Suomenkieli ("suomenkieli") on muinaisgermaanista käsittämättömään muotoon vääristynyttä äänneköyhää korpikansan molotusta jota kuullessaan ulkomaalaiset tikahtuvat nauruun.
KORPIKANSAN MOLOTUSTA
puhvettirohvessori
25309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niin voi olla, mutta mitä sitten? Kerro saman tien, miten voisimme tikahtuvia auttaa.
Tikahtuminen, onkohan se suunnilleen samaa kuin tukehtuminen? Ei saa naurultaan henkeä vedetyksi?
Pitäisi kuulemma kirjoittaa erikseen eli "suomen kieli" tai sitten puhua vain "suomesta".
Ei Suomella kyllä mitään kieltä voi olla. Ei maalla ole kieltä. Vain eläinkuntaan kuuluvilla on suussa kieli. Huomaa: anopinkieli - anopin kieli. Ensimmäinen on kukka, jälkimmäinen elin.
Ei meidän kannata hukata aikaamme nauruun tikahtuvien auttamiseen, siitä ei tulisi loppua ikinä, vaan ryhtyä palauttamaan suomea sellaiseen ymmärrettävään muotoon missä se joskus muinoin on ollutkin.
Suomen kieltä et ainakaan tunnu hallitsevan kovin hyvin.
Myös tiedoissasi on aukkoja: suomi ei ole sukua germaanisille kielille – edes muinaisille sellaisille!
Tämä molotus nyt sattuu olemaan myös minun äidinkieleni!
Kun tutkit suomen kieltä, et tule muuta löytämään kuin 'germaania' , tosin usein niin vääristyneessä muodossa, että sen hoksaaminen tuntuu olevan monille vaikeaa! Ihmiset ovat niin yksinkertaisia, että luulevat sellaistenkin sanojen kuin peli..peili..minä..minun..hän..tämä..ne..talli..tikku..seitsemän..kun..kuin..ja..myöten..täten..jo..pelto..paalu..taivas..lentää..lintu..koira..kissa..kana..hevonen..rengas..rinki..parru..heinä..mutta..puu..vesi..kaunis..ranta..hauki..ruukku..krapu..säkki..tuoli..rappu..tikkaat..pulla..tyttö..tytär..sisko..poika..täti..äiti..ankkuri..suuri..tasku..piskuinen..........
En nyt jaksa enempää, menisi ilta, koko yö ja seuraava aamukin näitä rustatessa. Voisin tehdä saman myös kieliopin suhteen.
..hukkui kirjoitukseni välistä pari tusinaa sanaa? Voin laittaa niitä uudelleen jos tahdot!
Jos ensin määrittelisit tuon molotuksen.
Sen jälkeen voisit kertoa, minkä maalaiset ovat tikahtuneet edessäsi nauruun ja millaista suomea kuullessaan.
Molotusta ei voi määritellä, vaikka se subjektiivisella tavalla onkin kuulijalle todellista.
Minun edessäni kukaan ei ole tikahtunut nauruun, mutta olen lukenut aikain saatossa ulkomaalaisten kommentteja ja asenteita suomea kohtaan, ne ovat olleet usein hyvin huvittuneita. Onpa suomea sanottu rumemmaksi kuin turkki, ja kerrottu sen olevan todella hullunkurista.
Ainoastaan suomalainen itse on niin pölvästi, että luulee omaa kieltään kauniiksi koska se kuullostaa kotoisalta. Typerä suomalainen ei tajua, että kaikki kansat pitävät omaa äidinkieltään kotoisana.
Hei sipulimies, taidat olla provo.
Ei, en ole provo, varsinaisesti, vaikka esitystyylini siltä näyttääkin.
Suomen kieli on kamalaksi ja typeräksi vääristynyttä, ja tahallaan vääristettyä. Tahallinen vääristäminen alkoi 1800-luvulla, mutta suunta oli jo sitä ennen äänneköyhyyteen suuntautuvaa. Mikäli vastakkainen suuntaus olisi saanut enemmän vaikutusvaltaa -heitäkin oli- olisi kielemme soinnukkaampaa ja muistuttaisi huomattavasti enemmän muita europidikieliä.
Jos korpikansalla meitä suomalaisia tarkoittanet, niin eiköhän ”molotus” puhetta kuvaavana sanana ole tuonut valtaosalle mieleen venäjän kielen. Näin ainakin viime sotien aikaan ja niiden jälkeisinä vuosina.
