Näin jokaisena keväänä kun vietetään yo-juhlia ja valmistujaisjuhlia mieleeni muistuu oma katkera muisto omista valmistujaisjuhlistani kuuden vuoden takaa, serkkuni sai yo-lakin ja minä valmistuin merkonomiksi ja koska asuimme eri paikkakunnilla, vanhempamme päättivät järjestää yhteiset valmistujaisjuhlat setäni (eli serkkuni isän) luona. Kyllähän sen tiesin ja ymmärsinkin että serkkuni oli se illan "päätähti" ja moni vieraista tuli häntä juhlistamaan, mutta oli kyllä toisaalta nöyryyttävää itselle mennä jokaista vierasta vastaan ovelle serkkuni kanssa, koska osa heistä onnitteli vain serkkuani ja itse olin kuin ilmaa. Pahin hetki oli se kun vaarini saapui rouvaystävänsä kanssa juhliin ja molemmat onnittelivat vain tätä serkkuani ja antoivat hänelle shekin ja minä en saanut mitään! En edes onnittelua! Voin sanoa, ettei kovin kivalta tuntunut siinä vaiheessa.
Molemmat veljeni ja kolme serkkuani ovat jokainen ylioppilaita ja heitä vaarini kohtelee paljon paremmin kuin minua, hän soittelee jokaiselle heidän syntymäpäivinään ja nimipäivinään onnitellen, mutta ei minulle ole soitellut sen jälkeen kun aloitin merkonomin opinnot. Muutenkin hänen kirjahyllyssään on veljieni ja serkkujeni ylioppilaskuvat ja minusta vain joku pieni armeijakuva kun ei ilmeisesti äijälle merkonomikuva kelvannut. En tiedä miksi hän pitää minua turhempana kuin muita, en tietääkseni ole hänelle tehnyt tai sanonut mitään väärää enkä ole koskaan tehnyt mitään sellaista, josta hän olisi saanut aiheen hävetä minua. Hän itse oli työelämässä täysverinen duunari, joten en voi ymmärtää miksi hän ei minua arvosta.
Tuli tässä nyt avauduttua vanhasta asiasta joka kuitenkin on minua vaivannut monta vuotta. Onko muilla vastaavia kokemuksia tai osaako kukaan sanoa, mikä voisi olla syynä tähän vaarini käytökseen?
Molemmat veljeni ja kolme serkkuani ovat jokainen ylioppilaita ja heitä vaarini kohtelee paljon paremmin kuin minua, hän soittelee jokaiselle heidän syntymäpäivinään ja nimipäivinään onnitellen, mutta ei minulle ole soitellut sen jälkeen kun aloitin merkonomin opinnot. Muutenkin hänen kirjahyllyssään on veljieni ja serkkujeni ylioppilaskuvat ja minusta vain joku pieni armeijakuva kun ei ilmeisesti äijälle merkonomikuva kelvannut. En tiedä miksi hän pitää minua turhempana kuin muita, en tietääkseni ole hänelle tehnyt tai sanonut mitään väärää enkä ole koskaan tehnyt mitään sellaista, josta hän olisi saanut aiheen hävetä minua. Hän itse oli työelämässä täysverinen duunari, joten en voi ymmärtää miksi hän ei minua arvosta.
Tuli tässä nyt avauduttua vanhasta asiasta joka kuitenkin on minua vaivannut monta vuotta. Onko muilla vastaavia kokemuksia tai osaako kukaan sanoa, mikä voisi olla syynä tähän vaarini käytökseen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nostamut kissan pöydälle että nämä ovat minunkin juhlat ja missä minun onnittelut ovat ja lahjat niin olisit saanut oikeutta itsellesi ja voit muös huomautta vaarillesi että miksi kohtelet lapsen lapsia eriarvoisesti ja niin edelleen niin kyllä ne huomaavat ja jos vaarisi pyyttä sinulta jotain apua niin sanot että ei kiinnosta kun ei tullut mitään valmistujaislahjoja oleen´kaan ja niin edelleen. Silloin juhlissa sinun olisi pitänyt avata suusi ja vaatia huomiota osakseen tai jos sitä ei olisi tullut niin olisist ilmoittanut että poistuut oakailta kun sinua ei kukaan muomioinut millään lailla niin olisit saanut oman huomion mutta jälkikätteen on väähn huono valitta kun meni ohi jo.
