Tulee välillä mietittyä, onko käyttäytymiseni aivan normaalia. Etsin kovasti jännitystä ja olen melko impulsiivinen, lähtisin tuntemattomaan metsään seikkailemaan, juosten pakoon vastaantulevia poliiseja, tai yöpyisin liikenneympyrässä teltan kanssa asenteella "eletään vähän", mutta kaverit senkun jarruttelevat.
En ota useimpia asioita vakavasti, kuten jos joltakulta murtuu käsi tai ajokortin unohtamista kotiin (kaveri kieltäytyi jyrkästi ajamasta, hän omistaa kortin mutta kortti ei ollut mukana) mutta raja kulkee siinä että en halua aiheuttaa vahinkoa kenellekään. Olen hirveän turhautunut kun harvoin tapahtuu mitään jännittävää. Olen ollut tällainen pienestä pitäen ja kaverien suhtautuminen saa olon tuntumaan välillä todella tyhmältä.
Vaivaako minua kenties jokin häiriö vai onko tämä vain osa persoonallisuuttani?
En ota useimpia asioita vakavasti, kuten jos joltakulta murtuu käsi tai ajokortin unohtamista kotiin (kaveri kieltäytyi jyrkästi ajamasta, hän omistaa kortin mutta kortti ei ollut mukana) mutta raja kulkee siinä että en halua aiheuttaa vahinkoa kenellekään. Olen hirveän turhautunut kun harvoin tapahtuu mitään jännittävää. Olen ollut tällainen pienestä pitäen ja kaverien suhtautuminen saa olon tuntumaan välillä todella tyhmältä.
Vaivaako minua kenties jokin häiriö vai onko tämä vain osa persoonallisuuttani?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama täällä. adhd tai jotain..en tiiä.
Jep, ei kai auta mikään sitten :P
Minun mielestä voisi tosiaan vaan persoonallisuuden piikkiin laittaa. Pitäisi siinäkin joku raja ja tasopaino olla, mutta ei noi sun tempaukset mitenkään mahdottomilta kuullosta. Voisi sanoa, että sinä olet tervemielisempi, kun osaat ottaa vähän irti arjesta ja olla stressailematta turhista.
Samanlainen täälläkin,jos ei tapahdu mitään niin turhaudun ja masennun, haluisin vaan mennä ja rällästää kokoajan,oikeeta seuraa vaan ei ole.
..että en ole ainoa, ilmeisesti eksynyt turhan jarrutteleviin porukoihin.
Kiinnostaisiko jotakuta tutustua, ihan huvin vuoksi? Olen 20-vuotias, nainen ja Satakunnasta.