Kuusi–seitsemän vuosikymmentä sitten Neukkulanmaassa hääri Isä Aurinkoisen aisaparina herra (tai toveri) Vjatšeslav Molotov. Hänen alkuperäinen sukunimensä oli Skrjabin. Monen muun bolševikin lailla mies omi käyttöönsä itse keksityn sukunimen. Sirppi ja vasara (ven. serp i molot) olivat työläisvaltion tunnukset, ja niistä jälkimmäinen toimi uuden Molotov-nimen innoittajana. ”Vjatšeslav Vasarainen”, jos mielikuvitukselle annetaan vähän tilaa.
Iosif Džugašvili mieltyi teräkseen (stal'), josta siis valssattiin hänelle nimi Stalin. Lenin (siperialaisen Lena-joen mukaan) oli alkujaan Uljanov, Trotski alkujaan Bronstein (tai Bronštein), Kamenev (kamen' = kivi) alkujaan Rosenfeld ja sitä rataa.
”Suomensyöjä” Molotov oli Suomen ja suomalaisten kannalta piinallinen tapaus – muun muassa perin vaativaksi ja kärsimättömäksi koettu neuvottelija. Luulen vahvasti, että häntä kohtaan täällä tunnetulla vastenmielisyydellä ja venäjän kielen molotukseksi nimittämisellä on yhteytensä.
Se oli hieno kirjoitus! Tahtoisinpa sanoa; fieno (fin, fine, Fein)!
En tunne molotus-sanan etymologista alkuperää, mutta voisihan se olla Molotovista lähtöisin. Tuo "Vasarainen" oli kyllä Suomensyöjä numero yksi.
Vasarainen oleilee edelleen tuolla Suomen länsirannikolla. Kuulunee Raumaan nykyisin.
Olen kuullut että Stalinin nimi tarkoittaa "teräksinen" ja Leninin nimi "rautainen". Venättä en kuitenkaan osaa sen enempää.
Trotskin ja Kamenevin alkuperäiset saksalaisilta kuulostavat nimet viittaavat myös juutalaisen älymystön taustaan. Joku tietänee enemmän?
Lenin-nimellä ei käsittääkseni ole mitään yhteyttä rautaan vaan nimen taustalla on nimenomaan Lena-joki.
Rautainen olisi venäjäksi железный (translitteroitunee muotoon željoznyi).
Hakusanalla 'rauta' antaa sanakirjani seuraavaa:
железо (ср)
железо, чугун
чугун (м)
Slaavikieltä puhuu myös tšekkimies Jan Železný, joka lennätti teräskeppiä parhaina päivinään pidemmälle kuin kukaan muu. Aika rautainen keihäskaveri nimeään myöten!
Bronstein ja Rosenfeld ovat minunkin mielestäni juutalaisnimiä jos mitkä. Luulen, että Wikipediakin on samaa mieltä. N-liiton alkuaikojen politbyroossa oli varsin vahva juutalaistaustainen miehitys.
”Molotov jo itsensä vetänyt on hirteen,
Tiltu kohta häkissänsä kotkottaa.”
http://www.fyysikkokilta.fi/kilta/fiisut/ryssalauma.html
Moskovan Tiltu (Aino Kallio) posmitti/molotti/kotkotti radioeetterin täydeltä samaa kieltä, jolla mekin tällä palstalla yritämme keskenämme kommunikoida. Hänellä oli kielitaidostaan huolimatta vakava uskottavuusongelma – suomalaiset kuuntelivat häntä lähinnä hupimielessä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_Tiltu
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=689&a=1387
Nettilähteeni tiesi Tiltusta vain syntymävuoden 1903. Mikäli tuo täti elelee keskuudessamme edelleen, on ikää ehtinyt kertyä noin 107 vuoden verran.
Molotov oli Stalinin lähimpiin miehiin kuuluneeksi perin harvinainen tapaus: hän sai elää pidempään kuin generalissimus itse (eikä päässyt narun jatkoksi omasta toimestaankaan, kuten tuossa renkutuksessa yritetään ehdottaa). Mies eli peräti 96-vuotiaaksi (1890–1986).
