Montako vaihdetta on järkevä määrä jos ajo on enimmäkseen tasaisessa maastossa? Omasta mielestä 3 vaihteinen riittää.
Vaihteiden määrä
456r
241193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Järkevää tai tarpeellista.
Tarpeellisena pitämänsä vaihteiden määrä on pitkälti maku kysymys, joka monella saattaa muuttua vuosien varrella.
Jos pyörän käyttötarkoitus on siirtyä paikasta A paikkaan B ja maasto on vielä verraten tasaista, niin kolme vaihdetta voi olla riittävä. Joku voi katsoa tulevansa toimeen yhdelläkin vaihteella.
Jos taas harrastaa pyöräilyä kuntoilumielessä, niin se merkitsee usein ajomatkojen pidentymistä. Tällöin tulee aina vastaan myös mäkiä joissa vaihteita tarvitaan.
Toiseksi kuntoillessa haluaa pitää yllä tasaisempaa rasitusta kuin mihin kolmen vaihteen välitykset antavat mahdollisuuden.
Jos sitten puhutaan mikä on järkevää, niin se tuo asiaan yhden ulottuvuuden lisää. Jotta vaihteissa olisi järkeä, tulee niitä käyttää ja pitää käyttökunnossa.
Yhden kohdalla se on silloin järkevää, toisen kohdalla ehkä ei.
Omissa pyörissäni on 21 ja 24 vaihdetta. Pidän sitä tarpeellisena ja järkevänä määränä.
No siis kyllä maastoon riittää yksikin vaihde. Kohta kolmisen vuotta ajanut kesät/talvet Espoon ja Helsingin keskuspuistoissa maastosinkkulalla eikä ongelmia ole. Vaihteiden määrä riippu aika pitkälle minkälaisia välityksiä haluaa käyttää. Kun välitys on oikea, niin pärjää yhdelläkin vaihteella. Hauskapeli tuollainen maastosinkkula muuten :D Sit löytyy yksi pyörä missä 5 tuuman jousto kummassakin päässä ja siinä 1x9 eli edessä yksi ratas ja takana 9 lehtinen pakka(vaihtuu ajettavan maaston mukaan). Työmatkat ajetaan joko maantiesinkkulalla tai fixillä.. Riippuu päivästä ja fiiliksestä.
Riippuu aika paljon ajotyylistä. Itse pidän siitä että poljinnopeus pysyy pitkälti samana ja vaihteilla hienosäädetään vastusta ja vauhtia. Suhteellisen tasaisellakin maalla tulee silloin vaihdettua aika paljon ja tuuli etenkin lisää myös vaihtamisen tarvetta. Vaihteita siis 20. Mutta tämä on siis suorituskykypainotteinen lähestymistapa ja muut kokevat varmasti asian eri tavalla.
Kadulle kun katsoo niin aika isoilla välityksillä ihmiset runttaavat menemään. Ihan peruspolkijatkin varmasti hyötyisivät siitä että käyttäisivät vaihteita enemmän. Toki jos on tottunut tiettyyn ajotyyliin niin aika vaikea siitä on oppia pois(eikä kalustokaan tietysti aina anna tähän mahdollisuutta). Sen pitäisi kuitenkin olla selvää, että vaihteita käyttämällä matka taittuu sekä nopeammin että kevyemmin.
Itse aloin käyttää tarpeeksi pientä vaihdetta sen jälkeen, kun kirurgi kertoi polvivaivojeni johtuvan luultavasti pyöräilystä. Korostan polvien hajoamisen mahdollisuutta aina kun mahdollista. Puolen vuoden pakollinen lepo ei nimittäin ole kivaa, kun on tottunut polkemaan kaikki lähiseudulle suuntautuvat matkat. Eikä sekään ollut kivaa, kun joka kerran polkiessa ja portaita noustessa tuntui siltä, että joku työntää puukkoa sisään polven sivusta.
Jos polkee vähemmän tai polvet ovat terästä, vähempikin määrä vaihteita riittää. Mutta jos polkee enemmän eikä tiedä polvistaan, suosittelen vähintään kuutta vaihdetta ja mäkisessä maastossa useampaakin.
Jep. Istualtaan polkemisen kun yhdistää mäkeen ja liian suuriin välityksiin niin polveen kohdistuvat rasitukset ovat aika valtavia. Jos jalkojen muu lihaksisto ei tue tarpeeksi niin polvet saa pidempää matkaa ajaessa aika huonoonkin jamaan. Kokemusta on tästä.
