Kävin juhlissa. Viivyin paikan päällä kaksi tuntia. Juttelin ihmisille, minkä osasin ja kysyin kuulumisia, mutta noin tunnin jututstelun jälkeen en löytänyt enää säveltä muiden kanssa. Jotkut sivuuttivat minut ja jotkut kyllä juttelivat, mutta tunsin oloni ulkopuoliseksi. Kun menin juhliin kaverini säntäsi ohitseni, koska hänen piti mennä vastaanottamaan serkkuansa bussista. Pyysi sateenvarjon ja "pahoitteli" että ei kerennyt heti tapaamaan minua ja juoksi ulos, koska serkku ei olisi itse osannut pysäyttää bussia oikeassa kohdassa. No, ymmärrän tämän, mutta kun kaveri tuli takaisin seisoin hänen takanaan eteisessä 10 minuuttia ennen kuin hän kerkesi vastaanottamaan lahjani ja kukkani. Juhlissa istuimme 10 cm päässä toisistamme eikä hän kysynyt minulta mitään. Ei kommentoinut lahjaa tai mitään. Pitääkö minun aina olla se ensimmäinen joka tekee kaikessa aloitteen koko loppu elämäni? Tiedän kyllä että naamastani saattoi "paistaa" lievä pettymys" kaveria kohtaan, mutta en tiedä miten muutenkaan olisin enää voinut toimia. Lähdin ensimmäisten joukossa pois ja kyllähän kaveri halasi, mutta tämäkin oli kylmä ja välinpitämätön halaus. Näki kyllä ikäväni. Kaiken lisäksi vielä ystävä puhui isoon ääneen, kuinka hän ei saanut ketään mukaan ruisrockiin ja oli "pyytänyt" kaikkia. Lähtiessäni sanoin kyllä, että soittele ja muuta vastaavaa, mutta kyllä musta tuntuu että ei meidän välit ikinä' palaa ennalleen. Ne on kyllä musta menny lopullisesti poikki. Ollaan sanottu toisistamme niin ikäviä asioita ja tiedän aina olevani se kakkonen sille. Muut kaverit vastaanotetaan ensin vaikka itse menin ennen muita. Lisäksi mä saan aina aloittaa keskustelun ja olla se kysyvä puoli. Tulee vielä yksi tapahtuma mieleen kun tässä lähiaikoina kun menin tapamaan ystävää ja piti viettää kiva ilta, niin tuloksena päädyin oikolukemaan sen cv:tä ja neuvomaan miten saadaan työpaikka kun sillä ei ollu tärpänny. Tiedän olevani se tosikko ja fiksu kaveri. Muut ei sen kavereista saa edes kunnon töitä. Mä en kelpaa sille hauskanpitoseuraksi ja tuntuu todellakin että se kutsuu mut juhliin vaan ja ainoastaan säälistä kun se tietää että mulla ei oo muutakaan. Ystävyys todellakin tuottaa päänvaivaa ja surua. Kaveri tuskin soittaa lenkille tai muutakaan, mutta jos niin tekee, olisiko minun isttenkin parasta nyt vain päästää irti? Sanon että en kerkeä nyt jne... Tuntuu älyttömältä tuhlata rahaa sen valmitujaislahjaan ja miettiä olisiko kiva yllätys soittaa, kun ei ikinä saa todellista vastakaikua. Tämä on viimeinen ruikutusviesti täällä, mutta haluaisin vielä tähänkin vastauksen! Mitä järkeä yrittää ja jatkaa, kun kuulen että se lähtee taas ulkomaille aurinkomatkalle muiden kavereiden kanssa?!? Lisäksi kun soitin ja ilmoitin tulevani juhliin se tokaisi että "ai sä oot tulossa, luulin että et tuu". Ihan kun se ei oikeasti haluais mua sinne, on vaan tekopyhä "good girl", että voi näyttää muille olevan kaikkien ystävä, mutta ei todellisuudessa ole. Ja vielä se kun se silloin mun itkunpurkauksessa tokas, että ne muut on parempaa bileseuraa ja nyt tää mun kohtaus on sivuutettu ja kuopattu. En ikinä pyytäisi valitsemaan kavereiden välillä, mutta se taitaa olla jo tehny oman valintansa. Istuin tänä iltana ja kuuntelin, kun yksikin mun ystävän coolystävistä kertoi kuinka hänen poikaystävänsä isä oli heittänyt hänet ja poikaystävänsä ulos talosta, jossa he olivat asuneet ilmatteeksi 1,5v. Isä oli kuulema liian holhoava ja tiukka, kun poika juo ja polttaa liikaa. (musta teki vaan oikein, olivat kuitenkin 22v. ja näkisittepä poikaystävänkin...) Mietin siinä itsekseni että näidenkö hyväksyntää mä kaipaan. ja miksi?!? Miksi oikeasti vaivautuisin ikinä pitämään tai yrittää pitää yhteyttä heihin? Mun täytyy vaan löytää jostain parempia ihmisiä elämääni. Mennä mukaan opiskelijajärjestötoimintaan, töihin, harrastuksiin jne... ja unohtaa muut!