menit opiskelemaan jonkun onnettoman merkonomin tutkinnon. Pienet on surkuttelun aiheet kun herra Huomionkipeä ei saanut olla huomionkeskipisteenä. Olisit saanut olla jos olisit opiskellut paremman tutkinnon
Juu mutta yo ei saanut ammattia ollenkaan! Joten kumpihan se on parempi juhlittavan kohde? Henkilö joka ei kelpaa edes kortistoon vai se joka kelpaa?
Ai miksikö menin opiskelemaan merkonomin tutkinnon? Katsos kun yläasteaikainen keskiarvoni ei riittänyt lukioon, olisin halunnut mennä lukioon mieluummin. Ammattikoulun linjatkaan eivät kiinnostaneet, joten menin sitten kauppikseen ja hommasin itselleni ammatin. Paikkakunnallani nämä opiskelumahdollisuudet ovat aika rajalliset vaikka vaihtoehtoja kyllä on, eikä vanhempani olisi minua päästäneet yksin 16-vuotiaana asumaan muualle enkä tiedä olisinko edes pärjännyt yksin isossa maailmassa niin pienenä vielä.
No mutta nythän siis olen jo työelämässä erään suuren logistiikka-alan yrityksen palveluksessa mielekästä ei-koulutustavastaavaa hommaa tehden ja omistan asunnon, auton ja matkustelen ulkomaille pari kertaa vuodessa. Eli asiat ovat nyt hyvin, mutta silti pistää vihaksi tollainen, että joidenkin mielestä vain ylioppilaat ovat ihmisiä ja muut valmistuneet jotain ongelmajätettä. Mutta eipä se kenenkään ihmisarvoa loppuviimein nosta tai laske, onko ylioppilas vai pelkkä merkonomi. Osa työkavereistakin on ylioppilaita tehden juuri samaa hommaa kuin minäkin.
Viestisi on monella tapaa mielenkiintoinen. Ensiksikin: et tunnu itsekään oikein arvostavan saavutustasi. Jonkin asteista katkeruuttakin tunnet eli sinulla on huonommuudentunne, jota kompensoit työkavereittesi koulutus- ja työtehtäviä väheksymällä.
Jos arvostat (edelleen) näin paljon yo-tutkintoa, mikset ole sitä suorittanut myöhemmin? Katkeruutesi paistaa sanoistasi. Lähes kuka tahansa pystyy suorittamaan yo-tutkinnon, mikäli motivaatio eli sinnikkyys riittää. Toiset joutuvat tekemään paljon enemmän töitä kuin toiset. Mutta näinhän se on kaikessa.
Tuo, että yhteiset juhlat vietettiin uuden yo:n kotona, antoi tietty jo viitteitä juhlavieraille, ketä on tarkoitus juhlia. Kas kun vanhempasi suostuivat siihen.
Yo-tutkinnon arvostus on Suomessa aina ollut korkea. Siihen on historilliset syyt. Uusia ylioppilaita on meillä aina kevään lopuksi juhlittu.
Muistan vuosikymmenien ajalta, miten ammattikoulunsa päättäneet ja esim. merkonomit ovat yrittäneet nostaa itsensä juhlittavien joukkoon. On tehty paikallislehtiin haastatteluja myös ammattitutkinnon suorittaneista. Merkonomit ovat vaihtaneet titteliään arvostuksen kohentamiseksi. Jonkinlaisen yo-lakkia vastaavan merkonomilakinkin muistan nähneeni.
