Miksi ei saisi sorkkia toisten aivoja? Arvatkaa miksi? Luettelen tässä muutamia asioita jotka mun mielestä pitää paikkansa (en ole psykiatrian ammattilainen tää on enemmän käytännön kokemuksen kautta saatuu juttuu)
- En osaa sitä kuvailla mut tuntuu et TAAS joku sanoo mulle miten pitää ajatella, miten pitää tuntea, miten teen väärin.. Sellaista oli mun lapsuus ja koska mä tiedostan sen. Ja pistän vastaan..mut siltikään en ymmärrä miksi mun elämässä on näitä haastavia ihmisiä - ts. mistä mä niitä kerään mukaani. Kaikki alkaa hyvin mut sit alka kuitenkin se arvostelu ja pahan olon purkaminen muhun.. :(
- Miks ihmiset haluaa alistaa? Ne sanoo aikuiselle miten pitää ajatella ja mitä teen väärin vaikka mä teen aika pienen mittakaavan virheitä. En ole väkivaltainen, en kiusaa sadistisesti muita...aika harmiton. Ja jos omat mielipiteet jostain aika mitättömästä asiasta saa jonkun polttaa käämit niin mikä siinäkin on..?
- Kaikista eniten särähtää sanat "Sinä et.." ja "Sinä olet.." Miksi joku ihminen tulee sanomaan minulle miten minun tulee elää tätä elämää vaikkei tiedä hevonkukkua mun elämästä ja kokemuksista?
- Tiedän psykoanalyysista sen verran et sehän tutkii ihmisen kehitystä ja historiaa ja näin. Se selvittää sitä miten joku käsittää asiat ja lopulta et mistä se johtuu. Jos mä käsitän ne tietyllä tavalla se on "Mun Totuus", eikä se muuksi muutu vaikka joku tulis sanomaan mulle että ajattelen väärin. Niitä käsityksii voi kuunnella ja koettaa ymmärtää mistä ne johtuu...ei muuttaa. Koska pitäähän mun kokea olevani MÄ eikä joku muu. Miten mä voin kokea olevani mä jos mun pitää ajatella toisella tavalla???
- Mun kokemus myös sanoo, millaiset ihmiset ovat haastavia persoonia ja silti ne kiehtoo mua ja hakeudun niiden seuraan tai ne hakeutuu mun seuraan ehkä koska multa saa hyväksyntää. Voi kun oppisi luottamaan vaistoihinsa jotka harvoin pettävät. Vain siten mä voin kokea olevani vahva.
- Mä olen miettinyt miksi mä niin kovasti reagoin jonkun yritykseen hallita mua..Se johtunee osaksi siitä et tosiaan mua on lapsena kohdeltu väärin. Mun tunteita ei ole huomioitu, mä elin pitkälti mielikuvitusmaailmassa..mä opin aistimaan mistä milloinkin tulee ja mitkä ihmisten motiivit milloinkin ovat. Sitä oppii sellaisessa ympäristössä jossa tyypit haukkuu toisiaan jatkuvasti, ihmisten kanssa jotka ei sua rakasta ja ihmisten kanssa jotka ei kanna vastuutaan vaan odottaa et sä olisit se kiltti, vahva ja näkymätön,...Sellaista se oli enkä mä ole parantunut siitä vieläkään ja mulla on todella iso riski nyt selvitä tästä mitenkään järkevästi tästä elämästä. Jos mä muuttaisin pois täältä..jonnekin muualle ja yrittäisin parannella niitä haavoja. Menisin jonnekin kauemmas..taas..
Älkää te haukkuko mua lisää mä en jaksa.
- En osaa sitä kuvailla mut tuntuu et TAAS joku sanoo mulle miten pitää ajatella, miten pitää tuntea, miten teen väärin.. Sellaista oli mun lapsuus ja koska mä tiedostan sen. Ja pistän vastaan..mut siltikään en ymmärrä miksi mun elämässä on näitä haastavia ihmisiä - ts. mistä mä niitä kerään mukaani. Kaikki alkaa hyvin mut sit alka kuitenkin se arvostelu ja pahan olon purkaminen muhun.. :(
- Miks ihmiset haluaa alistaa? Ne sanoo aikuiselle miten pitää ajatella ja mitä teen väärin vaikka mä teen aika pienen mittakaavan virheitä. En ole väkivaltainen, en kiusaa sadistisesti muita...aika harmiton. Ja jos omat mielipiteet jostain aika mitättömästä asiasta saa jonkun polttaa käämit niin mikä siinäkin on..?
