Mikähän siinä on että moni entinen työ-/opiskelu-/koulukaveri on tullut vasta vuosien päästä tunnustamaan esim baarissa muutaman kaljan voimin olleensa ihastunut silloin joskus minuun? Opetelkaa tunnustamaan tunteenne heti tai edes vinkiksi jotain silmäpeliä suurempaa kiinnostuksen osoittamista, jooko?
Ihastuksen tunnustaminen liian myöhään
?!
19747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oletko lutkien lutka?
Sinkkuna viettänyt suurimman osan elämästäni (sinkku olin myös silloin kun "ihastumiset" tapahtuneet). Mikäs sinua vaivaa?
Taidat olla nainen? Koska sehän on jo kauan tiedetty (naisten sitkeästä propagandasta huolimatta) että moni mies on paljon herkempi ja tunteellisempi kuin suurin osa naisista, ja monella miehellä joku ihastus saattaa kasvaa "elämää suuremmaksi" ja kummitella mielessä vielä vuosien päästä. En sano että suurin osa miehistä on tällaisia, miehissä on paljon myös tunteettomia robotteja.. mutta tunteellisia miehiä on myös paljon.
Miehet tuntuu olevan naisille pelkkiä viihdeautomaatteja ja käveleviä dildoja: kun yksi unohtuu on jo toinen tilalla. Jonkun kanssa sitten satutaan vain pamahtamaan paksuksi ja tuleva isä otetaan sitten pysyväksi kumppaniksi "rakkauden" takia. Sitten vuosien päästä erotaan ja haukutaan katkerana mies paskaksi kusipääksi ja ihmetellään missä ne kaikki kunnolliset ja kiltit miehet on. :)
kysymykseeni.
Ainoastaan naisella on tunteita, miehellä korkeintaan pakkomielle. Suomalaisilla miehillä harvemmin sitäkään.
Miehet ovat kirjoittaneet ja luoneet koskettavimmat ja tunteellisimmat runot, biisit, elokuvat ja taidemaalaukset. Naiset ei vain kykene samanlaiseen tunteiden ilmaisuun, koska he harvemmin kokevat elämän niin rankkana kuin miehet.
Osunu pari tällasta munkin kohalle. Vaikee päästä yli. Semmoset naiset tulee yleensä iskemään, mut kiltit tytöt pitää iskee ite.
Kun baarissa kännipäissä tullaan juttelemaan "vanhoista ihastumisista" tarkoittaa oikeastaan, että ollaan kokeilemassa, josko irtoaisi seksiä vanhalta puolitutulta.
kiitos selvennöksestä, enpä sitten vaivaa tälläkään asialla enempää pientä päätäni.
Etkö muista kuinka heikko itsetunto on nuorilla ihmisillä,, ei sitä uskaltanut selvinpäin unelmien kohdetta lähestyä, plörinäkshän se senjälkeen meni. Parempi että tunnustaa myöhemmin ihastumisensa, kun ei ole yhteisön painetta mukana eikä tarvitse pelätä enää pakkeja.
Joo onpa pari tyttöä (nyt ovat jo naisia) ihastuneen minuun ja paljastanut tämän noin 5-vuotta "myöhässä". Noh myöhästä se nyt enään mitään yrittämään. Olispa vain antaneet jonkin merkin silloin ja olisinpa ollut aikanani itsevarmempi. Olisinpa nyt itsevarmempi etten aiheita nytten semmoisia ihastumisia jotka kerrotaan sit joskus myöhemmin. Hassua :)
Kerran se vaan kirpasee ja sit nolottaa hetken pidempään. :D
Ainakin nuorelle ihmiselle ymmärrettävää, ettei välttämättä uskalla tunnustaa. Hitaasti ihastuminen ei myöskään tunnu olevan valtavirtamuotia, joten viivyttely tekee asioista entistä vaikeampia. Itse olen huomannut, että mitä enemmän kokemusta ja vuosia löytyy takaa, sitä suoremmaksi on tullut omien tunteiden suhteen.
No ei vittu uskalla. Tunnustatko itse heti, siinä pelossa että mies/nainen nauraa räkättää päin näköä tai sitten jähmettyy ja näyttää sille että oksennus tulee?
Olen tunnustanut 3 kertaa miehelle kyllä melko heti olleeni ihastunut. Kukaan noista ei ollut kiinnostunut. Sitten pari sellaista tapausta etten MILLÄÄN vaan olisi pystynyt edes vihjaamaan sinne suuntaan.
Ja sitten yksi nainen, jos en voinut enää edes olla sen seurassa niin miten voi tunnustaa olevansa ihastunut?
Ei noissa "ihastumisien tunnustamisissa" ylipäänsä ole järkeä, koska se tulee kohteelle aina kuin puun takaa ja kohde ei osaa tuntea samoin.
Joskaan en aivan suoraan, mutta jos olisin saanut vastakaikua, niin taatusti oisin latonu ihan suoraankin. Mutta mitään epäselvää mun käytöksestä ei kyllä jäänyt tuon vihjailunkaan jälkeen. :) Joo, en itsekään lähtis laukomaan ihan suoraan jollein, että no nyt oon ihastunu suhun, jossen saa riittävää määrää toiselta kiinnostuksen osoitusta. Mutta kiinnostuksen voi näyttää. Tai laittaa vaikka viestin. Sehän on kaikista helpoin toisenkin käsitellä, kun siinä saa miettiä asiaa. Olen itse joskus yläasteella tosiaan jähmettyny ja katunu sitä sen jälkeen pitkään. :/ Näitä sattuu.
Mutta perhana mikään ei oo niin paha kuin se ettei toinen koskaan edes tiedä missaanneensa jotain. Miten se rakkaus voi kohdalle osua, jossei laita itseään likoon? Voitto on panoksen suuruinen.
Juttelua ja kahdenkeskeisiä hetkiä, niin toinen osaa jo aavistaa.
"Ei noissa "ihastumisien tunnustamisissa" ylipäänsä ole järkeä, koska se tulee kohteelle aina kuin puun takaa ja kohde ei osaa tuntea samoin."
Miten niin aina? Naurettava väite.