Semmoista mietin, että koska mulla on todettu masennus vaikea käyn juttelemassa ja syön lääkkeitä mutta psykiatri sanonut, että jos tulee todella ahdistava tai paha olo pääsen suljetulla jos siltä tuntuu. Hän on valmis kirjoittamaan lähetteen. Hän sanoi, että jotkut ovat vain yön, viikonlopun tai kauemman aikaa. Semmoista mietin, että jos lähete kirjoitetaan, pääsenkö kuitenkin pois heti kun haluan? ja saako suljetulla käydä rauhassa suihkussa, vessassa jne. En haluaisi että joku vahtii kun olen alasti.. peseydyn jne...
suljettu osasto kellokoski
ineedsomehelppp
7746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pääse pois kun haluat etkä välttämättä saa olla rauhassa alasti. Kannattaa yrittää välttää suljettuja osastoja.
Jos olet vapaaehtoisessa hoidossa (missä siis selvästi olisit), niin pääset pois kun siltä tuntuu ja pesulla ja vessassa saat käydä rauhassa. Eivät suljetut osastot ole mitään vankiloita, vaikka näillä palstoilla kirjoittelevat antavatkin välillä sen käsityksen. Joitakin potilaita tarkkaillaan siellä, mutta he ovat sellaisia, jotka ovat vaaraksi itselleen.
Mene ihmeessä osastolle hoitoon, jos yhtään siltä tuntuu. Siellä on hyvä levähtää hetki sairaalarutiinien turvassa ja saada keskusteluapua kun siltä tuntuu. Kellokoski on muutenkin ihanan maalaismainen paikka, jossa saa olla poissa kaupungin hälystä.
kiitos vastauksestasi. Se toi mulle varmuuden ettei mulla ole mitään pelkoa vaikka sinne menisinkin.
Olen 18 vuotias. Eniten mua harmittaa mun perheen " tuki" . Syyttävät mua miksi syön lääkkeitä ja mun oli tarkoitus olla kesätöissä terveyskeskuksessa mutta miten mä voin sinne mennä jos olen tässä kunnossa eikä ole voimia. psykiatri antoikin lomaa mulle mutta silti se etten saa kotona tarvitsemaani tukea ahdistaa mua lisää. Mulla on tosi itsetuhoisia ajatuksia ja tuntuu todella pahalta missä olenkin.. ajattelin että osastolla voisi olla parempi...
Tosi kurja juttu ettet saa perheeltäsi tukea sairauteesi. Jostain syystä monilla on vieläkin vaikeuksia suhtautua psyykkisiin sairauksiin nimenomaan sairauksina - tuskin perheesikään syyllistäisi sinua lääkkeiden syömisestä, jos sairastaisit jotain fyysistä sairautta, tai haluaisi että menisit töihin.
Hienoa tilanteessasi on kuitenkin se, että olet hakenut apua. Se on jo suuri askel kohti paranemista, eli ole ylpeä itsestäsi, kun olet ottanut sen askeleen.
Toivon sinulle kovasti voimia paranemiseen. Itsetuhoiset ajatukset kuuluvat usein masennuksen taudinkuvaan, mutta pidä ne vain ajatuksina. Vaikka nyt voisikin tuntua siltä, ettei elämällä ole mitään annettavaa, niin se on vain ohimenevää, ja jonakin päivänä koittaa se hetki, kun huomaat taas nauttivasi asioista.
Kiitän vastauksista :)
toivoisin lisää kokemuksia Kellokoskesta ja vastauksia kysymyksiini muiltakin.
Minun isäni oli suljetulla osastolla aivan viimeisillä ollessaan. Hänet oli lähetetty sinne muistiongelmien vuoksi. Ihmeellistä vanhan, vakavan sairauskohtauksen kärsineen ihmisen heittelyä paikasta toiseen. Joku lääkäri halusi selvästikin pakoilla vastuutaan. Hänet siirrettiin sieltä pian taas pois johonkin muualle koska ei pystynyt liikkumaan itse. Parempi niin. Sitten hän jo pian kuolikin.
Mutta tuosta suljetusta osastosta jäi tosi huono fiilinki. Joku toinen potilas, hyökkäävä äijä tuntui vaivihkaa uhkailevan minun isääni jatkuvasti eikä henkilökunta välittänyt asiasta tuon taivaallista. Ehkä luulivat että se on jotakin leikkiä tai eivät uskaltaneet puuttua sen nyrkinheiluttelijan tekemisiin oman turvallisuutensa vuoksi. Isää se nyrkinheiluttelija kuitenkin vaivasi jatkuvasti.
Oli varmaan kokemus vanhalle papalle. Näinhän tämä menee kukaan ei välitä ja kukaan ei ole mistään vastuussa. Nämä nyrkinheiluttajat yleensä löytävät puolustutuskyvyttömän kohteen. Henkilökunta e. yleensä välitä tuon taivaallista ettei itse vain joudu kohteeksi.
Onneksi olit lähiomaisena isäsi hoidossa mukana. Tuolla on pilvin pimein ihmisä joilla ei ole ketään. Voi vain kuvitella mikä on hoidon taso ja kohtelu. Surullista,