Eikö tämä olisikin parasta mulle just nyt? Moikkaan todellakin jatkossa kaupassa joka ikistä joka katsoo mua päin ja tervehtii, mutta se kaikki. Jos pyydetään juhliin tai "viettämään kiva ilta" eli päädyn tekee jonkun CV:tä tai muuta vastaavaa, niin sanon vaan että sori en kerkeä nyt jne... Kyllä ne turhat soitot loppuvat sitten. Koska mä kuitenkin haluan olla jollekin se ykköskaveri ja toivon löytäväni vielä joku päivä sen ja toivottavasti poikaystävänkin mun ujoudesta huolimatta! =( En halua olla ikuinen kakkonen. En tarvii miljoonaa tusinaystävää vaan yhden tai pari, jonka kanssa voi nauraa ja pitää hauskaa ilman alkoholia. Vai onko parempi olla kakkosena ja mennä tollasiin juhliin, hyväksyä huonommuutensa?
Mielipide tähän asiaan, sitten saatte olla lopullisesti rauhassa!!!!!!!!!!!!! Kiitos jokatapauksessa mielipiteistä!!!!!!!!!!!!!
Eikö tämä olisikin parasta mulle just nyt? Moikkaan todellakin jatkossa kaupassa joka ikistä joka katsoo mua päin ja tervehtii, mutta se kaikki. Jos pyydetään juhliin tai "viettämään kiva ilta" eli päädyn tekee jonkun CV:tä tai muuta vastaavaa, niin sanon vaan että sori en kerkeä nyt jne... Kyllä ne turhat soitot loppuvat sitten. Koska mä kuitenkin haluan olla jollekin se ykköskaveri ja toivon löytäväni vielä joku päivä sen ja toivottavasti poikaystävänkin mun ujoudesta huolimatta! =( En halua olla ikuinen kakkonen. En tarvii miljoonaa tusinaystävää vaan yhden tai pari, jonka kanssa voi nauraa ja pitää hauskaa ilman alkoholia. Vai onko parempi olla kakkosena ja mennä tollasiin juhliin, hyväksyä huonommuutensa?
Mielipide tähän asiaan, sitten saatte olla lopullisesti rauhassa!!!!!!!!!!!!! Kiitos jokatapauksessa mielipiteistä!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
En itse tuommoisen kanssa olisi missään tekemisessä. Tiedätkö mitä tarkoittaa ystävä ? Ei ystävän seurassa tule noin paha olo. Olet ansainnut ja saat parempaakin seuraa.
Nuorena on helppo löytää vielä uusia ystäviä.
Ei joo oikeen ystävilt vaikuta vaan enemmän hyötyjiltä..
Jos olisin sä niin varmaan laittasin kylmemmän linjan niille,jos ne vaikka tajuais jatkossa miten on kodellu/ei enään kattois alaspäin.