- Kaikista eniten särähtää sanat "Sinä et.." ja "Sinä olet.." Miksi joku ihminen tulee sanomaan minulle miten minun tulee elää tätä elämää vaikkei tiedä hevonkukkua mun elämästä ja kokemuksista?
- Tiedän psykoanalyysista sen verran et sehän tutkii ihmisen kehitystä ja historiaa ja näin. Se selvittää sitä miten joku käsittää asiat ja lopulta et mistä se johtuu. Jos mä käsitän ne tietyllä tavalla se on "Mun Totuus", eikä se muuksi muutu vaikka joku tulis sanomaan mulle että ajattelen väärin. Niitä käsityksii voi kuunnella ja koettaa ymmärtää mistä ne johtuu...ei muuttaa. Koska pitäähän mun kokea olevani MÄ eikä joku muu. Miten mä voin kokea olevani mä jos mun pitää ajatella toisella tavalla???
- Mun kokemus myös sanoo, millaiset ihmiset ovat haastavia persoonia ja silti ne kiehtoo mua ja hakeudun niiden seuraan tai ne hakeutuu mun seuraan ehkä koska multa saa hyväksyntää. Voi kun oppisi luottamaan vaistoihinsa jotka harvoin pettävät. Vain siten mä voin kokea olevani vahva.
- Mä olen miettinyt miksi mä niin kovasti reagoin jonkun yritykseen hallita mua..Se johtunee osaksi siitä et tosiaan mua on lapsena kohdeltu väärin. Mun tunteita ei ole huomioitu, mä elin pitkälti mielikuvitusmaailmassa..mä opin aistimaan mistä milloinkin tulee ja mitkä ihmisten motiivit milloinkin ovat. Sitä oppii sellaisessa ympäristössä jossa tyypit haukkuu toisiaan jatkuvasti, ihmisten kanssa jotka ei sua rakasta ja ihmisten kanssa jotka ei kanna vastuutaan vaan odottaa et sä olisit se kiltti, vahva ja näkymätön,...Sellaista se oli enkä mä ole parantunut siitä vieläkään ja mulla on todella iso riski nyt selvitä tästä mitenkään järkevästi tästä elämästä. Jos mä muuttaisin pois täältä..jonnekin muualle ja yrittäisin parannella niitä haavoja. Menisin jonnekin kauemmas..taas..
Älkää te haukkuko mua lisää mä en jaksa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Mut kunnon kyydit vois tehdähyvää :0)
Olen joskus taannoin ihmetellyt tuota samaa. Minua opastettiin, että ihmiset ovat laumasieluja ja tuntevat olonsa turvalliseksi, kun kaikki muutkin tekevät samoin kuin he itse ovat hyväksi kokeneet. Lisäksi ihmisillä on vilpitön usko siihen, että kun elää heidän tavallaan, saavuttaa onnen aivan kuin he ovat sen kokeneet.
Vaan kun ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä ja mikä tuntuu yhdestä hyvälle, ei välttämättä tunnu toisesta. Tätä kaikki eivät vain millään pysty ymmärtämään. Mutta jos sinä nyt olet tietoinen lapsuudestasi ja siitä, mikä mättää, niin miksi et tietoisesti pyri pois siitä? Miksi sinä edelleen korvaasi lotkautat, jos joku jakelee neuvojaan? Anna mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos joku ei sinua hyväksy, niin älä ole tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa. Tietysti sinut siitä syyllistetään, mutta älä suostu tuntemaan syyllisyyttä. Se kun ei tilannettasi paranna.
