Kuulee usein kun nuoret syö RUISSIA :D ... eli ennen se oli kyllä ruisleipää.
ne nuoret
beeemy
5182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka olen asunut elämästäni kohtapikaa neljä vuosikymmentä Kehä III:n sisäpuolella, luulisin osaavani valjastaa orin äeksen eteen. Äestettyäni pääsisin kylvämään ruiksen (ei missään tapauksessa ruissin), ja ennen pitkää viljapelto olisikin oraksella.
Siellähän ne variit vaakkuvat, ja uunin pangoltakin lämpö karaa harakoille - elleivät peltit ole kiinni.
Jos sen muovipussin päällä lukee isolla RUIS ja pienellä leipää, niin tottakai nuoret sanoo syövänsä ruissia. Kyseinen tehdastuote on myös niin kaukana siitä ruisleivästä, mitä vielä 50-luvulla syötiin, että on ihan samantekevää, nimitetäänkö sitä ruissiksi vai ruikseksi.
Minulla on tapana ostaa lähikaupungin kauppahallista kajaanilaisen Heikkisen leipomon leipomaa ruisleipää. SE on rukiista ruisleipää joka kelpaisi varmasti Kekkosellekin!
Pekka Heikkisen kuulu puu-uunileipä on maineensa veroista. Se pääsi joitakin vuosia sitten sarjansa tittelituotteeksi Tapio Liinojan juontamassa TV-sarjassa Suomen paras. Rukihisen raaka-aineen lisäksi tuossa leivässä on kaksi todellista voimatekijää: juuri tietynlainen, ikivanha taikinajuuri sekä paistaminen koivuhaloilla lämmitettävässä puu-uunissa.
http://www.pekkaheikkinen.com/
(Klikkaa vasemmassa yläkulmassa olevaa painiketta Puu-uunileipä)
Kajaanissa on kuulemma nähty varakkaammankin väen jonottavan kiltisti leipäjonossa niihin aikoihin kun puu-uunileivät saadaan lämpimäisinä myyntiin! En ihmettele. Tuo tuote on komeasti ristiriidassa Nälkämaa-käsitteen kanssa. Suuri vahinko, ettei sitä ole tarjolla täällä etelän rintamailla.
Seuraavaa jorinaa ei sitten pidä lukea, jos pelkää pitkästyvänsä:
Ruotsin talouselämän takavuosien keulahahmo, Volvon pääjohtaja Pehr G. Gyllenhammar, vei yhtiötään uusille toimialoille. Autoteollisuuden kylkeen piti mukamas saada tukijaloiksi mm. elintarviketeollisuutta. Jossakin Gyllenhammar sattui maistamaan itselleen uutta näkkileipää ja pitämään siitä kovin. Hän sai selville, että tuota näkkileipää valmisti jokin pieni perheyritys ja sen markkina-alue oli rajallinen.
Magnaatti saneli sihteerilleen kirjeen lähetettäväksi näkkärileipomoon. Siinä hän kehui tuotetta ja valitti, ettei sitä ollut lainkaan tarjolla Göteborgissa. Hän esitti, että Volvo voisi runsaine pääomineen tulla mukaan kehittämään yritystä ja laajentamaan sen tuotteiden markkina-aluetta. Tarkoituksena oli tietenkin ostaa koko yhtiö tai ainakin määräysvalta siinä.
Tuli kirjallinen vastauskin, jokseenkin seuraavansisältöinen:
”On totta, ettei näkkileipäämme ole tarjolla Göteborgissa. Sen sijaan sitä on saatavilla Skövdessä. Ehkäpä sinulla on niinkin paljon autoja valmistavan yrityksen pääjohtajana tilaisuus lainata jotakin yhtiösi autoista ja käydä hakemassa leipäsi sieltä.”