Moikka, tulipa tosi tuttu tunne sun tekstistä. Mulla vähän samanlainen tilanne, enkä tiedä mitä tekisin. Mä ja mun läheisin kaveri ollaan vieraannuttu toisistamme parin viime vuoden aikana ja se surettaa mua tosi paljon, välillä mietin että onko tässä enää mitään järkeä kun tuntuu siltä ettei toinen välitä että ollaan vieraannuttu. Toki mussakin on vikaa, ollaan molemmat eri ihmisiä kuin 13 vuotta sitten (kun eka tavattiin), mut jotenki mua kuitenkin harmittaa että toista ei vaikuta häisritsevän, kaverilla on uudet kaverit ja uudet kuviot ja mä oon sen ulkopuolella. Mua ei kutsuta tupareihin tai mökille, mä oon vaan se jonka kaa mennään vaan shoppailemaan välillä. Kaiken kukkuraks mä oon viimeisin vuoden aikana menettänyt kaksi rakasta perheenjäsentä enkä ehkä just sen takia oo ollu bilefiilareissa viime vuoden aikana, mut just nyt tuntuu siltä että tarvisin ystävää, jtn tukea, Mutta ei ... :/
"kun kaveri tuli takaisin seisoin hänen takanaan eteisessä 10 minuuttia ennen kuin hän kerkesi vastaanottamaan lahjani ja kukkani. Juhlissa istuimme 10 cm päässä toisistamme eikä hän kysynyt minulta mitään. Ei kommentoinut lahjaa tai mitään."
Tulit 1. paikalle ja olit viimeinen, jota tervehdittiin? Tylyltä vaikuttaa, ihan kuin sillä pyrittäisiin osoittamaan sinulle jotakin.
"Lähdin ensimmäisten joukossa pois ja kyllähän kaveri halasi, mutta tämäkin oli kylmä ja välinpitämätön halaus. Näki kyllä ikäväni. Kaiken lisäksi vielä ystävä puhui isoon ääneen, kuinka hän ei saanut ketään mukaan ruisrockiin ja oli "pyytänyt" kaikkia."
Eli pyytänyt kaikkia paitsi sinua? Miettisin itse, olisiko tuo minulle suunnattu piikki? Et kelpaa hauskanpitoseuraksi, mutta sinua käytetään tekemään CV.
"Lähtiessäni sanoin kyllä, että soittele ja muuta vastaavaa, mutta kyllä musta tuntuu että ei meidän välit ikinä' palaa ennalleen. Ne on kyllä musta menny lopullisesti poikki. Ollaan sanottu toisistamme niin ikäviä asioita ja tiedän aina olevani se kakkonen sille. Muut kaverit vastaanotetaan ensin vaikka itse menin ennen muita. Lisäksi mä saan aina aloittaa keskustelun ja olla se kysyvä puoli. Tulee vielä yksi tapahtuma mieleen kun tässä lähiaikoina kun menin tapamaan ystävää ja piti viettää kiva ilta, niin tuloksena päädyin oikolukemaan sen cv:tä ja neuvomaan miten saadaan työpaikka kun sillä ei ollu tärpänny. Tiedän olevani se tosikko ja fiksu kaveri. Muut ei sen kavereista saa edes kunnon töitä. Mä en kelpaa sille hauskanpitoseuraksi ja tuntuu todellakin että se kutsuu mut juhliin vaan ja ainoastaan säälistä kun se tietää että mulla ei oo muutakaan. Ystävyys todellakin tuottaa päänvaivaa ja surua."
Kuulostaa siltä, ettei hän arvosta sinua. Roikottaa vielä mukana kun nyt lapsesta asti olette sattuneet tuntemaan, mutta "oikeat" kaverit on muualla ja niiden kanssa hengaillaan. Sinua pidetään varakaverina ja ollaan väleissä, koska ei nyt suoraankaan raaskita sanoa, ettei seura enää kiinnosta ja voihan sinusta aina välillä hyötyäkin jotenkin.