"- Kaikista eniten särähtää sanat "Sinä et.." ja "Sinä olet.." Miksi joku ihminen tulee sanomaan minulle miten minun tulee elää tätä elämää vaikkei tiedä hevonkukkua mun elämästä ja kokemuksista?"
Sulla lienee heikko minäkuva, jos nuo suhun kohdistetut ulkopuoliset kuvaukset koet häiriöksi. Juuri, kuten sanoit, niin tuo johtuu siitä, jos lapsena sun tunteita ja tahtoa ei ole kuunneltu.
Mulle niillä toisten näkemyksillä ei ole mitään merkitystä itseni kohdalta, koska ovat liian pinnallisia kertomaan muusta, kuin sanojasta itsestään.
"Jos mä käsitän ne tietyllä tavalla se on "Mun Totuus", eikä se muuksi muutu vaikka joku tulis sanomaan mulle että ajattelen väärin."
"Koska pitäähän mun kokea olevani MÄ eikä joku muu. Miten mä voin kokea olevani mä jos mun pitää ajatella toisella tavalla???"
Aivan, kyseessä on kokemus, eikä totuus, kuten olitkin totuuden heittomerkkeihin heittänyt. Totuus on kaikille sama, mutta kokemus siitä on kaikille eri ja kokemuksen tulkinta tapahtuu myös kaikilla eri tavoin, joskin samaa tarkoittavasti.
"Jos mä muuttaisin pois täältä..jonnekin muualle ja yrittäisin parannella niitä haavoja. Menisin jonnekin kauemmas..taas.."
Älä suotta muuta. Muuttamalla kaiketi pakenet vaan lisää itseäsi. Löydät itses jostain sieltä seasta, missä nyt olet.
Lisäksi sinulta puuttuu elämänkokemus. Sinulla ei ole mitään kompetenssia esiintyä psykoanalyytikkona.
se "elämänkokemus" sulla on defenssi. Puhutaan arvonkiellosta, "elämänkokemus"-sanaa käytetään oppikirjoissa hieman huvittavassa yhteydessä... liittyy lähinnä kateuteen ja sillä pyritään hyökkäämään omaa persoonaa uhkaavaa henkilöä vastaan.
Asia on myöskin niin, että mulla jo riittävästi elämänkokemusta, jotta voin sanoa, ettei tuo sana sisällä asiatietoa. Joskus sitä käyttävät myös keski-ikäiset ihmiset, jotka ovat eläneet impulsiivista elämää, heidän mukaansa kaikkien muiden kokema on yleensä huonompaa, kuin heidän kokemansa, johtuen siitä, että he katuvat elämäänsä, mutta koittavat epätoivoisesti siirtää vastuun siitä jokaiselle vastaantulevalle.
ei ole pyytänyt sinua analysoimaan yhtään mitään. Teet sitä silti pakkomielteenomaisesti ja vieläpä väärällä palstalla.
aloitusviestiin. Oletko nyt täysin lyöty, kun en vastannutkaan haluamallasi tavalla? Ihmisissä on vain teennäisiä eroja, mitkä johtuvat ymmärryksen sumenemisesta hyvä-paha-ajattelun takia.
Koita ottaa ihan rauhassa nyt vaan... pure kiukku! :)
ei dazu oo tässä yhteydessä sanonut mitään mikä menis kovin ohi! :)
mut jos sä päästätkin kerran ihmiset lähelles ja kaikki on hyvin ja noin...en nyt kuitenkaan pidä tavoitteenani olla taas ihmissuhteissa niin pinnallinenkaan etten voi olal oma itseni, se vie multa hitsisti energiaa ja voin siitäkin pahoin: Eli miten toi sitten onnistuu??
Sitten PUM, sieltä se tulee. Tulee olo et taas se meni päin seinää...
Emmä tiedä mitä tästä tulee vielä eteen kun ajatukseni ovat kovin vääriä ja kuinka ne sanon häiritsee eli mun persoonassakin on jonkun verran vääränlaisuutta ilmeisesti..en koe sanoneeni asiaa mitenkään katkeransuloisesti, sillä tavalla mä olen tottunut argumentoimaan - en niin että pidän hellästi kädestä..
