Näin heti alkuun pyydän anteeksi, että avaudun teille! Mutta haluan nyt jakaa 'ongelmani' muidenkin kuin itseni kesken.
Aloitetaan nyt siitä, että olen tuntenut erään veljeni kaverin jo muutaman vuoden, sanotaanko nyt nimeksi vaikka Timo. Olen itse nyt 19 vuotias ja hän 23. Asumme samalla paikkakunnalla ja näemme melkin joka viikonloppu.
Olen jo pitkään katsellut häntä ja yrittänyt viettomasti flirttailla ja minä naisena en koskaan tee mitään aloitetta, ellen ole sitten täysin myyty. Timo on hyvin epävarma itsestään, hän ei tee mitään aloitteita, kuten esimerkiksi jos baarissa tulee hitaat.. ellen minä kysy, istumme vain pöydässä ja ihmetellään. Tiedän että hän on kiinnostunut minusta, mutta ei ilmeisesti vain uskalla lähestyä.
Olen kuitenkin itsekin hyvin ujo, vaadin hirveästi rohkeutta ilmaistakseni kiinnostustani.
Olen jo suunnilleen suunnitellut ajatuksissani yhteistä ihanaa tulevaisuutta jne jne jne.. niinkun kaikki melkein normaalit aina haaveileekin.
Juon itse harvoin, mutta nyt vkl join ja hän sattuikin olemaan baarissa myös. Tietenkin hakeuduin taas häneen seuraan. Ilta läheni loppujaan ja pyysin häntä hitaille, silloin se tapahtui..
keräsin rohkeuteni ja päätin ottaa askeleen eteenpäin ja suutelin häntä..
Mutta nyt ongelmani onkin se, että KADUN sitä !! Mää en käsitä, aluks olen tosi pitkään haaveillu siitä ihmisestä ja nyt kun pääsen askeleen lähemmäs, niin en enään haluakkaan. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Nyt mulla on sellainen fiilis, etten edes uskalla käydä missään, pelkään että näen sen.. mää en vaan halua nähdä sitä ollenkaan. Miten voi vaan yhtäkkiä mielipide muuttua niin nurinpäin...
Aloitetaan nyt siitä, että olen tuntenut erään veljeni kaverin jo muutaman vuoden, sanotaanko nyt nimeksi vaikka Timo. Olen itse nyt 19 vuotias ja hän 23. Asumme samalla paikkakunnalla ja näemme melkin joka viikonloppu.
Olen jo pitkään katsellut häntä ja yrittänyt viettomasti flirttailla ja minä naisena en koskaan tee mitään aloitetta, ellen ole sitten täysin myyty. Timo on hyvin epävarma itsestään, hän ei tee mitään aloitteita, kuten esimerkiksi jos baarissa tulee hitaat.. ellen minä kysy, istumme vain pöydässä ja ihmetellään. Tiedän että hän on kiinnostunut minusta, mutta ei ilmeisesti vain uskalla lähestyä.
Olen kuitenkin itsekin hyvin ujo, vaadin hirveästi rohkeutta ilmaistakseni kiinnostustani.
Olen jo suunnilleen suunnitellut ajatuksissani yhteistä ihanaa tulevaisuutta jne jne jne.. niinkun kaikki melkein normaalit aina haaveileekin.
Juon itse harvoin, mutta nyt vkl join ja hän sattuikin olemaan baarissa myös. Tietenkin hakeuduin taas häneen seuraan. Ilta läheni loppujaan ja pyysin häntä hitaille, silloin se tapahtui..
keräsin rohkeuteni ja päätin ottaa askeleen eteenpäin ja suutelin häntä..
Mutta nyt ongelmani onkin se, että KADUN sitä !! Mää en käsitä, aluks olen tosi pitkään haaveillu siitä ihmisestä ja nyt kun pääsen askeleen lähemmäs, niin en enään haluakkaan. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Nyt mulla on sellainen fiilis, etten edes uskalla käydä missään, pelkään että näen sen.. mää en vaan halua nähdä sitä ollenkaan. Miten voi vaan yhtäkkiä mielipide muuttua niin nurinpäin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lopulta kuvitelmasta tuli ihmistä suurempi. Todellisuus ei vastannutkaan kuvitelmaa ja nyt olet pettynyt. Todellisuudella ei ollut pienintäkään mahdollisuutta vastata pitkän ajan kuluessa kasautuneita odotuksia. Kaikki vielä kulminoitui yhteen humalaiseen yllätyssuudelmaan, johon poikaparka tuskin ehti kunnolla reagoida. Loppujen lopuksi hän on vain ihminen eikä ihminen yleensä pärjää kilpailussa hyvälle unelmalle. Olet onnistuneesti tuottanut itsellesi pettymyksen, jonka tietysti näet hänen vikanaan. Ilman häntähän et olisi pettynyt. Oikeasti odotit liikaa ja liian kauan. Petit itse itseäsi. Onneksi olkoon. Ratkaisu muuten ei ole välttely, vaan suora puhe asioista niiden oikeilla nimillä. Kiertelyn aika on ohi. Nyt vaan uusi yritys ilman älyttömiä kuvitelmia ja odotuksia.