Kertokaas nyt joku, joka luulee tietävänsä tai ainakin osaa neuvoa oikean viitteen sille.
Pelle-sanan monikon genetiivi?
Vedonsyömä
161245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eiköhän pellejen ole monikon genetiivi sanasta pelle. Esimerkkilause: "Ei huvittaisi lähteä minnekään sellaisten pellejen kanssa."
En luule tietäväni vaan tiedän tietäväni. Jos viitettä kaipaat niin katso suomen kielen sanakirjasta.
Eikös "pellejä" ole sittenkin monikon partitiivi?
Naapurinani asui jokin aika sitten mies nimeltä Paolo Pellei. Tuo italialaissyntyinen kaveri ei vetänyt TV:ssä mitään klovneriaa vaan ihan asiallista kieliohjelmaa Talo Italiassa.
”Pellein” on ainakin hänen tapauksessaan yksikön genetiivi. Monikon genetiivin muodostaminen suomeksi (esimerkiksi Pellein perheestä puhuttaessa) onkin sitten jo vähän kinkkisempi juttu.
Kello on nyt niin paljon, että pitääkin panna kone kiinni ja mennä alakertaan katsomaan komisario Montalbanoa (kakkosen eurodekkarisarjaa)! Pääsee kutittelemaan korviaan tuolla kauniilla italian kielellä...
"Pellein" on minusta asiallinen, ainakin vähän muodollisemmissa yhteyksissä, kuten "Pellein ammattiyhdistys".
Verkon käytännössä on tietysti "pellejen" ylivoimainen ja "pellein" on vain superlatiivi (pelle-pellempi-pellein)
>Monikon genetiivin muodostaminen suomeksi (esimerkiksi Pellein perheestä puhuttaessa)
>onkin sitten jo vähän kinkkisempi juttu.
Kaksihenkinen raatimme tuli Montalbanoa katsottaessa siihen tulokseen, että Pelleit (= useammasta Pellei-nimisestä henkilöstä muodostuva ryhmä) saa genetiivimuodon Pelleien. Erimieliset saavat ilmoittautua.
Raatimme pysähtyi viime maanantaina Lapinjärvellä ostamaan gelatot (monikko italiaksi gelati?) Pukaron (ruots. Bockar) herra Paronilta. Huomiotani kiinnitti kyltti, jossa aseman kerrottiin myyvän PELLETTIÄ. Jäin miettimään, ovatko pelletit massaa vai yksittäisiä esineitä: pitäisikö sanoa myytävän PELLETTIÄ vai PELLETTEJÄ? Raatimme ei kuitenkaan ole ottanut vielä asiaa pohdittavakseen.
Hyvinkin monilla suomen kielen sanoilla on rinnakkaisia taivutusmuotoja, joista on eri yhteyksissä totuttu käyttämään juuri tiettyä muotoa. Ulkoasiainministeriö esimerkiksi on keskittynyt ulkoasioiden hoitoon ja sitä rataa.
Täällä yksijäseninen, mutta neljäraajainen raatimme tiukan äänestyksen jälkeen päätti pellettejä kuulostavan soveliaammalta, vaikka kyse onkin massatuotteesta. Aamiaisellakin syödään muroja eikä muroa. Myydään siis lämmitykseen öljyä ja pellettejä, ei öljyjä ja pellettiä.
Parisuhdedraama Pelléas ja Mélisande on innoittanut yhtä jos toistakin sävelkynäilijää – Fauré, Debussy, Schönberg, Sibelius...
Sanoisimmeko Pelléaan, Pelléaksen, Pelléasin vai miten ihmeessä? Joko tämä alkaa mennä pelleilyksi?
Simo Veli Atte Salminen (s. 1932) on tehnyt itseään tunnetuksi monen sortin viihdyttäjänä. En tiedä, onko hän ihan kaikista pellein, mutta puolisen vuosisataa sitten hänet tunnettiin kovan tason pellehyppääjänä taiteilijanimellä Liukas Lätkä.
Lieneekö ponnahduslautaa tai hyppytornin tasoa liukastettu toivotun efektin saavuttamiseksi varustamalla se pellein?