Vittu mikä siinä on että sillä on edes merkitystä miten jonkun asian sanoo, kuinka kiihdyksissä on tms. Ilmeisen häiriön aiheutin siis ensin siinä toisen rakenteissa ja sen jälkeen se sanoo et mun rakenteissa on vikaa ja sit mun rakenteisiin tulee häiriö ja kellot alkaa soimaan...
Mut joo. Arkipäiväinen kanssakäynti on hieman hankalaa jos kuvittelee et toinen hyväksyy et on oma itsensä ja sitten se ei hyväksykkään... :(
Teen sinusta oman arvioni.
Sinä et osaa ottaa vastuuta tekemisistäsi ja olet myös kyvytön kokemaan aikuisella tavalla pettymystä toiseen sukupuoleen.
Toimit kuin lapsi, mikäli sinusta vain *tuntuu* toimit hyvin impulsiivisesti ajattelematta jälkiseuraamuksia, jos sinua on mielestäsi loukattu niin sinä toimit heti ennenkuin ajattelet.
Sinulla on vielä pitkä matka, kypsään aikuisuuteen ja toimivaan ihmisuhteeseen.
Mieti ovatko tapasi opittuja vai sinua itseään.
oo no sä voit tietysti tässä haukkua mussa niitä asioita joita tekstissäni näkyy tai myös joita ei edes näy joita haluat nähdä..
Totta. Olen kyvytön kokemaan pettymystä, mutta mikä sinä olet sanomaan onko niitä pettymyksiä ehkä liikaakin? Mistä sinä mitään tiedät niistä ihmisistä joihin olen törmännyt? Oletat automaattisesti minun olevan lapsellinen kun en ole kylmä ja kykene ulkoistamaan kaikkea mikä minua VOISI satuttaa. Sinä siihen ilmeisesti pystyt; onneksi olkoon!!! Mahtaa elämäsi olla helppoa..mietin että mitenkähän syvällisellä tasolla itse olet "ystävä"? Jaatko mahdollisesti edes niin paljoa omia mielipiteitäsi kuin minä vai perustuuko "ystävyytesi" kuitenkin enempi kahvikupposen äärellä käytävään small talkkiin tai johonkin konkreettiseen tekemiseen? Me liikuttiin sen kaverin kanssa alueella joka paljastaa syviä tunnereaktioita ja me ollan puhuttu paljon asiaa pahasta olostamme toisillemme. Onko sinulla yhtään sellaista ihmissuhdetta? Mulla on itselläni hyvin monentasoisia ystävyyssuhteita joissa olen pystynyt täysin hyväksymään toisen ja SILTI näkemään asioita jotka ääneen sanottuna voisivat olla haitallisia ystävälleni. Jokainen kehittyy hiljakseen eikä mulla ole oikeutta alkaa nokkimaan toisen reaktioita. Synergia toimii paremmin. Kivana esikuvana oleminen auttaa enempi jos tahdot auttaa mielestäsi ajattelutavaltaan kehittymätöntä eteenpäin, EI manipulaatio!
Tuntuu että tämä kaverini ei kestä tunnereaktioitani - onko se lopulta kuitenkaan minun vikani? Hän on kertonut että häntä hermostuttaa tunnereaktioni ja se aiheuttaa hänelle ahdistusta. Syytä tähän en tiedä. Joillekin asiat tulee kertoa juuri kuvaamaani tapaan "kädestä silitellen". Ehkäpä hänen naiskuvansa on erilainen johtuen omasta perhedynamiikasta ja siellä käytetystä vallasta toiseen sukupuoleen.
