Joo, naisethan ne on niitä, jotka valittaa, jankuttaa ja jäkättää. Mutta mitä tehdä, kun meidän suhteessa mies on se ainainen valittaja? Kun hän on huonolla tuulella, niin hän tulkitsee kaikki minun sanomiset ja eleet riidan haastamiseksi. Jos olen hiljaa, niin silloinkin minulla on joku vinossa ja valivalivali. En tiedä mitä hänelle voi enää sanoa ja jos en sano mitään, niin siitähän se jäkätys vasta alkaa. En saa olla ollenkaan rauhassa.
Kaiken lisäksi hän kääntää kaikki syyt minuun. Tiedän, etten aina toimi oikein ja teen virheitäkin elämässä, mutta että joka päivä saan kuulla siitä, miten minä aiheutan ne riidat ja miten minä valitan kaikesta ja miten minä en ole tyytyväinen mihinkään. Ainut asia, mihin en ole tyytyväinen on se, etten kestä sitä helvetin valitusta joka päivä mitä pienimmistäkin asioista. Mies ei voi ikinä mennä itseensä ja katsoa omaa käytöstään. Aina vika toisissa.
Oikeasti kohta pää hajoaa, kun ei vaan kestä sitä urputtamista.
Kaiken lisäksi hän kääntää kaikki syyt minuun. Tiedän, etten aina toimi oikein ja teen virheitäkin elämässä, mutta että joka päivä saan kuulla siitä, miten minä aiheutan ne riidat ja miten minä valitan kaikesta ja miten minä en ole tyytyväinen mihinkään. Ainut asia, mihin en ole tyytyväinen on se, etten kestä sitä helvetin valitusta joka päivä mitä pienimmistäkin asioista. Mies ei voi ikinä mennä itseensä ja katsoa omaa käytöstään. Aina vika toisissa.
Oikeasti kohta pää hajoaa, kun ei vaan kestä sitä urputtamista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kiitämään ja kerro miehellesi että etsii toisen miehen missä se voi olla nalkuttava neiti parisuhteessa.
Ei kai väkisin oikein millään: ihmisellä kun on taipumus huomata asiat omaan tahtiinsa ja turpiin saadessaan (toivottavasti siis avin kuvainnollisesti), jos silloinkaan. En usko, että toista voi väkisin muuttaa, asioista voi tietty yrittää puhua ja pysyä itse aina asiallisena sanoessaan: muuten aiheuttaa vaan lisää riitaa. Sitten se on joko kestettävä tai lähdettävä, eikai siinä sillälailla paljon vaihtoehtoja ole, jos toinen ei vaan tajua eikä halua tajuta. Mutta jos plussat voittaa miinukset kannattaa ehkä kestää, jos taas ei, niin miksi pitäisi?
Vähentänyt nalkutusta kun olen sanonut heti halkutuksen alussa...
nalkuti, nalkuti meidän emäntä;), ja vähän pilkettä silmäkulmassa.
Ja kutskun miestä joskus emännäksi muissakin (akkamaisessa käytöksessä)...vähenee heti...
Onnea yritykselle.
Meillä sama ongelma. Eilen mies alkoi huutamaan täysillä mitättömästä asiasta, ei pyytänyt anteeksi huutamistaan. Kun käskin häntä pyytämään anteeksi, niin hänellä kuulemma on oikeus huutaa ja akrjua minulle tuollaisesta. Hän puhui minulle alentuvasti ja yritti käskemällä kyykyttää. Kun sanoin etten hyväksy hänen käytöstään, niin mies syytti minua. Olen kuulemma ihan sekaisin ja minun pitäisi mennä terapiaan. Pahinta on se, että kärsin aidosti masennuksesta ja olen yrittänyt kertoa hänelle ongelmistani.
Nyt en oikein tiedä millä omia rajojani tekisin miehelle selväksi, sillä en aio sietää alentuvaa käytöstä. Olen jo kasvanut narsistiperheessä, joten huutaminen, kyykytys ja henkinen väkivalta alkaa riittämään. Ero on käynyt mielessä, mutta rakastan miestäni paljon
Nalkuttaminen on paras mahdollinen tasa-arvoisen parisuhteen tappaja. Äitini on mestarinalkuttaja, itse ole päättänyt etten moiseen ikinä ryhdy! Nalkuttaminenhan kertoo siitä ettei arvosta toista tai luota toisen harkintakykyyn ja se jos mikä ajaa vastakappaleen raivon partaalle..! Ja jos ei arvostusta ja luottamusta löydy parisuhteesta niin ei kovin hyvin mene.. Nalkuttaja ei kykene tasa-arvoiseen parisuhteeseen (papattaa niin kauan että saa tahtonsa läpi..) ja mitäs järkeä sellaisessa suhteessa on olla..? No, kuinka sitten saada nalkuttaminen loppumaan? - sitä ei tiedetä, sillä tähän päivään mennessä kukaan ei vielä ole onnistunut siinä..