Tossa eilen kiskasin pitkästä aikaa ekan pitemmän maantietourneen iltapuhteiksi (reilu 50 kilsaa) ja mielestäni turhan monet autot ja mp:t ohittavat hämmästyttävän läheltä pyöräilijän vaikka tilaa olisi väistää enemmänkin. Itse annan autolla/prätkällä aina maksimaalisen tilan fillareille maanteillä. Jos tilaa ei ole, jarrutan ja menen ohi sitten kun tilaa on. Miten te kokeneemmat tai rutinoituneemmat maanteillä ajelijat koette tämän asian? Onko tämä vain tottumiskysymys?
pelottaako maanteillä ajaminen
mtb road attack
251430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kannattaa lukea Osmo Soinivaaran kirja "Fillarilla Nizzaan". Euroopassa huomioidaan muut tiellä liikkujat Osmon mukaan paljon paremmin joskin poikkeuksia on sielläkin. Jokainen fillarilla polkenut tietää kuinka pelottavaa on ajaa koheleiden ohittaessa hihaa hipoen.
Vetäisin eilen pitkästä aikaa lenkin tiellä joka ei ole hirveän vilkasliikenteinen mutta siinä on satasen nopeusrajoitus ja aika runsas raskasliikenne. Täytyy kyllä sanoa että päällimmäiseksi jäi mieleen että oli aika pelottava kokemus. Suurin osa ohittavista autoista kiersi hienosti kaukaa, mikä ilahdutti niin että piti oikein kättä heilauttaa kiitokseksi. Rekat taisivat kaikki pitää riittävän välin, mutta muutama henkilöauto liippasi liian läheltä ja erityisesti harmitti yksi farmari-Volvo joka miltei viisti hihaani ohi suhahtaessaan.
Noudatan koulukunnan oppeja joka neuvoo ottamaan "oman tilan", eli en ajan autokaistalla niin kauan kunnes ohittava auto tulee lähelle (tietysti pyörässäni on taustapeili). Ilmeisesti tämän takia sain kuulla torven tööttäystä kahdesti, mikä mielestäni oli ihan ok-juttu autoilijan taholta, osoitti vain sen että taktiikka toimii ja autoilija on älynnyt että pyöräilijän viivasuora ajolinja ei ole itsestäänselvyys.
Päätin kuitenkin tämän lenkin jälkeen, että pysyn vastedes turvallisemmaksi todetuilla reiteillä. Maisematkin on loppujen lopuksi aika samanlaisia melkein joka paikassa. Sama vaikka ajaisi jotain kymmenen kilsan kierrosta ympäri muutaman tunnin.
Itse osoitin esimerkillistä teiden ritariutta kun tukkirekka kääntyi sivutieltä perääni kohti mäen harjannetta. Ajoin kokonaan pois tieltä päästääkseni raskaan yhdistelmän rauhassa nousemaan mäkeen jonka takana kukaties saattoi olla vastaan tulossa toinen rekka.
Melkein tuntui autoiljoiden ohitustapaa tarkkaillessa, että tässäpä on helppo ja nopea tapa tehdä ihmisestä luonneanalyysi: viisaat ja mukavat kaukaa, vittumaiset ja tyhmät läheltä.
Sen olen huomannut, että mitä reunemmassa ajaa niin sitä lähempää myös autot ohittavat. Kun ottaa vähän tilaa niin autoilijatkin ymmärtävät väistää. En tietenkään tarkoita mitään kaistan valtaamista mutta niin että mahtuu turvallisesti itse ajamaan.
Hihaa hipovia kuskeja, huomaat että ikähaitari on kovin nuori, yleensä alle neljäkymppiä. Vanhemmat autokuskit väistävät kauniisti, mutta etenkin nuoret naiset ja pojankoltiaiset vetävät niin hihaa viistäen kuin vain uskaltavat, sillä he eivät voi sulattaa pyöräilijöitä maantiellä!
kun nuori osuukin pyöräilijään, sitä nuori joutuu katumaan koko loppuelämänsä ajan ja maksamaan !
Se on sekä noloa, myös kovin raskasta sen jälkeen. Ei sitä kovakaan jätkä kestä.