Ja toinen asia, minä en toimi impulssiivisesti kaikessa. En tee murhia, en kohdista keneenkään väkivaltaa. Mutta jos katsot impulssiiviseksi sen että näyttää loukkaantumisensa keskustelussa voin ehkä hieman ymmärtää mitä tarkoitat...vaikka mielestäni menetkin pahasti metsään ja tuntuu että sulla taitaa itselläsi olla taipumista toisten kokonaispersoonallisuuden kokemiseen uhkaksi jonka vuoski ymmärtämistä helpompaa on arvostelu.Kukaanhan ei ole niin täydellinen ja viisas kuin sinä! Kyse voi kaverini ja minun välillä olla erilaisista tempperamenteistamme...kannatat ilmeisesti tasaisuutta. Sinun omasi on luotettavan tasaista vaikka sisälläsi mylvisi ja vaikka sinua petettäisi silmiesi edessä, sinä käyttäytyisit kylmän viileästi. Minua sellainen karmii, tulee mieleen joku psykopaatti..
Minä hieman nyt kiinnittäisin sinuna huomiota viljelimiisi adjektiiveihin ja kuitenkin hieman predikaatittomiin lauseisiisi. "lapsellinen", "et ota vastuuta".. Millaista vastuuta minä otan tilanteessa jossa minä olen mieliteen a kannattaja ja toinen mielipiteen b kannattaja. Millaista kokonaisvastuuta siinä (mielipidekeskustelussa) mielestäsi tarvitaan? Entä sitten jos mietitään tuota VASTUUN käsitettä ja kykyä siihen...onko sinusta ihmisten aina kyettävä ottamaan vastuu? Ja ennenkaikkea VOIKO IHMINEN AINA OTTAA VASTUUTA jos vaikka voi todella huonosti? Ymmärtäisin jos tietäisit että olen tyyppiä joka jättää välinpitämättömyyttään huoneistonsa hanan auki tai ajaisi vaikka humalaisena autoa. Millaista vastuuta sinä vaadit ihmisiltä ? Vai olisiko sitä kuvaavampi käsite kuitenkin "perfektionismi a la sinun makuusi"? Mitä sinä voit mahdollisesti tietää vastuuunkannonkyvystäni tekstini perustella...
Älä ota itseesi toisille tarkoitettuja viestejä, niin kova ei sunkaan maailmasi ole.
Minun kommentti oli tarkoitettu Dazulle.
Kiitän vastauksestasi kuitenkin:)
olen hieman hermoraunio... :(
Missä mua on nyt loukattu ja kuka on mua loukannut? Tietääkseni viestisi sisältö on juuri niin täyttä paskaa, kuin se vaan voi olla. Kerro, minkä perusteella olet havaintosi tehnyt, niin voin sitten ottaa kantaa ks. asiaan.
Ihmettelen suuresti tuota loukkaus-termiä viestissäsi, koska mielestäni todella harvoin ylipäätään loukkaannun.
mun nyt pitäisi olla pettynyt?
"Sinä et osaa ottaa vastuuta tekemisistäsi ja olet myös kyvytön kokemaan aikuisella tavalla pettymystä toiseen sukupuoleen."
En ole mielestäni ollut varsinaisesti pettynyt kehenkään toisen sukupuolen edustajaan aikoihin. Kirpelan edeltäjä oli pettäjä ja valehtelija, mutta en häneen pettynyt kovin pahasti, koska en häneltä mitään odottanutkaan. :) Toki se harmitti, että sanoi olevansa muhun sitoutunut, vaikkei sitä ollutkaan. Minä hoidin homman asiallisesti, mutta muija haukkui ja syyllisti mua omasta pettämisestään, siirsi vastuun siitä mulle. Annoin kiukutella yksinään. Myöhemmin hän koitti saada huomiota multa vielä valehtelemalla olevansa kuolemassa, millä sai mut itkemään pari päivää putkeen.
"Toimit kuin lapsi, mikäli sinusta vain *tuntuu* toimit hyvin impulsiivisesti ajattelematta jälkiseuraamuksia, jos sinua on mielestäsi loukattu niin sinä toimit heti ennenkuin ajattelet."
Mua hyvin harvoin pystytään loukkaamaan, koska mulla on kohtalaisen hyvä itsetunto, minkä takia kestän yleensä loukkaukset loukkaantumatta, painan villaisella.