Yhdessä ammatissaan (leipurina) Salminen ainakin on joutunut työskentelemään pellein. Korvapuustihommat hän hoiteli työntämällä pellit kuumaan uuniin.
Onkohan L. Lätkä tullut koskaan hyppytornista veteen ihan Simona?
Simona? Mitähän sekin sanontatapa merkinnee? Panin sanan ’Simona’ Google-kuvahakuun, mutta en tohtisi linkittää tänne juniorienkin lukemille sivuille läheskään kaikkia näkyviin tulleita kuvia, ainakaan ilman SafeSearch-suodatusta. Kaikilla framille ponnahtaneilla tyttösillä ei ollut edes minkään valtakunnan pellepukua päällä.
Pellejen.
Nukke ja Nalle ovat samanlaisia taivutukseltaan > nukkejen ja nallejen.
Nukke-sanan taivutuksessa olen kuullut käytettävän myös "nukkien" -muotoa ;)
Pehmoleluja ne lienevät nallet siinä missä räsynuketkin.
Nallejen valmistukseen ei käsittääkseni käytetä mitään genuiinin nahkaa vaan ihka aitoa teddykarhun turkista – lyhyt- tai pitkänukkaisempaa, Turkista tai mistälie tuotua.
Räsynyketkin voivat olla nukkaisesta materiaalista valmistettuja. Nallejen ja nukkejen (pro: nukkien) nukkien pituus siis on vaihteleva suure.
Käväisin eilen lapsiperheessä, jossa on peräti kolme (3) ragdoll-kissaa. Isoja ja pitkäkarvaisia rotkuloita! Tuntuivat suhtautuvan varsin laupiaasti kaikenmoiseen retuuttamiseen – siitäkö lienevät nimensä saaneet?
"Nukkien" on nukke-sanan perinteinen taivutusmuoto. Nykyisin suositaan nukkejen-muotoa, jottei sotkettaisi nukka-sanaan ja varsinkin kun ei enää osata perinteisiä taivutuksia (vrt. esim. ruis-sanan taivutukset).
>"Nukkien" on nukke-sanan perinteinen taivutusmuoto.
En väitä vastaan. Laulurunouden rustaaja on saanut nukke-sanan jopa NOMINAtiivissa muotoon ”nukki”:
”Marja-Liisa, Marja-Liisa isin äidin nukki,
kun sä synnyit, lehdot lauloi, kaikki ruusut kukki.
Kaikki seisoi kumminasi, kansan kukka kuinen.
Marja-Liisa, Marja-Liisa, polvenkorkehuinen!”
Leo Nuccin repertuaariin tämä veisu ei luullakseni ole koskaan kuulunut. Kuulostellaanpa siksi hänen äänenkäyttöään vaikkapa tuolta siviiliparturipuolelta. Il barbiere di qualita saa veistettyä veitsellään nukkienkin päät niin mulipuliksi, että nukka tuskin tuntuu!
http://www.youtube.com/watch?v=3skh44qlxM8
Aikoinaan Ilkamat-TV-sarjassa Koivistolaiskaksostyttö kysyi tanssiessaan hiukan vanhemman miehen kanssa, kun tämän askel ei ollut niin rytmikäs:
"Hyvä mies, pelleilettekö te minun kanssani?"
Mies vastasi:
"En minä nyt taida... kysykää joltain nuoremmalta!"
Kun pelle-sanan taivutus on nyt selvitetty, niin pohditaanpa Luukas-sanan taivutusta.
Perinteisestihän se taipuu yksikön genetiivissä LUUKKAAN.
Kun tuo nimi on nyt yleistymään päin, niin sitä on alettutaivuttaa myös Luukaksen.
Johtuneeko se osittain siitä, että Joonas-nimeä ei juurikaan taivuteta yksikön genetiivissä JOONAAN,
vaan lähes aina Joonaksen.
Samoin myös Matias> Matiaksen, eikä Matiaan
Elias > Eliaksen, ei juurikaan Eliaan.
Klaus-nimen oikea taivutus on Klaun, Klaulle (esim. Henrik Klaunpoika Horn). Nykyään kuitenkin käytetään yleisesti muotoja Klausin, Klausille jne.