Siihen ei nuoren klopin kannata joutua, eli kannattaa lopettaa se autoilla leikkiminen, nei oo leluja !
että kaikein pahimpia on ne jotka kapeilla teillä joissa ei ole piennaraluetta lähtevät ohittamaan toista autoa kohtaamistilanteissa. Näille suhareille näytän poikeuksetta keskisormea nii että varmasti näkyy.
on mielestäni nykyään pelottavampaa. Mopoiljat suhaavat miten sattuu; ohittavat hihaa hipoen, vaikka tilaa olisi ja ajavat pyörätien väärää puolta vastaan sekä oikovat alikulkujen kohdalla. Onpa jopa tahallaan yritetty kaataa pyörätiellä mopoilijan toimesta. Autoilijat eivät myöskään tarpeeksi kunnioita ennen pyörätietä olevaa kärkikolmoita. Maantiellä koen ajamisen huomattavasti turvallisemmaksi, vaikka satunnaisesti autoilijat eivät väistäkään tarpeeksi kaukaa. Ajan toki mieluummin maanteillä, joilla on alhaisemmat nopeusrajoitukset. Näin ainakin täällä Uudellamaalla.
Mukavaa vetoapua saa kunhan ohittavat alle metrin päästä. Maantiellä yleisesti turvallisempaa kuin kevyen liikenteen väylillä. Vaikka joku autoilija ajaisikin punaisia päin tai ei kääntyessään risteyksissä katso ympärilleen, nuo pystyy aivan hyvin ennakoimaan. Mutta kävelijät ja mopoilijat ovat täysin arvaamattomia, ei niiden liikkeitä voi aina ennakoida mitenkään, tekevät aivan uskomattomia idioottimaisia ratkaisuja.
maantietä nielleenä luulen omaavani jotain kokemusta ajamisesta. En mene kuin pakosta "isoille" teille, jossa liikku paljon rekkoja tmv liikennettä. Ajan yleensä pienempiä teitä, joissa liikenne vähäisempää. Yleensäkin kun kuulee auton lähenevän (takaa) ja samalla edestäpäin, kannattaa ottaa heti pari metriä vasemmalle oikeasta laidasta ja pitää ajolinjastaan kiinni. Takana tuleva ei lähde ohittamaan yhtaikaa vastaatulijan kanssa, koska on pakotettu jäämään taakse odottamaan !! Jos ja kun ajelet valkoisen viivan oikealla puolella (siinä 20 sentin kaistaleella) luulevat autoilijat ohittamisen olevan turvallista. Eihän se tarvitse kuin nyrkinkokoisen kiven, jota väistät ja olet auton kyljessä tai alla.Koskaan älä luota siihen, että autoilija olisi sinut huomannut, vaikka siltä näyttääkin, sillä autoiljat "katsovat" vain autoja, eivät pyöräilijöitä. Viimeiseksi: Älä aja kevyen liikenteenväylillä !!
Asutko fillarisi satulassa? Kerrotko vuosittaiset ajokilometrisi?
Nyt kävin ajamassa muutaman tunnin pk-seudun kevyenliikenteenväyliä ja eteeni ei tullut yhtään tilannetta jossa olisin kokenut olevani samanlaisessa hengenvaarassa kuin maantiellä. Tosin eilen ei tullut yhtään läheltäpiti tilannetta muutenkaan mikä on jonkinsortin saavutus koska kilsoja tuli reilu 60 tahkottua. Muutaman kerran aiemmin olen ollut ongelmissa (päälle meinattu ajaa) holtittomien mopoilijoiden kanssa ja nykyään tuntuu että niillä ajetaan todella surutta ja kovaa ihan joka paikassa. Viimeksi katselin kun tyttö ajo kylmästi mopolla lasten leikkipuistoon tapaamaan ystäviään.. Kevytväylien koiranulkoiluttajat ja torikokousten pitäjät tiedetään, mutta niistä on selvitty aina hidastamalla ja ajoissa annetulla kellonsoitolla.
Joo, kasikympin teillä vielä ilkeää pahassa paikassa estää ohituksen. Vaan vaaransa voi olla siinäkin, joku hermoherkkä voi kostaa!
Silloin tällöin ajelen myös KLV:llä ja sanoisin että turvallisuus riippuu suurimmaksi osaksi itsestä. Jos ajaa täysillä edessä olevan ihmisryhmän välistä niin kerjää vain hankaluuksia. Pelivaraa pitää jättää, oli sitten KLV:llä, maantiellä tai missä vain.
