Oon kolme vuotta seurustellu, sen kolmen vuoden ajan, oon koulujen suhteen ollu vähän niin ja näin, en oo tienny mitä haluun opiskella, mut oon silti koko kolmen vuoden opiskellut, kahdessa eri paikkaa, nyt kevään yhteishaussa hain taas toiseen kouluun, tänää selvis etten pääse, tyttöystävä ei osaa yhtää lohduttaa, se ettii sen vian aina musta. "Oikeastaa toi on sun vikaa, jos olisit alunperin käyny koulun loppuun, olisit nyt keväällä valmistunu", se ite valmistu ja kävi koulun tunnollisesti alusta loppuun, olettaen, että kaikkien varmaan pitäs tehdä samoin. Nuori kun oon, niin eihän sitä vielä tiedä, mitä oikeesti elämältä haluu, ottaa pattiin, että tommosia ihmisiä on olemassa, ja vieläpä mun kumppanina, syyttää mua tästäki asiasta, eikä osaa sanoo mulle mitään lohduttavaa.
Oon jo valmiiks huonona siitä, että en päässy opiskelee, ja taas joutuu miettii mitä teen, niin ei auta yhtää, että tyttöystävä moittii, ja sanoo lohduttavasti et jos olisin alunperin käyny koulun, valmistuisin nyt.
Sit se sanoo et oon "vitun lusmu", myönnettäköön, kavereita en pahemmin nää, ku niiden kanssa suhteet vähän jäätyny ja jääny paikoilleen, pari kaveria nään välillä, yhtä viikottain. Mutta mitä helvettiä sitä haittaa mitä teen arkisin, kun mekin nähdää vaan viikonloppusin, joten mun tekemisten ei pitäs siihen kovinkaa vaikuttaa sillon ku ei nähdä.
Nyt olisin viikonlopuks saanu keikkatyön, sanoin siit tyttöystävälle, hyvä ettei se suuttunu, että jos otan mielummin sen vastaan, ku et näkisin tyttöystävää. No päätin silti nähä tyttöystävää mielummin. Miks se valittaa mulle et oon lusmu (tyylii töiden ja koulujen suhteen), mut sit ku tilaisuus tulis ottaa joku vastaa, se melkee salamyhkäsesti kieltää mua ottamatta sitä vastaan.
Eli pointti on se, että oonko mä nyt ihan surkee ihminen, kun en vieläkään 19v:enä tiedä, mitä haluun elämältä, tai tiedän, mutta en siihen kouluun päässy, oonko mä nyt mokannu kaiken ihan täysin, ja tyttöystävää pitäs palvoa, koska se pari viikkoa sitten?
Oon jo valmiiks huonona siitä, että en päässy opiskelee, ja taas joutuu miettii mitä teen, niin ei auta yhtää, että tyttöystävä moittii, ja sanoo lohduttavasti et jos olisin alunperin käyny koulun, valmistuisin nyt.
Sit se sanoo et oon "vitun lusmu", myönnettäköön, kavereita en pahemmin nää, ku niiden kanssa suhteet vähän jäätyny ja jääny paikoilleen, pari kaveria nään välillä, yhtä viikottain. Mutta mitä helvettiä sitä haittaa mitä teen arkisin, kun mekin nähdää vaan viikonloppusin, joten mun tekemisten ei pitäs siihen kovinkaa vaikuttaa sillon ku ei nähdä.
Nyt olisin viikonlopuks saanu keikkatyön, sanoin siit tyttöystävälle, hyvä ettei se suuttunu, että jos otan mielummin sen vastaan, ku et näkisin tyttöystävää. No päätin silti nähä tyttöystävää mielummin. Miks se valittaa mulle et oon lusmu (tyylii töiden ja koulujen suhteen), mut sit ku tilaisuus tulis ottaa joku vastaa, se melkee salamyhkäsesti kieltää mua ottamatta sitä vastaan.
Eli pointti on se, että oonko mä nyt ihan surkee ihminen, kun en vieläkään 19v:enä tiedä, mitä haluun elämältä, tai tiedän, mutta en siihen kouluun päässy, oonko mä nyt mokannu kaiken ihan täysin, ja tyttöystävää pitäs palvoa, koska se pari viikkoa sitten?
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin toi vika lause, piti kirjoittaa että "..ja tyttöystävää pitäs palvoa, koska se VALMISTU pari viikkoa sitten?"
