Barbara Ehrenreich -niminen jenkkiläinen yliopistonainen ihmettelee kirjassaan Bright-sided (How the Relentless Promotion of Positive Thinking Has Undermined America), että miten on mahdollista että jopa "yrmeät suomalaiset" (the dour Finns) menevät edelle amerikkalaisista kansainvälisissä onnellisuuskyselyissä.
Onko siis yleinenkin käsitys maailmalla että olemme hapannaamoja?
Onko siis yleinenkin käsitys maailmalla että olemme hapannaamoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
On, koska se on totuus.
Suomalaisessa luterilaispohjaisessa kulttuurissa on pitkään opetettu, että "kel onni on se onnen kätkeköön". Vaikka olisi ihan kivaakin, pitää pitää mölyt mahassa ja naama peruslukemilla. Siksi pitää vetää saavi kaupalla viinaa, että voi laittaa ilonpidon viinan piikkiin, koska se kuuluu kansalliseen tapaamme luonnostaan.
Kyllä oikeasti ahdisti tulla viikon lomamatkalta Kreikasta Suomeen, kun täällä on niin ahdasmielinen tunnelma, kun siellä taas ollaan niin ystävällisiä ja sydämellisiä kaikkia kohtaan. Ihan sama vaikka kyseessä olisi kuinka turistien miellyttäminen, kun täällä ei edes yritetä miellyttää yhtään ketään.
Onnellisuuden tunne on hyvin yksilöllinen käsite. Ehkä jenkit ovat oppineet, että onnellisuus tulee ulkoisista seikoista (rahalla saatua), mutta oikeastihan kukaan ulkopuolinen ei voi tehdä toista onnelliseksi, vaan tunne lähtee itsestä. Suomalaiset lienee tottuneet tulemaan toimeen omillaan, kun ei täällä kehdata vaivata ketään, ja sitä myöten on tehty oman onnen eteen asiat.
Ihan asiaa haastat, havaitsija. Olen muuttanut Välimeren maahan enkä kaipaa suomalaisia yhtään. On vapauttavaa elää ilmapiirissä missä tunteet voi näyttää ja kanssakäyminen on luontevan rentoa. Ehkä tällaista oli joskus esivanhempieni aikaisessa Karjalassakin. :-)
Mutta onnellisuus on tosiaan sisällämme - tai sitten ei ole.
Saattaa vaikuttaa jonkin verran. Eskimot ovat vielä ilmeettömämpiä. Useimmat pitävät hulluna, jos räntäsateessa kovin virnistelee. Toista se on eteläisessä Kaliforniassa missä ei koskaan sada.
Todistan tämän sillä, että onhan suomalainenkin kesällä paljon iloisempi ja avoimempi. Vieläkin on jäljellä sukupolvi joka suurinpiirtein tarpoi metrisessä hangessa kauppareissut talvella ja kesällä mudassa. En menisi haukkumaan ihmisiä siitä, että vähän on vetänyt vakavaksi.
En tiedä tuosta. Olen siellä rivieran tienoolla viettänyt aikaani ja aika kapeakatseista meininkiä se siellä kuitenkin on, siis ne alitajuiset vireet ovat mielestäni paljon ahdistavampia, kuin ne, mitä meillä täällä pohjoisessa on. Siellä ei ihmisellä ole samalla tavalla henkilökohtaista tilaa, kuin täällä meillä. Minusta etelän ja pohjoisen ero tulee nimenomaan siinä alitajuisessa henkisessä tilassa. Kapeakatseisissa odotuksissa tai avarakatseisissa odotuksissa. Me vain olemme avarakatseisempia täällä, koska meillä on siihen varaa. Se mahdollistaa myös onnentunteiden kokemisen. Ja kun meillä on tämä luonnollinen kontrasti kesä-talvi ja pohjoisten olojen karuus, se luo omalta osaltaan perustaa sille perusasenteelle, että on vähästä tyytyväinen. Välimeren meininkiä kuvaa mielestäni sananparsi - kun mikään ei riitä. :D
Herääkö ajatuksia?
Samoja kokemuksia. Asuin englannissa lapsena 80-luvulla ja on tullut todettua, että täällä on niin paljon happamia ihmisiä, ettei ihme jos sairastutaan sydäntauteihin ja ties mihin. Toki Suomessa on hyvät puolensa, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla ilmapiiri on usein ahdistava.
Tietenkin vastapainoksi on ollut pakko kehittää keventävää huumoria. Amerikkalaisilla maailmanomistajilla tilanne on aivan toisesta maailmasta kuin suomalaisilla joita on poljettu milloin lännestä ja milloin idästä. Amerikkalaiset ovat suuria myös tyytymättömyydessä, mikä ilmenee esim. siinä että he eivät suvaitse "uhittelua" joka kyseenalaistaa heidän jumalankaltaisen aseman tässä maailmassa. Itse he eivät toki koskaan uhittele... Tason noustessa vaatimukset kasvavat eikä tyytymättömyys poistu mihinkään. Tämä pätee ylipäätään ihmisen elämässä.
suomalaiset vanhemmat ei osota kiintymystä lapseen kuin korkeintaan lapsen vaippaiässä. Onneksi itelläni on suku ollut kytköksissä ulkomaihin ja ulkomaalaisiin, joten haleja on ollut ja puhuttu on avoimesti. Osittain olen perussuomalainen, sillä en tykkää julkisesti olla äänessä ja tunteilla, sillä suomalaiset katsovat sitä pahalla silmällä. Edes omassa kodissa ei saisi ikinä kuunnella musaa ja hoilottaa päivällä selvinpäin kun naapurit ovat silmät kiiluen uteliaina kyyläämässä ja puhumassa pahaa. Haluan ulkomaalaisen kumppanin tai ainakin suomalaisen, joka on nähnyt ulkomaita.
Suomikuva maailmalla on vähän erialainen riippuen maasta. Yleensä ottaen meistä suomalaisista ja Suomesta liikkuu aivan vääränlaista kuvaa eri puolilla maailmaa. Amerikkalaisilla nyt ei ole hajuakaan mistään, Suomesta tuskin monellakaan siellä on mitään tietoa ja jos on niin pelkkää luuloa. Meksikossa paikallisissa telvisiouutisissa kerrottiin, ettei Suomessa ole kuin kaksi tuntia valoisaa aikaa päivittäin ja siksi suomalaisten tätyy keksiä puuhaa pimeäksi ajaksi. Ihmetelläänpä maailmalla meidän kuriositeettilajejammekin, kuten eukon kantoa, kännykänheittoa, itikantappoa ja ilmakitaransoittoa. Eipä siis tarvitse ihmetellä sitäkään, jos pimeässä vähän hulluja ja hapanaamoja ollaan ;)