En asu satulassa ! Olen ajellut aktiivisemmin kolmisenkymmentä vuotta. Parhaimmillaan 23 000 km vuodessa aktiivisena kilpa-ajajana. Kilpa-ajouran jälkeen on vuodessa tullut noin 8-12 000 km vuodesta riippuen. Tosiasialliset kilometrit ovat varmasti paljon yli 300 000 km.
"Silloin tällöin ajelen myös KLV:llä ja sanoisin että turvallisuus riippuu suurimmaksi osaksi itsestä. Jos ajaa täysillä edessä olevan ihmisryhmän välistä niin kerjää vain hankaluuksia. Pelivaraa pitää jättää, oli sitten KLV:llä, maantiellä tai missä vain."
Aika pitkälle KVL:llä selviää tosiaan ottamalla kaikki huomioon. Valitettavasti myös meistä pyöräilijöistä löytyy idiootteja, jotka luulevat omistavansa tiet. Ei 30km/h nopeudet sovellu KVL:lle ellei väylä kulje ns. hiljaisella alueella. Itse käytän väyliä siirtymiin maanteille eikä suuria ongelmia ole vastaan tullut.
Itse aiheeseen. Kyllä välillä hirvittää ja monta läheltäpiti tilannetta on vuosien saatossa tullut. Valitettavasti (pienen) osan autoilijoista asenne kevyttä liikennettä kohtaan on ala-arvoista. oma huomio on, että ammatikseen autoa ajavat kyllä väistävät kiitettävästi ja ohittavat reilun etäisyyden jättäen, mutta etenkin nuorilla ja ns. paremmilla autoilla ajavilta kohtaa välillä vaaratilanteita aiheuttavia ohituksia. Mikä näillä "mersumiehillä" on pyöräilijöitä vastaan kun pitää kyynärpäätä hipoen ohittaa ja jäädä vielä kruununa vilkuilemaan taustapeilistä pyörämiehen reaktioita.
Pari kertaa olen törmännyt myös sellaiseen, että auto tööttää ohittaessaan. En tiedä onko kyseessä ilomielinen tervehdys vai kenkkuilu mutta kyllä sellainen säikäyttää ja voi aiheuttaa myös hätäisen ohjausliikkeen.
Varsin kunnioitettava saavutus, eikä sen merkitystä suinkaan vähennä että olet aktiivi kilpapyöräilijä ollut aiemmin.
Yksi intiimi kysymys, kun noinkin mittavan määrän olet jättänyt pyörän kumista jälkeä maantiehen, niin miten jakselee eturauhasesi ja oletko huomannut muutoksia jorman jäykkyydessä?
Ei tarvitse vastata, koska kysymys on varsin henkilökohtainen, mutta kun tuo fillarin satula nyt tekee pitkän päälle vahinkoa, niin ajattelin kysyä noinkin pitkän matkan pyöräilijän kokemuksia!
ei ole jorman kanssa ollut koskaan mitään ongelmia. Ajoasennon säätäminen on millintarkkaa hommaa. Asento kun on kunnossa, niin ei jorman eikä muidenkaan kehon osien kanssa tule ongelmia, lukuunottamatta kevään paria ensimmäistä maantielenkkiä, jolloin asentoon tottumattomuus saattaa tuntua kropassa. Voin kertoa, että aktiivinen ajaminen sekä muu liikunta (pääosin hiihto, rullaluistelu, spinning, punttisali) pitää jorman terhakassa kunnossa vähän jo vuosiakin nähneellä !!!!
"...Ajoasennon säätäminen on millintarkkaa hommaa..."
Ja alkaa siitä, että pyörä on täsmälleen oikean kokoinen. Ihan turha edes katsella sellaisia virityksiä, joita tuodaan maahan vain muutamaa kokoa.
Siis liikunta yleensäkin on hyväksi.
Kysyin vain ihan uteliaisuuttani, sillä pitkän urani aikana olen joutunut hoitamaan lukuisia eturauhastapauksia juuri pyöräileviltä, myös kilpapyöräileviltä eri-ikäisiltä miehiltä.
