Hölkkäsin elämäni ensimmäisen hölkkälenkin 30min lenkkipolulla, ja olen pirun ylpeä itsestäni! Astuin melkoisen kynnyksen ylitse ja jopa yllätin itseni: nautin jokaisesta juoksuaskeleesta. :) Sykemittaria en omista, mutta juoksumatolla kroppaani ja kuntooni tutustuneena sain säädeltyä vauhdin itselleni sopivaksi (epäilen sykkeen olleen n.155-157 -> sama tahti ja tuntuma matolla). Hetkeäkään ei tullut sellaista oloa, ettenkö olisi jaksanut, ei edes ylämäissä. Olen tyytyväinen, erittäin tyytyväinen. Tästä se lähtee!
Nimim. Juoksua koko ikänsä VIHANNUT ja siinä aina epäonnistunut yksilö (joka ei ole vain viitsinyt yrittää)
Juoksumatto antoi itseluottamusta, sekä kokemuksen jaksamisesta ja onnistumisesta (matolla juoksen tunnin kevyesti putkeen). Tiedän että jaksan, kun vain viitsin lähteä liikkeelle. Huomenna sykemittarin hankintaan ja takaisin lenkkipolulle! Upeaa, mahtavaa! ;)
Nimim. Juoksua koko ikänsä VIHANNUT ja siinä aina epäonnistunut yksilö (joka ei ole vain viitsinyt yrittää)
Juoksumatto antoi itseluottamusta, sekä kokemuksen jaksamisesta ja onnistumisesta (matolla juoksen tunnin kevyesti putkeen). Tiedän että jaksan, kun vain viitsin lähteä liikkeelle. Huomenna sykemittarin hankintaan ja takaisin lenkkipolulle! Upeaa, mahtavaa! ;)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin olin aina vihannut juoksemista (pitkiä matkoja), kunnes reilu vuosi sitten sain takapuolen ylös penkistä ja aloitin juoksemisen, tavoitteena lähinnä painonpudotus. Paino tippui, mutta mukava harrastus jäi jäljelle ja intoa piisaa itsensä kehittämiseen. Silloin jaksoi juosta hädintuskin cooperin aikamäärän, mutta nykyään menee useampikin tunti. Mittaria ei tule itse käytettyä, vaikkakin sellainenkin löytyy. Lähinnä tulee juostua sillä vauhdilla ja sykkeellä, kuin parhaaksi tuntuu minäkin päivänä.
Malttia sinulle harjoitteluun ja kliseisesti: Muista kuunnella omaa kehoa. Alussa varsinkin intoa saattaa olla liiaksikin, mutta hyvä palautuminen on varmasti yhtä tärkeää kuin harjoittelu. Mukavia juoksukelejä sinulle! :)