Pohdin, että jumalaan/jumaliin kannattaa uskoa, jos maailmassa ei olisi selittämätöntä kärsimystä. Mutta maailmassa on selittämätöntä kärsimystä, joten jumalan täytyy olla epätäydellinen tai sadisti. Silloin minun täytyy toivoa, ettei jumalaa ole olemassa, koska hän voisi lähettää vaikka meidät kaikki ikuiseen kärsimykseen ilman mitään perusteluja, ja vain siksi, koska hän voi tehdä sen. Tietenkään emme voi tietää, mikä on jumalan mielestä hyvää ja ehkä kaikilla kärsimyksillä on jokin tarkoitus, mutta koska jumala on kaikkivoipa ja -tietävä, hän tietää myös, että ihmiset kärsivät tässä maailmassa ja vain siksi koska hän niin antaa tapahtua. Siis tavallaan täytyy toivoa, ettei jumalaa ole, jotta en joutuisi vielä suurempaa kärsimykseen, kuin mitä voimme kokea maanpäällä.
Jumala
fkhsalfha
7399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
*Mitä enemmän tiedät, sen vähemmän uskot (hullujen satuja).
*Tiede on todellisuutta, uskonto vain illuusiota.
Illuusioksi sanotaan sitä kun yleisö havaitsee että taikuri tekee X vaikka se "oikeasti" tekee Y. Samanlaista illuusiota ovat tietokonepelit ja elokuvat. Viihteessä illuusio perustuu siihen että näkökulma vaikuttaa havaintoon. Taikuri, ohjaaja ja pelintekijä hallitsee sen.
Onko Jumala-kokemuksessa kyse samasta illuusiosta? Erona tuntuu olevan se ettei uskova ymmärtäisi että kyse on illuusiosta, mutta mitä tuolla tiedolla tekee?
Tiede ei ole "todellisuutta", vaan se tutkii ja tekee johtopäätöksiä havitsemastamme maailmasta/maailmankaikkeudesta. Havaitsemiskykymme puutteellisuudesta johtuen kykenemme havaitsemaan positiivisesti ajatellen n. 5% kokonaisuudesta eli tarkemmin sanottuna siitä, mitä ajattelemme maailmankaikkeudeksi, mutta sekin on vielä avoin kysymys sinänsä. Siis todellisuus täydellisessä merkityksessään on varmaankin jotain muuta kuin vajaat 5%:n päätelmämme.
Einsteinin suhteellisuusteorioitten mukaan aika on elastista ja riippii havaitsijan liikkeestä ja on siis suhteellista, kuten myös käsite 'avaruus'/'tila' on suhteellinen. Aikaa ei siis todellisuudessa ole!
Aika kuten avaruuskin ovat olemassa vain suhteessa kokemukseen (joka ei sinänsä ole muuta kuin havaitsijan tajuaman muutoksen käsite). Ja kun tähän vielä lisätään kvanttifysiikan johtopäätökset materiasta, sen pysyvyydestä ja suhteesta tarkkailijaan, niin ei voi kun ihmetellä, että onko tässä enää mitään "todellisuutta" olemassakaan? Kaikki näyttäisi olevan pohjimmiltaan mielikuvia; "illuusiota", jonka mieli toteaa "todellisuutena". Ainoa todellisuus mikä jäisi näin ajatellen, on tuo mieli/tietoisuus joka havaitsee, tekee päätelmiä ja elää tuossa illuusioiden sekamelskassa... Vai onko sekin pelkästään illuusioita?
Miksi siis halveksia uskontojen mielikuvia jos kaikki muukin on mielemme luomaa "illuusioita"? Kaikki on "todellista" juuri siinä suhteessa kuin uskomme sen todeksi...ja näin ollen "luomme" oman todellisuutemme enemmän tai vähemmän kärsimyksineen riippuen juuri noista omista uskomuksistamme (suureksi osaksi eivät ole tietoisia vaan alitajuisia). Tässä herää kuitenkin kysymys, että kannattaako ollenkaan uskoa tietynlaisiin uskontojen jumaliin/dogmeihin tai mihinkään muuhunkaan, mikä jotenkin
voisi olla syynä kärsimykseen (kuten esim huonommuuden tunne, kyvyttömyys johonkin, alistuneisuus, riippuvuus jostakin jne)?
???
Olipa hieno vastaus!
Ja pitää vielä kysyä: miten todellisuudentaju aukeaa tästä näkökulmasta? (ei ole pilkkaa, vaan aito, mielenkiintoinen ja ehkä retorinen kysymys)
todellisuus on suhteellista.. palataan siihen alkukysymykseen "ollako vai eikö?"
Ihminen keksi Jumalan / Jumalat selitykseksi asioille, joita hän ei ymmärtänyt. Hän ajatteli, että jossain tuolla korkeampi olemus säätelee kaikkea selittämätöntä. Raamatunkin tarinat voivat olla pelkkää huuhaata, mistä sen tietää jos joku kirjoitti sinne ihan vain satuillakseen huvikseen? Ja jos Jumala kerran osaa luoda kaiken tämän ihan tuosta vain, kai hän olisi tehnyt siitä jollain tavalla täydellisen, ilman kärsimystä ja tuskaa? Koska hän ei niin tehnyt, Jumala ei siis hallitisisi kaikkea vaan loi kaiken omien kykyjensä mukaan?