Tosiasia on, että mikään ei ole horjuttanut yo-tutkinnon arvostusta edes nyt, kun tutkinto on jokaisen suomalaisen nuoren saavutettavissa. Näin ei ole aina ollut.
Joten- mitähän oikein yritän sanoa? Ehkä sitä, että omaa tutkintoaan on ennen kaikkea itse arvostettava.
Minä olisin eniten vihainen omille vanhemmilleni asiata. Kuinka he eivät pitäneet sinun puoliasia ja olisiko ollut vaikeaa järjestää sinulle omat juhlat? Minäkin olisin kyllä todennut juhlissa isoon ääneen poistuvani paikalta, kun minua ei täällä näköjään olla juhlistamassa. (olisi sitten kuinka marttyyrimaista hyvänsä)
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät saa suutansa auki paikanpäällä, vaan murehtivat asiaa sitten vuosia ellei vuosikymmeniä eteenpäin! Et voi tälle asialle enää mitään, mutta itse ainakin sanoisin omille vanhemmille, että kiitos helvetin paljon!
Luuletko jonkun osaavan suhteutua tasapuolisesti sukulaisiinsa tai kenenkään?
Jokaisella on suosikkinsa.
Jos vaari arvostaa vain ylioppilaita, siihen on hänellä täysi oikeus.
Olisi kannattanut järjestää ihan omat juhlat joissa olisit keskipisteenä.
useimmat ihmiset ja varsinkin vanhemmat ihmiset pitävät ylioppilaita paremmassa arvossa kuin
ammattikoulusta valmistuneita. Itse sain huomata saman, kun aikoinaan valmistuin tarjoilijaksi
koulusta ja samaan aikaan moni kaveri kirjotti yo:ksi. kaverin äiti hössötti kovasti lapsensa
yo-juhlia ja pyysi kaveriltani, että josko minä voisin tulla avuksi niihin juhliin.
ravintolapuolen koulun käynyt kun olin. onneksi kaverini oli muistuttanut, että ehkäpä minullakin
omat juhlat, kun sentään valmistuin ammattiin samana päivänä. mutta törkeää oli, kun illan aikana tapasin sitten tuttuja, hienot valkoiset lakit päässänsä, menin heitä onnittelemaan ja samalla mainitsin, että minäkin muuten valmistuin tänään ammattiin, niin takaisin tuli hölmistyneitä katseita "ai jaa".
silloinhan se vähän pisti ärsyttää, mutta ei enää. olen edelleenkin opiskellut, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon ja työn ohessa. voin sanoa että kyllä kannatti. ihan hyväpalkkaisessa työssä olen nyt, eikä lukion papereilla teksi tässä yhtään mitään.
Yo-tutkinnolla pääsee nykyään Siwan kassaksi:D Ilmiselvästi Vaarisi ja muut samaan tapaan käyttäytyneet juhlavieraat eivät ole saaneet juuri minkäänlaista kasvatusta tai koulutusta. Sen verran huonoa käytöstä ovat toisen juhlakalun huomiotta jättämisellä osoittaneet.
Noloa vaariltasi...Todella ajattelematonta käytöstä "aikuiselta". Vaikea ajatella että olisi tarkoituksellista kiusaamista. Hankalaksi nämä tilanteet muodostuu oman elämän kannalta jos on pitänyt pettymyksen tuottanutta ihmistä tärkeänä ja kiintymyksen arvoisena.. On myös täysin luonnollista ja normaalia, ettet nostanut asiaa siinä juhlatilanteessa esiin - osoittaa sinulta sivistyneisyyttä ja empatiaa. Toivottavasti voit unohtaa ja saat hyvityksen muodossa tai toisessa. Itse olen opettanut sekä amiksia että lukiolaisia. Amikset on rentoja ja sopivasti tärkeilemättömiä nuoria ;) !