Ei vaihteiden lukumäärä ole mitenkään oleellinen asia pyöräillessä vaan vaihteiden välinen porrastus ja se on kolmivaihteisessa aivan mahdoton enemmän pyöräilevälle. Portaatonkin näyttää olevan jo olemassa, sekään tuskin sopii varsinaiselle tosipyöräilijälle. Pieniportainen maantievaihteisto antanee parhaan tuloksen niin tuulisessa kuin mäkisessäkin maastossa. Sellaisen saa halutessaan melkein kaikkiin ketjuvaihteisiin pyöriin pienellä vaivalla eikä ole kalliskaan voimansiirron uusimisen yhteydessä. Yksi hyvin valittu välitys on parempi kuin kolmivaihteisen napavaihteiston harvaportainen valikko. Tosin sitäkin voi parantaa valitsemalla taakse sopivimman mahdollisen ketjurattaan.
mäkin rupesin käymään aivokirurgilla kun aloitin seuraamaan tätä palstaa, on nää sellasi taliaivoja, et ei tartte ihmetellä, että suomen pyöräteollisuus(kin) on länsimaiden kuraa. Tää asiantuntemus joka
hohkaa on tyrmistyttävää, ihme ettei tältä palstalta olla suoraan hypätty tour de ransin huippukonsulteiksi.
Buahhabuuahhahh
Ole siis hyvä ja osoita oma asiantuntemuksesi. :)
Hassua, juuri samana päivänä kun tämän viestiketjun luen, niin huomaan omassa polvessani juuri tätä samaa viiltävää kipua, tuntuu pyöräillessä mäkeä ylös, ja portaita noustessa, ja kaikissa tilanteissa joissa polveen kohdistuu rasitus sen ollessa enemmän tai vähemmän taipuneena. Harmittavaa, juuri kun olin ajatellut että kesällä aloittaisin tosissani pyöräretkeilyharrastuksen. Ei mitään sietämätöntä kipua vielä, mutta tällainen varoitusmerkki lienee kai fiksuinta ottaa tosissaan? Huolestuttaa lievästi sanottuna. Miten sinä olet polveasi hoitanut, muuta kuin levolla? Mitä kannattaa välttää? Voiko mitenkään edistää polven toipumista? Ehkä aika ortopedille ois paikallaan?
Juuri tuota suurinta syntiä olen tehnyt, nimittäin polkemalla ylämäkiä istualtaan, liian korkeilla välityksillä, oon ajatellut että mäki taittuu nopeammin sillä tavalla ja että saa samalla hyvää reisi- ja pakaralihastreeniä. Tuollainen ajattelu näköjään kostautuu. Tuon lisäksi olen vajaan vuoden ajan harrastanut lenkkeilyä hieman liian kunnianhimoisesti, kun treenasin parin viikon takaista puolimaratonia varten. Tästäkin on välillä polvet hieman kärsineet, vaikkakin erilaista kipua.
Minulle kyseinen kirurgi sanoi, että jossain siteissä oli mikrorepeämiä, joita ei voi parantaa oikeastaan muuten kuin olemalla kuormittamatta niveltä. Tavallinen kävely ja juoksu kyllä onnistuivat, mutta raskaammat ponnistukset piti jättää väliin joksikin aikaa. Lumilautailun, pyöräilyn, portaitten nousut juosten ja muut vastaavat jätin pois. Kiertoliikkeitä piti myös välttää. Lääkäri sanoi myös, että jalan lihasten vahvistaminen polvea kuormittamatta yleensä auttaa tukemaan niveliä. Venyttelyä suositeltiin siksi, että kireät jänteet aiheuttavat niveliin virheellisiä liikeratoja.
Jos polveen sattuu, kannattaa tosiaan varmaankin käydä ortopedillä. He tietävät asiat varmasti paremmin kuin satunnaiset netinkäyttäjät.
Noni, nyt on aika ortopedille tilattu. Samalla taidan 12-vaihteiseen 80-luvun cresenttiini hankkia pienemmät eturattaat. Haluan kiittää yhtä "satunnaista netinkäyttäjää" fiksusta ja asiallisesta vastauksesta:)
"Tavallinen kävely ja juoksu kyllä onnistuivat, mutta raskaammat ponnistukset piti jättää väliin joksikin aikaa. Lumilautailun, pyöräilyn, portaitten nousut juosten ja muut vastaavat jätin pois."
Aika erikoista, että pidät juoksua vähemmän niveliä ja polvea rasittavampana kuin pyöräilyä, hmn..
Ei kai ole kyse siitä että mikä rasittaisi enemmän tai vähemmän, mutta ne rasittavat eri tavalla ja eri kohtia. Pyöräilyssä se polkimen alas painaminen tai portaiden nousussa se ylös ponnistamisen liike ovat juuri niitä jotka sattuu. Juoksussa taas polvia eniten rasittaa se iskun vastaanotto kantapään osuessa maahan.
Minun "juoksuni" on hölkkäystä tasamaalla ja se ei tuolloin sattunut polveen vaan kivun aiheutti juuri ponnistus. Ylämäkeen juoksu olisi voinut tehdäkin kipeää. Lumilaudallakin olisin varmasti voinut laskeskella tasaisia rinteitä, mutta hyppiminen olisi käynyt kipeästi. Oireet ilmenivät sitä pahempana, mitä pidempään ja raskaammin jalalla ponnisti.
Aika usein tuollaisessa käytössä riittää yksi vaihde, mutta yhtä usien normaali vaihteisto: kymppipakka takana ja kaksi edessä, on sopiva. Kyse on tietysti minkä tyyppistä ajo on.
