Heips.
Mulla on jotenkin taipumuksena päätyä kiusaamisen uhriksi. Osaisiko joku selittää, että miksi? Itse yritän ja olenkin mukava kaikille. Olen ehkä vähän omituinen, enkä häpeä sitä mitenkään. Pitäisikö minun vain muuttua "normaaliksi" (jota osaan kyllä esittää) vai olla vain oma itseni, kaikkine omituisuuksineni? Olen melko suorasanainen ja impulsiivinen, mutta ystävällinen. Jopa töissä on kiusattu. Mistä ihmeestä tämä johtuu?
Mulla on jotenkin taipumuksena päätyä kiusaamisen uhriksi. Osaisiko joku selittää, että miksi? Itse yritän ja olenkin mukava kaikille. Olen ehkä vähän omituinen, enkä häpeä sitä mitenkään. Pitäisikö minun vain muuttua "normaaliksi" (jota osaan kyllä esittää) vai olla vain oma itseni, kaikkine omituisuuksineni? Olen melko suorasanainen ja impulsiivinen, mutta ystävällinen. Jopa töissä on kiusattu. Mistä ihmeestä tämä johtuu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on sama ongelma. Lue keskustelualoitukseni vähän alempaa "Miksi olen tällainen"?
Liika kiltteys ja suvaitsevaisuus. Olen sen huomannut tähän ikään, että jos ihmisille yrittää olla aina mukava niin se kostautuu aina, varsinkin jos on hieman omanlaisensa tapaus.
Ongelman ydin on se, että kysyt pitäisikö sinun muuttua. Ei, sinun ei tarvitse muuttua. Ainoastaan voit hieman tinkiä ystävällisyydestäsi ja kiltteydestäsi. Joskus ihmisten tarvitsee kuulla pahoja sanoja, eli jos sinua kiusataan sanallisesti, annat samalla mitalla takaisin. Äläkä yhtään ujostele, sillä sitä mitä kylvää, sitä myös niittää.
Määritä itse kommunikaatiollasi kunnioittavatko ihmiset sinua vai ei. Vaadi ihmisiltä kunnioitusta, tiedosta että olet ansainnut tietyn tasoista kohtelua ja anna sille joka sinua kiusaa samalla tavalla takaisin ja tämän jälkeen pyyhi tällaiset ihmiset elämästäsi, tai sitten vain olet kuin heitä ei olisi olemassakaan.
He kiusaavat sinua vain koska sallit sen. Lakkaa sallimasta kiusaamista, ja uskalla vaatia parempaa kohtelua.
on että kaikki ihmiset ei ole mukavia eikä yhteistyöhaluisia. Paljon on ilkeitä, pahansuopia ja riidanhaluisia ihmisiä. Itse kierrän ne kaukaa ja haistatan takaisin jos joku minulle avautuu. Ties mitä juoruja minustakin liikkuu, persoonallinen kun olen, mutta vitut niistä. Ne ei tunne minua eikä tule ikinä tuntemaankaan ja minua evvk heidän aivokuolleet elämänsä.
Eiköhän se niin ole, että olen sitten liian kiltti.
Mutta joskus penskana yläasteella kun minua kiusattiin, ja sanoin kiusaajille takaisin, he saivat siitä vain lisää vettä myllyynsä. Joten nykyään yritän käyttäytyä kuin sitä ei tapahtuisikaan - mikä on varmasti virhe.
Ystäviä minulla on onneksi paljon, ja monet kyllä puolustavat minua jos kiusaamista tapahtuu, joten osittain tuntuu siltä että olisin saanut käännettyä elämäni ympäri. Silti, kun olin puhelinmyyjänä viime talvena, sain kuulla yhdeltä toiselta työntekijältä, että minusta puhuttiin selkäni takana. Koitan vain olla positiivinen, mutta kyllä se ärsytti. Se oli yksi syy muiden joukossa miksi lopetin ne hommat.
siis tota ed en nyt ymmärtänyt ollenkaan ???
Mun omasta mielestä (en ole aloittaja) Kaikkeen ei tartte puuttua. Jos joku musta juoruaa selän takana yritän vaan täysillä keskittyä omaan menooni. Jos se kiusaaminen kohdistuu kotiin, niin sitten kyllä tapahtuu, mutta jos joku nyt jossain huuteloo niin se menee vaan ohi. Ei kaikesta kannata välittää. Välttää vaan asointeja liikkeissä, joihin ei koe olevansa tervetullut. Mitä sen väliä, että lähikaupat kuolee, jos sen on kansoittaneet juopot ja hullut. Voin hyvin asioida liikkeissä, jotka sijaitsee muualla.
kuin OMA ITSENI ei ole olemassakaan.
Ihminen kasvaa sosiaalistensuhteiden ja kanssa käymisen myötä, mitään ole oma itsesi ei ole olemassa.
Itse joudun AINA silmätikuksi ja riidanhaastajien uhriksi koska olen omanlaiseni persoona ja minulla on voimakkaat mielipiteet asioista. Olen liian erikoinen, se ärsyttää noita kiusaajia ja tulevat sitten jotain sanomaan tai yrittävät tehdä jotain jäynää jotta minulle tulisi paha mieli. Vaan sitten riemu repeää, kun en reagoi mitenkään yhtään mihinkään.