"Kaveri tuskin soittaa lenkille tai muutakaan, mutta jos niin tekee, olisiko minun isttenkin parasta nyt vain päästää irti? Sanon että en kerkeä nyt jne... Tuntuu älyttömältä tuhlata rahaa sen valmitujaislahjaan ja miettiä olisiko kiva yllätys soittaa, kun ei ikinä saa todellista vastakaikua. Tämä on viimeinen ruikutusviesti täällä, mutta haluaisin vielä tähänkin vastauksen! Mitä järkeä yrittää ja jatkaa, kun kuulen että se lähtee taas ulkomaille aurinkomatkalle muiden kavereiden kanssa?!? Lisäksi kun soitin ja ilmoitin tulevani juhliin se tokaisi että "ai sä oot tulossa, luulin että et tuu". Ihan kun se ei oikeasti haluais mua sinne, on vaan tekopyhä "good girl", että voi näyttää muille olevan kaikkien ystävä, mutta ei todellisuudessa ole."
Itse tekisin juuri noin. En pistäisi pystyyn mitään suurta draamaa ja vaatisi selitystä tms. Lopettaisin vain yhteydenpidon, ja jos siltä suunnalta jotain vielä tulisi niin skippaisin. Selkeästi tyypillä on jo ihan muut kuviot ja kaverit, joihin sua ei messiin kaivata.
Voithan joskus myöhemmin, pidemmän ajan kuluttua jos tyypistä vielä jotain kuuluu välillä häntä nähdäkin, kunhan pidät huolen ettei hän vain hyötykäytä sinua. Sinun on myös siinä tapauksessa opittava asennoitumaan häneen oikein. Et saa odottaa etkä vaatia häneltä enää mitään, etkä erehtyä pitämään häntä ystävänäsi. Ystävyytenne on selkeästi muuttunut tuttavuudeksi tai etäiseksi kaveruudeksi. Voit säilyttää hänet tuttavana, jota tapaat sillointällöin harvakseltaan. Itse pitäisin ehtona sitä, että tapaamiset ovat hänen ehdottamiaan eli en itse mitään enää ehdottelisi.
Olet tainnut asian jo vaistota, mitä kaverisi sinusta oikeasti on mieltä: kyllä noista "hienovaraisista" merkeistä voi paljon jo päätellä. Kaikkia asioita ei sanota suoraan, eikä kaikkia asioita ole tarpeen pohjiaan myöten selvittäkään, mutta paljon voi päätellä tällaisesta sanattomasta viestinnästä. Kyllä ihmiset vaistoavat, mitä heistä oikeasti ajatellaan.
Ikäväähän se on, kun kaveruus loppuu, mutta joskus ihmiset muuttuvat ja kasvavat eri suuntiin. Nuorena vielä, kun se tapahtuu ehkä ensimmäistä kertaa, se tuntuu aivan erityisen pahalta. Myöhemmin huomaa, että kavereita menettää koko elämänsä ajan aina välillä. Siihen tottuu, eikä se enää tunnu niin pahalta. Vaikka kyllä se aina kirpaisee kun menettää jonkun, jonka olisi halunnut "pitää." Itsekin olen lopettanut kaverisuhteita henkilöihin, joiden kanssa ei enää ole hyvä olla.
Etsi uusia ystäviä, todellisia ystäviä. Harvinaisia ovat ja jos sellaisen onnistuu löytämään, niin kannattaa pitää kiinni. Mutta kuten itse sanon: Miksi olla huonossa seurassa? Parempi yksin kuin huonossa seurassa! Ansaitset kyllä parempaa! Älä välitä, et ole tehnyt mitään väärää. Sinä olet yrittänyt olla hyvä ystävä, yrittänyt hoitaa ja pelastaa ystävyytenne ja tehnyt oman osuutesi. Olet ollut hyvä ystävä ja ansaitset vertaistasi seuraa!
Hyvä että menit juhliin, rohkeasti tehty!
Tosiaan vaikuttais näin ulkopuolisen silmin siltä, että tuo suhde kannattaa melkolailla jättää taakse.
Hyvä, että itsekin löysit tuon tuntemuksen "näidenkö hyväksyntää kaipaan?". Et sinä sitä tarvitse. Tai, tottakai ihminen kaipaa jotain hyväksyntää, mutta on terveellistä nähdä ettei kaikkien mielipiteillä edes ole väliä.
