Olen ollut kasvissyöjä 2 vuotta. Luovuin lihasta, koska se vain alkoi kuvottaa minua. Nykyään olen todella "puhtoinen" kasvissyöjä. En söisi lihaa mistään hinnasta ja meinaan oksentaa kun vain haistan jostain liharuoan. Kun olen antanut koiralleni ruoan minun täytyy pestä käteni vähintään kaksi kertaa saippualla, ja kotitalouden tunnilla saan välillä itkukohtauksen muiden valmistaessa liharuokaa. Yhtenä päivänä eräs poika otti käytössäni olleen kauhan, sekoitti sillä lihalientään ja laittoi sen takaisin paikoilleen. Palasin jostain ja aloin sekoittaa omaa kasvisruokaani ja huomasin että kauha oli lihassa ja olin jo ehtinyt sekoittaa ruokaani. Aloin sitten sopertamaan jotain opettajalleni ja hän sanoi että se ei haittaa ja voisin aivan hyvin syödä ruokani. Paniikoinnuin ja aloin itkeä kovasti. Tästä tuli sitten aikamoinen näytös. Käytökseni on siis todella hektistä. Paras ystävänikin on pitänyt minulle puhetta siitä että minun pitäisi päästä tästä irti ja että tämä ei ole ihan normaalia.
Tahtoisin siis kuulla onko kellekkään muulle kehittäytynyt tälläista pakkomiellettä vai olenko ainoa. Kuulisin mielelläni vaikka muutaman tarinankin jos niitä löytyy.
Ps. Ei vittuilijoita kiitos.
Tahtoisin siis kuulla onko kellekkään muulle kehittäytynyt tälläista pakkomiellettä vai olenko ainoa. Kuulisin mielelläni vaikka muutaman tarinankin jos niitä löytyy.
Ps. Ei vittuilijoita kiitos.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinulla on periaatteessa oikeus päättää omasta ruumiistasi, eli myös siitä, millä sitä ravitset ja millä et. Ja toisilla ei taas ole oikeutta loukata ruummiillista koskemattomuuttasi, mitä lihan "pakkosyöttäminen" tai siihen huijaaminen periaatteessa on. Itkemisen sijasta kuitenkin suosittelen, että opettelet pitämään puoliasi muilla tavon, esim. tuo vittuilu ja muu sanankäyttö on oivallinen ase siinä.
Kyllä tuo, että kun lihaa tai yleensäkin eläintuotteita ei enää ruuakseen käytä saa sen aikaan, että ne jollain tavalla alkavat haisemaan pahalle ja tuntumaan epäpuhtaille. Noita tunteitan kuitenkin oppii ajan myötä hallitsemaan, esim. hengitysharjoitukset ovat hyviä.
Siinä neuvoo potilas toista miten sairastutaan enemmän.
"Itkemisen sijasta kuitenkin suosittelen, että opettelet pitämään puoliasi muilla tavon, esim. tuo vittuilu ja muu sanankäyttö on oivallinen ase siinä." Tuo "vittuilu" johtaa vain entistä täydellisempää eristäytymiseen muusta ympäristöstä eikä paranemiseen. Keksimäsi terapiakeinon seuraava vaihe on ranteiden viiltely.
Mitähän halvatun hengitysharjoituksia sinä olet ehdottamassa? Nenä kiinni ja hengittämättä teurastamon ohi? Jooga on kyllä hyvä muoto hallita omaa kehoaan ja saattaa autta disformian ehkäisyyn, mutta oikea keino on lakata rankaisemasta itseäan ajoissa ja alkaa hymyillä uudelleen vittuilun sijasta. Helpompaa lähiympäristöllekin.
Koulut ovat jo täynnä synkkiä haahuilijoita, joilla on pakkomielteitä sinne sun tänne ja epäsosiaalista käytöstä tiittämiin.
Ilmeisesti -95 on syntymävuotesi? Siinä iässä itkettää monikin asia helposti. Uskoisin että tuo pakkomielle lievenee parin v uoden päästä. Ei se tarkoita sitä että alat lihaa syömään tai että et enää olisi tarkka kasvissyöjä (oletan että nikkisi ei tarkoita että syöt kalaa koska sitten syöt lihaa etkä ole kasvissyöjä), mutta et ala enää yhdestä kauhasta itkemään ja panikoimaan.