Kaupunki ja käyttöpyörä on sinkula tai fiksi. Lenkkipyörä, jossa pyritään koko ajan sopivaan rasitukseen, on sitten normaali vaihdepyörä. Kolmea eturatasta ei Suomessa tarvitse tiellä ajaessaan.
Mieltymykset ja opittu ajotapa tuon määräävät. Mietin juuri jokin aika sitten samaa. Minulla on 3 x 8 vaihdetta, erilaisia välityksiä tuolla saa kaiketi noin 17. Ne hitaammat isolla eturattaalla ovat harvemmin käytössä, mutta pienempiä välityksiä kaipaisin lisää.
Eli vastauksena aloittajalle sanoisin, noin 20 erilaista välitystä voisi olla sopiva määrä.
Likelle tuota pääsisi vaihtamisen helppoudessa 14-napavaihteisella pyörällä.
http://www.sheldonbrown.com/harris/rohloff.html
Jos sinulle riittää kolme vaihdetta, ota sellainen ja aja.
Tällä palstalla on tarkoitus osoittaa parempaa tietämystään ja laajempaa kokemustaan. Ei tällä oikeasti pyöräilyn kanssa ole paljon tekemistä. Täällä päteminen on tärkeämpää kuin mielipiteiden vaihtaminen.
Pyöräily on koko kansan laji. Tästä johtuen tällä palstalla kolahtavat usein vastakkain enemmän harrastavat, sunnuntaipyöräilijät, häiriköt, kylähullut ym. sankarit ja ei muuta oikein voi olettaakaan palstasta, jossa ei ole rekisteröimispakkoa. Olkoon aihe mikä tahansa, niin lopulta se menee aina vääntämiseksi sivuseikoista. Löytyyhän sitten noita muita forumeita(rekisteröimispakko), joissa puhutaan asiaakin.
Kun kysyy neuvoa netin keskustelupalstalta, ei varmasti edes oleta saavansa yhtä kaikenkattavaa täydellistä vastausta. Silloin saa monta vastausta, jotka perustuvat vastaajien omiin kokemuksiin. Niistä pitää vain itse poimia ne tiedot, joiden perusteella tekee päätöksensä. Keskustelupalstoja lukemalla ja kyselemällä voi kuulla hyödyllisiä vinkkejä, joitten avulla voi välttää useat virheet, joihin muut ovat sortuneet.
Äkkilukemalla tyhmempi voi tietysti luulla, että viestit ovat vain pätemistä. Tarkemmin ajattelemalla tajuaa kuitenkin, että ne ovat kirjoittajansa mielipiteitä. Ne tulee lukea mielipiteinä eikä totuuden huutamisena. Jos on mahdollisuus kuunnella usea mielipide asioista ennen oman päätöksensä tekemistä, olisi typerää jättää se käyttämättä. Kaikkien maailman ihmisten ei tarvitse tehdä samoja virheitä. Myös toisten virheistä ja kokemuksista voi oppia.
Vaihteita voi olla 1-7 se on riittävä määrä arjen kuntoilu, työmatka, kauppamatka, jne ajoon. Kilpa-ajoon ja vaativaan harrastamiseen voi ehkä olla parempi hankkia useampi vaihteinen pyörä? Mutta tärkeintä on valita sellaiset renkaat, että ajaminen on kevyttä. Ja, että pyörän perusrakenne olisi mahdollisimman luotettava, että sillä voisi ajaa useamman vuoden. Monesti edullisemmissa merkeissä kannattaakin valita peruspyörä sellaisella tekniikalla, joka on jo koeteltu muutoinkin kestäväksi ja hyväksi.
tai sit ei
Itselläni on molemmissa vaihdepyörissä edessä kolme ratasta ja takana toisessa 7 ja toisessa 8 ratasta, mutta siitä huolimatta vaihteet eivät riitä alamäkiajoon, sillä veto loppuu jo hieman ennen 50 km/h. Mäkisellä tiellä jossa on ala-ja ylämäki vuorotellen voi alamäen vauhdin kasvaessa voin usein melkein rullata vastamäen. Edustan vauhtia vastamäkeen koulukuntaa, joten kaipaan lisää suurempia vaihteita jyrkkiin alamäkiin.
maastopyörä alla, jos välitykset loppuu 50 jälkeen,vaikka kyllä 42x12 välityksellä pitäisi vielä viidessäkympissä polkemaan ! Maantiepyörällä voi ajaa 65 vauhteja ja ylikin 53x12 välityksellä !
mutta kerronpa nyt oman mieltymykseni. Tänä keväänä rakentelin huvikseni vanhasta maasturistani sinkulan ja nyt olen ajellut lähes pelkästään sillä vaikka vaihtoehtona olisi uudempi 27v jäykkäperäkin. Sinkulalla on vain niin huoletonta ja leppoisaa ajella. Vaihteilla ajellessa keskityn aina maksimaalisen vauhdin ylläpitoon, mutta nyt on aikaa rullata ja katsella ympärille. Tässä mielessä vähemmän on enemmän.