Harvinainen tapaus N-liiton johdossa oli myös Otto-Ville Kuusinen. Ei tullut likvidoiduksi 1930-luvun vainoissa, vaikka oli suomalainen. Osasi muutenkin luovia taitavasti Stalinin lähipiirissä. Jos Kuusinen oli eri mieltä jonkun toverin saamasta leiri- tai kuolemantuomiosta, hän ei sanonut sitä suoraan vaan peitellysti: "Kukapa olisi uskonut, että hänkin oli kansanvihollinen!"
Minäkään en osaa liittää ”molotusta” omaan suomen kieleemme.
Kun kuulen molotusta, olen samalla tuntevinani mahorkan hajun. Mahorkan toisia nimiä ovat kessu ja palturi.
Mistähän mahtanee tulla käsite ”puhua palturia”?
Molotukseen ja palturiin liittyy vahvasti myös visuaalinen aistimus. Kas tässä aistikasta grafiikkaa ja typografiaa silmiemme iloksi:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/41/Belomorkanalsav.jpg
Poltin länsimaisen savukkeen viimeksi 38 vuotta sitten. Tunnustan polttaneeni sen jälkeen vielä kaksi mahorkaksi nimitettyä syöpäkäärylettä. Uskalsin tehdä sen, koska tiesin, ettei niitä polttamalla voi mitenkään saada kimmoketta tupakoinnin uudelleenaloittamiseen – päinvastoin!
En toki väitä, että suomi olisi ainut ruma kieli maailmassa. Ei tarvitse kuin kuunnella ruotsia, tanskaa, hollantia, tai fäärsaarten kieltä.....
Mitä venäjään tulee, minun korvissani se kuulostaa sössötykseltä.
Sukuni on tunnettua Suomen kansan siittäjäeliittiä, ei mitään suomensyöjiä, vaan syöjien lisääjiä Suomessa! Sukupolvessta toiseen on sukuperinteen velvoittamana yritetty pitää huolta rakkaan isänmamme kansan kasvusta.
Asian tärkeyteen kiinnitti huomiota mm. pääministeri Vanhanen, ennen kuin paljastui, että yritystä asiassa kovasti on, mutta ei tulosta. Ne politiikkojen puheet ja teot! Niinpä Vanhanen häpeissään päätti jättää virkansa.
Tunnettua on, että kaikki eivät isänmaassamme suinkaan kunnioita sukumme perinnettä, eivätkä osaa antaa sille arvoa. Sukusijoillani Kainuussa eräskin mökin isäntä antoi kauemmaksi savotalle lähtiessään pikkupojalleen seuraavat ohjeet:
- jos vallesmannia näkkyy, niin kato, että rankkikorvo on kunnolla piilossa
- jos Isomolon poekia näkkyy, istu äetis syllii, eläkä lähe siitä. enneku ne männöö
Vokaalien runsaus sanojen lopussa saa suomen kielen kuullostamaan papatukselta. Vastaava esimerkki voisi olla japani.
Vokaaliin päättyviä sanoja on varsin runsaasti romaanisissa kielissä. Näistä varmaankin italian sointi on lähinnä suomea.
Lyhyine tavuineen japani saattaa kuulostaa (huom: yhdellä ällällä!) jonkun korvissa papatukselta. Suomi pitkine vokaaleineen ja suhteellisen heikkoine konsonantteineen ei sellaiselta kuulosta, ei ainakaan minun tuntemieni ulkomaalaisten mielestä. Olen keskustellut aiheesta monta kertaa.
Päinvastoin! Kuunnellesaan V.A. Niemikosken ja Kuuno Ailaan runoja kansainvälisessä runoesittelyssä neljä arvosteluraadin jäsentä menehtyi sisäiseen verenvuotoon. Ranskalaisen vilunkilautakunnan puheenjohtajan onnistui säilyä hengissä järsimällä toinen jalkansa poikki. Kun lupaava runoilja Hans Elos esitti uusinta runoaan, hänen suolistonsa päätti säästää kuulijat: peräsuoli tunkeutui suuhun tukahduttaen taiteilijan hengiltä.
[G. Adamsia mukaillen]
Meitä oli kerran kolme korpikansan edustajaa taksissa Münchenissä. Kuskimme oli luullakseni syntyperäinen baijerilainen eikä mikään mamu. Me kyydittävät keskustelimme matkan ajan vilkkaanpuoleisesti suomeksi. Kysyin etupenkkiläisenä matkan päätteeksi suharilta, osaisiko hän arvata, mitä kieltä olimme molottaneet. Hän sanoi asiaa jo pähkäilleensä ja arveli meidän puhuneen serbokroatiaa.