Olet siis onnistunut satulasi säädössä paremmin kuin nuo kymmenet muut tapaukset, joista minulla on kokemusta työurani aikana.
Kiitos vastauksestasi kuitenkin, olihan kysymykseni jokatapaukessa tunkeilevan intiimi!
Itse en pelkää ajaa millään maantielllä. Ajan aina mikäli mahdollista piennarviivan oikealla puolella vilkuilematta taakse. Ohiajavat autot antavat minulle vain työntöapua, mutta kerran toinen rekka ohitti vastaantulevan rekan, jolloin ilmavrta iski vastaan. Ilmavirta ravisteli todella pyörää ja pelkäsin hetken kaatuvani. Onneksi pääsääntöisesti kaikilla autoilijoilla on ajokortti, joten heihin voi luottaa. Jalankulkijoihin ja toisiin pyöräilijöihin en voi luottaa. Soittokello on pakollinen varuste polkupyörässä, mutta se näyttää monilta puuttuvan tai sitä ei osata käyttää. Itse varoitan jalankulkijoita tarvittaessa soittokellolla tai varoitushuudolla riittävältä etäisyydeltä. Olen saanut kiitosta kellon käytöstä Ruotsia myöten. Myös ohittaessani toista pyörää annan merkin soittokellolla ja myösa ajaessani KLV:n tunneliin taoi muuhun paikkaan, jossa on huono näkyvyys.
Minua ärsyttää suunnattomasti jalkakäytävillä röyhkeäasti pyöräilevät aikuiset ja myös ilman mopoilun sallimaa lisäkylttiä olevilla KLV:n väylillä ajavat mopot ja etenkin skootterit, joiden kuskeilla ei ole ilmeisesti lukutaitoa. Itse käytän erillisellä pyöräilykaistalla korkeampaa nopeutta kuin katkoviivalla varustetulla tai yhteisellä KLV:n väylällä.
ja teoria piennarviivan oikealla tai vasemmalla ajamisesta tuli tutuksi. Jos ajoi vasemmalla puolella, autot väistivät yleensä reilusti. Oikealla ajaen eivät yleensä muuttaneet ajolinjaansa pätkääkään. Paras oli joku nuori julli kevarillaan joka tyhjällä suoralla pätkällä ajaa metrin päästä ohi.
eipä silti, kolari voi käydä missä vaan.
Oli palaamassa lenkiltä kotiin päin perjantai-iltana kello 20.
Pyörätietä asuinalueella, sivuilta tulee katuja päätielle, kaikilla kolmio.
Yhden puskan takaa näkyi auton keulu, hiljensin, luulin että se näki mut ja jatkoin
kunnes tajusin että ei se mitään nähnyt vaan tuli.
Lensin Saabin konepellille ja siitä kerien maahan. Pyörän etupyörä,ohjaustanko kaikki edestä
hajosi, kypärä hajosi, ajolasit, ajopaita jne jotain pientä hajosi.
Itselle pari mustelmaa ja jäykkä niska sekä yläselkä - ei muuta!
Autoa ajoi 19v. poika isänsä autolla, kiire jonnekin eikä huomannut katsoa
oikealle, minun tulosuuntaan.
Lensin kuuelma näyttävästi ja kolinalla.
Jostain syystä tajusin nousta seisomaan polkimille viime hetkellä eikä auton keula tullut suoraan
koiville.
Minullekin on sattunut pikkupoikana törmäys pihaliittymästä tulleen auton kylkeen kuitenkin niin pienellä nopeudella, että niin pyörä kuin itsekin selvisin pienellä asfaltti-ihottumalla. Läheltä piti tilanteita on ollut useita - kiitos nopeiden refleksien ettei ole käynyt pahemmin.
Tulee aina muistaa se, että autoilija lähes aina aliarvioi lähestyvän pyörän nopeuden olettaen sen kulkevan
vain "mummovauhtia", joten ole aina valmis nopeaan jarrutukseen. Itse pyrin ennakoimaan tilanteen mikäli
vain mahdollista.
mahdolll
vain "
Tyyppi esimerkki siitä, että suuret pitkäkeulaiset autot ovat turvallisimpia ottavalle osapuolelle kevyenliikenteen kolareissa. Vaarallisimpia ova pystykeulauset paketti- ja pikkuautot.