Impulsiivisuudesta olen myöskin eri mieltä, sillä olen ehkä kahdesti viimeisen vuoden aikana toiminut jollain tavalla impulsiivisesti kiukustuksissani. Jos tarkoitat palstalle tekemiäni aloituksia kirpelasta, niin sulla on jotenkin kiero käsitys toiminnastani, sillä ekan aloituksen tein pelkästään helvetin huolestuneena(viikkoon ei oltu kuunneltu) ja toisen aloituksen tein, koska muijaan ei saanut mitään kontaktia. En toiminut vihaisena, tai loukkaantuneena.
"Sinulla on vielä pitkä matka, kypsään aikuisuuteen ja toimivaan ihmisuhteeseen.
Mieti ovatko tapasi opittuja vai sinua itseään."
Toimiva ihmissuhde perustuu kummankin osapuolen kommunikointiin ja kykyyn hyväksyä toinen. En ole täydellinen näiden asioiden puolesta, mutta osaan sentään käsitellä omaa toimintaani ja toisen osapuolen toimintaa objektiivisesti. En näe itseäni virheettömänä ja osaan antaa anteeksi.
Jos tarkoitat, että ongelmani on impulsiivinen toiminta loukattuna, et kyllä tunne minua lainkaan.
impulsiivinen et kyllä ole :/ muttei kaikkien kuulukaan olla, kaaos siitä seuraisi.
On sulla "päiväkirjat"... Kiitoksia vain, mutta en osaa sanoa asiaasi mitään.
En luota tämän palstan kirjoittajiin pääosiltaan ja suuri osa tuntuu olevan jotenkin tärähtäneitä juttujen perusteella. Inhoan lukea esimerkiksi kummajais- dazujen ( vai mitä lie em. ällöttävät piiloaggressiiviset ja oudot vihjailijat tällä palstalla ovat?) fanatismia ja sivulauseisiin kätkettyjä typeriä yleistyksiä ja vihamielisyyksiä, enkä välitä olla ( siitäkään) asiasta mitään muuta mieltä kuin olen. Jotenkin ällötätte minua, monet teistä, mutta älä ota henkilökohtaisesti: en tiedä mitään en sinusta, enkä kenestäkään muustakaan...
Mikäli tosissasi kaipaat joitakin neuvoja(?), niin sanon, että sinun pitää opetella pitämään puolesi. Oli mullakin aikoinaan niinsanottuja 'kavereita', joiden seurassa mulla jostakin syystä oli aina epämääräisen paha olla, vaikka kielsinkin tuntemukseni ja yritin väkisin niin kilttinä, niin kilttinä ajatella kauniita, vaikkei aina olisi tarvinnut. Myöhemmin tajusin, että ei ne mitään ystäviä olleet. Sun ystäväs on ihminen, jonka seurassa sulla on aidosti hyvä olla ja joka tekee vastavuoroisesti palveluksia sulle, siten kuin sä vastaavasti omasta halustasi ystävän palveluksia hänelle. Ystävä ei ole kiinnostunut sun lompakkosi paksuudesta, ei sun mahdollisista luurangoistasi kaapissasi, ei iloitse epäonnestasi, eikä juorua asioistasi muille. Ystävä vastaa puheluusi vaikka keskellä yötä, jos vain suinkin on mahdollista. Ystävä on sellainen, et sulla on suurinpiirtein samat arvot ja samantyyppinen huumorintaju hänen kanssaan. Ystävä voi olla vaikka tyystin erilainen persoonana kuin sä, mutta arvot yhdistävät teitä - ja lisäksi se, että teillä on aina hauskaa keskenänne. Jopa silloinkin, jos olisittre surullisia.