Et ole mitenkään yksin neuroosisi kanssa. Se kuuluu samaan kategoriaan kuin korkean paikan pelko, pakkomielle hyppiä joka toisen ruudun yli ja ylenmäärinen tarve pestä kädet joka minuutin päästä.
Mutta tällä ymmäryksellä en tarkoita, etteikö sinun pitäisi päästä siitä eroon. Enkä sitä, että siitä eroon pääseminen merkitsisi kasvissyönnistä luopumista. Sinun tulee vain löytää elämääsi muitakin ajattelemisen arvoisia asioita kuin itse itsellesi generoimat pelot. Se, että "meinaat oksentaa kun haistaa lihanhajun", on epänormaalia käytöstä ja aivan itse itsellesi aiheuttama oire. Ihan aivan riippumatta siitä, että joissain piireissä se voitaisiin tulkita aivan hyväksyttaväksi ja jopa luonnolliseksi sankariteoksi.
Sitä se ei kuitenkaan ole ja siitä on vain pieni askel muihin sairauksiin kuten anoreksiaan, bulimiaan jne. Kun lueskelee näitä palstoja huomaa tiettyä kaavanmukaista käyttäytymistä ja puhetta: raadoista, raadonsyöjistä, lihan hajusta, verestä, kuolemasta, jotka kaikki ovat normaaliin elämään kuuluvia asioita. Jotkut vain haluavat luoda niiden ympärille merkillisen, mystisen sädekehän - lähinnä kai ollakseen muita "tiedostavampia" tai enemmän kasvisammattilaisia., puhdasoppisempia ja henkisesti parempia
Avain parannukseen on huomion kiinnittäminen muhin elämän asioihin kuin vain omaan itseesi. Äläkä mittaa käytöstäsi samanlaisen kaveripiirin kautta. Sieltä et löydä ymmärrystä kuin yhdenlaiselle käytökselle, mutta tuomitsemista kaikelle poikkeavalle, luokittelua pescoihin, laktoihin, dyykkareihin, fruittareihin ja ties mihinkä lahkolaisiin.
Hienoin asia tilassasi on se, että alat itse huomata, että jokin on vialla. Silloin tie paranemiseen on vielä avoin.
kysymys kuuluisi lähinnä jonnekkin psykiatrian palstalle eikä tänne ?
Mutta kuten tuossa yllä joku sanoi, että potilas hakee helposti neuvoja muilta potilailta. Oikea osoite olisi kyllä vähän amattimaisempi auttaja kuin joku toinen samasta kärsivä.
Itselläni nyt ei ole mitään vastaavanlaisia kokemuksia mutta suosittelisin että käyt koulussa esim kuraattorilla puhumassa tästä asiasta, jos vain sellainen löytyy. Itse sain koulumme kuraattorilta aikoinaan paljon apua kun minulla oli vaikeeta ja olen siitä edelleen kiitollinen. Hän on kuitenkin ammattilainen ja tuntee nuoret ja nuorten ajattelumaailman erittäin hyvin. Ei muuta kun tsemppiä sinulle ja kohti parempaa tulevaisuutta!
Jäin miettimään nimimerkkiäsi, joka viittaa siihen, että ruokavaliossasi kuitenkin olisi mukana kalatuotteita.
Olin itse irti ns. punaisesta lihasta vuosikausia oman kiintiöni täytyttyä. Söin kuitenkin kasvisten lisäksi kanaa, jonkun verran kalkkunaa ja erityisesti kalaa, mutta en koskaan pitänyt itseäni kasvissyöjänä, vaikka tällekin kai on joku määritelmä. Varmasti, kuten tuossa jo moni on sanonutkin, kannattaa käydä juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa asiasta ja erityisesti, kun tunnut itse olevan huolestunut tilanteestasi. Oleellistahan on tiettyjen kasvuun ja kehitykseen liittyvien asioiden turvaaminen.
Olen pikkuhiljaa palaillut lähemmäs sekaravintoa tämän vuoden aikana, mutta todennut sen, että kana- ja kalaruuat maistuvat edelleen parhaiten. Liharuuista syön varovasti poroa ja lammasta, muut "tökkivät" edelleen. Nuohan ovat, kuten joku tuolla viisaasti sanoi, henkilökohtaisia valintoja, mutta jos tosiaan
koet niissä olevan jotain pakkomielteisyyttä, siitä kannattaa puhua asiantuntijan kanssa. Hän voisi olla joko ravintoterapeutti tai psykologi. Viimeksi mainitulle saat lähetteen terveyskeskuslääkärin kautta.
