkuhiljaa hyvin vankka ajatuskehikko eli ihminen tulee siksi itsensä kehittää."
Mahtavia sanoja jotka menevät yksiin pitkälti omien asioiden kanssa. Juuri ku ego muodostuu eri ominaisuuksista kuten vieteistä yms jotka ohjaavat meidät sit tekemään tätä ajatusprosessia itsellä ollu tosi vahva kilpailuvietti. Mutta suurin asia mitä ite sit tajusin tässä iha vasta o et pistetetää noi tunteet pelii mut tätä ajatuksen juoksua on jopa vaikea selittää muille ku ne voi katsoa vähä oudosti jos oma ajattelu pohjautuu niin paljon tolle joka asian itselle teorisoimiselle ja eri näkökantojen esittämiselle.
Kiitos viestissä .. en ole aivan yksin näiden ihme pohdiskelujen kanssa :D
Ja sama homma en ole niin halunnut lukea muiden teorioita, koska mielestäni kirjoitettu sana on niin kömpelö tapa kommunikoida et ei sillä pysty edes omia ajatuksia kovin vahvasti kuvaamaan..
Ihan tänne ketjuun vahingossa eksyneenä ja viestisi lukeneena mieleeni tuli eräs aivan mahdottoman hyvä filosofinen teos, se on todella vanha, mutta sitä pystyy soveltamaan todella yksinkertaisesti nykypäivän tilanteisiin; kertoo varmaan aika paljon, että japanilaisissa ja kiinalaisissa kaupallisten aineiden korkeakouluopinnoissa taitaa vieläkin olla ns. pakkolukemistoa ja aasialaiset liikemiehet pääasiassa käyttävät aika paljon tätä teosta ohjenuoranaan kuinka toimia missäkin tilanteessa ja erityisesti isojen asiakkaiden kanssa. Eli toisin sanoen moni nykypäivään saakka voimassaolevana pysynyt toiminta- ja ajatusmalli on lähtöisin tästä aivan loisteliaasta kiinalaisesta teoksesta jonka on kirjoittanut Sun Tzu (ehkä paremmin länsimaalaisittan Sun Tzi) ja teoksen nimi on The Art of War, eli suomennettuna Sodankäynnin taito. Suosittelen.
Pistetään pikku simasuut yhdessä juhannuskuntoon!
http://www.facebook.com/group.php?gid=111379738900541&v=info&ref=mf#!/group.php?gid=111379738900541&v=app_2344061033&ref=mf
Suuret kiitokset kaikille vastanneille. Lähden näillä eväillä lukemaan lisää ja otan myös tämän sodan käynnin kirjankin luettavaksi.
Joku oli sitä mieltä, että verkkokeskustelu olisi jotenkin huonompaa kuin puhuttuna. Luulenpa tämän riippuvan siitä, mitkä ovat kenenkin henkilökohtaiset ominaisuudet keskustelijana. Itse pidän verkkokeskustelusta erityisen paljon, eikä syitäkään tarvitse kauan miettiä:
Esimerkiksi yrityksessä keskustelut etenevät siten, että voittaja on se joka älähtää nopeimmin ja huutaa kovimpaa. En näe mitään mieltä keskustelussa, jossa toistuvasti puhutaan päälle ja korotetaan ääntä. Argumentteja ohitellaan ja huudetaan uudet kovempaa. Yrityksessä olin aikanaan hiljainen, ei ollut minusta huutoargumentoijaksi. Verkossa dominoin samassa porukassa mielin määrin.
Selkeys on toinen asia. Kirjoitettua ei saa kirjoittamattomaksi ja sanansa on mietittävä. Sanottua ja sen merkityksiä ei voi mielinmäärin jälkikäteen käännellä. Sanottu mikä sanottu ja sanojen takana on seistävä kun joku argumentoi vastaan.
Olen edistynyt aivan valtavasti ajattelussa siitä mikä oli lähtötilanne ja miksi vertaisinkaan edistystä muuhun kuin itseeni. Oikeastaan jo ensimmäinen lukemani kirja sai yhtäkkiä maailman näyttämään aivan erilaiselle. Kyllä minulla varmaan luontaiset edellytykset olisi myös tutkinto läpäistä, vaikka en mitenkään erityisen älykäs olekkaan. Este on siinä, että vastustan koko ajatusta osaamisen sertifioinnista. Käytännössä se näyttäisi merkitsevän paljon työtä sellaisten asioiden parissa jotka eivät kiinnosta ja lopulta on myös osoittautunut, että nämä sertifikaatit eivät ole minkäänlainen tae käytännön älykkyydestä tai osaamisesta.
