Harva varmaan tajuaakaan, miten eri lääkäreillä voi olla jopa päinvastaisiakin käsityksiä samasta asiasta.
Olen nyt kahden päivän aikana käynyt neljälle eri alan ammattilaisella.
Fysiatrilla, joka ihanteellisesti luurankoa hyväksikäyttäen havainnollisti, mistä minun kallonpohja-kaularankaongelmassani on kyse.
Lupasi tänään soittaa reumaklinikalle ja pyytää sieltä lääkäriä ottamaan yhteyttä fysiatrian klinikalle, josta pyydetään maksusitoumusta Orttonin hoidolle, joka olisi infektiohoitoa kallonpohjaan ja kaularankaan.
Reuamklinikkalääkäri ei oikein osannut sanoja juuta eikä jaata kaularanka-asiaani. Laittoi kortisoni-injektion kuitenkin pääpohjaan. Häneltä ei irronnut tietopuolisesti juurikaan mitään, ja seuraava käynti syyskuullle. Edellinen reumalääkärikäynti oli helmikuussa 2010, vaikka huutava tarve olisi tiheämpään konsultaatioon, kun tilanteeni on siinä määrin huono.
Menin sitten korva- ja kurkkutautien erkoislääkärille, että suljetaan sairaustilat pois, sillä taustallahan minulla on runsaasti kaulan, suun, nenän ja korvien alueiden onglemia ollut.
Hänen panoksesa oli, että tulee katastottua, ettei ole poskiontelo yms. infektioita jne.
Mutta sitten viimeinen osoita oli NEUROLOGI.
Tämä kaveri olikin sitten tuottoisin ammattilainen. Tutki verikokeiden tulokset puolen vuoden ajalta ja ihmetteli, eikö minulta ol katsottu sitä ja tuota, kun nuo arvot ovat noin paljon viitearvoista poikkeavia. Hänen mielestään jos nuo arvot toistamiseen häilyvät noin korkealla, tulee selvittää tai sulkiea titety asiat pois.
Ei todellakaan ole kukaan, ei sormellaankaan paneutunut pielessä olloisiin labratuloksiin.
Hän piti outona, ettei ole varmistettu, miksi punasolujeni koko on noin poikkeuksellisen suuri.
Hänpä tarttui oitis hirvittävän kipeisiin kallonpohjaniveliin, kaularangan niveliin ja sanoi, ensimmäinen tie hoidon tulosten saavuttamiseksi, on puuduttaa nuo alueet, että kudokset pääsevät lepotilaan ja vetäytymään pois krampista.
Ja niinpä hän laittoi useita injektioita kallonpohjaan, kaularankaan, lapaluiden seutuun ja niskaan.
Kirjoitti hoito-ohjeen, miten aloitetaan, ja miten tatketaan. Aivan uskomatonta, joku vihdoinkin ottaa asiakseen selvittää, miksi veriarvot ovat päin mäntyä, miksi niin suuria poikkeamia viitearvoihin?
Ja että joku vihdoinkin tekee jotain konkreettistä tähän mielettömään tulimereen, mikä raivoaa kallonpohjaassa ja kaularangassa.
Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, miten mielettömän erilailla suhtautumista esiintyi eri lääkäreiden suhtautumisen välillä. Surkein esitys oli reumaklinikkalääkäri.
Olen nyt kahden päivän aikana käynyt neljälle eri alan ammattilaisella.
Fysiatrilla, joka ihanteellisesti luurankoa hyväksikäyttäen havainnollisti, mistä minun kallonpohja-kaularankaongelmassani on kyse.
Lupasi tänään soittaa reumaklinikalle ja pyytää sieltä lääkäriä ottamaan yhteyttä fysiatrian klinikalle, josta pyydetään maksusitoumusta Orttonin hoidolle, joka olisi infektiohoitoa kallonpohjaan ja kaularankaan.
Reuamklinikkalääkäri ei oikein osannut sanoja juuta eikä jaata kaularanka-asiaani. Laittoi kortisoni-injektion kuitenkin pääpohjaan. Häneltä ei irronnut tietopuolisesti juurikaan mitään, ja seuraava käynti syyskuullle. Edellinen reumalääkärikäynti oli helmikuussa 2010, vaikka huutava tarve olisi tiheämpään konsultaatioon, kun tilanteeni on siinä määrin huono.
Menin sitten korva- ja kurkkutautien erkoislääkärille, että suljetaan sairaustilat pois, sillä taustallahan minulla on runsaasti kaulan, suun, nenän ja korvien alueiden onglemia ollut.
Hänen panoksesa oli, että tulee katastottua, ettei ole poskiontelo yms. infektioita jne.
Mutta sitten viimeinen osoita oli NEUROLOGI.
Tämä kaveri olikin sitten tuottoisin ammattilainen. Tutki verikokeiden tulokset puolen vuoden ajalta ja ihmetteli, eikö minulta ol katsottu sitä ja tuota, kun nuo arvot ovat noin paljon viitearvoista poikkeavia. Hänen mielestään jos nuo arvot toistamiseen häilyvät noin korkealla, tulee selvittää tai sulkiea titety asiat pois.
Ei todellakaan ole kukaan, ei sormellaankaan paneutunut pielessä olloisiin labratuloksiin.
Hän piti outona, ettei ole varmistettu, miksi punasolujeni koko on noin poikkeuksellisen suuri.
Hänpä tarttui oitis hirvittävän kipeisiin kallonpohjaniveliin, kaularangan niveliin ja sanoi, ensimmäinen tie hoidon tulosten saavuttamiseksi, on puuduttaa nuo alueet, että kudokset pääsevät lepotilaan ja vetäytymään pois krampista.
Ja niinpä hän laittoi useita injektioita kallonpohjaan, kaularankaan, lapaluiden seutuun ja niskaan.
Kirjoitti hoito-ohjeen, miten aloitetaan, ja miten tatketaan. Aivan uskomatonta, joku vihdoinkin ottaa asiakseen selvittää, miksi veriarvot ovat päin mäntyä, miksi niin suuria poikkeamia viitearvoihin?
Ja että joku vihdoinkin tekee jotain konkreettistä tähän mielettömään tulimereen, mikä raivoaa kallonpohjaassa ja kaularangassa.
Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, miten mielettömän erilailla suhtautumista esiintyi eri lääkäreiden suhtautumisen välillä. Surkein esitys oli reumaklinikkalääkäri.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, ja tasapuolisuuden nimissä kaikilla oli samat dokumentit käytettävinään. Samat aivan tuoreet magneettikuvat päästä ja kaularangasta, sekä niiden lausunnot. Verikokeet, sekä minun tekemä oirelista. Mutta uskomattoman erilaisia suhtautumsi. Loppujen lopuksi arka ihminen hämmentyy, tietääkö oikeasti kukaan lääkäri mitään.
Minä, joka olen potilassuuhteessa pitkänlinjan potilas, en kovin pienistä hämmenny, mutta ihmettelen kylläkin.
Kävin kolmella eri neurologilla toispuoleisesta päänsärystä. Kaikki saivat samat tiedot. Vasta viimeinen ratkaisi sen tensioksi ja kirjoitti reseptin. Nämä kaksi muuta siirtyivät kardiologiaan arvioinneissaan.
Vastaavasti oli T4V-arvon kanssa. Niin tk-lääkäri kuin neurologitkaan eivät tulkinneet viitearvoa ja oireita keskenään. Vasta endokrinologi luotti asiakkaaseen ja kirjoitti hoitolähetteen ja reseptin.