Tuli pari juttua mieleen noin yleisesti. Ihmiset, suuri osa, on sellaisia että jos vaikutat heikommalta, he kohtelevat kuin heikompaa. Jos itse annat viestin että olet jotenkin huonompi, he eivät kiinnostu niin helposti. Väärässä ovat monesti. "Hiljaisissa vesissä ne suurimmat kalat kutevat" ;) No, se on heidän menetyksensä, mutta toisaalta voi ajatella että he vaan ovat niin kovin inhimillisiä, valitettavasti huonommalla tavalla.
Juhlissa voi nähdä tyhjäpäitä, jotka vain pitävät huomiosta ja ovat äänessä, ja monet näyttävät kiinnostuneilta. Se on varmaan se itsevarmuus joka viehättää. Toisaalta, eivät kaikki jaksa tyhjäpäitäkään loputtomiin. (ei sillä että rohkeasti esillä oleva on aina välttämättä tyhjäpää..)
Sitten tuo kymmenen minuutin odotus. Mikähän siinä on. Onpa kerran jos kolmannenkin ollut tilanne että olisi joltakulta kysyttävää, työssä tai vapaa-ajalla. Ihminen voi olla keskustelemassa jonkun kanssa niitä näitä. Jään viereen odottamaan sopivaa hetkeä, sillä inhoan keskeyttämistä. Koitan kuitenkin näyttää siltä että olisi asiaa ja vähän kiirekin. Mutta jutut jatkuvat ja jatkuvat ja jopa vaihtuvat. Lopulta olen oppinut keskeyttämään ja kysymään asiani päästäkseni viimein pois.
En kyllä edelleenkään ymmärrä näitä ihmisiä. Ehkä heillä ei ole pienintäkään havainnointikykyä elekieleen. Luulevat että mielenkiinnosta jään hengaamaan ja kuuntelemaan? Pah. Niin se on että liiallinen kohteliaisuus menee hukkaan monen kohdalla. Rohkeesti vaan esittämään oma asia jos on jotain sanottavaa ja sillä siisti. Toki voi pienen mahdollisuuden antaa ja odottaa pienen hetken, mut jos ei tilaa anneta sittenkään, on se otettava itse.
Kuulostat kivalta ihmiseltä, eiköhän niitä parempia ystäviä löydy tulevaisuudessa. Muistat vaan koittaa olla terveellä tavalla itsetietoinen. "Mä Olen hyvä tyypi", ja sillä siisti. Joskus se miellyttämisenhalu tekee ihmisestä jotenkin köyhemmän. Kun kuuntelee ja miettii muiden mielipiteitä koko ajan, unohtaa sen, mitä mieltä itse on ja mikä ja millainen itse on. Silloin ei sun parhaat puolet pääse kukkimaan, kun odotat vaan mahdollisuuttas.
Onnea matkaan ja mukavaa kesänviettoa!
"Jos pyydetään juhliin tai "viettämään kiva ilta" eli päädyn tekee jonkun CV:tä tai muuta vastaavaa, niin sanon vaan että sori en kerkeä nyt jne..."
Neuvo: Sano suoraan "Tähän mennessä nuo "hauskanpidot" on sisältäneet CV:tä ja muuta ilmaistyön tekemistä, joten unohdetaan ehdotuksesi" kaltaista. Et sitten jälkikäteen saa kuulla valehdelleesi.
Mikäli opiskelet, voit kertoa valkoisen valheen, että haluat hyvät numeroot ja luet kokeisiin. Kokeisiin kannattaa alkaa lukemaan jo kuukautta ennen. Mikäli jättää viimehetkeen, ei pänttäykset tuo kymppejä.
Kesällä voi lukea seuraavan lukukauden kirjoja.
"Lisäksi kun soitin ja ilmoitin tulevani juhliin se tokaisi että "ai sä oot tulossa, luulin että et tuu"."
Et selvästikkään ole odotettu vieras ja selittää myös miksi ei pyytänyt mukaansa Ruissaloon.
Mikäli opiskelijajärjestö tuntuu oikealta, mene.