Muutamia vuosia sitten tanskalainen Louis Nielsen julkaisi eräänlaisen kaiken teorian nimeltään "Holistic quantum cosmology with decreasing gravity".
Teoriassaan Nielsen lähtee siitä, että myös avaruus, aika ja massa ovat kvantisoituneet (esim. minimiaika olisi 4,6·10 -111s, siis Planckin vakiota paljon pienempi). Näistä lähtökohdistaan hän osoittaa mm. monien luonnonvakioiden muuttumisen ajan myötä (kuten Newtonin gravitaatiovakion pieneneminen) ja sen pohjalta rakentaa eräänlaisen luonnollisiin lukuihin ja tarkkoihin minimisuureisiin perustuvan mikro- ja makrokosmoksen yhteensitovan mallin.
Tämä Nielsenin "kokonaisvaltainen kvantittoitunut vähenevän gravitaation kosmologia" putkahtaa aina silloin tällöin esiin ja ihan mielenkiinnosta kysynkin nyt tietävimmiltä, onko tämä teoria saanut minkäänlaista vastakaikua, vai onko kyseessä yksi "huuhaateoria" monien muiden joukossa?
Kertokaa missä teoria mielestänne kusee ja miten sen antamat ennusteet voitaisiin todentaa. Miten tämän pienimmän ajan ja avaruuden kvantin luonnollisten lukujen tarkka minimisuure voidaan liittää käyttämiimme epätarkkoihin mittasuureisiin s, m, kg, J, C, K jne. Jos tälle ajan ja avaruuden kvanttisuureelle annetaan vaikkapa arvo 1, ja kaikki muut arvot ovat kokonaislukuja, niin miten se kiinnitetään valonnopeuteen c, Planckin kvanttiin h, sekuntiin, metriin, kilogrammaan, Coulombiin, Kelviniin jne jotta saadan vertailukelpoiset tarkat arvot?
Nielsen selostaa teoriaansa mm. täällä: http://www.rostra.dk/louis/
Teoriassaan Nielsen lähtee siitä, että myös avaruus, aika ja massa ovat kvantisoituneet (esim. minimiaika olisi 4,6·10 -111s, siis Planckin vakiota paljon pienempi). Näistä lähtökohdistaan hän osoittaa mm. monien luonnonvakioiden muuttumisen ajan myötä (kuten Newtonin gravitaatiovakion pieneneminen) ja sen pohjalta rakentaa eräänlaisen luonnollisiin lukuihin ja tarkkoihin minimisuureisiin perustuvan mikro- ja makrokosmoksen yhteensitovan mallin.
Tämä Nielsenin "kokonaisvaltainen kvantittoitunut vähenevän gravitaation kosmologia" putkahtaa aina silloin tällöin esiin ja ihan mielenkiinnosta kysynkin nyt tietävimmiltä, onko tämä teoria saanut minkäänlaista vastakaikua, vai onko kyseessä yksi "huuhaateoria" monien muiden joukossa?
Kertokaa missä teoria mielestänne kusee ja miten sen antamat ennusteet voitaisiin todentaa. Miten tämän pienimmän ajan ja avaruuden kvantin luonnollisten lukujen tarkka minimisuure voidaan liittää käyttämiimme epätarkkoihin mittasuureisiin s, m, kg, J, C, K jne. Jos tälle ajan ja avaruuden kvanttisuureelle annetaan vaikkapa arvo 1, ja kaikki muut arvot ovat kokonaislukuja, niin miten se kiinnitetään valonnopeuteen c, Planckin kvanttiin h, sekuntiin, metriin, kilogrammaan, Coulombiin, Kelviniin jne jotta saadan vertailukelpoiset tarkat arvot?
Nielsen selostaa teoriaansa mm. täällä: http://www.rostra.dk/louis/
Vastaukset 4
Vanhimmat
kvantittaminen on mekanistista ajattelua, joka taasen lähtee liikkeelle makromaailman pallojen törmäilyistä. Pallohan ei voi ottaa asiaan kantaa ennen kuin se on törmännyt toiseen ja tästä ko. oletus.
Voisi jopa väittää, että suunta olisi totaalisesti väärä esitetyssä teoriassa, koska se yrittää jälleen siirtää makromaailman periaatteita mikromaailmaan. Toisaalta sen pohjana olevalle oletukselle ei ole MINKÄÄNLAISIA todisteita. Ja jos onkin niin ne voivat nimenomaa johtua makromaailman kvantittumisesta, eli mittareiden mittaustarkuuden puutteesta (materian rakenteen rajoista mikrotasolla).
Nimenomaan kvantti-ilmiöiden ajattelu mekanistisesti on mielestäni se oikea tie.
"On yhden miehen ratissa liikaa klappia, se tuli mutkaan ja sitten tuotiin pappia" - laulun sanoin.
Niin toki mekanismilla voi hyvinkin kuvata kvantittumista. Jokaisessa mekanismissa nimittäin on välys ja välyksestä johtuu tietenkin klappi ja klapinhan voi hyvinkin käsittää kvantittumisena. Klapilla on myös paha tapa lisääntyä sitä mukaan, kun mekanismi kuluu ja siksi Somerjoki katsookin tilanteen johtaneen papin tarpeeseen.
http://www.youtube.com/watch?v=gPhR9wMM7bI
Eli jos nyt ymmärrän oikein niin Nielsen on ottanut ja reverse-engineerannut maailmankaikkeudestamme hiekkalaatikon joka pystyy teoriatasolla simuloimaan kaikkia luonnonlakeja.
Tämä tarkoittaa sitä että Nielsenin teoria on tehnyt kvanteista tilakoneita jotka asetetaan mittauskynnyksen alapuolelle, ja noilla tilakoneilla pystytään simuloimaan kaikki luonnonlait kunhan tilakoneiden syöte on oikea. Kunhan tilakoneet konfiguroidaan (niiden ominaisuudet valitaan tarkasti) niin että sitä voidaan ajaa syötteellä joka voidaan myös asettaa perspektiivin ulkopuolelle on meillä todellakin TOIMIVA MALLI JOKA SELITTÄÄ KAIKEN. Ainoa Descarteen epäilys voidaan laittaa siihen ovatko kvanttitason tilakoneet tai parametrointi ihan oikeasti oikea tapa käsitellä asiaa.
Näppärää. Tällöin kysymykseksi jää se että jos simulointimalli pystyy oikeasti simuloimaan kaiken niin onko se validi selitys itsessään vai pitääkö simulointia väkisin kritisoida edelleen?
Entäpä jos samanlaisia simulointimalleja jotka täyttävät kriteerit onkin monta erilaista ja ne toimivat kaikki yhtä hienosti? Tarkoitan, silloin teoria-funktiot ovat erilaisia mutta niiden syöte (havaitut luonnonlait) ja tuloste (totuusarvon pätevä täyttäminen) ovat samat vaikka funktion BlackBox-sisältö on erilainen.