Opiskelen jatkossakin sitä mikä minua kiinnostaa ja vain sitä. Opiskelu on siten moninverroin tehokkaampaa ja antoisampaa itselleni. Nautin opiskelusta tässä tapauksessa ja en halua tästä nautinnosta luopua muita varten tarkoitettua sertifikaattia haikailen.
tarkoitetut kirjat ovat vallan oiva väline oman ajattelun kyseenalaistamiseen, varsinkin Matthew Lipmanin kirjat, etenkin Harri , Kim ja Jonna etc. ja niihin liittyvät open oppaat. Onpahan vinkeitä kysymyksiä.
http://et-opetus.fi/index.php/oppikirjat
Tuolta voi katsoa lisää.
Lue Raamattua. Se on filososille hyvä kirja. Sieltä löytyy totuus. Ja rakkaus.
Olen lukenut filosofiaa 45 vuotta. Joka viikko ainakin yhden kirjan. Hyödyllistä se ei ole ollut mutta sivistävää ja aika on kulunut mukavasti. Aina löytyy joku heitto seurassa ja joka ongelmaan ratkaisumalli. Suosittelen.
mikä nörtti
Raamatusta löytyy vain aivopesua.
ja sitten aiheeseen. Asian sisällöstä voitte kaikki vetää omat johtopäätöksenne..
Maailma, jossa elämme on itsekkäiden sikojen rakentama. Ei meillä muuten olisi Suomessa verotus sellainen, että keskituloista kovapalkkaisemmilla on pienemmät verot tuloihin nähden.
Yhteiskuntamme lait eivät ole oikeudenmukaisia, koska niitä voi kiertää niiden sisältämien porsaanreikien avulla.
Siat eivät lue filosofiaa, koska he ovat kiinnostuneita ainoastaan omista asioistaan; yleismaailmalliset asiat eivät heitä kiinnosta. Ympäristömme on perseestä, koska sitä rakentaessa ei filosofien ajatuksia oteta huomioon.
Filosofia ei lisää tuottavuutta, vaan heikentää sitä. Tuottavuus on syy, miksi meillä on tehtaita ympärillämme, tai miksi poliitikot kannattaa lahjoa. Tuottavuus tuhoaa ympäristömme ja tekee meistäkin toisinaan sikoja.
Sitten vielä loppuun. Myönnän olevani sika ja tiedän etten voi muuttua koska maailma ympärilläni velvoittaa minut tekemään moraalittomia asioita selvitäkseni julmassa maailmassa, joka ei ole julma vaan luonnollinen. Me ihmiset vain olemme saakelin tyhmiä.
Raa raa raamatu, ah. Tuo kirja... Mitä filosofista siitä sitten rivien välistä lukemalla löydätkään? Kyseinen paksu eepos nielaistiin aikoinaan palveluksessa ollessani kainuussa. Varuskuntasairaalan kirjurilla kun vapaata oli ja kirjasto läpi luettu. Kovin monisäikeistä uskon ynnä elämänkatsomuksen verkkoa en yksittäisiltä taruolennoilta, joskaan niiltäkään jotka historiallisiksi tosihenkilöiksi olisi voitu todistaa, löytänyt. Filosofiaa löytyy pähkinänkin kuoresta sitä sinne maailman kanssa sullomatta. Mutta en ihan heti lähtisi perustamaan lakia raamatun pohjalta pelkkä raamattu tuomarina. Aika synkkä olisi maailma loppuviimmein.
Rakkaus. Lienee jääneen ainoaksi filosofisen tutkiskelun herättäneeksi kohdaksi. Lopuista sivuista kääntelinkin sitten päivärahojen pienuuden takia sätkiä joita poikien kanssa polttelimme. En ole ateisti kuitenkaan mutten usko jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajanani. En myöskään kiellä raamatun "mahdollista" "todenperäisyyttä". Jokaisella tarinalla lienee alku ja se siitä logiikasta.
Kyseisessä oopuksessa ei liiemmin tapahtunut muuta kuin raajojen amputointia, raiskauksia, tappoja ja sukurutsauksia. Väitteeni on että kertomakirjallisuus ei juurikaan ole kehittynyt viimeisen parin vuosituhannen aikana.
Niin ja kirjoista viellä sen verran että... Jonathan Glover:in kirja Ihmisyys on melko mielenkiintoinen lähinnä euroopan (lännen) moraalihistoriaa käsittelevä ja lukemisen arvoinen teos. Joskaan ei heikkovatsaisille voi suositella kyseistä teosta. Itselläni kummiteli etenkin turkkilaisten vierailut bulgariassa mieleni perukoilla todella kauan. Julmaa ja karua miten vähän ihminen eroaa tietyissä tilanteissa muusta luonnosta. Paitsi kidutuskeinojensa kirjon ja niissä alati kekseliäänä pysymisen turvin.