Niin ja tyttöystävä kysy et miks en ottanu koko kesää töitä, sanoin että siks, koska olin liian itsevarma siitä, että mulla alkais koulu siinä elokuun puoles välis, joten otin vaan kuukauden töitä, et voi nauttia kesälomasta, joten tossaki oon nyt huono, ku en ottanu koko kesäks töitä, vaan haluan puolet nauttia lomasta ja puolet olla töissä..
tuon asian suhteen oikein kemiat kohdata. Molemmilla kun on eri näkemys siitä, miten hommat pitäisi hoitaa ja mikä on se oikea "kaava" koulutusten ja muiden suhteen.
Ei monikaan tiedä 19-vuotiaana mitä elämältään haluaa, en tiennyt silloin itsekään. Voihan olla, että vaikka tyttöystäväsi nyt valmistuikin, hän kyllästyy työhönsä tai ei löydä tarpeeksi töitä tulevaisuudessa, ja hänkin voi vielä vaihtaa alaa joskus.
Koulut ei kuitenkaan ole turhia, vaikkei omaa alaansa heti löydäkkään. Kannattaa miettiä alaa joka kiinnostaisi edes jotenkin päin, ja hakeutua kouluun/oppisopimukseen, mikä nyt itsellesi parhaiten sopii. Vaikket ko. alalla haluaisikaan työskennellä, olisi sinulla paperit taskussa ja mahdollisuuksia taas vähän enemmän joko koulun tai työn suhteen. Tai voi olla, että innostuisit alasta ja jäisit sinne.
Ei läheskään kaikki ammattiin valmistuneet työskentele omalla alallaan.
Sinuna keskittyisin nyt vain omien tuntemustesi ja tahtosi kuuntelemiseen, tee niitä keikkoja jos haluat. Voisi tehdä ihan hyvää sinun itsetunnollekkin, että välillä olisi jotain hommia tehtävänä ja kaikenlaiset työt nyt on yleensä kokemuksenkin kannalta pelkkää plussaa.
Tyttöystävällesi voisit kohteliaasti sanoa, että asiat nyt ovat näin, tämä on sinun elämäsi ja tiedät kyllä mitä olet tekemässä. jos tyttöystävä ei osaa tai halua asiassa sinua tukea, niin pysyköön hiljaa ja antakoon sinun tehdä rauhassa omat ratkaisusi.
Unohda tyttöystäväsi marmatukset, ja tee ratkaisut oman pääsi, älä muiden toiveiden mukaan.
tsemppiä sinulla ja kyllä se oma ala joskus löytyy, kokeilemalla oppii !
Nauti kesästä, olet sitten vapaalla tai töissä. Olet vielä nuori, joten elämästä on myös nautittava !
Kyllähn se on päivänselvä asia, että jos 19-vuotiaana ei ole edes keskiasteen tutkintoa ja siten tyhjän päällä, ei se meno jatkossakaan kyllä muutu.
Eli tyttöystäväsi on todellakin oikeassa sen suhteen, susta on tulossa yhteiskunnan elätti, B-luokan kansalainen.
mun tyttöystävä kävi keskiasteen koulut ja sitten alkoi haahuilemaan, kyllä se kuule ottaa pannuun. onneksi löysi oman alan.
Käyn koulun loppuun siellä mihin olen päässyt, jos totean että haluan jotain muuta en lopetaisi opiskelua ennen kuin olen saanut seuraavan opiskelupaikan toisesta koulusta. Se on nimittäin minusta vähän tyhmää, jos jättää kaiken sen varaan et pääse siihen toiseen kouluun ja lopettaa opiskelut sen takia ja sit ei pääsekään toiseen kouluun ja jää tyhjän päälle. Se on sit oma moka jos on jo alun perin hakenut kouluun joka ei kiinnosta pätkän vertaa, eikä ole viitsinyt asiaa miettiä ja tutkia tarpeeksi mitä haluaa.
Tämä vain minun mielipiteeni. Poikaystävälleni en sanoisi kyllä päin naama tuollaisessa tilanteessa et sun vika kaikki. Mut tuntuu et tyttöystäväsi haluaa vaan patistaa sinua tai sit oikeasti pitää sua luuserina.
työkkyri tuo AP:kin. kyllävarmaan kun asuvat yhdessä niin AP tarttuu ihan oma-aloitteisesti imuriin... niin varmaan...
laiska paska taitaa olla