Jos sä elät epämiellyttävien ihmisten keskellä, vaihda ihmeessä maisemaa ja vaikka hetkeksikin vain. Vaihtelu virkistää ja suurin katkeroitumisen riski on ihmisillä, jotka eivät ota vastaan haasteita. Epämiellyttävimmät ihmiset ovat usein sellaisia, että ovat aina eläneet tyyliin jonkun yhden samanlaisen porukan keskellä sieätämättä mitään moninaisjuutta tai tutustumatta monenlaisiin ihmisiin. Voimia sinulle vilpittömästi, _mikäli_ olet vilpitön kirjoittaja, etkä mikään kummajainen kusipäinen feikkari.
mä sain sulta kerrankin kivan viestin :)
Oletko siis stalkeri? Anteeksi kun kysyn, mutta mistähän vitusta sinä muka tiedät, että mitkä ovat minun kirjoittamiani viestejä tällä keskustelupalstalla ja mitkä eivät... Vastaus: Et mistään - et ainakaan verbaliikan perusteella. Edes joistakin minun (tai jonkun muun kirjoittajan) mahdollisesti useamminkin käyttämistä sanamuodoista tai ilmaisutavoista et voi verbaliikan perusteella päätellä, että mitkä olisivat minun kirjoittamiani viestejä... Jollet koskaan ole sattunut huomaamaan(?), niin jotkut kahelit näemmä kyttää näillä keskustelupalstoilla muiden kirjoittamisia, tarkoituksenaan ilmeisestikin jokin pääpipi häiriköinti, johon liittyy mm. härskiä muiden viestien uudelleen postailemisia ja jopa viestien muokkailemista. Siitä syystä ainakin itse olen tyystin lopettanut tarkan argumentoinnnin - ei maksa vaivaa, kun ajattelua ei palstalla arvosteta.
Tarkoitin olla ystävällinen, jos olet asiallinen kirjoittaja, etkä esim. mikään mustamaalarifeikki ( minä en tiedä, että mitä olet, mutta olen tosi takajaloillani siitä ilmaisusta, mitä näillä keskustelupalstoilla näen).
tiedäkään. Tiedätkö mitä, minä en voi samaistua suhun olet liian kylmä!!!
Mä haluun osallistua tähän mutten tiedä miten.
Kuuntele siis Kukkoilumusiikkia
http://www.youtube.com/watch?v=4BQ_8eaV10M&feature=related
"- Kaikista eniten särähtää sanat "Sinä et.." ja "Sinä olet.." Miksi joku ihminen tulee sanomaan minulle miten minun tulee elää tätä elämää vaikkei tiedä hevonkukkua mun elämästä ja kokemuksista?"
Huomaatko täällä esiintyessäsi sortuvan samaan?
Huomaan mitä sitten?
*ollaanks me muka tavattu joskus*
et sää oot paraskin puhuja.
sitähän mä yritin sanoa,.on mielestäni eri asia koska emme ole samalla tavalla ystäviä.
Älä nyt väitä että mä kohtelen sua liian huonosti...
En. Mun mielestä sä kohtelet minua jostain syystä erittäin hyvin. En vaan ole vielä keksinyt miksi...
Vahinko ei tule loppumaan vahinkoa kierrättämällä.
yritätsä flirttailla? :)
En.
tätä hurmuria! :D
Päätit sit heittää vitsin ketjuun :D
siihen olevan lätkässä. Heittää vähän tollasta kovakuorista juttua, niin naisia kaatuu, ku heinää. :)
se muhun tehoa kuin ehkä asteen verran..
jotkut flirttaa genion kans mieluummin palstalla, kun on mun kans treffeillä...
mä en ymmärrä? Kuka niin on tehnyt?
Palstan kuumin gossip!
taas...
sä haluat parantua, hanki apua. Yksin se ei onnistu.
mistä?
Niistä haavoista mistä kerroit.
Jep, luin jopa ihan loppuun saakka.
Hyvää yötä!
- En osaa sitä kuvailla mut tuntuu et TAAS joku sanoo mulle miten pitää ajatella, miten pitää tuntea, miten teen väärin.. Sellaista oli mun lapsuus ja koska mä tiedostan sen. Ja pistän vastaan..mut siltikään en ymmärrä miksi mun elämässä on näitä haastavia ihmisiä - ts. mistä mä niitä kerään mukaani. Kaikki alkaa hyvin mut sit alka kuitenkin se arvostelu ja pahan olon purkaminen muhun.. :(
_________________________________
Tuo on kumma ilmiö. Monet siitä on kertoneet. Jotkut selittää sitä niin, että ihminen (itse) hakee korvaavaa kokemusta, eli kaikki katastrofin ainekset siinä toivossa että tällä kertaa ei tulisikaan katstrofia kun saisi sen kerrankin estettyä. Eli hakeutuu näiden kusipäiden seuraan.