Asioilla on taipumus järjestyä, kaikkea hyvää sinulle...
Okei. Kiitos hyvistä vastauksista. Selvennän vielä muutaman jutun.
Kyllä, olen siis viisitoistavuotias ja olen pescovegetaristi, ja vaikka kalatuoteet tähän ruokavalioon kuuluvatkin, luokittelen silti itseni kasvissyöjäksi, sillä pesco on kasvissyönnin laji. (Minun on tavallaan pakko syödä edes jotain "kunnollista", sillä harrastan balettia kovalla tasolla, ja se on rankka laji enkä jaksaisi ilman. Muuten luopuisin kyllä kalastakin.)
"Yksitoistapluskahdeksan" Sinulle sen verran että en itke tarkoituksella saadakseni huomiota, tai saadakseni tahtoani läpi, vaan minua vaan alkaa yksin kertaisesti ahdistamaan ja se johtaa tunnepurkaukseen.
"neuvoo toista" "Koulut ovat jo täynnä synkkiä haahuilijoita, joilla on pakkomielteitä sinne sun tänne ja epäsosiaalista käytöstä tiittämiin." No ei. En ole mikään angstinen teini joka viiltelee ranteisiinsa ja esittää mielenhäiriöistä. Olen luonnostani henkilö, joka hymyilee aina, niinkuin ehdotit viestissäsi. Jaksan myös aina katso aeteenpäsin, enkä hetkahda pienistä, mutta tämä on asia, joka oikeasti häiritsee minua, ja siksi siitä tänne kerroinkin.
"Dr Philippa" Kirjoitin asiasta kasvissyöntipalstalle, sillä halusin kuulla mielipiteitä samanhenkisiltä ihmisiltä. En usko että psykiatrisella palstalla olisi oikein ymmärretty..
Jos haet tältä kasvispalstalta itsellesi vertaisryhmää ja ymmärtäjää, niin huomioi, että sellainen toimii vain ammattiauttajan ohjauksessa. Muuten lopputuloksena on vajoaminen vielä syvemmälle sairauden syövereihin ja kiihtyvällä tahdilla.
Jos se palaute, mitä kohtalotovereilta saat olisi tehrvehtymiseen suuntautuvaa, olisikin tilanne toinen. Mutta kun monet näistä kohtalotovereista ovat vielä syvemmällä sairaudessaan, tulisi sinusta se, joka vetää heitä ylös eikä päinvastoin. Ja riittävätkö voimasi siihen ilman apua.
Olet aika tekopyhä kun kerran syöt kalaa. Kala ei kasva puissa, se on eläin jolla on silmät. Sinä syöt lihaa etkä ole kasvissyöjä. Miksi ihmeessä olet paniikissa kun muut syövät lihaa kun sitä itsekin syöt? Ammattilaisia kehonrakentajiakin on vegaaneja joten aika ihme jos balettia harrastava ei selviäisi ilman kalaa. Jostain syystä ihmisillä on tarve kutsua itseään kasvissyöjiksi vaikka syövät lihaa! Meidän oikeiden kasvissyöjien, sellaisten kummallisten kasvissyöjien jotka eivät syö lihaa, on vaikeaa saada kasvisruokaa kun tungetaan kalaa ja katkarapuja ja jopa kanaa ruokaan.
Kuten sanoinkin: täältä on turha hakea apua tuohon alkavaan ongelmaasi. Tämä seurakunta kilpailee tällaista puhdasoppineisuuden kilpajuoksua, jossa heikot ovat raukkoja eikä armoa anneta. Ihmiset luokitellaan kuin parhaassakin helluntaiseurakunnassa ja vääräuskoiset ammutaan aamunkoitossa.
Älä rankaise itseäsi vaan hymyile kuten ennenkin ja jatka sitä. Nämä hapannaamat täällä eivät osaa antaa muuta kuin "Olet aika tekopyhä...", "....ihmisillä on tarve kutsua itseään kasvissyöjiksi vaikka syövät lihaa!" ja "Meidän oikeiden kasvissyöjien.....". Ymmärtänet, että tässä on kyse siitä kuka on puhdasoppisempi kuin toinen ja neuvot sen mukaisia.
Millä perusteella sitten on kasvissyöjä kun syö lihaa? Saa oikein hysteerisen reaktion kun muut syövät lihaa, ja itsekin syö? Eikö sun mielestä tuossa ole mitään ristiriitaa?
Tämä ei olekaan asian pointti. Toki tässä on ristiriita, mutta asia riippuu siitä kenen silmin asiaa katsoo. Kaikkien itsetunto ei ole yhtä vakaa ja varma kuin tosiuskovaisen ja ristiriita uskon ja totuuden välissä saattaa aiheuttaa vakaviakin vammoja psyykelle.
Kasvissyönnissähän kasvissyöntinä ei ole mitään ongelmallista; terveellistä ja maistuvaa. Mutta kun siihen lastataan ideologiana kaikki maailman synnit pelastettavaksi elämäntapojen kautta eivät monen voimat enää riitä. Samoinajattelevan toveripiirin armoton sisäinen paine kritiikittömään ja hurskaaseen elämänmenoon ei anna enää sijaa oman järjen käytölle ja epäilylle ajaen monen "tosiuskovaisen" ristiriitaan oman itsensä kanssa. Tässä tilanteessa osa kaikkoaa kauemmaksi, osa sairastuu.
Ihminen alkaa rankaista itseään palkitsemisen sijasta. Ja useimmiten se rankaiseminen tehdään oman kropan ja sen toiminnan kautta. Tuloksena ovat nämä disformian eri muodot. Tiedät itse mihin se joillain voi pahimmillaan johtaa.
Jokaisella sekteristisellä aatesuunnalla on jäseninään erilaisia ihmisiä, joista osa on henkisesti vahvoja ja osa vähemmän vahvoja. Minkähän vuoksi ja millä oikeudella näiden vahvempien osana on aina lyödä ja ruoskia, luokitella ja rankaista näitä vähemmän uskossa vahvoja?
Asenteesi kuullostaa vähän tuollaiselta ja johtaa ennen pitkää omaan luhistumiseesi.
"tekopyhä olet!" ym sinunkaltaiset, mielestäni tässä ei ole kyse siitä kuinka puhdas kasvissyöjä on -.-''
Eikä tämä ole mikään sairaus. Eivätkä elävän otuksen syömisestä kieltäytyjät ole mitään sairaita. Kasvissyönti on elämäntapa, eikä siinä ole mitään oikeata sääntöä miten elät ja syöt kasvissyöjänä. Toki on nimitykset niille jotka eivät syö vain kukkia ja ruohoa, mutta kyse on siitä miten jokainen itse henkilökohtaisesti asian kokee. Sitä ei pidä tuomita ja haukkua heidän elämäntapojaan. _Apua_ voi tarjota pyytävälle, ei ruoskimista.
Pesco-95, mielestäni sinulla ei ole pakkomiellettä. Vaistonvarainen alitajunnassa oleva ultimatevastustus punaista, sekä kananlihaa(?) kohtaan kait. Se sinun on opittava hallitsemaan. Sinun ei ole pakko syödä mitään mitä et tahdo, mutta pitää sanoa jämäkästi oma kantansa, eikä purskahtaa itkuun hysteerisenä. Hengitysharjoitukset ovat tosissaan hyviä. Myös jos sinulla olisi joku ystävä tukena, joka ymmärtäisi hyvin, olisi tosi hyvä.
Sinä päätät mitä sinä syöt, mutta pidät itsesi aisoissa. Jos paras ystäväsi todella on paras ystäväsi, hänen kuuluisi jaksaa kuunnella sinua, jos haluat purkautua hänelle. Bestiksen velvollisuus ;)
Sinä varmasti saavutat sen päivän jolloin et ajattele että sinulla olisi mitään "pakkomielteitä" tästä. Ole rohkeasti kasvissyöjä, ja esitä kantasi selvästi ja jämäkästi etteivät mitkään opettajanroikaleet tai oppilaat pääse sinun suuhunpantaviasi kopeloimaan. :)
Okei! Olen saanut OCD-diagnoosin ja minulle suositellaan terapiaa ja psykiatria. Kiitos yrittäneille vastaajille, paskapäille... ei niinkään.
Ainiin. Lopetin muuten kalan syönnin. Nyt voin varmaan kutsua itseäni kasvissyöjäksi :) Enkös voikkin?