Sekin on mahdollista että sulla on huono tuuri. Kusipäitä nimittäin riittää.
Kolmannekseen saatat olla tavallista herkempi kusipäisyydelle (ymmärrettävistä syistä).
Neljännekseen jotkut kusipäät oikein provosoituu siitä että heistä provosoidutaan, ja siinähän se soppa onkin.
Mist mää tiän.
__-------____________________________
- Miks ihmiset haluaa alistaa? Ne sanoo aikuiselle miten pitää ajatella ja mitä teen väärin vaikka mä teen aika pienen mittakaavan virheitä. En ole väkivaltainen, en kiusaa sadistisesti muita...aika harmiton. Ja jos omat mielipiteet jostain aika mitättömästä asiasta saa jonkun polttaa käämit niin mikä siinäkin on..?
Niin ne vaan haluaa. Ne on yksiä vallanhimoisia loisia ja nehän just pakkaantuu sinne missä alistaminen, nöyryyttäminen ja kyykyttäminen on mahdollista. No, se on niitten oma ongelma hyvin suuressa määrin. Toki on paha, jos ne sua saa sillä pompotettua.
Kääminpoltto tarkottaa vaan sitä, että osu ja uppos.
_____________________________________________________
- Kaikista eniten särähtää sanat "Sinä et.." ja "Sinä olet.." Miksi joku ihminen tulee sanomaan minulle miten minun tulee elää tätä elämää vaikkei tiedä hevonkukkua mun elämästä ja kokemuksista?
Koska se ihminen on tyhmä.
_________________________________________
- Tiedän psykoanalyysista sen verran et sehän tutkii ihmisen kehitystä ja historiaa ja näin. Se selvittää sitä miten joku käsittää asiat ja lopulta et mistä se johtuu. Jos mä käsitän ne tietyllä tavalla se on "Mun Totuus", eikä se muuksi muutu vaikka joku tulis sanomaan mulle että ajattelen väärin. Niitä käsityksii voi kuunnella ja koettaa ymmärtää mistä ne johtuu...ei muuttaa. Koska pitäähän mun kokea olevani MÄ eikä joku muu. Miten mä voin kokea olevani mä jos mun pitää ajatella toisella tavalla???
Rauhotuhan ensin. Kyllä se siitä. Ja kyllä sä oot sä.
_______________
- Mun kokemus myös sanoo, millaiset ihmiset ovat haastavia persoonia ja silti ne kiehtoo mua ja hakeudun niiden seuraan tai ne hakeutuu mun seuraan ehkä koska multa saa hyväksyntää. Voi kun oppisi luottamaan vaistoihinsa jotka harvoin pettävät. Vain siten mä voin kokea olevani vahva.
No täähän on sama kun toi ensimmäinen kohta.
_______________________________________________
- Mä olen miettinyt miksi mä niin kovasti reagoin jonkun yritykseen hallita mua..Se johtunee osaksi siitä et tosiaan mua on lapsena kohdeltu väärin. Mun tunteita ei ole huomioitu, mä elin pitkälti mielikuvitusmaailmassa..mä opin aistimaan mistä milloinkin tulee ja mitkä ihmisten motiivit milloinkin ovat. Sitä oppii sellaisessa ympäristössä jossa tyypit haukkuu toisiaan jatkuvasti, ihmisten kanssa jotka ei sua rakasta ja ihmisten kanssa jotka ei kanna vastuutaan vaan odottaa et sä olisit se kiltti, vahva ja näkymätön,...Sellaista se oli enkä mä ole parantunut siitä vieläkään ja mulla on todella iso riski nyt selvitä tästä mitenkään järkevästi tästä elämästä. Jos mä muuttaisin pois täältä..jonnekin muualle ja yrittäisin parannella niitä haavoja. Menisin jonnekin kauemmas..taas..
Kyllä kai siinä suuttus itte kukakin. Eli normaali oot.